Yksipuolinen tuomio
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Kerrottava ainakin miltä osin koskee Suomea ja miltä osin on yleistä |
Yksipuolinen tuomio on riita-asiassa käräjäoikeudessa annettava ratkaisu, joka perustuu jommankumman osapuolen passiivisuuteen. Yleensä yksipuolinen tuomio annetaan velkojan eduksi, kun velkoja vaatii velallisen velvoittamista maksamaan velkansa. Jos velallinen ei vastaa saamaansa haasteeseen, käräjäoikeus voi antaa haasteessa ilmoitetun määräajan kuluttua yksipuolisen tuomion. Yksipuolinen tuomio annetaan myös vastapuolen vaatimuksesta, jos toinen osapuoli ei saavu oikeuden istuntoon saamastaan kutsusta huolimatta.
Jos yksipuolinen tuomio on annettava kantajaa vastaan, kanne on hylättävä. Yksipuolista tuomiota ei kuitenkaan saada antaa niiltä osin kuin kanne on selvästi perusteltu tai vastaaja on myöntänyt kanteen. Kanne on näiltä osin tuomiolla hyväksyttävä.[1]
Jos yksipuolinen tuomio on annettava vastaajaa vastaan, kanne on hyväksyttävä. Yksipuolista tuomiota ei kuitenkaan saada antaa niiltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton. Kanne on näiltä osin hylättävä tuomiolla.[2]
Jos passiivinen osapuoli katsoo kuitenkin ratkaisun olleen väärä, hän voi hakea takaisinsaantia. Ts. hänen vaatimuksestaan, joka tulee esittää lyhyessä määräajassa yksipuolisen tuomion tiedoksiannon jälkeen, asia otetaan uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeudessa. Yksipuolisen tuomion jälkeen ei siis valiteta hovioikeuteen, vaan asia otetaan uudelleen ratkaistavaksi käräjäoikeudessa. Uudesta ratkaisusta voidaan valittaa hovioikeuteen.[3]