Krimin kaanikunta
Krimin kaanikunta (krimintataariksi Qırım Hanlığı, ukr. Кримське ханство, Krymske h’anstvo, ven. Крымское ханство, Krymskoje hanstvo) oli Krimin tataarien muodostama valtakunta Krimin niemimaalla, sen pohjoispuolisella alangolla ja Asovanmeren ympäristössä vuosina 1443–1783. Se syntyi Kultaisen ordan hajoamisen yhteydessä[1] ja oli silloin syntyneistä kaanikunnista selvästi pitkäikäisin.[2]
| Qırım Yurtu, قريم يورتى Krimin kaanikunta |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Monarkia | ||
| Hallitsija | Krimin kaani | ||
| Pääkaupunki | Bahtšisarai | ||
| Uskonnot | Sunni-islam | ||
| Kielet | Tšagatai ja osmani | ||
| Edeltäjä(t) | Kultainen Orda | ||
| Valloittaja | Venäjän keisarikunta | ||
.svg)
Tataarien saapuminen
muokkaaEnnen Kultaisen ordan tataarien saapumista Krimiä ja sen ympäristöä asuttivat lähinnä kiptšakit, joskin Bysantti hallitsi Korsunia alueen pohjoisosassa. Myös Kiovan Venäjällä oli Kertšinsalmen rannalla siirtokunta Tmutarakan, joka oli voimakkaimmillaan 900–1000-luvuilla. Tataarit saapuivat 1239. Genovalaiset perustivat merkittävän kauppakeskuksen Kaffaan 1261–1265. Genovalaiset maksoivat ordalle veroa, joskin joutuivat muutaman kerran sen hyökkäysten kohteeksi. Alueella asui lisäksi myös arabeja, turkkilaisia, kreikkalaisia ja armenialaisia. Alueen uskontoja olivat kristinusko ja juutalaisuus. Sunnalaisuus tuli alueelle aluksi mamelukkikauppiaiden mukana ja Krimille asettuneiden tataarien kaanin Özbegin aikana islamista alkoikin tulla tataarien pääuskonto, vaikka genovalaiset pyrkivät levittämään kristinuskoa heidän keskuuteensa.[3]
1300-luvun puolivälistä sisällissotien heikentämä Kultainen orda alkoi hajoamaan ja menettämään vaikutusvaltaansa. Aikaa myöten tataarit luopuivat paimentolaiselämästä ja perustivat alueelle omia kaupunkeja ja kyliään. Krimin tataarit nostivat joitakin kapinoita itsenäistyäkseen ordasta. Tšingis-kaanin pojanpojan Togon Temürin jälkeläisiin kuuluneet ruhtinaat olivat asettuneet eri puolille Krimin aluetta ja ottaneet sukunimekseen Giray. Suvun keskuudesta nousivat kaikki Krimin kaanit.[3]
Itsenäistyminen
muokkaaVuodesta 1427 Devlet Berdi ja hänen veljensä Hacı Giray ajoivat kaanikunnan itsenäistymistä, minkä ordan kaani kielsi. Puolalaiskronikan mukaan Hacı Giray joutui pakenemaan välillä Liivinmaalle, josta tataarien lähetystö kävi hakemassa hänet hallitsijakseen. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin kaanikunta todella itsenäistyi, mutta vuonna 1441 painetussa kolikossa oli jo Hacı Girayn nimi. Muodollisesti hänen kerrotaan perustaneen valtaistuimensa elokuussa 1449. Häntä tukivat Osmanien valtakunnan sulttaani Murad II ja Puola-Liettuan kuningas Kasimir Jagiellon.[3]
Osmanien valtakunnan vasalliksi
muokkaaVuonna 1475 Meñli I Giray pyysi Osmanien valtakunnalta tukea, sillä hän kiisteli sukulaistensa kanssa Krimin kaanikunnan valtaistuimen perimisestä. Turkkilaiset valtasivat Krimin niemimaan kaakkoisosassa olleen Kaffan, sekä Donin suussa olevan Azovin, sekä muita alueen venetsialaissiirtokuntia. He asettuivat tukemaan Meñliä, mutta vaativat tämän tunnustavan alamaisuutta Osmanien valtakunnalle. Meñli myöntyi ja Krimistä tuli Osmanien valtakunnan vasalli ja liittolainen.
Armeija
muokkaaKaanikunnan armeija oli menestynein Tšingis-kaanin ja hänen jälkeläistensä luoman mongolivaltakunnan seuraajavaltioiden armeijoista. Se voitti useimmat taistelunsa 1500-luvulle asti, jolloin hakapyssyt, varhaiset musketit ja kanuunat alkoivat yleistyä taistelukentillä Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasian länsiosissa. Senkin jälkeen se pysyi pitkään varteenotettavana sotilasmahtina. Sen sotilaat olivat tyypillisesti taitavia ratsastajia, jonka vuoksi sen armeija oli kykenevä järjestämään pitkien matkojen sotaretkiä. Kaanikunta kävi omia sotiaan pitkään Moskovan Venäjää vastaan, ja onnistui muun muassa valtaamaan Moskovan vuonna 1572 kaani Nevlet Girayn johdolla Iivana IV:n ollessa Moskovan tsaarina ja taikauskoa levittäneen tohtori Eliseus Bomeliuksen ollessa hänen henkilääkärinään, samanaikaisesti paljon huomiota herättäneen Kassiopeian tähdistön supernovan kanssa, joskin Iivanan joukot löivät kuitenkin tataarit heinäkuussa ankarien taistelujen jälkeen[4]. Osmanien liittolaisena Krimin tataarit sotivat muun muassa Ukrainassa, Kaukasuksella ja Persiassa.[5]
Kaanikunnan loppu
muokkaaKaanikunta lakkasi olemasta kun se liitettiin Venäjän keisarikuntaan Katariina Suuren aikana 1783, ja Krimistä muodostettiin ensin Taurian oblasti ja vuodesta 1802 alkaen Taurian kuvernementti.
-
Krimin kaanikunnan ja lähialueiden kartta vuonna 1550. -
Hansarayn palatsi ja moskeija Bahtšisaraissa.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Ostapchuk, Victor (Toim. Brian L. Davies): Warfare in Eastern Europe, 1500-1800. Brill, 2012. ISBN 978-9004-22198-7
- C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis, Ch. Pellat (toim.): Encyclopaedia of Islam (Vol. 5 Khe–Mahi), s. 140. E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-07819-3
Viitteet
muokkaa- ↑ khanate of the Crimea Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.6.2013.
- ↑ The Mongol Decline Mongolia: A Country Study.. Viitattu 29.6.2013.
- ↑ a b c The Encyclopaedia of Islam vol. 5 s. 136–143
- ↑ De Madariaga, Isabel: Iivana Julma, s. 314-317,328. Suomentanut Kinnunen, Matti. Ajatus-kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8111-0
- ↑ Ostapchuk 2012 s. 146–149
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krimin kaanikunta Wikimedia Commonsissa
