Tämä on hyvä artikkeli.

Eri-Aaroni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eri-Aaroni 3423 Valio
Eri-Aaroni vuoden 1939 kuninkuusraveissa
Eri-Aaroni vuoden 1939 kuninkuusraveissa
Syntynyt 12. heinäkuuta 1932[1]
Kuollut 1. syyskuuta 1953 (21 vuotta)[1]
Sukupuoli ori
Väri tummanrautias[1]
Rotu suomenhevonen
Synnyinmaa  Suomi
Isä Murto 2306
Emä Upeva 1679-V
Emänisä Sauli 1985
Kasvattaja Sulo Rintala, Seinäjoki[1]
Omistaja Fritz Buttenhoff
Ohjastaja Arvi Räikkönen
Tasoitusennätys 27,8[1]
Suurkilpailuvoittoja

Ravikuningas 1943

Palkinnot

Valio (1952)

Eri-Aaroni 3423 Valio (12. heinäkuuta 19321. syyskuuta 1953) oli ravikuningas ja erittäin laajalti suomenhevosrotuun vaikuttanut siitosori.

Kilpa-uransa aikana Eri-Aaronista tuli suomenennätyksen haltija, tähtijuoksija ja vuoden 1943 ravikuningas. Se ei ravurina ja epätyypillisen jalonnäköisenä sopinut ajan virallisiin työhevosihanteisiin, eikä siksi juuri menestynyt näyttelyissä. Vuonna 1946 Laihian oriyhdistys osti Eri-Aaronin siitosoriikseen kahden miljoonan markan ennätyshintaan. Laihialla Eri-Aaroni siitti satoja varsoja, joista 22 oli tähtijuoksijoita ja viisi ravikuninkaallisia. Eri-Aaroni esiintyy useimpien nykysuomenhevosten sukutauluissa.

Varhaisvaiheet ja kilpaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri-Aaroni syntyi 12. heinäkuuta 1932 Sulo Rintalan kasvattamana Seinäjoella.[1] Sen emä oli 50,0-aikainen, hyvärakenteinen Upeva 1640-V ja isä ravikuningas ja Suomen ensimmäinen tähtijuoksija Murto 2306.[1][2][3] Eri-Aaroni myytiin vielä syntymävuotenaan Turkuun ja sen jälkeen Ahvenanmaalle Albin Ahlqvistille. Siitä kasvoi komea ja ajan suomenhevosihanteesta poikkeava, jalonnäköinen hevonen. Ahlqvist kilpailutti sitä silloin tällöin Turun raveissa. Eri-Aaroni pantiin siellä merkille, ja hevoskauppias Matti Takanen osti sen Ahlqvistiltä 75 000 markalla. Vuonna 1937 tunnettu hevosmies Fritz Buttenhoff osti 5-vuotiaan Eri-Aaronin Takaselta kartanoonsa Viipuriin sadallatuhannella markalla. Summa vastaa vuoden 2010 arvolla noin 34 000 euroa.[2][4][5]

Viipurissa Eri-Aaronin hoitajaksi, valmentajaksi ja kilpa-ajajaksi tuli Arvi Räikkönen. Vuonna 1939 7-vuotias Eri-Aaroni rikkoi tuolloin huomattavan tähtijuoksijarajan ajallaan 2.59,9 Seinäjoella kahden kilometrin lähdössä. Saman kauden lopussa se paransi ennätystään ajalla 2.58,2 (29,1 kilometrille).[5] Raviura katkesi talvisodan sytyttyä seuraavana talvena, ja Eri-Aaroni joutui omistajineen evakkoon Suomenniemelle ja sieltä edelleen Kirkkonummelle. Elokuussa 1940 se teki uuden suomenennätyksen 2.55,6 (27,8 kilometrille). Ennätys säilyi rikkomattomana liki kymmenen vuotta.[6] Ennen sotia Eri-Aaroni ehti voittaa raveista kymmeniä hopeisia kierto- ja lahjapalkintoja, jotka otettiin evakkoonkin mukaan.[5] Jatkosodan alettua kilpailutoiminta jäi taas vähiin: vuonna 1941 Eri-Aaroni kilpaili seitsemän kertaa ja seuraavana vuonna vain kaksi kertaa. Vuonna 1943 järjestettiin ainoat sota-ajan kuninkuusravit.[6] Vuonna 1939 kolmanneksi tullut Eri-Aaroni voitti kuninkuuden vuonna 1943.[1]

