Seppo Repo

Seppo Repo (s. 21. syyskuuta 1947 Joensuussa) on suomalainen entinen jääkiekkohyökkääjä. Hän oli yksi ensimmäisiä suomalaisammattilaisia Pohjois-Amerikassa.

Repo aloitti pääsarjauransa Savonlinnan SaPKossa 1968. Kahden kauden päästä Repo siirtyi Helsinkiin, jossa pelasi yhden kauden Jokereissa, Karhu-Kissoissa ja HJK:ssa. Kaudet 1973–1976, 1977–1978 ja 1981–1983 hän pelasi TPS:ssa. Repo voitti yhden Suomen mestaruuden ja yhteensä neljä mitalia. Hän pelasi SM-sarjassa ja -liigassa 353 runkosarjaottelua tehoin 239+153. Pudotuspeleissä hän teki pisteet 9+9 22 ottelussa.

Ulkomailla Repo pelasi useassa eri maassa. Vuonna 1976 hän siirtyi WHA-liigan Phoenix Roadrunnersiin. Joukkueessa pelasivat myös Pekka Rautakallio, Lauri Mononen ja Juhani Tamminen. Repo, Mononen ja Tamminen pelasivat samassa ketjussa nimeltä "Lappline". WHA:ssa Repo sai aikaan tehot 29+31 80 ottelussa. Pohjois-Amerikan kauden jälkeen Repo siirtyi TPS:n kautta kahdeksi vuodeksi Japanin liigan Kokudoon. Tämän jälkeen hän pelasi vuoden Saksan EHC Münchenissä ja vielä 1986–1987 Tanskan liigan Henring IK:ssa.

Repo edusti Suomea kahdeksan kertaa MM- ja kerran olympiatasolla. Yhteensä hän pelasi 170 A-maaottelua saldolla 39+26.

Saavutukset ja palkinnot

• 1 Suomen mestaruus (1976)
• 2 SM-hopeaa ja 1 -pronssi
• Suomen paras jääkiekkoilija (1976)
• SM-sarjan maalipörssin voittaja (1975)
• Lynces Academicin parhaan hyökkääjän patsas (1975, 1976)
• Valinta All Stars -kentälliseen (1975, 1976)
• "Jääkiekkoleijona" 71

Lähteet

• Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
• Revon tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
• Eurohockeyn tilastosivu