Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta

Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (International Narcotics Control Board, INCB) on itsenäinen lainkäyttöelin, joka toimeenpanee Yhdistyneiden kansakuntien huumeita koskevia yleissopimuksia. Sillä on keskeinen rooli huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskevien rajoitteiden täytäntöönpanon seurannassa ja lähtöaineiden sääntelyä koskevassa päätöksenteossa.

Historia

Lautakunnalla on ollut edeltäjiä kansainliitosta lähtien. Sen juuret ulottuvat vuoden 1909 Shanghaihin, jossa järjestetyssä, ensimmäisessä kansainvälisessä huumausaineiden sääntelyn konferenssissa sai alkunsa Kansainvälinen oopiumisopimus. Vuoden 1925 laajennus perusti Pysyvän keskuskomitean (joka aluksi tunnettiin Pysyvänä oopiumkeskuskomiteana ja sitten Pysyvänä huumausainekeskuskomiteana). Lautakunta aloitti työnsä vuonna 1929. Kansanliiton purkautumisen jälkeen kirjattiin vuonna 1946 uusi sopimus, joka loi valvontaelimen uuden järjestelmän hoitamiseksi. Nämä elimet yhdistettiin yhtenäiseksi lautakunnaksi vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa. Lautakunnan koostumus määrittyi vahvasti vuoden 1946 sopimuksen pohjalta.

Vastuualueet

Huumeidenvalvontasopimukset jakavat vallan huumausainevalvontalautakunnan ja YK:n huumaus­aine­toimi­kunnan välillä. Toimikunnalla on valta vaikuttaa huumepolitiikkaan muita toimielimiä ohjeistamalla ja päättämällä eri aineiden valvonnasta. Toimeenpanovalta on kuitenkin varattu lautakunnalle.

Huumausaineyleissopimuksen 9 artiklassa määrätään, että lautakunnan on pyrittävä:

• Rajoittamaan huumausaineiden viljely, tuotanto, valmistus ja käyttö lääkinnällisten ja tieteellisten tarkoitusten edellyttämään kohtuulliseen määrään;
• Varmistamaan niiden saatavissa olo tällaisiin tarkoituksiin
• Estämään huumausaineiden laiton viljely, tuotanto ja valmistus sekä niiden laiton kauppa ja käyttö.

Yleissopimuksen tarkoituksena on näin ollen sallia psykoaktiivisten aineiden lääketieteellinen ja tieteellinen käyttö samalla kun estetään vapaa-ajan käyttö. Vastaavasti, 12 artikla asettaa lautakunnalle vastuun kiintiöiden jakamisesta osapuolten välillä koskien laitonta viljelyä, tuotantoa, valmistusta, vientiä, tuontia, jakelua ja kauppaa, tarkoituksena estää laillisten aineiden päätymistä laittomille markkinoille. Lautakunnan toimivalta koskee kaikkia valtioita, mukaan lukien ne maat, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta.

Psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen 18 artikla edellyttää lautakunnan julkaisevan työstään vuosittaisia raportteja.

Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan 12 artikla edellyttää lautakunnan raportoivan toimikunnalle vuosittain koskien yleissopimuksen rajoitteita koskien taulukkoja I ja II. Nämä taulukot kattavat aineiden laittoman valmistuksen lähdeaineet. Jos tiettyä lähdeainetta ei ole vielä säännelty, yleissopimus edellyttää lautakunnan välittävän toimikunnalle arvionsa kyseisestä aineesta siinä tapauksessa että:

• Tätä ainetta käytetään jatkuvasti jonkin huumausaineen tai psykotrooppisen aineen laittomassa valmistuksessa
• Jonkin huumausaineen tai psykotrooppisen aineen laittoman valmistuksen määrä ja laajuus aiheuttavat niin vakavia kansanterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, että ne antavat aihetta kansainvälisille toimille.

Yleissopimus edellyttää lautakunnan ilmoittavan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille tiedoista, jotka sen katsomuksen mukaan oikeuttavat lisäämään, poistamaan tai siirtämään taulukoissa olevia aineita. Pääsihteeri puolestaan lähettää tiedot osapuolille ja huumausainetoimikunnalle, ja jälkimmäinen tekee päätöksensä "ottaen huomioon sopimuspuolten tekemät huomautukset ja lautakunnan, jonka arvio on ratkaiseva tieteellisissä kysymyksissä, tekemät huomautukset ja suositukset, ja ottaen samoin asianmukaisesti huomioon muut merkitykselliset seikat".

Täytäntöönpanovaltuudet

Huumausaineyleissopimuksen 14 artikla, Psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen 19 artikla sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan 22 artikla antavat lautakunnalle valtuudet tutkia minkä tahansa valtion tai alueen epäonnistumista yleissopimuksen määräysten noudattamisessa. Tämä koskee myös maita, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimuksia. Lautakunta voi pyytää maiden hallituksilta selontekoja, ehdottaa aihetta koskevan tutkimuksen toteuttamista ja kehottaa hallitusta ryhtymään korjaustoimenpiteisiin.

