Einar Rinne
| Einar Rinne | |
|---|---|
 Rinne 1930-luvun alussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vilho Einar Rinne |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1890 Asikkala |
| Kuollut | 31. maaliskuuta 1933 (43 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Eine Laine ( 1920; ero. 1923) |
| Lapset | Eila Rinne |
| Sukulaiset |
Jalmari Rinne (pikkuveli) Joel Rinne (pikkuveli) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1916–1933 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vilho Einar Rinne (31. tammikuuta 1890 Asikkala – 31. maaliskuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. [1][2]
Einar Rinne oli vanhin Rinteen näyttelijäveljistä, hänen nuorempia veljiään olivat Jalmari ja Joel Rinne. Rinne jäi varhaisen kuolemansa vuoksi nuorempia veljiään tuntemattomammaksi, mutta hän ehti kuitenkin luoda merkittävän luonnenäyttelijän uran useissa teattereissa ja 1920-luvun mykkäkauden klassikkoelokuvissa. [2]
Rinne kävi Tampereella kauppakoulun ja kauppaopiston, oli sen jälkeen liikealalla viitisen vuotta, mutta sai sitten näyttelijäkiinnityksen Tampereen Teatteriin vuonna 1916. Hän näytteli Viipurin Näyttämöllä 1917–1921, Suomen Kansallisteatterissa 1921–1923, uudelleen Tampereen Teatterissa 1923–1928 ja loppu-uransa ajan Kansan Näyttämöllä Helsingissä. Hänellä oli keskeisiä rooleja muun muassa kotimaisissa näytelmissä Nummisuutarit, Tukkijoella, Pohjalaisia ja Anna-Liisa, sekä ulkomaisissa näytelmissä Eerik XIV, Danton ja Oopperapalo.[1][2]
Rinne ehti näytellä urallaan myös lähes kymmenessä elokuvassa vuosina 1922–1929. Roolit olivat kaikki suuria tai pääosia, ja ensimmäinen elokuvatehtävä oli Mikon osa Anna-Liisassa (1922). Muita merkittäviä osia oli Paloniemen mielenhäiriöinen poika elokuvassa Koskenlaskijan morsian (1923), Pohjalaisia-elokuvan (1925) Antti Hanka sekä Utuniemen isännän miespääosa elokuvassa Noidan kirot (1927). Rinteen viimeiseksi elokuvarooliksi jäi katalan mustasukkaisen Olli Järvelän osa elokuvassa Työn sankarilaulu (1929).[1]
Rinne oli naimisissa näyttelijä Eine Laineen (1892–1970) kanssa 1920–1923, ja heidän tyttärensä Eila Rinne (1920–1991) oli myös näyttelijä. Einar Rinteen kohtalo oli sama kuin Heidi Blåfieldillä kaksi vuotta aiemmin – kuolinsyynä oli angiinamyrkytys. Rinne oli kuollessaan vain 43-vuotias. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteishautaan.[3][4]
Teatteriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tampereen Teatteri (1916–1917, 1923–1928)
- Viipurin Näyttämö (1917–1921)
- Suomen Kansallisteatteri (1921–1923)
- Kansan Näyttämö (1928–1933)
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anna-Liisa (1922) – Mikko, Husson poika
- Rautakylän vanha parooni (1923) – Paroni Gustaf Drakenhjelm
- Koskenlaskijan morsian (1923) – Paloniemen Juhani, Heikin poika
- Pohjalaisia (1925) – Antti Hanka
- Noidan kirot (1927) – Utuniemen isäntä Simo
- Lumisten metsien mies (1928) – Urheiluvalmentaja Reima
- Työn sankarilaulu (1929) – Olli Järvelä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Einari Rinne, Aamulehti, 01.04.1933, nro 88, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c Einar Rinne kuollut, Helsingin Sanomat, 01.04.1933, nro 88, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku (Vilho Einar Rinne) Hautahaku.fi. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ Hietaniemen hautausmaa – merkittäviä vainajia (pdf) (s. 23/23) Helsinki: Kirkko Helsingissä – Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 23.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Einar Rinne Elonetissä.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
