Wikipedia

Dynamo Dresden

saksalainen jalkapalloseura

Sportgemeinschaft Dynamo Dresden on saksalainen jalkapalloseura Dresdenistä. Se on voittanut historiansa aikana Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) mestaruuden kahdeksan kertaa ja DDR:n cup-mestaruuden seitsemän kertaa. Seura perustettiin virallisesti vuonna 1953 ja se voitti ensimmäisen maansa mestaruuden samana vuonna. Vuonna 1954 valtiojohto siirrätti seuran Berliiniin ja perusti SC Dynamo Berlinin, jolloin Dynamo Dresden joutui aloittamaan toiselta sarjatasolta. Saksojen yhdistyttyä Dresden pelasi Bundesliigassa neljä kautta, ennen kuin se putosi taloudellisten syiden takia kolmannelle sarjatasolle. Kaudella 2022–2023 seura pelaa 3. Ligassa.

Dynamo Dresden
Koko nimi SG Dynamo Dresden e. V.
Perustettu 12. huhtikuuta 1953
Kenttä Rudolf-Harbig-Stadion
– kapasiteetti 32 066
Sarja 3. Liga
Puheenjohtaja Saksa Andreas Ritter
Päävalmentaja Saksa Alexander Schmidt
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Dresden on pelannut vuodesta 1957 saakka Rudolf-Harbig-Stadionilla, ja seuran värit ovat olleet vuodesta 1968 saakka keltainen ja musta. Dresdenillä on ollut aina erityinen kilpailutilanne Berliner FC Dynamon kanssa. DDR-aikana Dresden oli kuitenkin maan suosituin joukkue, ja sen katsojaluvut olivat maan suurimmat.

Historia

muokkaa

Ennen perustamista

muokkaa

Vuonna 1948 Saksaan perustettiin Deutsche Volkspolizein urheiluyhdistys. Ennen Dynamoa Dresdenissä oli jo useita jalkapalloseuroja, muun muassa SG Dresden-Friedrichstadt, joka oli tunnetun Dresdner SC:n seuraaja. Friedrichstadt muutti kauden 1949–1950 jälkeen Länsi-Saksaan, vaikka oli edellisellä kaudella sijoittunut DDR-Oberligan toiseksi BSG Horch Zwickaun jälkeen. Tästä syntyi kohu, sillä Zwickau oli sosialistinen valtion urheiluseura ja Friedrichstadt pakotettiin lopettamaan.[1] Ensin vapaata sarjapaikkaa tarjottiin BSG VVB Tabak Dresdenille, joka kieltäytyi vastaanottamasta sitä. Tämän jälkeen paikka myönnettiin vastaperustetulle SG Volkspolizei Dresdenille.[2]

Uuden seuran pelaajisto koottiin seuraavan kesän aikana ja SG Dresden pelasi ensimmäisen harjoitusottelunsa BSG Freiheit Wismut Lauteria vastaan. SG Dresden voitti ottelun maalein 3–1. Seuran väreiksi paljastettiin vihreä ja valkoinen; Saksin värit. Ensimmäisen pääsarjapelin Dynamo pelasi BSG Lokomotive Stendalia vastaan. Ottelu päättyi Dynamon vierasvoittoon. Lokakuussa 1950 seura pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelun. Ystävyysottelu ATK Prahaa vastaan päättyi Dynamon 1–0-voittoon.[1] Ensimmäisen pokaalin seura voitti vuonna 1952, kun se voitti FDGB-Pokalin loppuottelussa BSG Einheit Pankowin maalein 3–0.[3]

Seuran virallinen perustaminen

muokkaa
 
ASK Vorwärts Berlinin ja Dynamo Dresdenin välinen ottelu kaudella 1957.

Maaliskuun lopulla 1953 maahan perustettiin Sportvereinigung Dynamo, johon kaikki valtion urheiluseurat liittyivät. Samalla kaikkien Volkspolizein urheiluseurojen nimeen otettiin mukaan sana Dynamo. Muutosten myötä SG Dresdenin tunnusväreiksi siirtyivät punainen ja valkoinen.[1] Kuukausi tämän jälkeen pidettiin Sportgemeinschaft Dynamo Dresdenin virallinen perustamiskokous.[4] Seura pelasi kauden loppuun ja oli sarjan päätyttyä jaetulla ensimmäisellä sijalla vaikkakin paremmalla maalisuhteella. Tämän takia järjestettiin loppuottelu Dynamon ja toiseksi sijoittuneen BSG Wismut Auen välillä. Ottelu päättyi Dynamon voittoon, jolloin se varmisti ensimmäisen maansa mestaruuden.[5] Valtion johto ei pitänyt siitä, että Dresdenissä oli kaksi pääsarjatason joukkuetta, kun taas Berliinissä ei ollut yhtään.[6] Lokakuussa 1954 valtiovalta päätti siirtää Dynamon joukkueen Berliiniin, jonne perustettiin uusi seura nimeltä SC Dynamo Berlin.[7] Seurojen siirtämiset olivat tavallisia kansandemokraattisissa valtioissa. Yksi syy siirtoon oli se, että itäisen Berliinin joukkueet eivät pärjänneet läntisen Berliinin jalkapallojoukkueille. Tämän takia jotkut ihmiset ylittivät rajasektorin lähteäkseen katsomaan jalkapalloa, ja osa ihmisistä jäi pysyvästi läntiseen Berliiniin, jossa elintaso oli korkeampi.[8] Siirron myötä Dynamo jäi ilman paikkaa pääsarjasta, mutta se sai aloittaa pelaamisen DDR-Ligassa saatuaan SC DHFK Leipzigin sarjapaikan.[1] Dynamoon jäivät pelaamaan lähinnä nuoret pelaajat, sekä reservi-pelaajat.[6] Kausi päättyi Dynamon osalta putoamiseen uuteen II. DDR-Ligaan.[9] Dynamo Dresden ei onnistunut nousemaan sarjaporrasta ylöspäin vaan putosi kahden kauden jälkeen neljännelle sarjatasolle Bezirksliga Dresdeniin. Putoamista edesauttoi Dynamon kärsimä pisteiden vähennys pelioikeudettoman pelaajan peluuttamisesta. Tämän jälkeen Dresden kuitenkin nousi kaksi sarjatasoa kahdessa kaudessa ja vakiinnutti paikkansa toisella sarjatasolla.[1]

Seitsemän vuotta putoamisen jälkeen, eli vuonna 1962, Dynamo onnistui nousemaan takaisin pääsarjaan.[10] Aika Oberligassa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Dresden putosi kauden päätteeksi takaisin DDR-Ligaan. Heti seuraavalla kaudella Dynamo nousi takaisin pääsarjaan ja onnistui tällä kertaa pitämään sarjapaikkansa pidemmän aikaa.[11] Parhaimmillaan kaupunkia edusti korkeimmilla sarjatasoilla useampikin joukkue, joten vastalauseena Stasin päällikkö, Erich Mielke, suunnitteli uuden FC Dresdenin perustamista. Uudessa seurassa olisi yhdistetty Dynamo Dresden sekä SC Einheit Dresden. Suunnitelma ei lopulta toteutunut, mutta Dynamon asema huononi maassa suunnitelman jälkeen entisestään.[12] Kesän 1966 aikana Dynamo pääsi ensimmäistä kertaa historiansa aikana Intercupiin selvitettyään karsinnat. Joukkue osallistui myös seuraavana kautena sarjaan, muttei pystynyt kummallakaan kerralla lohkovoittoon. Dynamo pelasi Messukaupunkien cupin ottelut suuremmalla Heinz-Steyer-Stadionilla. Seuran ensimmäisessä Messukaupunkien cupin pelissä, joka päättyi tasapeliin Glasgow Rangersin kanssa, olikin 40 000 katsojaa.[11] Huolimatta kohtalaisesta menestyksestä eurokentillä Dynamo putosi sarjasta kauden 1967–1968 päätteeksi.[13] Elokuussa 1968 Dynamo liitettiin DDR:n voimistelu- ja urheiluliiton päätöksellä Dresdenin Bezirkin jäseneksi. Päätöksellä seuran nuoret lupaukset saivat oman sarjan, ja samalla seuran väreiksi otettiin musta ja keltainen, jotka olivat Dresdenin kaupungin tunnusvärit.[11] Kausi päättyi sarjanousuun: Dynamo voitti eteläisen lohkon ja päästi koko kauden aikana vain yhdeksän maalia.[14]

1970-luvun menestysvuodet

muokkaa
 
Dynamo juhlimassa kauden 1976–1977 tupla-mestaruutta.