Jos lautakunta katsoo hallituksen antamien selitysten olevan riittämättömiä, tai laiminlyöneen kehotettuihin korjaustoimenpiteisiin ryhtymisen, se voi pyytää apua sopimuksen allekirjoittaneilta osapuolilta, neuvostolta (Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvosto) ja toimikunnalta. Lautakunta voi myös toimeenpanna aihetta koskevan raportin tietona osapuolille. Joissain tapauksissa se voi asettaa rangaistukseksi oopiumin vientirajoitusten madaltamisen 21 bis artiklan perusteella. Lautakunta voi jopa "suosittaa sopimuspuolille, että ne lopettavat määrättyjen psykotrooppisten aineiden viennin, tuonnin tai molemmat kysymyksessä olevaan maahan tai alueelle tai maasta tai alueelta, joko määrätyksi ajaksi tai kunnes lautakunta on tyytyväinen tilanteeseen tuossa maassa tai alueella". 19 artiklan mukaiset päätökset vaativat kaksi kolmasosaa lautakunnan äänistä.

Jäsenyys

Huumausaineyleissopimuksen 9 artikla määrittää lautakunnan koostuvan kolmestatoista Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston valitsemasta jäsenestä, joihin kuuluu:

• Kolme lääketieteellistä, farmakologista tai farmaseuttista kokemusta omaavaa jäsentä listalta, jolla on ainakin viisi Maailman terveysjärjestön nimittämää henkilöä; ja
• Kymmenen jäsentä listalta, jolla mainitut henkilöt ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäsenten ja siihen kuulumattomien sopimuspuolten nimittämiä.

Artikla edellyttää neuvoston varmistavan lautakunnan riippumattomuuden. 10 artiklassa täsmennetään, että "1. Lautakunnan jäsenet valitaan viideksi vuodeksi ja heidät voidaan valita uudestaan." Pitkät sopimusehdot ja se, että lautakunta koostuu yksilöistä eikä valtioista, suojaa lautakuntaa poliittiselta paineelta. Vaatimus siitä, että mukana on "kolme lääketieteellistä, farmakologista tai farmaseuttista kokemusta omaavaa jäsentä" päätyi mukaan lääketeollisuuden lobbauksesta.^lähde? Säännös, joka edellyttää kolmen jäsenen olevan WHO:n nimeämiä on vastaava kuin vuoden 1946 sopimuksen määräys siitä, että valvontaelimen neljästä jäsenestä kahden on oltava WHO:n määräämiä. Säännös, jonka mukaan kahden neljästä jäsenestä on oltava Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston nimittämiä vastaa vuoden 1946 määräystä, jonka mukaan valvontaelimen neljästä jäsenestä yhden on oltava samaisen neuvoston huumausainetoimikunnan nimittämiä.

Kritiikkiä

INCB:tä on kritisoitu itsevaltaisten valtioiden painostamisesta huumausainesopimusten noudattamiseen. Valtioiden itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluvien asioiden on katsottu olevan lautakunnan toimivallan ulkopuolella. Lautakunnan siirtymä poliittisempaan suuntaan, yhdistettynä huumausainesopimusten tiukkaan tulkintaan ja valtioiden toiminnan arvosteluun, on herättänyt kritiikkiä.

Lautakunta on usein herättänyt kansainvälisen yhteisön huomiota huumausaineiden sääntelyyn liittyviin merkittäviin kehityskulkuihin. Vuonna 2002 lautakunta kirjoitti: "Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ilmoituksen, jonka mukaan kannabis oltaisiin uudelleenluokittelemassa kevyempään luokkaan, herätti kansainvälisiä vastareaktioita, hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Paikallisen kyselyn mukaan jopa 94 prosenttia lapsista luuli kannabiksen olevan laillista tai jopa lääkeaine. Kyselystä kävi myös ilmi, että miltei 80 % maan opettajista uskoi kannabiksen uudelleenluokittelun tekevän huumevalistuksesta vaikeampaa. Useat kesällä 2002 toteutetut mielipidemittaukset osoittivat, ettei suurin osa väestöstä kannattanut uudelleenluokittelua." (Kohta 499 Parlamentaarinen valtiosihteeri Bob Ainsworth vastasi:

Raporttinne kommentit, valikoiva ja epätarkka tapanne viitata tilastoihin ja kyvyttömyys viitata tieteelliseen pohjaan, johon Yhdistyneen kuningaskunnan valtion päätös perustui, johtavat vääristyneeseen, mahdollisesti haitalliseen viestiin. Ongelmaa syvensi tapa, jolla lautakunta esitti kannabiksen uudelleenluokittelupäätöksen medialle helmikuun 26. julkaistussa vuosiraportissaan. Lautakunnan edustajan esimerkiksi lainattiin sanovan, että seuraavien 10–20 vuoden aikana psykiatriset osastomme saattavat täyttyä kannabisongelmaisista, ja että Englannin keuhkosäätiö totesi kolmen kannabissavukkeen polttamisen aiheuttavan keuhkojen sisäpinnan hengitysteihin 20 tupakkaa vastaavia vaurioita. Nämä väitteet ovat täysin harhaanjohtavia.

