Ero sivun ”Falaisen motti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Taustaa: hieman tarkennettu |
|||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
== Taustaa == |
== Taustaa == |
||
Kenraali [[Omar Bradley]]n johtama [[Yhdysvaltain 1. armeija]] aloitti 25. heinäkuuta 1944 [[operaatio Cobra]]n murtaakseen saksalaisten linjat. [[Yhdysvaltain VII armeijakunta|Yhdysvaltain VII armeijakunnan]] hyökkäys mursi puolustuksen ja [[Yhdysvaltain VIII armeijakunta|VIII armeijakunta]] laajensi läpimurtoa kymmenen kilometrin syvyiseksi. [[Yhdysvaltain 4. panssaridivisioona]] valtasi 30. heinäkuuta [[Avranches]]in sekä koskemattomana [[Pontaubalt]]in sillan mahdollistaen etenemisen jatkamisen syvemmälle [[Bretagne]]en.<ref name="Ford10">Ford, Ken s. 10</ref> |
|||
Saksalaiset käynnistivät Hitlerin määräyksestä<ref>Beevor s. 457</ref> 7. elokuuta 1944 vastahyökkäyksen Mortainin alueella [[operaatio Lüttich]]in, jonka tarkoituksena oli murtaa Bradleyn komentaman Yhdysvaltain VII armeijakunnan puolustus ja sen jälkeen eristää kenraali [[George S. Patton]]in joukot muista liittoutuneiden joukoista. |
|||
Hyökkäykseen osallistui 1. SS PsD, 2. SS PsD, 2. PsD, 116. PsD sekä jalkaväkeä |
|||
Montgomery aloitti 30. heinäkuuta [[operaatio Bluecoat]]in, jossa [[Brittiläinen VIII armejakunta|brittiläiset VIII]] ja [[Brittiläinen XXX armeijakunta|XXX armeijakunta]] hyökkäsivät kohti [[Vire]]ä. Saksalaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen siirtäessään kolme panssaridivisioonaa puolustuksen tueksi.<ref name="Ford10"/> |
|||
kenraalieversti [[Paul Hausser]]in komennossa.<ref>Stein s. 250</ref> |
|||
Kenraali [[George S. Patton]]in johtama Yhdysvaltain 3. armeija hyökkäsi 1. elokuuta Avranchesin läpi Bretagneen sekä etelään Loirelle. Hitler antoi 3. elokuuta käskyn Klugelle koota panssaridivisioonista hyökkäysosasto, jonka tehtävänä oli hyökätä Mortainiin ja Avranchesiin sekä motittaa kohti Bretagnea ja Loirea edenneet Pattonin joukot. Seuraavana päivänä Montogomeryn hyökkäyksen torjuneet panssaridivisioonat keskitettiin Mortainiin tehtävään hyökkäykseen.<ref name="Ford10"/> |
|||
Montgomery käskystä aloitti 7. elokuuta [[Kanadan II armeijakunta]] [[operaatio Totalize]]n Caenin valtaamiseksi. Saksan suunniteltu vastahyökkäys [[operaatio Lüttich]] Mortainin alueen valtaamiseksi, johon osallistuivat 1. SS PsD, 2. SS PsD, 2. PsD, 116. PsD sekä jalkaväkeä kenraalieversti [[Paul Hausser]]in komennossa.<ref>Stein s. 250</ref> |
|||
Yritys kaatui kovaan vastarintaan ja liittoutuneiden johtajat [[Bernard Montgomery]] ja [[Omar Bradley]] näkivät mahdollisuuden vastatoimeen, jolla voitaisiin saartaa suuria vihollisjoukkoja.{{tarkenna|Mihin vastarintaan ei sitä ole kuvattu?}} |
Yritys kaatui kovaan vastarintaan ja liittoutuneiden johtajat [[Bernard Montgomery]] ja [[Omar Bradley]] näkivät mahdollisuuden vastatoimeen, jolla voitaisiin saartaa suuria vihollisjoukkoja.{{tarkenna|Mihin vastarintaan ei sitä ole kuvattu?}} |
||
Versio 14. lokakuuta 2014 kello 07.06
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lyhenteet eivät kuulu tietosanakirjaan |
| Falaisen motti | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa | |||||||
 Väijytetty saksalaisten kuormasto lähellä Chamboisia
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Liittoutuneet: |
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
17 divisioonaa |
14–15 divisioonaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
useita tuhansia, |
noin 10 000 kaatunutta, | ||||||
Falaisen motti (engl. Falaise pocket, saks. Kessel von Falaise) oli taistelutoimi, jossa länsiliittoutuneiden joukot yrittivät saartaa ja tuhota Saksan 7. armeijan ja 5. panssariarmeijan Caenin eteläpuolella Pohjois-Ranskassa. [1] Falaisen motti oli osa suurempaa Normandian taistelua toisessa maailmansodassa.
