Ero sivun ”Kuiva kangas” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
tynkämallinne |
Kirjoitusvirheitä Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Suomen metsien |
{{Suomen metsien kasvuaikkatyypit}} |
||
'''Kuiva kangasmetsä''' on yksi Suomen [[metsätyyppioppi]]in kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on [[kanervatyyppi]], Calluna-tyyppi ( |
'''Kuiva kangasmetsä''' on yksi Suomen [[metsätyyppioppi]]in kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on [[kanervatyyppi]], Calluna-tyyppi ( jonne |
||
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on [[mänty]]. Niillä voi kasvaa myös [[metsäkuusi|kuusia]] ja useita [[lehtipuut|lehtipuitakin]], mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi. |
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on [[mänty]]. Niillä voi kasvaa myös [[metsäkuusi|kuusia]] ja useita [[lehtipuut|lehtipuitakin]], mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi. |
||
Versio 12. lokakuuta 2016 kello 11.31
Malline:Suomen metsien kasvuaikkatyypit Kuiva kangasmetsä on yksi Suomen metsätyyppioppiin kuuluva metsien kasvupaikkapäätyyppi. Merkittävin kuiva kangastyyppi on kanervatyyppi, Calluna-tyyppi ( jonne
Kuivilla kankailla parhaiten menestyvä puulaji on mänty. Niillä voi kasvaa myös kuusia ja useita lehtipuitakin, mutta ne jäävät siellä maaperän karuuden vuoksi yleensä pienikokoisemmiksi.
Pohjoisempana Pohjanmaan ja Kainuun leveysasteilla oleva kuivan kankaan kasvupaikkatyyppi on variksenmarja-kanervatyyppi, (ECT, Empetrum-Calluna-tyyppi), jonka puusto on samankaltainen kuin kanervatyyppiin kuuluvan metsän.
Peräpohjolassa esiintyy kolman kuivan kankaan tyyppi, varpu-jäkälä-tyyppi, Ericaceae-Cladina-tyyppi (ErCIT). Varpu-jäkälätyyppiin kuuluu 10 prosenttia Suomen pohjoisosan metsistä.
Koko maassa myös karukkokankaaksi kutsuttuun kuivan kankaan päätyyppiin kuuluva jäkälätyyppi, Cladinatyyppi (CIT) on samankaltainen kaikkialla Suomessa. Sille on tyypillistä miltei yhtenäinen poronjäkäläkerros.
