Wikipedia

Ero sivun ”Laura Nyro” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Pelastettu 2 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.5
Lähteetöntä
 
Rivi 24:
Pianonsoittoa opiskelleen Nyron omat musiikilliset vaikutteet ulottuivat [[Claude Debussy]]stä [[John Coltrane]]en, [[Billie Holiday]]hin ja [[Nina Simone]]en, eli klassisesta musiikista jazziin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.anb.org/display/10.1093/anb/9780198606697.001.0001/anb-9780198606697-e-1803520|nimeke=Nyro, Laura (18 October 1947–08 April 1997), popular singer-songwriter from the late 1960s onward|julkaisu=American National Biography|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref><ref name=":0" />
 
Nyro julkaisi debyyttisinglensä Wedding Bell Blues / Stoney End vuonna 1966, esikoisalbumin [[More Than a New Discovery]] ilmestyessä seuraavana vuonna. USA:n listoilla Nyron singlet nousivat usein matalille sijoituksille. Vaikka Nyro ei koskaan saavuttanutkaan suursuosiota, hänen kappaleensa menestyivät toisten artistien levytyksinä. [[The 5th Dimension]] -lauluyhtyeen käsissä Wedding Bell Blues nousi Yhdysvaltojen listaykköseksi vuonna 1969. Nyron debyyttialbumilta löytyivät myös myöhemmät listahitit [[Blood, Sweat & Tears]]ille (And When I Die) sekä [[Barbra Streisand]]ille (Stoney End). Osan kappaleista Nyro oli kirjoittanut ollessaan teini-ikäinen.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/music/2021/jul/27/laura-nyro-the-phenomenal-singers-singer-the-60s-overlooked|nimeke=Laura Nyro: the phenomenal singers’ singer the 60s overlooked|tekijä=Richard Williams|julkaisu=The Guardian|ajankohta=2021-07-27|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref> More Than a New Discovery teki muullakin lailla pioneerityötä: naissukupuolisten laulaja-laulunkirjoittajien itse kokonaan kirjoittamat ja esittämät albumit olivat tuolloin vielä harvinaisia.
 
Nyron on sanottu yhdistäneen [[Bob Dylan]]in esiin tuomia laulunkirjoittamisen vapauksia [[Brill Building]]in valtavirtamaiseen poplaulunkirjoittamiseen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/music/2021/jul/27/laura-nyro-the-phenomenal-singers-singer-the-60s-overlooked|nimeke=Laura Nyro: the phenomenal singers’ singer the 60s overlooked|tekijä=Richard Williams|julkaisu=The Guardian|ajankohta=2021-07-27|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref>
Rivi 39:
 
Vuoden 1969 ''[[New York Tendaberry]]'' on Nyron albumeista tummasävyisin''<ref name=":0" />'': intiimi ja riisutumpi (joskin päällekkäinäänityksiä myös käytettiin), sekä myös hyvin dynaaminen, Nyron äänen ollessa paikoin melkein kuiskaava, paikoin melkein huutava. Albumilistalla sen sijoitus oli Nyron uran korkein (#32), [[The 5th Dimension]] sai taas itselleen hitin Nyron [[Save the Country]] -biisillä.
 
Nyron arvostetuimpien albumien joukkoon yltää myös vuonna 1970 ilmestynyt Christmas and the Beads of Sweat. Albumin vieraileviin muusikoihin lukeutuvat mm. [[Duane Allman]] ja [[Alice Coltrane]]. Siltä löytyy myös cover [[Carole King]]in Up on the Roofista, mikä jäi singlenä Nyron soolouran korkeimmaksi listasijoitukseksi (Yhdysvalloissa 92. sija). Levyä on kuvailtu yhdistelmäksi Eli and the Thirteenth Confessionin valoisuutta, sekä Tendaberryn tummuutta.
 
