Ero sivun ”Ava Gardner” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Yupik (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
8 795 muokkausta
{{Auktoriteettitunnisteet}}
lähteiden korjaus
Rivi 24: Rivi 24:
'''Ava Lavinia Gardner''' ([[24. joulukuuta]] [[1922]] [[Smithfield (Pohjois-Carolina)|Smithfield]], [[Pohjois-Carolina]], [[Yhdysvallat]] &ndash; [[25. tammikuuta]] [[1990]] [[Lontoo]], [[Englanti]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] näyttelijä ja oman aikansa [[seksisymboli]]. Häntä pidetään yhtenä [[Hollywood]]in kulta-ajan legendaarisimmista näyttelijöistä, ja [[American Film Institute|Yhdysvaltain elokuvainstituutti]] valitsi hänet kaikkien aikojen 25. merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi.<ref name="afi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.afi.com/100years/stars.aspx|Nimeke=AFI’s 50 GREATEST AMERICAN SCREEN LEGENDS|Julkaisupaikka=AFI.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="walkoffame"/>
'''Ava Lavinia Gardner''' ([[24. joulukuuta]] [[1922]] [[Smithfield (Pohjois-Carolina)|Smithfield]], [[Pohjois-Carolina]], [[Yhdysvallat]] &ndash; [[25. tammikuuta]] [[1990]] [[Lontoo]], [[Englanti]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] näyttelijä ja oman aikansa [[seksisymboli]]. Häntä pidetään yhtenä [[Hollywood]]in kulta-ajan legendaarisimmista näyttelijöistä, ja [[American Film Institute|Yhdysvaltain elokuvainstituutti]] valitsi hänet kaikkien aikojen 25. merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi.<ref name="afi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.afi.com/100years/stars.aspx|Nimeke=AFI’s 50 GREATEST AMERICAN SCREEN LEGENDS|Julkaisupaikka=AFI.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="walkoffame"/>


Gardner allekirjoitti sopimuksen elokuvayhtiö [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa vuonna 1941 ja näytteli studion elokuvissa usein pieniä sivurooleja. Vuonna 1946 ensi-iltansa saanut ''[[Tappajat]]'' teki hänestä tähden.<ref name="pophistorydig"/> Gardner sai uransa aikana yhden [[Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkuuden]] parhaasta naispääosasta elokuvassa ''[[Mogambo]]'' (1953).<ref name="allmovie">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.allmovie.com/artist/p25893/|Nimeke=Ava Gardner|Julkaisupaikka=Allmovie.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="avagardner2"/> Hän näytteli elokuvauransa aikana useissa menestyselokuvissa, joita ovat muun muassa ''[[Teatterilaiva (vuoden 1951 elokuva)|Teatterilaiva]]'' (1951), ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' (1952), ''[[Paljasjalkakreivitär]]'' (1954), ''[[Viimeisellä rannalla (elokuva)|Viimeisellä rannalla]]'' (1959), ''[[Liskojen yö (elokuva)|Liskojen yö]]'' (1964) ja ''[[Maanjäristys (elokuva)|Maanjäristys]]'' (1974).
Gardner allekirjoitti sopimuksen elokuvayhtiö [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa vuonna 1941 ja näytteli studion elokuvissa usein pieniä sivurooleja. Vuonna 1946 ensi-iltansa saanut ''[[Tappajat]]'' teki hänestä tähden.<ref name="pophistorydig"/> Gardner sai uransa aikana yhden [[Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkuuden]] parhaasta naispääosasta elokuvassa ''[[Mogambo]]'' (1953).<ref name="allmovie1">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.allmovie.com/artist/p25893/|Nimeke=Ava Gardner|Julkaisupaikka=Allmovie.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="avagardner2"/> Hän näytteli elokuvauransa aikana useissa menestyselokuvissa, joita ovat muun muassa ''[[Teatterilaiva (vuoden 1951 elokuva)|Teatterilaiva]]'' (1951), ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' (1952), ''[[Paljasjalkakreivitär]]'' (1954), ''[[Viimeisellä rannalla (elokuva)|Viimeisellä rannalla]]'' (1959), ''[[Liskojen yö (elokuva)|Liskojen yö]]'' (1964) ja ''[[Maanjäristys (elokuva)|Maanjäristys]]'' (1974).