Siitosura ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri-Aaronin aikana Suomen hevosjalostuksen virallinen päämäärä oli vielä työhevosten tuottaminen. Vierasverisen näköisenä Eri-Aaroni ei juuri menestynyt näyttelyissä, vaikka suoriutuikin pakollisissa vetokokeissa hyvin.[2] Vuonna 1936 se arvosteltiin nelivuotiaana ja hyväksyttiin työhevoskantakirjaan numerolla 3423. Sitä ei kuitenkaan palkittu. Vuonna 1939 se arvosteltiin uudestaan ja palkittiin kolmannella palkinnolla.[2] Yksilönä Eri-Aaronin paras näyttelysaavutus oli toinen palkinto vuonna 1946, jolloin se oli jo osoittanut lahjansa sekä ennätysravurina että periyttäjänä.[2]

Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Eri-Aaroni joutui taas muuttamaan. Se päätyi Porvoon kautta Nastolaan.[7] Eri-Aaroni oli Ahvenanmaan-ajoistaan lähtien siittänyt jo noin kolmesataa varsaa kun pitkään ilman omaa siitosoria ollut Laihian oriyhdistys vuonna 1946 tarjoutui ostamaan sen Buttenhoffilta siitäkin huolimatta, että Laihian hevoskanta oli jo taajaan Eri-Aaronin isästä Murrosta polveutuvaa.[8][9] Buttenhoff myöntyi kauppoihin, koska hän kärsi nivelreumasta, ja Eri-Aaronin hoitaja ja valmentaja Räikkönen oli aikeissa ryhtyä maanviljelijäksi. Eri-Aaronia olisi ollut ostamassa useampikin oriyhdistys, mutta Buttenhoff myi sen lopulta Laihialle, koska oli kuullut sikäläisten tammojen olevan korkeatasoisia.[9] Kauppahinta oli kaksi miljoonaa markkaa[2][4][9], mikä vastaa vuoden 2019 arvolla noin 164 200:aa euroa[10]. Summa oli korkein Suomessa hevosesta koskaan maksettu.[2]

Siitosoriina Eri-Aaroni osoittautui hyväksi. Sen ensimmäisenä Laihian-kautenaan astumista tammoista tiinehtyi 75,2 prosenttia. Tammoista se haistoi tarkkaan, olivatko ne kiimassa. Tiineitä se ei vaivautunut astumaan.[11] Ongelmia aiheutti lähinnä sen haluttomuus astua varsallisia tammoja.[12] Kiireisimpinä aikoina tammoja oli astuttavaksi jopa kolmen tunnin välein, mutta hyväsyöntisenä Eri-Aaroni ei uupunut.[11][12]

Kuvassa johtava I.P. Vipotiina on yksi lukuisista suoraan Eri-Aaronista polveutuvista ravikuninkaallisista.

Laihialla Eri-Aaroni tiineytti vuosittain kymmeniä tammoja, parhaina vuosina jopa yli 200.[13] Astutusmaksu oli huomattavan korkea 15 000 markkaa, joka vuoden 2010 arvolla vastaa noin 5000 euroa.[2][4] Sille syntyi yli 1100 jälkeläistä, joista 73 saavutti suur-, 24 huippu- ja 22 tähtijuoksijan tason.[2][13] Ensimmäisen polven jälkeläisistä neljä oria tuli ravikuninkaiksi ja yksi tamma ravikuningattareksi; kuusi oritta ja yksitoista tammaa saivat jalostusvalion arvon; oreista 167 ja tammoista 381 merkittiin kantakirjaan.[2] Eri-Aaronille myönnettiin valtion hevosnäyttelyissä jälkeläistensä perusteella ensimmäinen palkinto kolme kertaa, ja vuonna 1952 se oli yksi ensimmäisistä hevosista, joille myönnettiin jalostusvalion arvo.[2] Sen vaikutus suomenhevosrotuun jäi erittäin tärkeäksi, ja 1990-luvulla yli 90 prosenttia suomenhevosista polveutui siitä yhden tai useamman linjan kautta.[2]