''[[Gonna Take a Miracle]]'' -coveralbumin (1971) Nyro teki yhdessä [[Patti LaBelle]]n ja hänen yhtyeensä kanssa. Nyro palasi siinä tavallaan high school -juurilleen: tuolloin hän oli kokoontunut kadunkulmiin laulamaan näitä "teini-iän rakkauslauluja" muiden nuorien kanssa doo-wop -hengessä.<ref name=":0" /><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/music/musicblog/2017/apr/19/laura-nyro-songwriter-passion-and-soul|nimeke=The passion and soul of Laura Nyro|tekijä=Laura Barton|julkaisu=The Guardian|ajankohta=2017-04-19|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref>
 
Vuonna 1971 Nyro riitaantui David Geffenin kanssa ja näiden tiet erosivat. 24-vuotiaana Gonna Take a Miraclen jälkeen Nyro vetäytyi yksityisempään elämään, saatuaan tarpeekseen siitä, että häntä oli yritetty markkinoida uransa aikana julkkiksena.
 
===Paluu musiikkiin 1976 - 1997===
 
Paluu levytysuran pariin tapahtui vuonna 1976 ''Smile'' -albumilla, jolla (ja 1977 julkaistulla Season of Lights - livelevyllä) sovitukset olivat jonkin verran jazzvaikutteisempia. Tätä seurasi albumi Nested (1978), jonka hän äänitti ainoata lastaan odottaessaan. Musiikki oli muuttunut rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi. Vuoden 1984 Mother's Spiritualilla Nyron laulunkirjoitusteemat olivat alkaneet painottaa ihmissuhdeaiheiden sijaan ympäristönsuojelua, äitiyttä ja feminismiä.
 
Nyro jatkoi konserttiesiintymisiään vielä vuosiin 1994-95 asti. Albumi ''Walk the Dog and Light the Light'' ilmestyi 1993, jatkaen mm. feministisiä teemoja: siltä löytyvä The Descent of Luna Rosé kertoi kuukautiskierrosta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.popmatters.com/nyrolaura-live-2496017185.html|nimeke=Laura Nyro: Live: The Loom’s Desire, PopMatters|julkaisu=www.popmatters.com|ajankohta=2002-08-29|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> Vuoden 2001 ''Angel in the Dark'' -albumi oli postuumisti koostettu julkaisu.
Rivi 65 ⟶ 59:
 
=== Yksityiselämä ===
Nyro oli biseksuaali, mutta pitkään vain hänen läheisimmät ystävänsä tiesivät tästä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://ew.com/article/1997/04/25/laura-nyros-legacy-passion/|nimeke=Laura Nyro's legacy of passion|julkaisu=EW.com|viitattu=2024-08-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref> 1970-luvulla hän seurusteli lyhyen aikaa lauluntekijä [[Jackson Browne]]n kanssa. Vuosina 1971-74 hän oli naimisissa David Bianchinin kanssa. Laura Nyron poika Gil syntyi vuonna 1978, ja Nyro antoi hänelle Bianchinin sukunimen, vaikka Gil oli saanut alkunsa suhteesta erään toisen miehen kanssa.<ref name=":0" /> Parisuhde ja yhdessä asuminen taidemaalari Maria Desiderion kanssa jatkui 1980-luvun alusta Nyron elämän loppuun asti 1997.
 
Feminismistään Nyro puhui avoimesti: "Saatan tuoda tietyn feministisen näkökulman laulunkirjoittamiseeni, koska sellaisena elämä minulle näyttäytyy."<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.cwhf.org/inductees/arts-humanities/laura-nyro|nimeke=Laura Nyro {{!}} Connecticut Women's Hall of Fame|julkaisu=web.archive.org|ajankohta=2012-10-26|viitattu=2024-08-08|arkisto=https://web.archive.org/web/20121026182715/http://www.cwhf.org/inductees/arts-humanities/laura-nyro|arkistoitu=2012-10-26}}</ref> Hän oli myös eläinoikeusaktivisti ja kasvissyöjä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Michele Kort|Nimeke=Soul Picnic: The Music and Passion of Laura Nyro|Vuosi=2016-05-10|Julkaisija=St. Martin's Publishing Group|Isbn=978-1-250-12261-2|Kieli=en|www=https://books.google.com/books?id=48TVCwAAQBAJ&pg=PT283|Viitattu=2024-08-08}}</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Laura_Nyro”