Kesällä 1969 seuran valmentajaksi siirtyi Walter Fritzsch, jonka valmentamana seura saavutti eniten menestystä. Joukkueen pelaajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä hankintaan, sillä Fritzschiä pidettiin ankarana ja epämiellyttävänä valmentajana.[15] Tästä huolimatta Dynamo Dresden sijoittui kauden päätteeksi kolmanneksi, joka oli seurahistorian parhaimpia sijoituksia. Kaudella 1970–1971 Fritzsch valmensi seuran jo maan mestariksi. Lisäksi Dynamo voitti FDGB-Pokalin, jolloin siitä tuli maan ensimmäinen seura, joka on onnistunut voittamaan molemmat kilpailut saman kauden aikana.[16] Myös vuonna 1973 Dynamo voitti maansa mestaruuden ja pääsi osallistumaan Euroopan cupiin.[17] Cupin ensimmäisellä kierroksella Dynamo voitti Juventuksen. Toisella kierroksella Dynamon Eurocup-pelit olivat ohi, kun se hävisi FC Bayern Münchenille yhteismaalein 6–7.[16] Ottelusta historiallisen teki se, että ottelu oli ensimmäinen jaetun Saksan seurojen välinen ottelu.[15] Pelaajapuolella seuran tehokkain maalintekijä oli Hans-Jürgen Kreische, joka voitti DDR-Oberliigan maalikuninkuuden neljä kertaa vuosina 1971, 1972, 1973 ja 1976.[18]

1970-luvulla Dynamo voitti vielä kolme mestaruutta perättäin vuosina 1976–1978. Vuoden 1977 mestaruuden lisäksi Dynamo voitti myös samana kautena FDGB-Pokalin, jolloin se saavutti uudestaan tupla-mestaruuden.[16] Viimeisen DDR:n mestaruuden jälkeen Fritzsch jätti seuran, ja päävalmentajan paikan otti apuvalmentaja Gerhard Prautzsch.[19] Eurosarjoissa Dynamo eteni parhaimmillaan kolme kertaa puolivälieriin vuosikymmenen puolivälin jälkeen. UEFA-cupissa seura eteni puolivälieriin vuonna 1976, mutta hävisi tällöin tulevalle mestarille, Liverpoolille.[20] Euroopan cupissa Dynamo oli vuosina 1977 ja 1979 puolivälierissä, mutta hävisi sekä FC Zürichille että Austria Wienille.[21][22]

Menestystä eurokentillä

muokkaa
 
Hansa Rostockin ja Dynamo Dresdenin välinen ottelu toukokuulta 1989. Ottelu päättyi lukemiin 2–2, jolla Dresden varmisti mestaruutensa.[23]

1980-luvun alku oli Dynamolle hankala, sillä joukkueen pelaajat Peter Kotte, Matthias Müller ja Gerd Weber pidätettiin tammikuussa 1981 Dresdenin lentoasemalla. Kolmikko oli saanut rahakkaan tarjouksen Länsi-Saksan FC Kölniltä, minkä takia heidän epäiltiin suunnittelevan maastaloikkausta. Kaikki kolme pelaajaa olivat lähdössä maajoukkueen leirille Argentiinaan. Weber myönsi suunnitelleensa pakoa, mutta kielsi Kotten ja Müllerin osallisuuden. Lopulta Weberille langetettiin vankeusrangaistus, ja Kottelta sekä Mülleriltä kiellettiin loppuiäksi pelaaminen pääsarjatasolla.[24] Kesällä 1982 Dresden saavutti neljännen FDGB-Pokalin voitettuaan Berliner FC Dynamon.[23] Tämän jälkeen kotimaan sarjan voittaminen kävi mahdottomaksi, sillä valtiojohto päätti systemaattisesti suosia Berliner FC Dynamoa, kun taas Dynamo ja Lok Leipzig yritettiin pitää kaukana sarjan voitosta.[25] Tässä onnistuttiinkin hyvin, ja Berliner FC Dynamo voitti jokaisen maan mestaruuden vuosina 1979–1988. Dynamo Dresden onnistui silti pelaamaan itsensä usein sarjan toiselle sijalle.[26]

Vaikka Berliner FC Dynamo hallitsi DDR-Oberligaa, oli Dresden usein mukana FDGB-Pokalin finaalissa. Vuosina 1984 ja 1985 seura voitti cupin finaalissa juuri Berliner FC Dynamon.[23] Kansainvälisissä sarjoissa Dynamo osallistui muun muassa Cup-voittajien cupiin, jossa se oli parhaimmillaan kahdeksan parhaan joukossa vuosina 1985 ja 1986.[27][28] Seuran pelattua Cup-voittajien cupissa kaudella 1985–1986, se johti länsisaksalaista FC Bayer 05 Uerdingenia maalein 3–1. Dynamo oli voittanut myös ensimmäisen osaottelun maalein 2–0.[29] Peli päättyi kuitenkin Uerdingenin 7–3-voittoon, jonka takia ottelua alettiin kutsua Grotenbergin ihmeeksi. Voitolla Uerdingen pääsi jatkoon, kun taas Dynamon tie päättyi jo varmalta vaikuttaneesta jatkopaikasta huolimatta.[30] Vuonna 1989 Dynamo saavutti parhaan euromenestyksensä, kun joukkue selvisi UEFA-cupin välieriin. Dynamo putosi kuitenkin jatkosta hävittyään VfB Stuttgartille yhteismaalein 2–1.[31] Kausi sujui kotimaassa myös hyvin ja Dynamo johti sarjaa koko kauden ajan. Seura varmisti maan mestaruuden kolme kierrosta ennen loppua voittamalla Hansa Rostockin, ja päätti Berliner FC Dynamon kymmenen perättäisen mestaruuden sarjan.[32] Elokuussa 1989 Dynamo osallistui vastaperustettuun DFV-Supercupiin, jossa liigamestari ja cup-mestari ottelivat keskenään. Cottbusissa pelattu ottelu päättyi Berliner FC Dynamon 4–1-voittoon.[33]

Viimeinen mestaruus ja pääsy Bundesliigaan

muokkaa
 
Kannattajien mestaruusjuhlaa vuodelta 1990.