Vuonna 1952 aiemmin terveenä ja reippaana pysynyt Eri-Aaroni sai muutamia kertoja ähkyn, joista kuitenkin hyvällä hoidolla parani. Vuoden 1953 elokuussa se sai tavallista rajumman ähkyn, joka toipumisvaiheessa uusi kaviokuumeen kanssa, minkä seurauksena se kuoli 1. syyskuuta.[2][14]

Epätyypillisen jaloa Eri-Aaronia epäiltiin tietyissä piireissä sekarotuiseksi.[2][15][16] Suomen Kuvalehdessä julkaistiin vuonna 1992 juttu, jossa eläinlääkäri Gösta Broberg esitti "nykyään tunnettuna asiana", että Eri-Aaroni olisi syntynyt Ruotsissa lämminverisestä David's Boysta, ja että se olisi kaksivuotiaana ostettu Suomeen teurashinnalla. Eri-Aaroni kuitenkin muistutti väriltään ja erityisesti merkeiltään isäänsä Murtoa, joka tunnettiin ravilahjojen periyttäjänä.[2][16] Myös Murtoa oli aikanaan epäilty sekarotuiseksi.[13]

Eri-Aaroni[1][17]
Isä:
Murto 2306
29,4ke
ii: Toimi 1102 50,0ke iii: Sopusointu 207 37,2
iie: Peuha 856-EP
ie: (Erkkilän) Hilppa
-
iei: (Erkkilän) Ilkka
iee: Vilppu 800-EP
Emä:
Upeva 1679-V
50,0
ei: Sauli 1985
55,0
eii: Sopusointu 207 37,2
eie: Vakaantyttö 2383-EP
ee: Kreeta 832-EP
-
eei: Poke ro Ylihärmä 50,0
eee: (Luoman) Vappu


  • Aalto, Jouni: Eri-Aaroni, Merkitykseltään kestävä. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0515-6
  • Raevuori, Antero (toim.) et. al.: Eri-Aaroni - hevosten Tauno Palo, s. 42-45. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11192-9
  • Toivonen, Veijo (toim.): Matti Torkko löysi Eri-Aaronin uudestaan ja haki sen takaisin synnyinmaakuntaansa, s. 26-38. Arkmedia, 2008. ISBN 978-952-67028-1-0
  1. a b c d e f g h i Eri-Aaroni sukuposti.net-tietokannassa sukuposti.net. Viitattu 18.4.2011.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Tammen suuri hevoskirja 3 s. 90-91
  3. Elävä kansallisaarre suomenhevonen.info. Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 17.4.2011.
  4. a b c Tilastokeskuksen rahanarvonkerroin 1860–2010.
  5. a b c Raevuori 1982, s. 42
  6. a b Raevuori 1982, s. 43
  7. Raevuori 1982, s. 44
  8. Toivonen 2008, s. 27
  9. a b c Toivonen 2008, s. 28
  10. Rahanarvomuunnin stat.fi. Viitattu 20.9.2020.
  11. a b Toivonen 2008, s. 33
  12. a b Toivonen 2008, s. 34
  13. a b c Vuolukka, Marko: Nykypäivän suomenhevoset periytyvät neljästä kantaoriista Hevosnetti.com. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 16.4.2011.
  14. Toivonen 2008, s. 36
  15. Toivonen 2008, s. 35
  16. a b Ranta, Ray: Eri-Aaroni ja kauraformula Canadan Sanomat. 16.10.2002. Arkistoitu 20.8.2011. Viitattu 16.4.2011.
  17. Eri-Aaronin tiedot Suomen Hippoksen Heppa-tietokannassa Suomen Hippos. Viitattu 23.4.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]