Wikipedia

Rosa Liksom

suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija

Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 7. tammikuuta 1958 Ylitornio)[1] on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija. Liksom on opiskellut antropologiaa ja yhteiskuntatieteitä Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille. Novellikokoelmien ja romaanien lisäksi Liksom on tehnyt sarjakuvia, maalauksia, elokuvia, näytelmiä ja lastenkirjoja.[2]

Rosa Liksom
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1958 (ikä 67)
Ylitornio
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, taidemaalari
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Yhden yön pysäkki (1985)
Palkinnot

J. H. Erkon palkinto 1985
Valtion kirjallisuuspalkinto 1987
Finlandia-palkinto 2011

Aiheesta muualla
www.rosaliksom.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Rosa Liksom 2012

Elämä ja ura

muokkaa

Liksom sai jonkin verran julkisuutta esikoisteoksensa, novellikokoelma Yhden yön pysäkki (1985), yhteydessä. Tuolloin hänestä ei vielä tiedetty juuri mitään. Liksomin toinen novellikokoelma Unohdettu vartti (1986) julkaistiin hänen näyttelynsä avajaisissa Galerie Pelinillä. Liksom pukeutui tapahtumassa useiden näköishahmojen tapaan sotilasunivormuun, minkä vuoksi häntä ei tunnistettu tai pystytty haastattelemaan.[3] Liksomin kaksi ensimmäistä novellikokoelmaa ovat luettavissa kuvauksina vähäosaisista ja syrjäytyneistä. Hänen alkutuotantonsa vastaanotettiin suomalaista todellisuutta kuvaavina dokumentteina. Teoksissa Tyhjän tien paratiisit (1989), BamaLama (1993) ja Kreisland (1996) Liksomin tyyli muuttui aiemman tuotannon teemoja ja ajan puhetapoja parodioivaksi.[4]

Liksomin kirjalliset teokset loivat lyhytproosan käsitteen, ja hän jatkoi tyylilajissa usean teoksen verran saaden myös seuraajia. Viidennen lyhytproosateoksen BamaLama jälkeen Liksom irtautui lajista ja kirjoitti romaanin Kreisland, joka Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majanderin mielestä olisi ansainnut Finlandia-ehdokkuuden.[3] Liksomin imago on nähty jonkinlaisena kokonaistaideteoksena, jonka osia hänen tuotoksensa ovat. Erityisesti Kreisland on kirvoittanut tällaisia tulkintoja.[2] Liksomin taiteilijakuvaa voidaan pitää analogiana hänen tuotantonsa sarjalliselle, itseään parodioivalle esitystavalle.[5]

Liksomin tuotanto on nähty niin pohjoissuomalaisena kansankuvauksena[6] kuin sen parodiana.[7] Liksom hyödyntää kirjoituksessaan stereotyyppisiä pohjoisuutta luonnehtivia kielikuvia, jotka hän kuitenkin kääntää parodisesti päälaelleen.[8] Erityisesti parodian kohteena on pohjoisen maisema modernin melankolian kuvana.[9] On esitetty, ettei tätä muutosta huomattu heti,[10] sillä Liksomia moitittiin muun muassa kaunokirjallisuuden ja vakavuuden hylkäämisestä.[11] Liksomin on todettu päässeen tuotannossaan irti pohjoissuomalaisesta ja kansallisesta kontekstista ja saaneen eräänlaisen maailmankansalaisen leiman.[12] Lappilaisesta taiteilijasta, Reidar Särestöniemestä, kertovan Reitari-romaanin (2002) jälkeen Liksom on jälleen palannut ”strobomaisen lyhytproosan” pariin novellikokoelmallaan Maa (2006).[13]

Liksomin kirjallista tyyliä kuvataan usein postmodernismiksi.[12] Liksomin tuotannon keskeisiä teemoja ovat nainen, vallankäyttö ja seksuaalisuus.[14] Liksom mainitaan usein toisen tornionjokilaaksolaisen kirjailijan, Timo K. Mukan, temaattisena perijättärenä: muun muassa väkivalta ja ahdistus ovat molempien teoksissa toistuvia aiheita.[12][15]

Liksom on paremman ja motivoivamman ruotsinopetuksen puolesta toimivan Svenska nu -verkoston valtuuskunnan jäsen.[16] Liksom oli nuorena (1974) Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton jäsen.[17]