Saksojen suhteet olivat parantuneet 1990-luvulla, ja maiden välinen pelaajakauppa alkoi. Ensimmäinen DDR:n joukkueista lähtenyt pelaaja oli Andreas Thom, joka siirtyi tammikuussa 1990 BFC Dynamosta Bayer Leverkuseniin. Myös Dynamo alkoi myydä pelaajiaan, ja seuran ensimmäinen Länsi-Saksaan myyty pelaaja oli Ulf Kirsten, joka siirtyi kesällä niin ikään Leverkuseniin.[34] Dynamon rahatilanne olikin vielä tällöin hyvä, ja kesällä 1990 Dynamo hankki Heiko Scholzin. Tämä oli ensimmäinen yli miljoonan markan ylittänyt pelaajahankinta DDR:n alueella.[35] Dynamo Dresden saavutti viimeisen DDR-Oberliga-mestaruutensa kesällä 1990. Saman vuoden kesäkuussa seuran nimeksi vaihdettiin 1. FC Dynamo Dresden e.V. Samana kesänä Dresden saavutti viimeisen FDGB-Pokalin mestaruutensa voitettuaan PSV Schwerinin.[36] Kaudella 1990–1991 seura pelasi viimeistä kertaa virallisissa kansainvälisissä sarjoissa. Dresden pääsikin Euroopan cupissa kahdeksan parhaan joukkoon, mutta tuomittiin häviämään toinen osaottelu joukkueen pelattua Punaista tähteä vastaan.[37] Peli jäi Dynamon viimeiseksi viralliseksi eurosarjapeliksi, mitä edesauttoi välikohtauksesta saatu kahden vuoden osallistumiskielto. Välikohtauksen aiheuttivat huligaanit, joiden takia ottelu piti keskeyttää.[36] Vielä tuolloin seuran rahatilanne oli kohtalainen ja Dynamoon pystyttiin ostamaan muun muassa entinen maajoukkuepelaaja Uwe Rösler.[38] DDR-Oberligassa Dresden sijoittui lopulta toiseksi Hansa Rostockin jälkeen ja varmisti näin paikkansa Bundesliigan kaudeksi 1991–1992.[39]

Dresden aloitti Bundesliiga-aikansa tappiolla FC Kaiserslauternille. Ensimmäisen voiton Dynamo otti elokuun puolessavälissä Eintracht Frankfurtista. Vaikka Dresdenin ensimmäinen Bundesliiga-kausi oli tappioiden täyttämä, onnistui joukkue säilyttämään sarjapaikkansa. Joukkue sijoittui sarjassa lopulta neljänneksitoista. Seuraavat vuodet seuran toimintaa varjostivat talousvaikeudet, ja Saksan jalkapalloliitto joutui seuraamaan Dynamon taloutta. Kauden 1992–1993 jälkeen liitto ei suostunut myöntämään seuralle liigalisenssiä. Lopulta liitto kuitenkin myöntyi ja antoi Dresdenille lisenssin. Dynamo joutui kuitenkin aloittamaan kauden neljällä miinuspisteellä, joiden lisäksi seuralle langetettiin 100 000 markan sakot.[36] Vuonna 1993 seura voitti myös UEFA Intertoto Cupin, mutta tällöin järjestettiin ainoastaan lohkovaiheet, eli Dresden oli yksi useasta lohkovoittajasta.[40]

Huolimatta miinuspisteistä ja sakoista Dynamo onnistui pitämään sarjapaikkansa myös seuraavaksi kaudeksi. Kauden 1994–1995 päätteeksi Dynamo sijoittui kuitenkin kahdeksanneksitoista, mikä tarkoitti putoamista 2. Bundesliigaan.[36] Koska liitto ei myöntänyt lisenssiä toisellekaan sarjatasolle, joutui Dynamo putoamaan Regionalligaan.[41] Dynamo asetti heti tavoitteekseen nousun takaisin pääsarjaan, muttei onnistunut tässä, vaan sijoittui ensimmäisellä Regionalliga-kaudellaan neljänneksi. Nousu ei onnistunut lähivuosinakaan, joten vuonna 1997 päätettiin aloittaa nuoriin lupauksiin panostaminen. Tulokset alkoivat näkyä jo seuraavalla kaudella, jolloin Dynamo oli sarjan toinen.[36]

2000-luvun nousu 2. Bundesliigaan ja putoaminen

muokkaa

Kauden 1999–2000 päätteeksi Dynamo sijoittui sarjansa kahdeksanneksi ja joutui sarjauudistusten myötä neljännelle sarjatasolle Oberligaan. Ensimmäisen Oberliga-kauden päätteeksi Dynamo sijoittui viidenneksi, ja menetti seuran suurimmat tulevaisuuden lupaukset, Lars Jungnickelin ja Silvio Schröterin, FC Energie Cottbusille. Dresdenin päävalmentajaksi siirtyi kauden jälkeen Christoph Franke, joka onnistui saamaan muun muassa Steffen Heidrichin joukkueeseen.[42] Talousvaikeuksista huolimatta Dynamo voitti sarjan ja onnistui nousemaan Regionalligaan.[43] Ensimmäisellä Regionalliga-kaudella Dynamo ei onnistunut vielä sarjanousussa, mutta päätti kauden voittamalla ensimmäisen Sachsenpokalinsa.[42]

 
Dynamo Dresden vuonna 2007.

Kesäkuussa 2004 Dynamo varmisti nousunsa 2. Bundesliigaan. Ensimmäisellä 2. Bundesliiga -kaudellaan seura sijoittui sarjan keskikastiin, kahdeksanneksi.[44] Toisella kaudella Dynamo teki historiaa, kun se voitti syyskuussa TSV 1860 Münchenin Allianz Arenalla. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun vierasjoukkue voittaa liigaottelun kyseisellä areenalla.[42] Alkukausi oli seuralle kuitenkin pettymys, ja joulukuussa 2005 seura vapautti päävalmentaja Franken tehtävistään.[43] Uudeksi päävalmentajaksi nostettiin itävaltalainen Peter Pacult.[42] Dynamon putoaminen sarjatasoa alemmas varmistui vasta viimeisellä kierroksella. Dynamo voitti oman ottelunsa FC Hansa Rostockia vastaan. VfL Bochumin ja SpVgg Unterhachingin pelasivat samaan aikaan tasapelin, jonka ansiosta Unterhaching säilytti sarjapaikkansa pisteen erolla Dynamoon.[45] Syyskuussa 2006 Norbert Meier nousi Dynamon uudeksi päävalmentajaksi. Samalla seuran nimeksi vaihdettiin äänestyksen perusteella SG Dynamo Dresden.[42]

Dynamo pelasi seuraavat kaksi kautta Regionalligaa ja oli sarjan keskikastissa. Vuonna 2007 seura voitti toisen Sachsenpokalinsa. Loppuottelussa kaatui FC Erzgebirge Aue II lukemin 2–0.[42] Syyskuussa 2007 Meier sai potkut huonojen peliesitysten takia, ja tilalle siirtyi seuran entinen pelaaja Eduard Geyer. Hän ilmoitti heti palkkaamisensa jälkeen, ettei seuran ensisijaisena päämääränä ole sarjanousu.[46] Vuoden 2007 lopulla uuden stadionin rakennustyöt aloitettiin, mutta pelejä pelattiin siitä huolimatta samalla kentällä. Ensimmäisen katsomo-osan rakentaminen aloitettiin helmikuussa 2008, jolloin kentän alueelta löydettiin kymmenen toisen maailmansodan aikaista pommia. Kauden päätteeksi Dynamo sijoittui kahdeksanneksi, ja se pääsi uuteen 3. Ligaan.[42]

Kesäkuussa 2008 Geyer sai potkut kohtalaisesta menestyksestä huolimatta. Dynamon urheilujohtaja, Ralf Minge, perusteli potkuja sillä, ettei Geyer halunnut ajaa nuoria pelaajia joukkueeseen.[47] Uudeksi päävalmentajaksi siirtyi alankomaalainen Ruud Kaiser, joka halusi nostaa seuran 2. Bundesliigaan seuraavien kolmen vuoden aikana.[48] Ensimmäisen 3. Liga -kauden päätteeksi Dynamo sijoittui sarjan yhdeksänneksi varmistaen sarjapaikan.[49] Lokakuussa 2009 Kaiser sai potkut, ja tilalle nousi entinen Dynamo-pelaaja Matthias Maucksch.[48] Kauden 2009–2010 päätteeksi Maucksch valmensi Dynamon edelliskautta huonommalle sarjatilalle, kahdennenksitoista.[50]

