Jens Stoltenberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jens Stoltenberg
Jens Stoltenberg vuonna 2024.
Jens Stoltenberg vuonna 2024.
Naton pääsihteeri
1.10.2014–1.10.2024
Edeltäjä Anders Fogh Rasmussen
Seuraaja Mark Rutte
Norjan pääministeri
3.3.2000–19.10.2001
17.10.2005–16.10.2013
Monarkki Harald V
Edeltäjä Kjell Magne Bondevik
Kjell Magne Bondevik
Seuraaja Kjell Magne Bondevik
Erna Solberg
Henkilötiedot
Syntynyt16. maaliskuuta 1959 (ikä 65)
Oslo, Norja
Kansalaisuus norjalainen
Puoliso Ingrid Schulerudd
Tiedot
Puolue Työväenpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jens Stoltenberg (s. 16. maaliskuuta 1959 Oslo) on norjalainen poliitikko, entinen Työväenpuolueen puheenjohtaja ja Norjan pääministeri. Hän toimi Naton pääsihteerinä vuodet 2014–2024.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Stoltenberg on taloustieteen maisteri Oslon yliopistosta. Stoltenbergin puoliso on vuodesta 1987 ollut Ingrid Schulerud, ja heillä on kaksi lasta. Myös hänen vanhempansa ovat toimineet politiikan parissa. Isä Thorvald Stoltenberg oli diplomaatti ja puolustus- ja ulkoministeri, äiti Karin Stoltenberg valtiosihteeri.[1] Stoltenberg on asunut lapsuudessaan Jugoslaviassa, missä hänen isänsä toimi Norjan suurlähettiläänä.[2]

Ura Norjan politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stoltenberg toimi Norjan pääministerinä vuosina 2000–2001 ja 2005–2013. Hän on toiminut elinkeino- ja energiaministerinä 1993–1996 Gro Harlem Brundtlandin hallituksessa sekä valtiovarainministerinä 1996–1997 Thorbjørn Jaglandin hallituksessa. Stoltenbergin toinen hallitus oli Norjan ensimmäinen enemmistöhallitus 20 vuoteen yhdessä keskustapuolueen ja sosialistisen vasemmistopuolueen kanssa. Stoltenbergin pääministerikaudelle sattuivat Anders Behring Breivikin tekemät terrori-iskut.[3]

Työväenpuolueessa Stoltenberg oli varapuheenjohtajana, kunnes astui entisen puheenjohtajan Thorbjørn Jaglandin tilalle marraskuussa 2002. Työväenpuolueen johdossa Stoltenberg toimi kesäkuuhun 2014 asti. Tultuaan valituksi Naton uudeksi pääsihteeriksi hänen seuraajakseen puolueen johtoon valittiin kesäkuun 2014 puoluekokouksessa Jonas Gahr Støre.[4]

Stoltenbergilla arveltiin olevan hyvät suhteet Venäjään. Stoltenberg ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev allekirjoittivat vuonna 2010 sopimuksen, jolla maiden väliset vuosikymmeniä kestäneet rajakiistat Barentsinmerellä ratkaistiin. Vuonna 2012 Norja ja Venäjä sopivat vielä viisumivapaan vyöhykkeen luomisesta maiden välisellä maarajalla.[2]

Vuonna 2011 Työväenpuolue ja Norjan ammattiliittojen keskusjärjestö osti Stoltenbergille 380 000 kruunun arvoisen veneen syntymäpäivälahjaksi, mikä herätti kritiikkiä.[5]

Naton pääsihteeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stoltenberg aloitti lokakuun 2014 alussa Naton pääsihteerinä. Hän seurasi tehtävässä tanskalaista Anders Fogh Rasmussenia.[6]

Stoltenbergin pääsihteerikaudella Pohjois-Makedonia, Montenegro, Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon.[7]

Stoltenbergin kautta jatkettiin kolmesti. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Stoltenberg pysyi rauhallisena länsivaltojen halutessa puolustaa Ukrainaa.[8]