Liksom on kirjoittanut elämäkertaromaanin Everstinna, jossa hän hyödyntää Annikki Kariniemen henkilöhahmoa. Outi Hytönen paheksuu esseessään Parnassossa hyvin voimakkaasti Liksomin teosta. Hän katsoo, että siinä esitetty kuva Kariniemestä kansallissosialismista ja fasismista lumoutuneena antaa tästä valheellisen kuvan. Hän arvostelee tapaa kuvitella henkilön elämää, sillä elämäkertaromaani leimaa alitajuisesti lukijan mielikuvia, varsinkin jos tämä ei entuudestaan tunne kuvatun henkilön vaiheita. Liksom on Lapin Kansan haastattelussa väittänyt, että Kariniemeä sanottiin Ylitorniolla natsiksi. Kariniemen elämäkerran Kairojen kosmopoliitti: Annikki Kariniemen elämä ja teot kirjoittanut Hytönen ei haastatellessaan ihmisiä elämäkertaa varten löytänyt ketään, joka tietäisi Kariniemeä kutsutun natsiksi.[18]

Tunnustukset ja palkinnot

muokkaa

Liksom voitti Finlandia-palkinnon teoksestaan Hytti nro 6 vuonna 2011.[19] Teos oli syksyllä 2013 ehdokkaana ranskalaisen Prix Médicis étranger -kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[20][21] Vuonna 2013 Liksomille myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[22]

Teokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Jama, Olavi: ”Haaparannan lukiosta Sipirjaan: Tornionlaakson kirjallisuus kahden kansalliskirjallisuuden marginaalissa”, Marginalia ja kirjallisuus, s. 93–144. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-853-0
  • Kantokorpi, Mervi (toim.): ”Kymppi juksauksessa: Rosa Liksomia lukiessa”, Muodotonta menoa: Kirjoituksia nykykirjallisuudesta, s. 7–29. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22305-0
  • Ridanpää, Juha: Kuvitteellinen pohjoinen: Maantiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki. Oulu: The Geographical Society of Northern Finland & University of Oulu, 2005. ISBN 951-42-7844-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Liksom, Rosa Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
  2. ↑ a b Ridanpää 2005, s. 72
  3. ↑ a b Majander, Antti: Naurun ja kauhun välissä. (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat, 2.12.2011, s. C 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2014.
  4. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 17
  5. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 28
  6. ↑ Jama 1995, s. 126
  7. ↑ Kantokorpi 1997, s. 18
  8. ↑ Ridanpää 2005, s. 74
  9. ↑ Kantokorpi 1997, s. 28
  10. ↑ Kantokorpi 1997, s. 17
  11. ↑ Jama 1995, s. 138
  12. ↑ a b c Ridanpää 2005, s. 71
  13. ↑ Antti Majander: Rosa Liksom palasi strobomaisen lyhytproosan pariin (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 18.8.2006. Viitattu 20.8.2011.
  14. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 15
  15. ↑ Jama 1995, s. 133–134
  16. ↑ Delegationens sammansättning (PDF) svneskanu.fi. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 20.8.2011. (ruotsiksi)
  17. ↑ Kuvanumero 81259 Arjen historiaa
  18. ↑ Outi Hytönen, Biofiktion kirjoittaja on kaikkivaltias. Parnasso 6–7/2023, s. 39–43
  19. ↑ Majander, Antti: Rosa Liksom voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon HS.fi. 1.12.2011. Viitattu 13.11.2013.
  20. ↑ Aromaa, Jonni: Rosa Liksom jatkoon kirjallisuuskisassa Ranskassa 30.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2013.
  21. ↑ Alain Beuve-Méry, Prix littéraires : les premières sélections du Médicis et du Wepler Le Monde 11.9.2013, viitattu 19.9.2013
  22. ↑ http://www.elisa.net/peter-franzen-ja-paola-suhonen-palkitaan-pro-finlandialla/ Peter Franzén ja Paola Suhonen palkitaan Pro Finlandialla 3.12.2013. Iltasanomat.fi. Viitattu 2.1.2024.
  23. ↑ Rosa Liksomille Ruotsin Akatemian Pohjoismainen kirjallisuuspalkinto Yle Uutiset. 14.2.2020. Viitattu 13.3.2020.
  24. ↑ Veijo Meri -palkinto 2021. Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 12.4.2021.
  25. ↑ Majander, Antti: Kauno-Finlandian ehdokaslistalla on peräti kolme aiempaa voittajaa. (Tilaajille) Helsingin Sanomat, 12.11.2021, s. B 3. Helsinki: Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.11.2021.
  26. ↑ Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Taiteen edistämiskeskus Taike/e-pressi. 4.3.2022. Viitattu 5.3.2022.
  27. ↑ Mankkinen, Jussi: Rosa Liksomille Aleksis Kiven palkinto Yle Uutiset. 10.10.2023. Viitattu 10.10.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Eskola, Katarina (toim.): Nainen, mies ja fileerausveitsi: Miten Rosa Liksomia luetaan? (Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja, 49) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISSN 0782-8632 ISBN 951-34-0753-5
  • Jonni Roos: Rosa Liksom – Niinku taidetta. Like, 2020. ISBN 978-951-1-35534-2

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rosa_Liksom&oldid=22938708”