2010-luku: Sarjanousuja ja putoamisia

muokkaa

Kaudella 2010–2011 seura nousi taistelemaan noususta 2. Bundesliigaan. Maucksch sai potkut huhtikuussa 2011, koska seura halusi yrittää ehdottomasti sarjanousua ja valmennusvastuun otti Ralf Loose.[51] Loosen johdolla Dynamo sijoittui lopulta 3. Ligan kolmanneksi[52] ja pääsi karsimaan noususta VfL Osnabrückiä vastaan. Nousukarsinnassa Dynamo oli lopulta parempi toisen osaottelun jatkoajan voiton myötä yhteismaalein 4–2 ja nousi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.[53]

Loosen johdolla Dynamo sijoittui kaudella 2011–2012 yhdeksänneksi ja varmisti paikkansa 2. Bundesliigassa. Kauden 2012–2013 alku oli Dynamolta edelliskautta vaikeampi. Kahdeksastatoista ensimmäisestä ottelusta joukkue voitti vain kolme ja valmentaja Loose sai potkut joulukuussa 2012.[54][55] Uudeksi päävalmentajaksi seura palkkasi Peter Pacaultin.[56] Dynamo joutui sarjakarsintoihin, joissa se kohtasi VfL Osnabrückin. Ensimmäinen osaottelu päättyi 0–1-tappioon, mutta jälkimmäisen ottelun Dynamo voitti 2–0 ja varmisti sarjapaikkansa.[57] Valmentajavaihdokset jatkuivat kaudella 2013–2014, kun syyskuussa uudeksi päävalmentajaksi hankittiin Olaf Janßen.[58] Dynamo sijoittui kauden päätteeksi toiseksi viimeiseksi, kun se hävisi viimeisellä pelikierroksella Arminia Bielefeldille, joka pääsi voiton ansiosta sarjakarsintoihin. Sen sijaan Dynamo putosi kolmannelle sarjatasolle.[59]

 
Nousujuhlintaa kaudelta 2015–2016

Kaudeksi 2014–2015 päävalmentajaksi hankittiin Stefan Böger.[60] Joukkue avasi kauden voittamalla Saksan cupissa pääsarjassa pelanneen FC Schalken 2–1.[61] Helmikuussa Dynamo vaihtoi jälleen valmentajistoa ja Böger sai potkut seuralta, jolloin uudeksi päävalmentajaksi nostettiin Peter Németh.[62][63] Kauden päätteeksi Dynamo sijoittui sarjassa kuudenneksi.[64] Némethin oli määrä valmentaa ainoastaan kausi loppuun ja siirtyä apuvalmentajaksi kaudelle 2015–2016, sillä uudeksi päävalmentajaksi oli hankittu jo seuraavalle kaudelle Uwe Neuhaus. Samalla Németh siirrettiin joukkueen apuvalmentajaksi.[65]

Dynamo oli kärsinyt vuosikausien ajan talousvaikeuksista, mutta kauden 2015–2016 seura ilmoitti olevansa täysin velaton seura ensimmäistä kertaa 25 vuoteen.[66] Kausi oli myös pelillisesti menestys, sillä joukkue varmisti sarjanousun jo neljä ottelua ennen kauden loppua, kun se pelasi 2–2-tasapelin FC Magdeburgia vastaan.[67] Kauden päätteeksi Neuhaus palkittiin sarjan vuoden valmentajana ja kauden maalitilaston voittanut Justin Eilers sarjan vuoden pelaajaksi.[68] Kausi 2016–2017 toisella sarjatasolla päättyi viidenteen sijaan ja nousukarsintoihin oikeuttanut kolmas sija jäi kuudentoista pisteen päähän.[69] Kausi 2017–2018 oli seuralta heikompi, sillä Dynamo sijoittui neljänneksitoista, mutta säilytti sarjapaikkansa.[70]

Kauden 2018–2019 alku oli joukkueelta heikko ja se hävisi elokuussa cup-ottelun alasarjoissa pelanneelle SV Rödinghausenille. Tämä aiheutti närää myös seuran kannattajissa ja seurajohto päätti antaa potkut valmentaja Neuhausille.[71][72] Tämän jälkeen joukkuetta valmensi kauden aikana muun muassa Maik Walpurgis sekä Cristian Fiél.[73] Dynamo paransi lopulta hieman sarjasijoitustaan edelliskauteen verrattuna ja sijoittui kahdenneksitoista.[74] Cristian Fiél jatkoi joukkueen valmentajana myös kauden 2019–2020, kunnes hänet vapautettiin tehtävistä joulukuussa 2019, jolloin joukkue oli sarjan viimeinen. Uudeksi päävalmentajaksi seura hankki Markus Kauczinskin.[75]

Stadion

muokkaa
Pääartikkeli: Rudolf-Harbig-Stadion
 
Stadionin avajaispeli

Dynamo Dresden pelaa kotiottelunsa 32 066-paikkaisella Rudolf-Harbig-Stadion.[76] Seura pelasi ottelut aluksi suuremmalla Heinz-Steyer-Stadionilla. Vuonna 1957 Dynamo Dresden vaihtoi pelipaikkaa SC Einheit Dresdenin kanssa, jolloin Dynamo muutti pienemmälle Rudolf-Harbig-Stadionille.[1] Rudolf-Harbig-Stadion nimettiin saksalaisen yleisurheilijan, Rudolf Harbigin, mukaan vuonna 1951. Tällä nimellä stadion tunnettiin aina vuoteen 1972 asti, jolloin valtiovalta nimesi pelipaikan Dynamo-Stadioniksi.[76] Stadionia remontoitiin useaan otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla, mutta Saksojen yhdistyttyä ja Bundesliigasta putoamisen jälkeen peliareenan saneeraustyöt vähenivät.[77] Saksojen yhdistymisen jälkeen stadionin nimeksi otettiin takaisin Rudolf-Harbig-Stadion.[76]

Vuonna 2004 Dresdenin kaupunginhallitus teki päätöksen uuden stadionin rakentamisesta vanhan paikalle, ja rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2007.[77] Uuden Rudolf-Harbig-Stadionin avajaisottelu pelattiin syksyllä 2009 Dynamo Dresdenin ja FC Schalken välillä.[78] Joulukuussa 2010 stadionin nimeksi muutettiin sponsorointisyistä Glücksgas-Stadion.[79] Vuodet 2016–2020 stadionin sponsorinimi oli DDV-Stadion.[80]

Talous

muokkaa

Saksojen yhdistyessä Dynamo Dresden myi useita pelaajiaan entisen Länsi-Saksan alueen seuroihin saaden näistä suuret tulot.[34] Dynamon pelatessa Bundesliigassa sen taloutta jouduttiin tarkkailemaan ja se pudotettiinkin pääsarjasta kolmannelle sarjatasolle taloudellisten syiden takia.[36] Pelatessaan Oberligaa seura kärsi suurista talousongelmista. Seuran henkilöstö joutuikin välillä työskentelemään palkatta.[42] Dynamon silloinen taloudellisen hallinnon johtaja laski, ettei seuralla ollut varaa nousta neljättä sarjaporrasta ylemmäs. Samalla kun seuran taloudellinen tilanne paheni, kaikkosivat myös sponsorit. Dynamon noustua Regionalligaan sen talous oli niin huonossa kunnossa, että seura oli valmis ilmoittamaan itsensä maksukyvyttömäksi. Kun Dynamon urheilulliset esitykset alkoivat parantua, talous koheni, vaikka seura tuottikin vielä pitkään tappiota.[81]

