Ero sivun ”Kuiva kangas” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Käyttäjän 212.146.28.132 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ejs-80 tekemään versioon. |
Korjaa typo |
||
(26 välissä olevaa versiota 15 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Hailuoto Forest Finland.jpg|thumb|250px|Jäkälätyypin kangasta [[Hailuoto|Hailuodossa]].]] |
[[Tiedosto:Hailuoto Forest Finland.jpg|thumb|250px|Jäkälätyypin kangasta [[Hailuoto|Hailuodossa]].]] |
||
'''Kuiva kangasmetsä''' on yksi Suomen [[metsätyyppioppi]]in kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on ''kanervatyyppi'' (Calluna-tyyppi, CT). Siihen kuuluu kolme prosenttia Etelä-Suomen metsämaasta. |
'''Kuiva kangasmetsä''' on yksi Suomen [[metsätyyppioppi]]in kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on ''kanervatyyppi'' (Calluna-tyyppi, CT). Siihen kuuluu kolme prosenttia Etelä-Suomen metsämaasta. |
||
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on [[mänty]]. Niillä voi kasvaa myös [[metsäkuusi|kuusia]] ja useita [[lehtipuut|lehtipuitakin]], mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi. |
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on [[mänty]]. Niillä voi kasvaa myös [[metsäkuusi|kuusia]] ja useita [[lehtipuut|lehtipuitakin]], mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi.<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Henry Väre | Julkaisija = Metsäkustannus | Nimeke = Metsäkasvio | Sivu = 11 | Vuosi = 2016 | Isbn = 978-952-6612-78-2 }}</ref> |
||
Pohjoisempana [[Pohjanmaa]]n ja [[Kainuu]]n leveysasteilla oleva kuivan kankaan kasvupaikkatyyppi on ''variksenmarja-kanervatyyppi'' (Empetrum-Calluna-tyyppi, ECT), jonka puusto on samankaltainen kuin kanervatyyppiin kuuluvan metsän. |
Pohjoisempana [[Pohjanmaa]]n ja [[Kainuu]]n leveysasteilla oleva kuivan kankaan kasvupaikkatyyppi on ''variksenmarja-kanervatyyppi'' (Empetrum-Calluna-tyyppi, ECT), jonka puusto on samankaltainen kuin kanervatyyppiin kuuluvan metsän. |
||
[[Peräpohjola]]ssa esiintyy |
[[Peräpohjola]]ssa esiintyy kolmas kuivan kankaan tyyppi, ''varpu-jäkälä-tyyppi'' (Ericaceae-Cladina-tyyppi, ErCIT). Varpu-jäkälätyyppiin kuuluu 10 prosenttia Suomen pohjoisosan metsistä. |
||
Koko maassa myös karukkokankaaksi kutsuttuun kuivan kankaan päätyyppiin kuuluva ''jäkälätyyppi'' (Cladinatyyppi, CIT) on samankaltainen kaikkialla Suomessa. Sille on tyypillistä miltei yhtenäinen [[poronjäkälä]]kerros. |
Koko maassa myös [[karukkokangas|karukkokankaaksi]] kutsuttuun kuivan kankaan päätyyppiin kuuluva ''jäkälätyyppi'' (Cladinatyyppi, CIT) on samankaltainen kaikkialla Suomessa. Sille on tyypillistä miltei yhtenäinen [[poronjäkälä]]kerros.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/kasvupaikan-tunnistaminen/toteutus | Julkaisija = Maa- ja metsätalousministeriö | Julkaisu = Metsänhoidon suositukset | Nimeke = Kasvupaikkatyypin tunnistaminen | Viitattu = 13.8.2023 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref> |
||
== Lähteet == |
|||
{{Viitteet}} |
|||
{{Suomen metsät}} |
{{Suomen metsät}} |
Nykyinen versio 5. huhtikuuta 2024 kello 10.24
Kuiva kangasmetsä on yksi Suomen metsätyyppioppiin kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on kanervatyyppi (Calluna-tyyppi, CT). Siihen kuuluu kolme prosenttia Etelä-Suomen metsämaasta.
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on mänty. Niillä voi kasvaa myös kuusia ja useita lehtipuitakin, mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi.[1]
Pohjoisempana Pohjanmaan ja Kainuun leveysasteilla oleva kuivan kankaan kasvupaikkatyyppi on variksenmarja-kanervatyyppi (Empetrum-Calluna-tyyppi, ECT), jonka puusto on samankaltainen kuin kanervatyyppiin kuuluvan metsän.
Peräpohjolassa esiintyy kolmas kuivan kankaan tyyppi, varpu-jäkälä-tyyppi (Ericaceae-Cladina-tyyppi, ErCIT). Varpu-jäkälätyyppiin kuuluu 10 prosenttia Suomen pohjoisosan metsistä.
Koko maassa myös karukkokankaaksi kutsuttuun kuivan kankaan päätyyppiin kuuluva jäkälätyyppi (Cladinatyyppi, CIT) on samankaltainen kaikkialla Suomessa. Sille on tyypillistä miltei yhtenäinen poronjäkäläkerros.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henry Väre: Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
- ↑ Kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.8.2023.[vanhentunut linkki]