Taustaa
Kenraali Omar Bradleyn johtama Yhdysvaltain 1. armeija aloitti 25. heinäkuuta 1944 operaatio Cobran murtaakseen saksalaisten linjat. Yhdysvaltain VII armeijakunnan hyökkäys mursi puolustuksen ja VIII armeijakunta laajensi läpimurtoa kymmenen kilometrin syvyiseksi. Yhdysvaltain 4. panssaridivisioona valtasi 30. heinäkuuta Avranchesin sekä koskemattomana Pontaubaltin sillan mahdollistaen etenemisen jatkamisen syvemmälle Bretagneen.[2]
Montgomery aloitti 30. heinäkuuta operaatio Bluecoatin, jossa brittiläiset VIII ja XXX armeijakunta hyökkäsivät kohti Vireä. Saksalaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen siirtäessään kolme panssaridivisioonaa puolustuksen tueksi.[2]
Kenraali George S. Pattonin johtama Yhdysvaltain 3. armeija hyökkäsi 1. elokuuta Avranchesin läpi Bretagneen sekä etelään Loirelle. Hitler antoi 3. elokuuta käskyn Klugelle koota panssaridivisioonista hyökkäysosasto, jonka tehtävänä oli hyökätä Mortainiin ja Avranchesiin sekä motittaa kohti Bretagnea ja Loirea edenneet Pattonin joukot. Seuraavana päivänä Montogomeryn hyökkäyksen torjuneet panssaridivisioonat keskitettiin Mortainiin tehtävään hyökkäykseen.[2]
Montgomery käskystä aloitti 7. elokuuta Kanadan II armeijakunta operaatio Totalizen Caenin valtaamiseksi. Saksan suunniteltu vastahyökkäys operaatio Lüttich Mortainin alueen valtaamiseksi, johon osallistuivat 1. SS PsD, 2. SS PsD, 2. PsD, 116. PsD sekä jalkaväkeä kenraalieversti Paul Hausserin komennossa.[3]
Yritys kaatui kovaan vastarintaan ja liittoutuneiden johtajat Bernard Montgomery ja Omar Bradley näkivät mahdollisuuden vastatoimeen, jolla voitaisiin saartaa suuria vihollisjoukkoja.
Motin muodostaminen
Vastarinnasta huolimatta liittoutuneiden saartoliike eteni varmasti. Motissa oli viisi SS-panssaridivisioonaa, kuusi maavoimien panssaridivisioonaa ja kahdeksan jalkaväkidivisioonaa.[4] Niiden ympärillä oli Kanadan 1.A (Crerar), brittien 2.A (Dempsey), USA:n 1.A (Hodges) ja USA:n 3.A. (Patton)[5] Noin 150 000 saksalaista näytti jäävän renkaan sisälle ja Adolf Hitlerin täytyi määrätä vetäytyminen 16. elokuuta. Saksalainen jalkaväki pakeni paniikissa kohti Argentanin ja Falaisen välissä olevaa aukkoa, joka kapeni jatkuvasti. Lisäksi tykistö ja ilmavoimat tulittivat ja pommittivat sitä. Saksalaiset kutsuivat väylää nimellä Todesgang (”kuoleman käytävä”). 17. elokuuta motin suu oli kaventunut 10 kilometriin ja panssaridivisioonat pitivät sitä vielä auki. [6]
Supermarine Spitfire -ässä Johnnie Johnson kuvailee hävitystä kuljettuaan alueella ja myös kuvailee miten ruumiiden haju nousi hävittäjien ohjaamoihin saakka.[7] Paddy French - niminen lentäjä kuvaili:
»Falaisen motti oli jälkeenpäin kammottava näky. Näimme sen ilmasta, mutta alhaalla maan pinnalla se oli todellisuutta. Tuhoa oli maili toisensa jälkeen, kirjaimellisesti armeijan tuho. Kaikkialla minne näki lojui palaneita panssarivaunuja, kuorma-autoja, kuolleita sotilaita ja hevosia.[8]»
Motin sulkeutuminen
Väylä sulkeutui lopulta kokonaan aamulla 21. elokuuta. Siitä oli ehtinyt päästä läpi lähes 100 000 saksalaista. Liittoutuneet saavuttivat kuitenkin merkittävän voiton, sillä noin 50 000 saksalaista jäi sotavangiksi. Lisäksi heitä kaatui noin 6 000–10 000, joista suuri osa Chamboisin tiellä Argentanin ja Falaisen välillä yrittäessään pakoa motista.[9] Liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower julistikin pakoreitin alueen yhdeksi sodan pahimmista verilöylyistä.
Lähteet
- Antony Beevor: Normandia 1944. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36936-4
- Peter McCarthy&Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5
- George H. Stein: Waffen-SS. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-7807-3