2. Bundesliigassa seuran edustusjoukkueen budjetti oli kaudella 2004–2005 6,27 miljoonaa euroa, jolla se sijoittui sarjan keskikastiin.[82] Dynamon pudottua sarjaporrasta alemmas sen budjetti pysyi melkein samana, 5,6 miljoonaa euroa. Tämä budjetti oli myös sarjan toiseksi suurin kaudella 2007–2008.[83] Kaudella 2009–2010 seuran budjetti oli pienentynyt lähes puoleen, 2,9 miljoonaan euroon. Tämä oli myös koko sarjan pienempiä.[84]

Uuden stadionin valmistuttua seuran talousvaikeudet nousivat uudestaan puheenaiheeksi. Seurajohto ilmoitti helmikuussa 2010, ettei sillä välttämättä ole varaa maksaa stadionista koituvia käyttökustannuksia.[85] Kaksi viikkoa ilmoituksen jälkeen seura ilmoitti maksuvaikeuksista.[86] Maaliskuun aikana Dresdenin kaupunki tuli kuitenkin seuran avuksi ja myönsi 1,2 miljoonan euron apurahan stadionvuokriin.[87] Kaudella 2015–2016 Dynamo ilmoitti olevansa velaton seura ensimmäistä kertaa 25 vuoteen.[66]

Kulttuuri

muokkaa

Logo ja värit

muokkaa

Vuonna 1950 SG Dresdenin tunnusväreiksi otettiin valkoinen ja vihreä, jotka olivat myös Saksin osavaltion värit. SV Dynamon perustamisen myötä seuran tunnusvärit vaihtuivat punaiseksi ja valkoiseksi vuonna 1953.[1] Näillä väreillä seura pelasi aina vuoteen 1968 saakka, jonka jälkeen seuran väreiksi vaihtuivat keltainen ja musta.[11] Nämä värit ovat toimineet siitä lähtien seuran tunnusväreinä. Seuran logo on kolmikantainen kilpi, jossa on viininpunaisella taustalla D-kirjain. Kilven alapuolella lukee ”Dresden” mustalla ja keltaisella värillä.[88]

Kannattajat

muokkaa
 
Vuonna 2006 seuran faneille avattiin oma kokoontumistalo.[42]

Dynamo Dresdenillä on yhteensä neljäkymmentä virallista kannattajayhdistystä, joista kahdeksan toimii Dresdenissä.[89] Kaiken kaikkiaan erilaisia kannatusyhdistyksiä on yli 130.[90] Kesällä 2009 seuralla oli noin 5 200 virallista jäsentä.[91] Seuran katsojaluvut olivat DDR-aikoina maan suurimmat. Muun muassa vuosina 1968–1990 seuran peleissä kävi eniten katsojia koko sarjassa.[92][93]

Seuran kannattajien joukossa on sattunut myös ylilyöntejä. Euroopan cupissa joukkueen pelatessa Punaista tähteä vastaan ottelu jouduttiin keskeyttämään huligaanien vuoksi. Dynamo tuomittiin ottelun häviäjäksi ja seuralta kiellettiin osallistuminen kansainvälisiin peleihin kahdeksi vuodeksi.[36] 1990-luvulla seuran kannattajat tulivat tunnetuiksi rasistisesta käytöksestään, antisemitismistä sekä natsismiin viittaavasta toiminnasta.[94] Dynamon pelatessa 2000-luvun alussa alasarjoissa seuran fanitoiminta oli kuitenkin vilkasta. Fanit järjestivät muun muassa rahankeruukampanjan seuran kärsiessä vakavista talousvaikeuksista.[42] Dynamon kannattajat saivat vuosikymmenen aikana mainetta väkivaltaisesta käytöksestään. Syinä tähän nähtiin työttömyyden nousu ja tietämättömyys tulevaisuudesta, jolloin jalkapallo toimi ainoastaan verukkeena käyttäytymiselle.[94]

Tunnetuin katsomonosa on ”K-Block”, jossa ovat seuran ultras-kannattajat.[90] Erityisesti Dynamon ultras-ryhmä on tunnettu useista väkivaltaisista toimistaan, jonka takia seura hankki sosiaalityöntekijöitä parantamaan seuran ja kannattajien yhteistyötä. Huonon taloustilanteen takia sosiaalityöntekijöiden määrää jouduttiin kuitenkin vähentämään.[94]

Kilpailijat

muokkaa
 
Dynamon mestaruusjuhlat joukkueen voitettua Union Berlinin vuonna 1989.

Dynamo Dresdenillä on ollut erityinen suhde Berliner FC Dynamoon, josta kehittyi seuran kovin kilpakumppani.[11] Syy seurojen väliseen kilpailuun oli Berliner FC:n läheinen suhde Stasiin.[90] DDR-aikoina seurojen kohtaamiset tiesivät usein ongelmia. Muun muassa vuonna 1978 seurojen välisen ottelun jälkeen 38 joukkueiden kannattajaa pidätettiin, jonka lisäksi Dresdenin kannattajat syyttivät tuomareita berliiniläisjoukkueen suosimisesta.[95] Myös toisen berliiniläisseuran Union Berlinin ja Dynamon välit ovat huonot. Union Berlinin fanit kokevat kyseessä olevan vanha pääkaupungin sekä maakunnan konflikti, jossa ovat vastakkain Berliinin kaupunkilaiset ja Dresdenin työläiset. Seurojen kohtaamiset ovat suuria koko maan mittakaavassa ja saavat paljon huomiota osakseen. Otteluiden yhteydessä syntyy usein myös konflikteja ja epäjärjestystä kaupungissa.[96]

Dynamo Dresdenillä on myös kovaa kilpailua Saksin alueen muiden seurojen kanssa. Erityisesti pelatessaan Regionalligassa Dynamo kilpaili Dresdner SC:n kanssa.[90] Myös Saksin alueen FC Erzgebirge Auea vastaan pelatut ottelut ovat suosittuja.[97]

Seuran asema DDR:ssä

muokkaa

Dynamo ei ollut alkujaankaan kommunistisen hallinnon suosion alla, mistä johtui seuran siirtäminen Berliiniin 1950-luvulla.[6] Kuitenkin 1960-luvun puolessavälissä valtiojohto laski Dynamon mukaan maan kärkijoukkueisiin, jolloin seura sai erivapauksia muihin seuroihin nähden.[95]

Dynamon toimia tarkkailtiin tiuhaan, ja SED:lle lähetettiinkin säännöllisesti Stasi-raportteja Dynamon otteluista. Dynamon pelatessa länsisaksalaisia joukkueita vastaan stadionin turvallisuutta vartioitiin tiukasti ja lippuja luovutettiin ainoastaan hyväksytyille kannattajille sekä luonnollisesti armeijan edustajille. Vuonna 1976 valtio nimesi kuusi maan johtavaa seuraa, joihin myös Dynamo kuului. Nämä seurat hallitsivatkin pääsarjaa sen loppuun asti.[95]

Pelaajat ja valmentajat

muokkaa

Seurassa on pelannut useita DDR:n maajoukkueessa pelanneita jalkapalloilijoita. Ensimmäistä kertaa kun maa pelasi virallisen maaottelun Puolaa vastaan, pelasi joukkueessa neljä Dresdenin pelaajaa.[1] Saksojen yhdistyttyä kaiken kaikkiaan 37 seuran pelaajaa oli edustanut maajoukkueetta.[90] Dresdenin paidassa on pelannut myös useita Saksan jalkapallomaajoukkueen pelaajia. Suurinta menestystä saavuttaneet pelaajat ovat Matthias Sammer, Ulf Kirsten ja Jens Jeremies. Lisäksi useita Dynamon pelaajia on edustanut nuorten maajoukkueita.[98]

Pudottuaan alasarjoihin 1990-luvun lopulla seura alkoi nostaa nuoria pelaajia joukkueeseen.[36]

Edustusjoukkueen kokoonpano

muokkaa
Tilanne 2. kesäkuuta 2020.[99]
Maalivahdit
01   Kevin Broll
21   Tim Boss
24   Patrick Wiegers
27   Stefan Kiefer
Puolustajat
02   Linus Wahlqvist
15   Chris Löwe
18   Jannik Müller
23   Florian Ballas (kapteeni)
31   Brian Hamalainen
39   Kevin Ehlers
Keskikenttäpelaajat
04   Jannis Nikolaou
05   Dženis Burnić
06   Marco Hartmann
07   Niklas Kreuzer
08   Josef Hušbauer
10   Marco Terrazzino
14   Ondřej Petrák
17   René Klingenburg
20   Patrick Ebert
28   Barış Atik
29   Sascha Horvath
34   Justin Löwe
36   Max Kulke
Hyökkääjät
09   Patrick Schmidt
11   Alexander Jeremejeff
13   Simon Makienok
19   Simon Gollnack
25   Godsway Donyoh
35   Ransford Königsdörffer

Päävalmentajat

muokkaa

Seuran menestynein valmentaja on Walter Fritzsch, jonka valmennuksessa Dynamo voitti viisi maansa mestaruutta.[15] [52]

Seurassa pelanneet DDR:n maajoukkuepelaajat

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Saksan demokraattisen tasavallan maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista

[100][101]

Muut joukkueet

muokkaa

Seuralla on lukuisia juniorijoukkueita.[102] Vuonna 2006 seuran junioreille avattiin oma harjoittelukeskus, jolloin juniorit pystyisivät harjoittelemaan heti koulun jälkeen. Vuonna 2008 Saksan jalkapalloliitto myönsi Dynamon nuorisotoiminnalle arvonimen ”Eliteschule des Fußballs”. Seura sai sen yhteistyöstään kahden dresdeniläisen urheilukoulun kanssa.[42] Vuonna 2009 seura teki yhteistyösopimuksen dresdenläisen naisjalkapalloseura 1. FFC Fortuna Dresden-Rähnitzin kanssa. Kaudesta 2010–2011 lähtien Fortuna Dresden-Rähnitzin on tarkoitus tulla osaksi Dynamo-seuraa.[103]

Seuran kakkosjoukkue oli nimeltään Dynamo Dresden II. Vuonna 2009 Dynamo Dresden II voitti Sachsenpokalin.[104] Kakkosjoukkueen toiminta ajettiin alas kauden 2014–2015 päätteeksi ja tilalle perustettiin alle 23-vuotiaiden joukkue.[105]

Saavutukset

muokkaa
  • DDR-Oberliga: 8
    • 1953, 1971, 1973, 1976, 1977, 1978, 1989, 1990
  • FDGB-Pokal: 7
    • 1952*, 1971, 1977, 1982, 1984, 1985, 1990
*nimellä SG Deutsche Volkspolizei Dresden
**Dynamo Dresden II
***Järjestettiin vain lohkovaiheet

Tilastot

muokkaa

Seuran paidassa eniten otteluja Oberligassa pelannut pelaaja on Hans-Jürgen Dörner, joka pelasi 392 ottelussa. Dörner sijoittuu ottelumäärällä kaikkien aikojen neljänneksi sarjan historiassa. Toiseksi eniten esiintymisiä teki Reinhard Häfner, joka pelasi seurassa 391 pääsarjaottelua.[106] Häfner pelasi myös Dynamon paidassa 64 kansainvälistä seuraottelua ja tällä ottelumäärällä hän on kaikkien aikojen listassa eniten kyseisiä otteluja pelannut itäsaksalainen.[107] Yhdistyneen Saksan ajalla eniten otteluja on pelannut Maik Wagefeld, joka on esiintynyt seuran paidassa 257 kertaa eri sarjatasoilla.[108]

Seuran paras maalintekijä Oberligassa oli Hans-Jürgen Kreische, joka sijoittui 131 maalillaan kaikkien aikojen tilastossa kuudenneksi. Dynamon toiseksi paras maalintekijä oli Torsten Gütschow, joka teki 104 maalia.[109] Kansainvälisissä sarjoissa Kreische teki 17 maalia, jolla hän on toiseksi eniten maaleja tehnyt itäsaksalainen kyseisessä tilastossa.[110] Suurimman maalimäärän yhdistyneen Saksan aikana on onnistunut tekemään Gütschow, joka on onnistunut tekemään 44 maalia.[108]

Sijoitukset

muokkaa
Dynamo Dresdenin sarjasijoitukset[52]
Kausi Sarja O V T H TM/PM PST Sija
1950–1951 Oberliga 34 17 9 8 75–40 43 4.
1951–1952 Oberliga 36 23 3 10 79–53 49 2.
1952–1953 Oberliga 32 15 8 9 51–33 38 1.
1953–1954 Oberliga 28 15 4 9 54–44 34 3.
1954–1955 DDR-Liga 12 3 3 6 21–24 9 10.
1955 II. DDR-Liga 13 6 5 2 24–20 17 4.
1956 II. DDR-Liga 26 6 6 14 37–29 18 13.
1957 Bezirksliga 26 16 8 2 72–23 40 1.
1958 II. DDR-Liga 26 19 4 3 80–25 42 1.
1959 DDR-Liga 26 10 5 11 48–41 25 7.
1960 DDR-Liga 26 13 5 8 57–42 31 3.
1961–1962 DDR-Liga 39 25 10 4 92–35 60 1.
1962–1963 Oberliga 26 8 6 12 36–45 22 13.
1963–1964 DDR-Liga 30 20 9 1 57–14 49 1.
1964–1965 Oberliga 25 8 5 12 29–38 21 12.
1965–1966 Oberliga 25 10 6 9 33–31 26 6.
1966–1967 Oberliga 25 10 5 10 34–31 25 7.
1967–1968 Oberliga 26 5 11 10 25–33 21 13.
1968–1969 DDR-Liga 30 20 7 3 57–9 47 1.
1969–1970 Oberliga 26 13 5 8 36–26 31 3.
1970–1971 Oberliga 26 18 3 5 56–29 39 1.
1971–1972 Oberliga 26 12 9 5 59–30 33 3.
1972–1973 Oberliga 26 18 6 2 61–30 42 1.
1973–1974 Oberliga 26 15 5 6 55–40 35 3.
1974–1975 Oberliga 26 12 8 6 42–30 32 3.
1975–1976 Oberliga 26 19 5 2 70–23 43 1.
1976–1977 Oberliga 26 16 6 4 66–27 38 1.
1977–1978 Oberliga 26 18 5 3 70–25 41 1.
1978–1979 Oberliga 26 15 9 2 59–19 39 2.
1979–1980 Oberliga 26 20 2 4 65–22 42 2.
1980–1981 Oberliga 26 16 2 8 49–37 34 4.
1981–1982 Oberliga 26 15 4 7 50–24 34 2.
1982–1983 Oberliga 26 12 5 9 51–43 29 7.
1983–1984 Oberliga 26 14 9 3 61–28 37 2.
1984–1985 Oberliga 26 15 8 3 69–34 38 2.
1985–1986 Oberliga 26 10 8 8 40–39 28 6.
1986–1987 Oberliga 26 13 10 3 52–24 36 2.
1987–1988 Oberliga 26 12 9 5 47–24 33 3.
1988–1989 Oberliga 26 16 8 2 61–26 40 1.
1989–1990 Oberliga 26 12 12 2 48–25 36 1.
1990–1991 Oberliga 26 12 8 6 48–28 32 2.
1991–1992 Bundesliiga 38 12 10 16 34–50 34 14.
1992–1993 Bundesliiga 34 7 13 14 32–49 27 15.
1993–1994 Bundesliiga 34 10 14 10 33–44 30 13.
1994–1995 Bundesliiga 34 4 8 22 33–68 16 18.
1995–1996 Regionalliga 34 19 10 5 46–23 67 4.
1996–1997 Regionalliga 34 17 6 11 57–38 57 7.
1997–1998 Regionalliga 34 17 9 8 60–39 60 2.
1998–1999 Regionalliga 34 10 8 16 43–44 38 11.
1999–2000 Regionalliga 34 13 13 8 44–34 52 8.
2000–2001 Oberliga Nordost 34 16 8 10 58–35 56 5.
2001–2002 Oberliga Nordost 32 24 6 2 61–16 78 1.
2002–2003 Regionalliga 34 13 11 10 34–34 50 7.
2003–2004 Regionalliga 34 18 11 5 51–26 65 2.
2004–2005 2. Bundesliiga 34 15 4 15 48–53 49 8.
2005–2006 2. Bundesliiga 34 11 8 15 39–45 41 15.
2006–2007 Regionalliga 36 16 7 13 54–45 55 7.
2007–2008 Regionalliga 36 15 10 11 45–39 55 8.
2008–2009 3. Liga 38 13 11 14 46–46 50 9.
2009–2010 3. Liga 38 14 8 16 49–46 50 12.
2010–2011 3. Liga 38 19 8 11 55–32 65 3.
2011–2012 2. Bundesliiga 34 12 9 13 50–52 45 9.
2012–2013 2. Bundesliiga 34 9 10 15 35–49 37 16.
2013–2014 2. Bundesliiga 34 5 17 12 36–53 32 17.
2014–2015 3. Liga 38 16 8 14 52–48 56 6.
2015–2016 3. Liga 38 21 15 2 75–35 78 1.
2016–2017 2. Bundesliiga 34 13 11 10 53–46 50 5.
2017–2018 2. Bundesliiga 34 11 8 15 42–52 41 14.
2018–2019 2. Bundesliiga 34 11 9 14 41–48 42 12.
O Ottelut
V Voitot
T Tasapeli
H Häviöt
TM/PM Tehdyt maalit/päästetyt maalit
PST Pisteet