Helmikuussa 2022 uutisoitiin, että Stoltenberg on nimitetty Norjan keskuspankin pääjohtajaksi. Hänen kautensa Naton pääsihteerinä kerrottiin päättyvän lokakuun alussa 2022 ja hänen ilmoitettiin aloittavan uudessa työssään pääjohtajana joulukuussa 2022.[9] Maaliskuussa 2022 Naton huippukokous kuitenkin päätti, että Stoltenbergin kausi päättyy vasta syyskuun lopussa vuonna 2023.[10] Hänen kauttaan pidennettiin uudestaan heinäkuussa 2023[11], ja se päättyi lokakuussa 2024, kun uusi pääministeri Mark Rutte astui virallisesti virkaansa.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Stoltenberg myönsi kokeilleensa kannabista nuoruudessaan.[13]

Stoltenberg ei kuulu Norjan kirkkoon, muttei halua määritellä itseään ateistiksi.[14]

Jensin sisko Nini oli heroinisti ja hän kuoli vuonna 2014.[15]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Helljesen, Vilje: «Hopalong Cassidy» fyller 50 år nrk.no. 14.3.2009. NRK. Viitattu 27.3.2014. (norjaksi)
  2. ↑ a b Jackson, Patrick: Profile: Nato secretary general Jens Stoltenberg bbc.com. 1.10.2014. BBC News. Viitattu 29.8.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Stoltenberg: Verilöyly oli isku demokratiaamme vastaan Yle Uutiset. 29.7.2011. Viitattu 28.2.2023.
  4. ↑ Nurminen, Jussi: Norjan demareille uusi johtaja yle.fi. 14.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2014.
  5. ↑ Stoltenberg fikk båt til 380.000 VG. 22.7.2011. Viitattu 28.2.2023. (kirjanorja)
  6. ↑ Kokkonen, Yrjö: Stoltenbergin valinta Naton johtoon varmistui yle.fi. 28.3.2014. Yle Uutiset. Viitattu 28.3.2014.
  7. ↑ Teija Sutinen: Naton pääsihteeri uskoo Suomen jäsen­hakemuksen nopeaan käsittelyyn Helsingin Sanomat. 7.4.2022. Viitattu 28.2.2023.
  8. ↑ Lily Bauer: NATO’s new secretary-general, same as the old one? Politico. 30.1.2023. Viitattu 28.2.2023.
  9. ↑ Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg siirtyy Norjan keskuspankin pääjohtajaksi Aamulehti. 4.2.2022. Tampere: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 4.2.2022.
  10. ↑ Lahti, Pauli & Romsi, Vilma: Pääsihteeri Stoltenberg: Nato lisää valmiuttaan kemiallisten, biologisten ja ydinaseiskujen varalta 24.3.2022. Yle. Viitattu 25.3.2022.
  11. ↑ Jens Stoltenbergia ei haluttu taaskaan vaihtaa Naton johdosta, vaikka hänen kautensa piti päättyä jo viime vuonna Yle Uutiset. 4.7.2023. Viitattu 21.7.2023.
  12. ↑ Naton pääsihteeri vaihtuu tänään: Jens Stoltenbergin paikalle Mark Rutte Aamulehti. 1.10.2024. Viitattu 1.10.2024.
  13. ↑ - Ja, jeg har prøvd hasj! Dagbladet. 2.11.2002. Viitattu 28.2.2023. (norja)
  14. ↑ - Man må tro at det nytter Bergens Tidende. 31.12.2011. Arkistoitu 2013. Viitattu 1.3.2023. (kirjanorja)
  15. ↑ https://yle.fi/a/74-20025056
  16. ↑ Dėl Lietuvos Respublikos ir užsienio valstybių piliečių apdovanojimo Lietuvos valstybės ordinais ir medaliais Vasario 16-osios – Lietuvos valstybės atkūrimo dienos proga e-seimas.lrs.lt. 2019. Viitattu 21.7.2023. (lituanien)
  17. ↑ Dėl apdovanojimo Vyčio kryžiaus ordino Didžiuoju kryžiumi e-seimas.lrs.lt. 2023. Viitattu 21.7.2023. (lituanien)
  18. ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 21.7.2023. (eesti)
  19. ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №556/2023 Офіс Президента України. 2023. Viitattu 18.11.2023. (ukraina)
  20. ↑ Biden awards Medal of Freedom to NATO chief Jens Stoltenberg Axios. 9.7.2024. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
  21. ↑ NAVO-secretaris-generaal Stoltenberg krijgt Grootlint in Leopoldsorde MSN. Viitattu 10.7.2024. (hollanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jens_Stoltenberg&oldid=22735928”