The Animals

The Animals oli brittiläinen rhythm and blues- ja rock and roll -yhtye 1960-luvulla. Jäsenet olivat Eric Burdon (laulu), Alan Price (urut), Hilton Valentine (kitara), John Steel (rummut) ja Bryan 'Chas' Chandler (bassokitara).

The Animals
The Animals vuonna 1964. Vasemmalta oikealle Eric Burdon (laulu), Alan Price (koskentinsoitin), Chas Chandler (basso), Hilton Valentine (kitara), John Steel (rummut)
Tiedot
Toiminnassa	1962–1969, 1977, 1983–1984, 1998–
Tyylilaji	rhythm and blues blues rock rock and roll psykedeelinen rock (1967-1969)
Kotipaikka	Newcastle upon Tyne
Laulukieli	englanti
Levy-yhtiö	Columbia, Decca, MGM, Jet, I.R.S., Atco, Atlantic
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Yhtyeen kohtalainen menestys kotikaupungissa (Newcastle-upon-Tyne) sai heidät muuttamaan Lontooseen 1964 ja tulemaan osaksi British Invasion -ilmiötä. Yhtye esitti kiivaita versioita rhythm and bluesin peruskappaleista. Tarina kertoo, että yhtye sai "eläimellisen" nimensä erittäin intensiivisen lavaesiintymisensä takia. He olivat Bob Dylanin varhaisia ihailijoita ja tekivät Dylanin ensimmäiseltä albumilta kaksi ensimmäistä singleään. Rokkaavaa versiota kappaleesta "Baby Let Me Take You Home" seurasi valtava hitti "The House of the Rising Sun". Sen väitetään syntyneen studiossa yhdellä otolla tuottaja Mickie Mostin valvonnassa. Burdonin parkuva laulu ja Pricen dramaattinen sovitus loivat ilmeisesti ensimmäisen folk rockia edustavan hitin. Kappaleen sanotaan löytyneen Yhdysvalloista blueslaulaja Josh Whiten ohjelmistosta ja Burdon sanoitti sen uudelleen hiukan sovinnaisemmin sanoin. Jyrki Hämäläinen kutsuu Dannyn elämäkerrassa kappaletta "New Orleansin ilotalo- ja peliluolakortteleista kertovaksi rappiolauluksi".

Yhtyeen kaksivuotinen listamenestys sisälsi kiihkeät versiot kappaleista "Bring It On Home To Me" (Sam Cooke) ja "Don't Let Me Be Misunderstood" (Nina Simone).

1965 yhtye oli hajoamisen partaalla. Price jätti yhtyeen juuri ennen Suomen keikkaa (1. toukokuuta 1965 Helsinki, Linnanmäki) ja jatkoi myöhemmin sooloartistina tehden hittiversion Randy Newmanin kappaleesta "Simon Smith and the Amazing Dancing Bear." Yhtye jatkoi nimellä "Eric Burdon and the Animals" 1966 ja muutti suuntaansa. 1950-luvulta vaikutteita saanut tyyli ja rankka blues muutettiin Burdonin versioon psykedeliasta. Hittejä olivat esimerkiksi "San Franciscan Nights", "Sky Pilot", "When I Was Young" ja "Monterey", kunnianosoitus vuoden 1967 festivaalille, jossa esiintyivät muun muassa Janis Joplin, Otis Redding ja Jimi Hendrix. 1969 the Animals hajosi ja Eric Burdon liittyi kalifornialaiseen ryhmään War.

Diskografia

• The Animals (1964)
• The Animals on Tour (1965)
• Animal Tracks (1965)
• In the Beginning (Live, 1965)
• Animalism (1966)
• Animalization (1966)
• Eric Is Here (1967)
• Winds of Change (1968)
• The Twain Shall Meet (1968)
• Every One of Us (1968)
• Love Is (1968)
• Before We Were So Rudely Interrupted (1977)
• Ark (1983)
• Rip It to Shreds (Live, 1984)
• The Singles Plus (1987)
• The Best of The Animals (2000)
• Interesting Life (2003)
• Complete French EP 1964/1967 (2003)

Kirjallisuutta

• Burdon, Eric (1986). I Used to Be an Animal, but I'm All Right Now. Faber and Faber. ISBN 0-571-13492-0.
• Burdon, Eric (2001). Don't Let Me Be Misunderstood. Thunder's Mouth Press. ISBN 1-56025-448-3.

• Egan, Sean (2001). Animal Tracks. The Story Of The Animals: Newcastle's Rising Sons. Helter Skelter Publishing. ISBN 1-900924-18-8.

Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut