Peniocereus
Peniocereus on pohjois- ja keskiamerikkalainen kaktuskasvisuku. Tieteellinen nimi pohjautuu kreikan lankaa tarkoittavaan sanaan ja viittaa kukan rihmamaisiin heteenpalhoihin.
Peniocereus | |
---|---|
Peniocereus serpentinus |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
Alaheimo: | Cactoideae |
Tribus: | Pachycereeae |
Suku: |
Peniocereus (A.Berger) Britton & Rose (1909) |
Katso myös | |
Tuntomerkit
muokkaaSuvun kasvit ovat pensasmaisia, maanmyötäisiä tai kiipeileviä ja vähähaaraisia. Juuret ovat turvonneita. Varret ovat 1–4 metriä korkeita, hoikkia ja uurteisia, tavallisesti kyhmyttömiä. Piikit ovat keskenään samanlaisia, tavallisesti huomiota herättäviä. Toisinaan ne ovat litistyneet varren pintaa vasten ja ovat lyhyitä. Kukat sijaitsevat varren päässä tai tavallisemmin sivulla ja ovat tavallisesti kookkaita, usein valkoisia. Kasvit kukkivat joko yöllä tai päivällä lajista riippuen. Kukkapohjuksessa on tavallisesti ryhmittäin sukasia ja piikkejä. Hedelmä on mehevä, päärynämäinen, munamainen tai pitkänomainen, suippokärkinen. Väriltään se on punainen, ja sen pintapiikit tai sukaset karisevat ennemmin tai myöhemmin. Siemenet ovat leveän soikeita ja mustia.[1]
Levinneisyys
muokkaaLajit kasvavat Yhdysvaltojen lounaisosassa, Meksikossa ja Keski-Amerikassa.[1]
Lajit
muokkaaSuvussa Peniocereus on 18 lajia:[2]
- P. castellae
- P. cuixmalensis
- P. fosterianus
- P. greggii
- P. hirschtianus
- P. johnstonii
- P. lazaro-cardenasii
- P. macdougallii
- P. maculatus
- P. marianus
- P. oaxacensis
- P. occidentalis
- P. rosei
- P. serpentinus
- P. striatus
- P. tepalcatepecanus
- P. viperinus
- P. zopilotensis
Lähteet
muokkaa- Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. – Timber Press; Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9