Hehkumuovi

Hehkumuovi Oy, myöhemmin Lystek Oy, oli Etelä-Pohjanmaan Alahärmässä toiminut yritys, joka 1980-luvun alkupuolella myi kiertokaupalla pääasiassa muovisia vesirännejä omakotitalouksille. Kuuluisaksi se ja sen edeltäjä Merytuote Oy tulivat kymmenien miljoonien markkojen veropetoksista ja konkurssirikoksista, joista yritysten johtohenkilöt saivat vankeusrangaistuksia vuosia kestäneiden oikeusprosessien tuloksena. Yritysten tuotteet ja myyntimenetelmät poikivat lisäksi suuria määriä valituksia kuluttaja-asiamiehen toimistoon ja markkinatuomioistuimeen. Myyntitapojensa ja tuotteidensa kritisoijia, kuten kunnallisia kuluttajaneuvojia ja paikallisia sanomalehtiä ränniyritykset haastoivat toistuvasti mutta tuloksetta oikeuteen herjauksesta.

Hehkumuovin omistaneiden kauhavalaissukujen vuonna 1973 perustama, niin ikään Alahärmässä toiminut aiempi yritys Merytuote Oy valmisti rännejä, pyykinkuivaustelineitä ja palotikkaita metallista ja kaupitteli niitä 1970-luvulla kiertokauppana pientalotyömailla katetuista kymmenistä kuorma-autoista, joiden kyljessä luki ”Tehtaanmyymälä”. Merytuotteen myyntisopimusehdot ja markkinointimenetelmät markkinatuomioistuin totesi monelta osin vuonna 1978 voimaan tulleen kuluttajansuojalain vastaisiksi ja muun muassa määräsi yritykselle 200 000 markan uhkasakon vahvistaman kiellon kutsua myyntiautoja tehtaanmyymälöiksi. Vuonna 1982 Vaasan lääninverovirasto ja liikevaihtoveroa kerännyt toimisto teki yrityksestä rikosilmoituksen epäilemistään ”ennennäkemättömän törkeästä” yli kymmenen miljoonan markan verosaatavien pimittämisestä.

Merytuote haettiin helmikuussa 1983 konkurssiin yli 13 miljoonan veroveloista. Sen kotipaikaksi oli vaihdettu ensin omistajien kotikunta Kauhava ja sitten Turku. Merytuotteen omaisuutta oli siirretty samojen omistajien Rovaniemelle rekisteröidylle Hehkumuovi Oy:lle, joka oli alkanut tehdä Alahärmässä rännejä heikkolaatuisesta muovista ja kaupitteli niitä samoin keinoin kuin Merytuote. Konkurssipesän hoitajana oli samojen omistajien Kauhavan Perintätoimisto Oy. Samaan kuvioon ja samoille omistajille kuuluivat myös yritykset nimeltä Setelipesä, Kännilä, Politrics, Western Store, Vantaan taloustarvike ja Minnebrock.

Hehkumuovi Oy asetettiin konkurssiin kesällä 1984. Merytuotteen omistajaveljekset Markus ja Erkki Ylipelkonen pakenivat Floridaan vuonna 1986 ennen kuin heidän juttuaan alettiin käsitellä Turun raastuvanoikeudessa, ja samoin tekivät Hehkumuovin avainhenkilöt Risto Ylipelkonen, Jan-Peter Högnabba ja Pekka Pahtakari kun Hehkumuovinkin osalta maa alkoi polttaa jalkojen alla. Rovaniemen hovioikeus tuomitsi kolmikon ensimmäisen kerran 1988, mutta korkein oikeus palautti heitä vastaan nostetut veropetossyytteet takaisin hovioikeuteen, koska syytettyjen etu vaati konkurssirikos- ja veropetossyytteiden käsittelemistä yhdessä. Uudessa hovioikeuskäsittelyssä vuoden 1990 taitteessa alkuperäiset tuomiot kuitenkin säilyivät. Hehkumuovin entinen toimitusjohtaja Risto Ylipelkonen sai yhteensä lähes kahden vuoden ja viiden kuukauden vankeusrangaistuksen törkeistä veropetoksista, avunannosta törkeään veropetokseen, petollisena ja epärehellisenä velallisena tehdyistä konkurssirikoksista ja väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta. Konttoripäällikkö Jan-Peter Högnabba tuomittiin vuodeksi vankeuteen verorikoksista sekä avunannosta petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen. Hehkumuovin loppuaikojen toimitusjohtaja Pekka Pahtakari sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen törkeistä veropetoksista ja petollisena velallisena tehdystä konkurssirikoksesta. Kolmikko saatiin kiinni pian tuon jälkeen helmikuussa 1990, Merytuotteen Markus ja Erkki Ylipelkonen toukokuussa 1991, ja kaikki heidät luovutettiin Yhdysvalloista Suomeen. Merytuotteen osalta syytteet hylättiin luovutuspapereiden epätarkan sanamuodon aiheuttaman muotovirheen takia. Samoin tuotteiden myyjinä toimineiden henkilöiden syytteistä osa kumoutui, koska katsottiin etteivät he olleet syyllisiä tai aina edes tietoisia yritysjohdon käyttämistä vilpillisistä palkkionmaksukäytännöistä.

Yli viisi vuotta kestänyt ja ympäri maata levinnyt oikeusprosessi oli erittäin suuritöinen ja yhteiskunnalle kallis. Keskusrikospoliisi kuulusteli paria sataa rännien myyntiedustajaa eri puolilla Suomea, ja Rovaniemen tuomiokuntaan jouduttiin vuonna 1988 palkkaamaan ylimääräinen tuomari vain Hehkumuovi-jutun takia. Lapin korkeakoulun oikeustieteen opiskelijat saivat seurata 48 syytetyn asianajajien työskentelyä maaliskuussa 1988 tilanpuutteen vuoksi koulun suuressa Fellman-salissa pidetyssä istunnossa. Rovaniemen lisäksi oikeutta ränniasioista käytiin ainakin Turussa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Arviolta kolme miljoonaa markkaa kului poliisitutkimuksiin, matkoihin, päivärahoihin, hotelli- ja ateriakuluihin, istuntojen poikkeusjärjestelyihin ja ylityökorvauksiin.

Syytteistä muotovirheen takia vapautunut ja Yhdysvaltoihin palannut Markus Ylipelkonen pyrki myöhemmin Floridasta käsin Suomen presidentinvaalin 1994 ehdokkaaksi: ”Minulla on yrittäjän menneisyys. Olen ollut tuottavan itsenäisen työn tekijä. Arvostan sitä, mitä voidaan rahaa vastaan myydä kotimaahan ja maailmalle.”.

Merytuotteen, Hehkumuovin ja muiden samanhenkisten, Floridaa pakopaikkana käyttäneiden eteläpohjalaisyrittäjien tarinat ovat ilmeisesti toimineet innoittajina Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjan romaanissa Ameriikan raitti (1986, elokuva 1990).