Vuonna 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeri suositteli kannabiksen uudelleenluokittelua aiempaa kevyempään B-luokkaan.

Huhtikuussa 2003 YK:n huumevalvontaohjelman kysynnänvähentämispäällikkö Cindy Fazey kirjoitti lautakunnan toiminnasta murskaavan arvion, syyttäen sitä toimivaltansa ylittämisestä:

Valitettavasti nämä henkilöt katsovat tehtäväkseen sopimusten valvonnan lisäksi myös niiden tulkitsemisen. Vuotuisessa raportissaan he ovat kritisoineet monia valtioita, esimerkiksi Kanadaa, joka sallii lääkekannabiksen, Australiaa, joka hyväksyy pistohuoneet, sekä Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka ehdotti kannabiksen uudelleenluokittelua, joka tarkoittaisi rangaistusten lieventymistä. Nämä kritiikit eivät kuulu lautakunnan vastuualueeseen, ja Kanadan korkeimman oikeuden kritisointia voidaan pitää silkkana ylimielisyytenä.

Lautakunta ilmaisi tukensa tapauksessa Gonzalez v. Raich, jossa Yhdysvaltojen korkein oikeus linjasi, että kannabiksen käytön ja kasvatuksen, myös 'lääkekäyttöön', tulisi olla kiellettyä. Lautakunnan puheenjohtaja Hamid Ghodse sanoi:

INCB on jo vuosien ajan huomauttanut, että kannabiksen hyötyä lääkkeenä koskeva todistusaineisto on riittämätöntä. Maiden ei tulisi sallia kannabiksen lääkekäyttöä ennen kuin riittävää tutkimusnäyttöä on tarjolla. Sen lääkekäyttö edellyttää vahvaa tieteellistä näyttöä koskien sen turvallisuutta, tehoa ja hyötyjä. Kansainvälisenä kansanterveydestä vastuuta kantavana järjestönä Maailman terveysjärjestön tulisi olla mukana kaikessa kannabiksen lääkekäyttöä koskevassa tutkimuksessa.

Senlis Council on esittänyt, ettei INCB ota lääkkeiden tarvetta olevaa vastuutaan vakavasti:

INCB:n vastuulla on lääkeaineiden riittävän saatavuuden varmistaminen. Tällä hetkellä miljoonat ihmiset kärsivät morfiinin ja kodeiinin kaltaisten opioidikipulääkkeiden maailmanlaajuisesta pulasta, joka koskettaa erityisesti kehitysmaita. INCB:n menetelmät tarpeen arvioimiseksi ovat virheellisiä, ja kaipaavat uudelleenarviointia.

INCB on vuodesta 1989 alkaen julkaissut useita erityisraportteja koskien lääkeopioidien saatavuutta, ja on useita kertoja peräänkuuluttanut maailmanlaajuista reagointia tilanteen käsittelyyn.

Lähteet

• Bayer, I. and Ghodse, H.: Evolution of International Drug Control, 1945-1995, United Nations Office on Drugs and Crime.
• Commentary on the Protocol Amending the Single Convention on Narcotic Drugs.
• INCB: US Supreme Court Decision on Cannabis Upholds International Law, International Narcotics Control Board, June 8, 2005.
• International Narcotics Control Board.
• Single Convention on Narcotic Drugs 1961, International Narcotics Control Board.
• Fazey, Cindy: The UN Drug Policies and the Prospect for Change, Apr. 2003.
• Protocol Amending the Agreements, Conventions and Protocols on Narcotic Drugs concluded at The Hague on 23 January 1912, at Geneva on 11 February 1925 and 19 February 1925, and 13 July 1931, at Bangkok on 27 November 1931 and at Geneva on 26 June 1936. Text of treaty.
• Road to Vienna: British Government Chides International Narcotics Control Board on Cannabis Rescheduling Critique, Mar. 28, 2003.`
• INCB collection at Transnational Institute
• Transnational Institute TNI Sending the wrong message, March 2007.
• TNI Response to INCB's Annual Report 2007, March 2008.
• INCB and Coca, TNI.

Aiheesta muualla

• INCB-kokoelma Transnational Instituten sivustolla