Sarjatasot

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Geisler, Sven & Schwarz, Jürgen: Dynamo Dresden: Legenden. Schicksale. Geschichten. Dresden: Sächsische Zeitung, 2008. ISBN 978-3-938325-48-3 (saksaksi)
  • Leske, Hans: Enzyklopädie des DDR-Fussballs. Göttingen: Verlag die Werkstatt, 2007. ISBN 978-3-89533-556-3 (saksaksi)
  • Hesse-Lichtenberger, Ulrich: Tor! The Story of German Football. WSC Books, 2003. ISBN 095401345X Google Books. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h 1948–1959 Die Fünfziger: Gründerjahre Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.11.2010. Viitattu 19.3.2010. (saksaksi)
  2. ↑ East Germany 1949/50 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Geisler & Schwarz s. 61
  4. ↑ Geisler & Schwarz s. 5
  5. ↑ Geisler & Schwarz s. 55
  6. ↑ a b c Hesse-Lichtenberger s. 226
  7. ↑ Geisler & Schwarz s. 56
  8. ↑ Leske s. 275
  9. ↑ East Germany 1954/55 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Hesse-Lichtenberger s. 227
  11. ↑ a b c d e 1960–1969 Die Sechziger: Der Aufstieg beginnt Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.11.2010. Viitattu 27.3.2010. (saksaksi)
  12. ↑ Leske s. 276
  13. ↑ East Germany 1967/68 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  14. ↑ East Germany 1968/69 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Geisler & Schwarz s. 49–51
  16. ↑ a b c 1970–1979 Die Siebziger: Jahrzehnt der großen Erfolge Dynamo Dresden. Arkistoitu 9.11.2010. Viitattu 27.3.2010. (saksaksi)
  17. ↑ East Germany 1972/73 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  18. ↑ East Germany - Topscorers Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Geisler & Schwarz s. 51
  20. ↑ UEFA Cup 1975-76 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  21. ↑ European Competitions 1976-77 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  22. ↑ European Competitions 1978-79 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  23. ↑ a b c 1980–1989 Die Achtziger: Auf Europas Bühnen Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.11.2010. Viitattu 31.3.2010. (saksaksi)
  24. ↑ Geisler & Schwarz s. 186–187
  25. ↑ Leske, Hanns: Foul von höchster Stelle Der Tagesspiegel. Viitattu 31.3.2010. (saksaksi)
  26. ↑ Men: East Germany: Championship Sports 123. Viitattu 31.3.2010. (englanniksi)
  27. ↑ European Competitions 1984-85 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 31.3.2010. (englanniksi)
  28. ↑ European Competitions 1985-86 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 31.3.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Hesse-Lichtenberger s. 223
  30. ↑ Spohn, Dieter: Das Wunder von der Grotenburg 12.12.2007. RP. Viitattu 9.4.2010. (saksaksi)
  31. ↑ European Competitions 1988-89 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 31.3.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Geisler & Schwarz s. 173
  33. ↑ East Germany 1988/89 RSSSF. Viitattu 18.4.2010. (englanniksi)
  34. ↑ a b Geisler & Schwarz s. 26
  35. ↑ Geisler & Schwarz s. 170
  36. ↑ a b c d e f g h 1990–1999 Die Neunziger: Bundesliga und 3.Liga Dynamo Dresden. Arkistoitu 9.11.2010. Viitattu 1.4.2010. (saksaksi)
  37. ↑ European Competitions 1990-91 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Geisler & Schwarz s. 225
  39. ↑ East Germany 1990/91 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Intertoto Cup 1993 Mogiel. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Geisler & Schwarz s. 190
  42. ↑ a b c d e f g h i j k ab 2000 - Turbulente Jahre Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.11.2010. Viitattu 1.4.2010. (saksaksi)
  43. ↑ a b Geisler & Schwarz s. 84–85
  44. ↑ Germany 2004/05 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Germany 2005/06 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Eduard Geyer soll den Umschwung schaffen Frankfurter Allgemeine Zeitung. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)
  47. ↑ Trainer Eduard Geyer in Dresden entlassen 2.6.2008. Focus. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)
  48. ↑ a b Dynamo entlässt Kaiser 4.10.2009. Kicker. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)
  49. ↑ Germany 2008/09 Rec Sport Soccer Statistics Foundation. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  50. ↑ Dynamo rettet einen knappen Sieg über die Zeit 8.5.2010. Kicker. Viitattu 14.5.2010. (saksaksi)
  51. ↑ Trainerwechsel bei der SG Dynamo Dresden 12.4.2011. Dynamo Dresden. Arkistoitu 17.4.2011. Viitattu 29.5.2011. (saksaksi)
  52. ↑ a b c Spielzeiten 16.9.2009. Dynamo Dresden. Arkistoitu 23.10.2010. Viitattu 20.3.2010. (saksaksi)
  53. ↑ Dresden reißt das Ruder rum und steigt auf 24.5.2011. Kicker. Viitattu 29.5.2011. (saksaksi)
  54. ↑ Dynamo beurlaubt Trainer Loose 9.12.2012. Kicker. Viitattu 9.12.2012. (saksaksi)
  55. ↑ Die SG Dynamo Dresden beurlaubt Ralf Loose 9.12.2012. Dynamo Dresden. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  56. ↑ Peter Pacult ist neuer Cheftrainer der SG Dynamo Dresden 18.12.2012. Dynamo Dresden. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  57. ↑ Ouali rettet Dresden den Klassenerhalt 28.5.2013. Spiegel. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  58. ↑ Janßen übernimmt bei Dynamo 4.9.2013. Kicker.de. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  59. ↑ 2. Bundesliga Spieltag 2013/14 Kicker.de. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  60. ↑ Stefan Böger ist neuer Cheftrainer der SG Dynamo Dresden 23.5.2014. Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  61. ↑ Dynamo wirft Schalke raus 18.8.2014. Spiegel. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  62. ↑ [dynamo-https://www.dynamo-dresden.de/verein/news/newsdetails/die-sg-dynamo-dresden-beurlaubt-stefan-boeger.html Die SG Dynamo Dresden beurlaubt Stefan Böger] 16.2.2015. Dynamo Dresden. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  63. ↑ Peter Németh ist neuer Cheftrainer der SG Dynamo Dresden 17.2.2015. Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  64. ↑ 3. LIGA 2014-2015 DFB. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  65. ↑ Peter Németh wird Assistent von Cheftrainer Uwe Neuhaus 8.5.2015. Dynamo Dresden. Arkistoitu 19.7.2020. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  66. ↑ a b Die SG Dynamo Dresden ist schuldenfrei 21.3.2016. Dynamo Dresden. Arkistoitu 13.5.2021. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  67. ↑ Dynamo Dresden macht Aufstieg in Magdeburg klar – Fans randalieren 16.4.2016. Leipziger Volkszeitung. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  68. ↑ TRAINER UND SPIELER DES JAHRES: NEUHAUS UND EILERS GEEHRT 14.5.2016. DFB. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  69. ↑ 2. Bundesliga 2016-2017 DFB. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  70. ↑ 2. Bundesliga 2017-2018 DFB. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  71. ↑ Schramm, Stefan: „Fans“ von Dynamo Dresden ticken nach Niederlage gegen Rödinghausen aus 20.8.2018. Sportbuzzer. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  72. ↑ Dynamo Dresden beurlaubt Uwe Neuhaus 22.8.2018. Dynamo Dresden. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  73. ↑ Dynamo Dresden trennt sich von Walpurgis 24.2.2019. Spiegel. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  74. ↑ 2. Bundesliga 2018-2019 DFB. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  75. ↑ Markus Kauczinski neuer Trainer bei Dynamo Dresden 10.12.2019. OP-Online. Viitattu 1.6.2020. (saksaksi)
  76. ↑ a b c Rudolf-Harbig-Stadion Dynamo Dresden. Arkistoitu 26.5.2011. Viitattu 18.4.2010. (saksaksi)
  77. ↑ a b Stadionchronik Dynamo Dresden. Arkistoitu 21.2.2010. Viitattu 19.3.2010. (saksaksi)
  78. ↑ Schalke siegt zur Eröffnung 16.9.2009. Kicker. Viitattu 19.3.2010. (saksaksi)
  79. ↑ Aus Rudolf-Harbig wird das Glücksgas-Stadion 10.12.2010. BILD. Arkistoitu 13.12.2010. Viitattu 16.12.2010. (saksaksi)
  80. ↑ DDV WIRD STADION-NAMENSGEBER 25.2.2016. DDV. Viitattu 31.5.2020. (saksaksi)
  81. ↑ Geisler & Schwarz s. 95–97
  82. ↑ Zweite Liga erhöht Etats - Köln als Krösus 29.7.2004. Handelsblatt. Viitattu 4.4.2010. (saksaksi)
  83. ↑ Kampf um die 3. Profiliga: Etat- und Wechselrekorde 26.7.2007. Fussball 24. Arkistoitu 25.11.2007. Viitattu 4.4.2010. (saksaksi)
  84. ↑ OFC ist in Etat-Tabelle Vierter 22.7.2009. op-online. Viitattu 24.4.2010. (saksaksi)
  85. ↑ Schwarz, Jürgen: Dynamo: Pure Existenzangst 15.2.2010. Kicker. Viitattu 1.4.2010. (saksaksi)
  86. ↑ Weiter Insolvenz-Gefahr für Dynamo Dresden 28.2.2010. Focus. Viitattu 1.4.2010. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  87. ↑ Dynamo ist gerettet! 19.3.2010. Bild. Arkistoitu 26.3.2010. Viitattu 4.4.2010. (saksaksi)
  88. ↑ Vereinssatzung Dynamo Dresden. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  89. ↑ Offizielle Dynamo-Fanclubs nach Regionen Dynamo Dresden. Arkistoitu 9.8.2010. Viitattu 28.3.2010. (saksaksi)
  90. ↑ a b c d e Dynamo Dresden Abseits Soccer. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
  91. ↑ Dynamo Dresden Kicker. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)
  92. ↑ Attendances 1965–1979 European football statistics. Arkistoitu 4.12.2009. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  93. ↑ Attendances 1979–1991 European football statistics. Arkistoitu 4.12.2009. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  94. ↑ a b c Rise in German football hooliganism threat to Euro 2008 20.11.2007. Soccerway. Viitattu 11.4.2010. (englanniksi)
  95. ↑ a b c Dennis, Mike: Behind the Wall: East German football between state and society 23.3.2010. GFL Journal. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 9.4.2010. (englanniksi)
  96. ↑ Götting, Markus & Hellmuth, Iris: Ein drittklassiger Gefahren-Kick 6.11.2006. Stern. Viitattu 18.4.2010. (saksaksi)
  97. ↑ Vor dem Sachsen-Derby: Gemeinsame Erklärung der Vereine 23.3.2010. Dynamo Dresden. Arkistoitu 26.3.2010. Viitattu 28.3.2010. (saksaksi)
  98. ↑ Nationalspieler Lerchl: Die Bundesliga jagt ihn schon! Dynamo Dresden. Viitattu 1.4.2010. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  99. ↑ Team Dynamo Dresden. Viitattu 2.6.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  100. ↑ Leske s. 235
  101. ↑ Leske s. 555–557
  102. ↑ Steckbrief Dynamo Dresden. Arkistoitu 22.4.2010. Viitattu 2.4.2010. (saksaksi)
  103. ↑ 1. FFC Fortuna Rähnitz tritt der SG Dynamo bei 30.7.2009. Dynamo Dresden. Arkistoitu 2.8.2009. Viitattu 6.5.2010. (saksaksi)
  104. ↑ Dynamo Dresden raus aus Sachsenpokal? 25.6.2009. Dresden Fernsehen. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  105. ↑ Dynamo meldet U23-Mannschaft zur Saison 2015/16 ab Dynamo Dresden. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 2.6.2020. (saksaksi)
  106. ↑ Leske s. 570
  107. ↑ Leske s. 577
  108. ↑ a b ARCHIV - SPIELER 11.5.2010. Dresden Dresden. Arkistoitu 22.5.2010. Viitattu 12.5.2010. (saksaksi)
  109. ↑ Leske s. 575
  110. ↑ Leske s. 579

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dynamo Dresden.
Saksan jalkapallon 2. Bundesliiga 2019–2020

Arminia Bielefeld • VfL Bochum • SV Darmstadt 98 • Dynamo Dresden • Erzgebirge Aue • Greuther Fürth • Hamburger SV • Hannover 96 • FC Heidenheim • Holstein Kiel • SSV Jahn Regensburg • Karlsruher SC • FC Nürnberg • VfL Osnabrück • SV Sandhausen • FC St. Pauli • VfB Stuttgart • SV Wehen Wiesbaden

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dynamo_Dresden&oldid=22773246”