Gardner tunnettiin tulisesta kauneudestaan, ja hän näytteli erityisesti [[femme fatale]] -rooleja, kohtalokkaita ja vahvoja naisia.<ref name="biography">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.biography.com/people/ava-gardner-9306531#synopsis|Nimeke=Ava Gardner Biography; Film Actress, Pin-up (1922&ndash;1990)|Julkaisupaikka=Biography.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="tcm"/> Häntä pidetään nykyäänkin yhtenä Hollywoodin historian kauneimmista näyttelijöistä.<ref name="movietreasures"/> Hän näytteli elokuvissa ja televisiossa aina vuoteen 1986 asti.<ref name="walkoffame"/> Gardner oli aviossa kolme kertaa, mutta kaikki hänen avioliittonsa päättyivät eroon.<ref name="movietreasures"/> Hän kuoli 67-vuotiaana vuonna 1990 kotonaan Lontoossa.<ref name="biography"/>
Gardner tunnettiin tulisesta kauneudestaan, ja hän näytteli erityisesti [[femme fatale]] -rooleja, kohtalokkaita ja vahvoja naisia.<ref name="biography">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.biography.com/people/ava-gardner-9306531#synopsis|Nimeke=Ava Gardner Biography; Film Actress, Pin-up (1922&ndash;1990)|Julkaisupaikka=Biography.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="tcm"/> Häntä pidetään nykyäänkin yhtenä Hollywoodin historian kauneimmista näyttelijöistä.<ref name="movietreasures"/> Hän näytteli elokuvissa ja televisiossa aina vuoteen 1986 asti.<ref name="walkoffame"/> Gardner oli aviossa kolme kertaa, mutta kaikki hänen avioliittonsa päättyivät eroon.<ref name="movietreasures"/> Hän kuoli 67-vuotiaana vuonna 1990 kotonaan Lontoossa.<ref name="biography"/>
Rivi 39: Rivi 39:
Kun Gardner vieraili Beatrice-sisarensa luona [[New York]]issa kesällä 1941, tämän valokuvaajana työskennellyt aviopuoliso Larry Tarr otti hänestä kasvokuvan.<ref name="people">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.people.com/people/archive/article/0,,20116764,00.html|Nimeke=Many Passions, No Regrets|Julkaisupaikka=People.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="pophistorydig">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.pophistorydig.com/topics/tag/ava-gardner-1940s/|Nimeke=Ava Gardner 1940s-1950s|Julkaisupaikka=Pophistorydig.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Tarr oli niin tyytyväinen tulokseen, että laittoi valmiin valokuvan esille studionsa ikkunaan.<ref name="pophistorydig"/><ref name="avagardner2"/> Loews Theatresin lakivirkailija ja [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kykyjenetsijä Barnard ”Barney” Duhan huomasi Gardnerin kuvan studion ikkunassa ja kehotti Tarria lähettämään Gardnerin tiedot MGM:lle.<ref name="pophistorydig"/><ref name="avagardner2"/>
Kun Gardner vieraili Beatrice-sisarensa luona [[New York]]issa kesällä 1941, tämän valokuvaajana työskennellyt aviopuoliso Larry Tarr otti hänestä kasvokuvan.<ref name="people">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.people.com/people/archive/article/0,,20116764,00.html|Nimeke=Many Passions, No Regrets|Julkaisupaikka=People.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="pophistorydig">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.pophistorydig.com/topics/tag/ava-gardner-1940s/|Nimeke=Ava Gardner 1940s-1950s|Julkaisupaikka=Pophistorydig.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Tarr oli niin tyytyväinen tulokseen, että laittoi valmiin valokuvan esille studionsa ikkunaan.<ref name="pophistorydig"/><ref name="avagardner2"/> Loews Theatresin lakivirkailija ja [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kykyjenetsijä Barnard ”Barney” Duhan huomasi Gardnerin kuvan studion ikkunassa ja kehotti Tarria lähettämään Gardnerin tiedot MGM:lle.<ref name="pophistorydig"/><ref name="avagardner2"/>


18-vuotias Gardner matkusti pian Wilsonista New Yorkiin, missä hän meni MGM:n New Yorkin kykyjenetsijätoimiston johtajan Al Altmanin haastatteluun.<ref name="pophistorydig"/> Altman testasi muun muassa hänen kävelyään kameroiden kuvatessa. Gardnerin puhetta ei testattu, sillä hänen etelän murteestaan oli lähes mahdoton saada selvää. Nähtyään koekuvauksen studiojohtaja [[Louis B. Mayer]] lähetti Altmanille telegrammin: ”Hän ei osaa laulaa, ei näytellä eikä puhua. Hän on loistava!” MGM tarjosi Gardnerille tavallista sopimusta, johon sisältyi 50 [[USD|dollarin]] viikkopalkka.<ref name="avagardner2"/><ref name="biography"/> Gardner allekirjoitti sopimuksen, ja elokuun lopulla 1941 hän keskeytti koulunsa ja lähti Hollywoodiin siskonsa Beatricen kanssa.<ref name="pophistorydig"/><ref name="biography"/> Hollywoodissa MGM järjesti Gardnerille ensimmäiseksi puhevalmentajan, jotta hän pääsisi eroon paksusta etelävaltiolaisesta carolinalaisaksentistaan.<ref name="pophistorydig"/><ref name="biography"/><ref name="tcm">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tcm.com/tcmdb/person/68501%7C17013/Ava-Gardner/|Nimeke=AVA GARDNER|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref>
18-vuotias Gardner matkusti pian Wilsonista New Yorkiin, missä hän meni MGM:n New Yorkin kykyjenetsijätoimiston johtajan Al Altmanin haastatteluun.<ref name="pophistorydig"/> Altman testasi muun muassa hänen kävelyään kameroiden kuvatessa. Gardnerin puhetta ei testattu, sillä hänen etelän murteestaan oli lähes mahdoton saada selvää. Nähtyään koekuvauksen studiojohtaja [[Louis B. Mayer]] lähetti Altmanille telegrammin: ”Hän ei osaa laulaa, ei näytellä eikä puhua. Hän on loistava!” MGM tarjosi Gardnerille tavallista sopimusta, johon sisältyi 50 [[USD|dollarin]] viikkopalkka.<ref name="avagardner2"/><ref name="biography"/> Gardner allekirjoitti sopimuksen, ja elokuun lopulla 1941 hän keskeytti koulunsa ja lähti Hollywoodiin siskonsa Beatricen kanssa.<ref name="pophistorydig"/><ref name="biography"/> Hollywoodissa MGM järjesti Gardnerille ensimmäiseksi puhevalmentajan, jotta hän pääsisi eroon paksusta etelävaltiolaisesta carolinalaisaksentistaan.<ref name="pophistorydig"/><ref name="biography"/><ref name="tcm">{{Verkkoviite|Osoite=https://web.archive.org/web/20141006083703/http://www.tcm.com/tcmdb/person/68501%7C17013/Ava-Gardner/|Nimeke=AVA GARDNER|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref>


Gardner aloitti uransa [[lyhytelokuva|lyhytelokuvissa]], ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli ''[[Pettävä varjo kummittelee]]'' (1941). Seuraavan viiden vuoden aikana hänen elokuvaroolinsa olivat pieniä sivuosia, joita hän teki muun muassa elokuvissa ''[[Niin tapahtui Pariisissa]]'' (1942), ''[[Minun majesteettini]]'' (1943) ja ''[[Kolme sydäntä epätahdissa]]'' (1944).
Gardner aloitti uransa [[lyhytelokuva|lyhytelokuvissa]], ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli ''[[Pettävä varjo kummittelee]]'' (1941). Seuraavan viiden vuoden aikana hänen elokuvaroolinsa olivat pieniä sivuosia, joita hän teki muun muassa elokuvissa ''[[Niin tapahtui Pariisissa]]'' (1942), ''[[Minun majesteettini]]'' (1943) ja ''[[Kolme sydäntä epätahdissa]]'' (1944).


===Uran huippuvuodet===
===Uran huippuvuodet===
Vuonna 1946 Gardner teki ensimmäisen suuren roolinsa [[film noir]] -tyylisessä jännityselokuvassa ''[[Rohkeita otteita]]'',<ref name="avagardner2"/> mutta myöhemmin samana vuonna ilmestynyt [[Universal Pictures]]in menestynyt film noir -elokuva ''[[Tappajat]]'' osoittautui läpimurroksi. Hän esiintyi siinä tyypillisessä femme fatalen roolissa, jonka myötä hänestä tuli niin kriitikoiden kuin elokuvayleisön suosikki.<ref name="avagardner2"/><ref name="biography"/> MGM ei koskaan mieltynyt hänen näyttelemäänsä ”pahaan tyttöön” ''Tappajat''-elokuvassa, vaan kotistudio yritti roolittaa Gardneria ”kilttien ja sympaattisten” tyttöjen rooleihin.<ref name="allmovie"/> Vuonna 1947 hän näytteli [[Clark Gable]]n ja [[Deborah Kerr]]in kanssa elokuvassa ''[[Saippuakauppias (elokuva)|Saippuakauppias]]'', joka heikoista arvosteluista huolimatta sai kaupallista menestystä.
Vuonna 1946 Gardner teki ensimmäisen suuren roolinsa [[film noir]] -tyylisessä jännityselokuvassa ''[[Rohkeita otteita]]'',<ref name="avagardner2"/> mutta myöhemmin samana vuonna ilmestynyt [[Universal Pictures]]in menestynyt film noir -elokuva ''[[Tappajat]]'' osoittautui läpimurroksi. Hän esiintyi siinä tyypillisessä femme fatalen roolissa, jonka myötä hänestä tuli niin kriitikoiden kuin elokuvayleisön suosikki.<ref name="avagardner2"/><ref name="biography"/> MGM ei koskaan mieltynyt hänen näyttelemäänsä ”pahaan tyttöön” ''Tappajat''-elokuvassa, vaan kotistudio yritti roolittaa Gardneria ”kilttien ja sympaattisten” tyttöjen rooleihin.<ref name="allmovie1"/> Vuonna 1947 hän näytteli [[Clark Gable]]n ja [[Deborah Kerr]]in kanssa elokuvassa ''[[Saippuakauppias (elokuva)|Saippuakauppias]]'', joka heikoista arvosteluista huolimatta sai kaupallista menestystä.


1950-luvun alussa Gardner näytteli romanttisessa musikaalielokuvassa ''[[Teatterilaiva (vuoden 1951 elokuva)|Teatterilaiva]]'' (1951), joka toi hänelle Utah Film Critics Association -palkintoehdokkuuden. ''Teatterilaiva'' oli vuoden 1951 katsotuimpia elokuvia.<ref name="dorisdaymagic">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.dorisdaymagic.com/who-knows-what-might-have-been.html|Nimeke=The Magic of Doris Day... Too Marvelous for Words! WHO KNOWS WHAT MIGHT HAVE BEEN?|Julkaisupaikka=|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Vuonna 1952 hän palasi yhteistyöhön Clark Gablen kanssa lännenelokuvaan ''[[Kohtalon tähti]]'', ja myöhemmin samana vuonna Gardner näytteli [[Gregory Peck]]in kanssa ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' -elokuvassa, josta tuli vuoden 1952 suurimpia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.<ref>Holston, Kim R. ''Susan Hayward: Her Films and Life'' (2002); [http://books.google.fi/books?id=6DeemTE15y0C&pg=PA91&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] {{en}}. Viitattu 30.9.2014.</ref>
1950-luvun alussa Gardner näytteli romanttisessa musikaalielokuvassa ''[[Teatterilaiva (vuoden 1951 elokuva)|Teatterilaiva]]'' (1951), joka toi hänelle Utah Film Critics Association -palkintoehdokkuuden. ''Teatterilaiva'' oli vuoden 1951 katsotuimpia elokuvia.<ref name="dorisdaymagic">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.dorisdaymagic.com/who-knows-what-might-have-been.html|Nimeke=The Magic of Doris Day... Too Marvelous for Words! WHO KNOWS WHAT MIGHT HAVE BEEN?|Julkaisupaikka=|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Vuonna 1952 hän palasi yhteistyöhön Clark Gablen kanssa lännenelokuvaan ''[[Kohtalon tähti]]'', ja myöhemmin samana vuonna Gardner näytteli [[Gregory Peck]]in kanssa ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' -elokuvassa, josta tuli vuoden 1952 suurimpia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.<ref>Holston, Kim R. ''Susan Hayward: Her Films and Life'' (2002); [http://books.google.fi/books?id=6DeemTE15y0C&pg=PA91&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false] {{en}}. Viitattu 30.9.2014.</ref>


Vuonna 1953 Gardner palasi [[western]]in pariin elokuvassa ''[[Ratsasta, vaquero!]]'', jossa hän näytteli [[Robert Taylor (näyttelijä)|Robert Taylor]]in kanssa. Taylorin kanssa hän näytteli myös samana vuonna ilmestyneessä historiallisessa elokuvassa ''[[Pyöreän pöydän ritarit (elokuva)|Pyöreän pöydän ritarit]]'', joka oli ensimmäinen MGM:n tekemä [[Cinemascope]]-elokuva.<ref name="tcm">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tcm.com/tcmdb/title/257/Knights-of-the-Round-Table/|Nimeke=KNIGHTS OF THE ROUND TABLE (1954)|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=5.10.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="allmovie">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.allmovie.com/movie/knights-of-the-round-table-v27589|Nimeke=Knights of the Round Table (1953)|Julkaisupaikka=Allmovie.com|Viitattu=5.10.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Gardnerin suurin menestyselokuva vuonna 1953 oli [[John Ford]]in ohjaama ''[[Mogambo]]'', josta tuli MGM:n suurin ilmestymisvuotensa lippukassamenestys. Arvostelijat suorastaan ylistivät Gardnerin roolisuoritusta.<ref name="tcm"/> ''Mogambo'' on uudelleenfilmatisointi vuonna 1932 ilmestyneestä ''[[Saigonin kaunotar|Saigonin kaunottaresta]]'', jossa Gardnerin ''Mogambon'' vastanäyttelijä Clark Gable oli myös näytellyt miespääosan [[Jean Harlow|Jean Harlow’n]] ollessa naispääosassa.<ref name="avagardner2"/> Gardner sai suorituksestaan ainoaksi jääneen parhaan naispääosan [[Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkuutensa]], mutta palkinnon sai lopulta [[Audrey Hepburn]].<ref name="biography"/><ref name="pophistorydig"/>
Vuonna 1953 Gardner palasi [[western]]in pariin elokuvassa ''[[Ratsasta, vaquero!]]'', jossa hän näytteli [[Robert Taylor (näyttelijä)|Robert Taylor]]in kanssa. Taylorin kanssa hän näytteli myös samana vuonna ilmestyneessä historiallisessa elokuvassa ''[[Pyöreän pöydän ritarit (elokuva)|Pyöreän pöydän ritarit]]'', joka oli ensimmäinen MGM:n tekemä [[Cinemascope]]-elokuva.<ref name="tcm2">{{Verkkoviite|Osoite=https://web.archive.org/web/20141006212610/http://www.tcm.com/tcmdb/title/257/Knights-of-the-Round-Table/|Nimeke=KNIGHTS OF THE ROUND TABLE (1954)|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=5.10.2014|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="allmovie2">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.allmovie.com/movie/knights-of-the-round-table-v27589|Nimeke=Knights of the Round Table (1953)|Julkaisupaikka=Allmovie.com|Viitattu=5.10.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Gardnerin suurin menestyselokuva vuonna 1953 oli [[John Ford]]in ohjaama ''[[Mogambo]]'', josta tuli MGM:n suurin ilmestymisvuotensa lippukassamenestys. Arvostelijat suorastaan ylistivät Gardnerin roolisuoritusta.<ref name="tcm"/> ''Mogambo'' on uudelleenfilmatisointi vuonna 1932 ilmestyneestä ''[[Saigonin kaunotar|Saigonin kaunottaresta]]'', jossa Gardnerin ''Mogambon'' vastanäyttelijä Clark Gable oli myös näytellyt miespääosan [[Jean Harlow|Jean Harlow’n]] ollessa naispääosassa.<ref name="avagardner2"/> Gardner sai suorituksestaan ainoaksi jääneen parhaan naispääosan [[Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkuutensa]], mutta palkinnon sai lopulta [[Audrey Hepburn]].<ref name="biography"/><ref name="pophistorydig"/>


[[Kuva:Ava Gardner Snows Kilimanjaro.jpg|thumb|left|270px|Gardner elokuvassa ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' (1952)]]
[[Kuva:Ava Gardner Snows Kilimanjaro.jpg|thumb|left|270px|Gardner elokuvassa ''[[Kilimanjaron lumet (vuoden 1952 elokuva)|Kilimanjaron lumet]]'' (1952)]]
Rivi 58: Rivi 58:
[[Kuva:Ava Gardner Snows2.jpg|thumb|right|250px|Ava Gardner ja [[Gregory Peck]] ''Kilimanjaron lumet'' -elokuvassa]]
[[Kuva:Ava Gardner Snows2.jpg|thumb|right|250px|Ava Gardner ja [[Gregory Peck]] ''Kilimanjaron lumet'' -elokuvassa]]


Vuonna 1964 Gardner näytteli poliittisessa jännityselokuvassa ''[[Toukokuun 7 päivää]]'', joka oli arvostelumenestys.<ref name="tcm2">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tcm.com/tcmdb/title/16136/Seven-Days-in-May/|Nimeke=SEVEN DAYS IN MAY (1964)|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Tässä miesvaltaisessa elokuvassa hänellä oli vastanäyttelijöinään [[Burt Lancaster]], [[Kirk Douglas]] ja [[Fredric March]]. Samana vuonna ilmestynyt [[John Huston]]in ohjaama ''[[Liskojen yö (elokuva)|Liskojen yö]]'' oli todellinen huippumenestys Gardnerille. Elokuva perustuu [[Tennessee Williams]]in samannimiseen näytelmään,<ref name="avagardner2"/> ja hänen vastanäyttelijöinään olivat [[Richard Burton]] ja Deborah Kerr.<ref name="pophistorydig"/> ''Liskojen yö'' menestyi sekä arvosteluissa että lippukassoilla, ja Gardner sai roolisuorituksestaan BAFTA- ja [[Golden Globe]] -ehdokkuudet sekä elokuvauransa parhaimmat arvostelut.<ref name="tcm"/><ref name="avagardner2"/><ref name="avagardner3">{{Verkkoviite|Osoite=http://avagardner.com/about/highlights.html|Nimike=Ava Gardner: Highlights|Julkaisupaikka=Avagardner.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref>
Vuonna 1964 Gardner näytteli poliittisessa jännityselokuvassa ''[[Toukokuun 7 päivää]]'', joka oli arvostelumenestys.<ref name="tcm3">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tcm.com/tcmdb/title/16136/Seven-Days-in-May/|Nimeke=SEVEN DAYS IN MAY (1964)|Julkaisupaikka=TCM.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Tässä miesvaltaisessa elokuvassa hänellä oli vastanäyttelijöinään [[Burt Lancaster]], [[Kirk Douglas]] ja [[Fredric March]]. Samana vuonna ilmestynyt [[John Huston]]in ohjaama ''[[Liskojen yö (elokuva)|Liskojen yö]]'' oli todellinen huippumenestys Gardnerille. Elokuva perustuu [[Tennessee Williams]]in samannimiseen näytelmään,<ref name="avagardner2"/> ja hänen vastanäyttelijöinään olivat [[Richard Burton]] ja Deborah Kerr.<ref name="pophistorydig"/> ''Liskojen yö'' menestyi sekä arvosteluissa että lippukassoilla, ja Gardner sai roolisuorituksestaan BAFTA- ja [[Golden Globe]] -ehdokkuudet sekä elokuvauransa parhaimmat arvostelut.<ref name="tcm"/><ref name="avagardner2"/><ref name="avagardner3">{{Verkkoviite|Osoite=http://avagardner.com/about/highlights.html|Nimike=Ava Gardner: Highlights|Julkaisupaikka=Avagardner.com|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref>


Kahden vuoden kuluttua Gardner pyrki rouva Robinsonin rooliin elokuvassa ''[[Miehuuskoe]]'' (1967). Kertoman mukaan hän oli soittanut elokuvan ohjaajalle [[Mike Nichols]]ille ja sanonut: ”Haluan tavata sinut! Haluan puhua tästä ''Miehuuskoe''-jutusta!” Vaikka Nichols ei koskaan vakavissaan harkinnut häntä rooliin, hän kuitenkin kävi tapaamassa Gardneria tämän hotellissa.<ref>Harris, Mark, ''Pictures at a Revolution: Five Movies and the Birth of New Hollywood'', New York Penguin Books, 2008. s. 238. Viitattu 30.9.2014. [https://books.google.fi/books?id=EwSv6lsPDxgC&printsec=frontcover&dq=Pictures+at+a+Revolution:+Five+Movies+and+the+Birth+of+New+Hollywood&hl=fi&sa=X&ei=U9S7VL2FCYvNygOMiYGICw&ved=0CB8Q6AEwAA#v=onepage&q&f=false Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa] {{en}}</ref> Nichols palkkasi rooliin 44-vuotiaan Gardnerin sijasta 35-vuotiaan [[Anne Bancroft]]in. Vuonna 1966 Gardner näytteli [[Raamattu|Raamatun]] [[Saara (Raamattu)|Saara]]a spektaakkelielokuvassa ''[[Raamattu – alussa loi Jumala...]]'', josta tuli arvostelumenestys. Elokuva oli vuoden 1966 katsotuin, ja ensi-illan jälkeen Gardner sanoi, ettei ollut koskaan nauttinut yhdenkään aikaisemman elokuvan tekemisestä yhtä paljon.<ref name="sarasotajournal">{{Verkkoviite|Osoite=http://news.google.com/newspapers?nid=1798&dat=19661005&id=HPYeAAAAIBAJ&sjid=FYwEAAAAIBAJ&pg=5950,421877|Nimeke=Ava Gardner Declares Public Image Not Real|Julkaisupaikka=''Sarasota Journal'' -sanomalehdessä 5. lokakuuta vuonna 1966|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Hänen viimeinen 1960-luvulla ilmestynyt elokuvansa ''[[Mayerling (elokuva)|Mayerling]]'' sai ensi-iltansa vuonna 1968.<ref name="pophistorydig"/> ''Mayerling'' sai ilmestyessään hyvän vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, ja Gardner näyttelee elokuvassa historiallista [[Elisabet (Itävalta)|keisarinna Elisabet]]ia.<ref name="pophistorydig"/>
Kahden vuoden kuluttua Gardner pyrki rouva Robinsonin rooliin elokuvassa ''[[Miehuuskoe]]'' (1967). Kertoman mukaan hän oli soittanut elokuvan ohjaajalle [[Mike Nichols]]ille ja sanonut: ”Haluan tavata sinut! Haluan puhua tästä ''Miehuuskoe''-jutusta!” Vaikka Nichols ei koskaan vakavissaan harkinnut häntä rooliin, hän kuitenkin kävi tapaamassa Gardneria tämän hotellissa.<ref>Harris, Mark, ''Pictures at a Revolution: Five Movies and the Birth of New Hollywood'', New York Penguin Books, 2008. s. 238. Viitattu 30.9.2014. [https://books.google.fi/books?id=EwSv6lsPDxgC&printsec=frontcover&dq=Pictures+at+a+Revolution:+Five+Movies+and+the+Birth+of+New+Hollywood&hl=fi&sa=X&ei=U9S7VL2FCYvNygOMiYGICw&ved=0CB8Q6AEwAA#v=onepage&q&f=false Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa] {{en}}</ref> Nichols palkkasi rooliin 44-vuotiaan Gardnerin sijasta 35-vuotiaan [[Anne Bancroft]]in. Vuonna 1966 Gardner näytteli [[Raamattu|Raamatun]] [[Saara (Raamattu)|Saara]]a spektaakkelielokuvassa ''[[Raamattu – alussa loi Jumala...]]'', josta tuli arvostelumenestys. Elokuva oli vuoden 1966 katsotuin, ja ensi-illan jälkeen Gardner sanoi, ettei ollut koskaan nauttinut yhdenkään aikaisemman elokuvan tekemisestä yhtä paljon.<ref name="sarasotajournal">{{Verkkoviite|Osoite=http://news.google.com/newspapers?nid=1798&dat=19661005&id=HPYeAAAAIBAJ&sjid=FYwEAAAAIBAJ&pg=5950,421877|Nimeke=Ava Gardner Declares Public Image Not Real|Julkaisupaikka=''Sarasota Journal'' -sanomalehdessä 5. lokakuuta vuonna 1966|Viitattu=30.9.2014|Kieli={{en}} }}</ref> Hänen viimeinen 1960-luvulla ilmestynyt elokuvansa ''[[Mayerling (elokuva)|Mayerling]]'' sai ensi-iltansa vuonna 1968.<ref name="pophistorydig"/> ''Mayerling'' sai ilmestyessään hyvän vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, ja Gardner näyttelee elokuvassa historiallista [[Elisabet (Itävalta)|keisarinna Elisabet]]ia.<ref name="pophistorydig"/>

Versio 2. maaliskuuta 2020 kello 18.58

Ava Gardner
Ava Gardner elokuvassa Mogambo (1953)
Ava Gardner elokuvassa Mogambo (1953)
Henkilötiedot
Koko nimi Ava Lavinia Gardner
Syntynyt24. joulukuuta 1922
Yhdysvallat Smithfield, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat
Kuollut25. tammikuuta 1990 (67 vuotta)
Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Englanti
Ammatti näyttelijä
Puoliso Mickey Rooney (1942–1943)
Artie Shaw (1945–1946)
Frank Sinatra (1951–1957)
Näyttelijä
Aktiivisena 1941–1986
Merkittävät roolit Kitty Collins
Tappajat
”Honey Bear” Kelly
Mogambo
Maria Vargas
Paljasjalkakreivitär
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie

Ava Lavinia Gardner (24. joulukuuta 1922 Smithfield, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat – 25. tammikuuta 1990 Lontoo, Englanti) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja oman aikansa seksisymboli. Häntä pidetään yhtenä Hollywoodin kulta-ajan legendaarisimmista näyttelijöistä, ja Yhdysvaltain elokuvainstituutti valitsi hänet kaikkien aikojen 25. merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi.[1][2]

Gardner allekirjoitti sopimuksen elokuvayhtiö Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa vuonna 1941 ja näytteli studion elokuvissa usein pieniä sivurooleja. Vuonna 1946 ensi-iltansa saanut Tappajat teki hänestä tähden.[3] Gardner sai uransa aikana yhden Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta elokuvassa Mogambo (1953).[4][5] Hän näytteli elokuvauransa aikana useissa menestyselokuvissa, joita ovat muun muassa Teatterilaiva (1951), Kilimanjaron lumet (1952), Paljasjalkakreivitär (1954), Viimeisellä rannalla (1959), Liskojen yö (1964) ja Maanjäristys (1974).

Gardner tunnettiin tulisesta kauneudestaan, ja hän näytteli erityisesti femme fatale -rooleja, kohtalokkaita ja vahvoja naisia.[6][7] Häntä pidetään nykyäänkin yhtenä Hollywoodin historian kauneimmista näyttelijöistä.[8] Hän näytteli elokuvissa ja televisiossa aina vuoteen 1986 asti.[2] Gardner oli aviossa kolme kertaa, mutta kaikki hänen avioliittonsa päättyivät eroon.[8] Hän kuoli 67-vuotiaana vuonna 1990 kotonaan Lontoossa.[6]

Varhainen elämä

Ava Lavinia Gardner syntyi seitsenlapsisen perheen kuopukseksi Pohjois-Carolinan Smithfieldin kunnan Grabtownin maalaiskylässä jouluaattona 1922.[8][5][9] Hänen vanhempansa olivat Jonas Bailey (1878–1938) ja Mary Elizabeth ”Mollie” Gardner (o.s. Baker; 1883–1943). Hänellä oli neljä sisarta: Beatrice ”Bappie” (1903–1993), Elsie Mae (1904–1987), Inez (1906–1981) ja Myra (1915–2005) sekä kaksi veljeä, varhaislapsuudessaan kuollut Raymond (1908–1911) ja Melvin Jonas ”Jack” (1911–1981). Ava oli iltatähti; hänen kuusi sisarustaan olivat syntyneet melko lyhyin välein, kun taas Avan syntyessä hänen vanhempansa olivat jo nelikymmenvuotiaita. Perheen toiseksi nuorin eli Myra oli Avan syntyessä seitsemänvuotias. Raymond-veli menehtyi kaksivuotiaana kotona sattuneessa räjähdeonnettomuudessa.[10][8] Gardnerin vanhemmat olivat köyhiä puuvilla- ja tupakkaviljelijöitä, ja hänellä oli skotlantilaisia, irlantilaisia, englantilaisia, ranskalaisia ja tuscaroralaisia sukujuuria.[3][2]

Gardner kasvatettiin äidin puolelta tulevan baptismin oppien mukaan, vaikka hänen isänsä oli katolilainen.[3][11] Hänen perheensä menetti maatilan vuonna 1924,[6][5] jolloin Jonas-isä joutui sahalle töihin, ja Mollie-äiti alkoi työskennellä kokkina ja taloudenhoitajana läheisen Brogdenin koulun opettajien asuntolassa.[3][2] Vuonna 1935 perhe muutti Virginian Newport Newsiin paremman elämän toivossa.[5] Mollie löysi töitä kaupungin merimiesten asuntolasta.[5] Kun Gardner oli 15-vuotias, hänen isänsä sairastui ja kuoli keuhkoputkentulehdukseen.[5] Isän kuoleman jälkeen perhe muutti Pohjois-Carolinan Rock Ridgen kylään, joka sijaitsee lähellä Wilsonin kaupunkia.[5] Wilsonissa Mollie-äiti työskenteli jälleen opettajien asuntolassa. Gardner kävi koulua Rock Ridge High Schoolissa, josta hän valmistui vuonna 1939.[5] High schoolin jälkeen hän kävi noin vuoden ajan sihteerikursseilla Wilsonin Atlantic Christian Collegessa.[3][5] Hän kuitenkin haaveili elokuva- ja laulajanurasta. Hänen nuoruudenidolinsa oli näyttelijä Clark Gable.[3] Gardner oli lapsena ja teini-ikäisenä ujo, naiivi ja poikamainen tyttö, joka viihtyi avojaloin.[3][12]

Ura

Uran alku

Ava Gardner elokuvassa Tappajat (1946)

Kun Gardner vieraili Beatrice-sisarensa luona New Yorkissa kesällä 1941, tämän valokuvaajana työskennellyt aviopuoliso Larry Tarr otti hänestä kasvokuvan.[13][3] Tarr oli niin tyytyväinen tulokseen, että laittoi valmiin valokuvan esille studionsa ikkunaan.[3][5] Loews Theatresin lakivirkailija ja Metro-Goldwyn-Mayerin kykyjenetsijä Barnard ”Barney” Duhan huomasi Gardnerin kuvan studion ikkunassa ja kehotti Tarria lähettämään Gardnerin tiedot MGM:lle.[3][5]

18-vuotias Gardner matkusti pian Wilsonista New Yorkiin, missä hän meni MGM:n New Yorkin kykyjenetsijätoimiston johtajan Al Altmanin haastatteluun.[3] Altman testasi muun muassa hänen kävelyään kameroiden kuvatessa. Gardnerin puhetta ei testattu, sillä hänen etelän murteestaan oli lähes mahdoton saada selvää. Nähtyään koekuvauksen studiojohtaja Louis B. Mayer lähetti Altmanille telegrammin: ”Hän ei osaa laulaa, ei näytellä eikä puhua. Hän on loistava!” MGM tarjosi Gardnerille tavallista sopimusta, johon sisältyi 50 dollarin viikkopalkka.[5][6] Gardner allekirjoitti sopimuksen, ja elokuun lopulla 1941 hän keskeytti koulunsa ja lähti Hollywoodiin siskonsa Beatricen kanssa.[3][6] Hollywoodissa MGM järjesti Gardnerille ensimmäiseksi puhevalmentajan, jotta hän pääsisi eroon paksusta etelävaltiolaisesta carolinalaisaksentistaan.[3][6][7]

Gardner aloitti uransa lyhytelokuvissa, ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Pettävä varjo kummittelee (1941). Seuraavan viiden vuoden aikana hänen elokuvaroolinsa olivat pieniä sivuosia, joita hän teki muun muassa elokuvissa Niin tapahtui Pariisissa (1942), Minun majesteettini (1943) ja Kolme sydäntä epätahdissa (1944).

Uran huippuvuodet

Vuonna 1946 Gardner teki ensimmäisen suuren roolinsa film noir -tyylisessä jännityselokuvassa Rohkeita otteita,[5] mutta myöhemmin samana vuonna ilmestynyt Universal Picturesin menestynyt film noir -elokuva Tappajat osoittautui läpimurroksi. Hän esiintyi siinä tyypillisessä femme fatalen roolissa, jonka myötä hänestä tuli niin kriitikoiden kuin elokuvayleisön suosikki.[5][6] MGM ei koskaan mieltynyt hänen näyttelemäänsä ”pahaan tyttöön” Tappajat-elokuvassa, vaan kotistudio yritti roolittaa Gardneria ”kilttien ja sympaattisten” tyttöjen rooleihin.[4] Vuonna 1947 hän näytteli Clark Gablen ja Deborah Kerrin kanssa elokuvassa Saippuakauppias, joka heikoista arvosteluista huolimatta sai kaupallista menestystä.

1950-luvun alussa Gardner näytteli romanttisessa musikaalielokuvassa Teatterilaiva (1951), joka toi hänelle Utah Film Critics Association -palkintoehdokkuuden. Teatterilaiva oli vuoden 1951 katsotuimpia elokuvia.[14] Vuonna 1952 hän palasi yhteistyöhön Clark Gablen kanssa lännenelokuvaan Kohtalon tähti, ja myöhemmin samana vuonna Gardner näytteli Gregory Peckin kanssa Kilimanjaron lumet -elokuvassa, josta tuli vuoden 1952 suurimpia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.[15]

Vuonna 1953 Gardner palasi westernin pariin elokuvassa Ratsasta, vaquero!, jossa hän näytteli Robert Taylorin kanssa. Taylorin kanssa hän näytteli myös samana vuonna ilmestyneessä historiallisessa elokuvassa Pyöreän pöydän ritarit, joka oli ensimmäinen MGM:n tekemä Cinemascope-elokuva.[16][17] Gardnerin suurin menestyselokuva vuonna 1953 oli John Fordin ohjaama Mogambo, josta tuli MGM:n suurin ilmestymisvuotensa lippukassamenestys. Arvostelijat suorastaan ylistivät Gardnerin roolisuoritusta.[7] Mogambo on uudelleenfilmatisointi vuonna 1932 ilmestyneestä Saigonin kaunottaresta, jossa Gardnerin Mogambon vastanäyttelijä Clark Gable oli myös näytellyt miespääosan Jean Harlow’n ollessa naispääosassa.[5] Gardner sai suorituksestaan ainoaksi jääneen parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuutensa, mutta palkinnon sai lopulta Audrey Hepburn.[6][3]

Gardner elokuvassa Kilimanjaron lumet (1952)

Gardner näytteli Joseph L. Mankiewiczin ohjaamassa, tuottamassa ja käsikirjoittamassa draamaelokuvassa Paljasjalkakreivitär (1954) viettelijätär Maria Vargasia, vastanäyttelijänään Humphrey Bogart. Elokuva on niin kutsuttu ”ryysyistä rikkauksiin” -tarina, joka kaikui vahvasti Gardnerin omasta elämäntarinasta.[3] Gardnerin roolisuoritus sai hänen siihen astisen uransa parhaat arvostelut. Paljasjalkakreivitärtä pidettiin tuoreeltaan ”glamour-elokuvana” ja se oli myös vuoden 1954 suurimpia yleisömenestyksiä.[7] Vuonna 1956 ensi-iltansa saaneesta Risteysasema-elokuvasta Gardner sai arvostelijoilta kehuja ja brittiläisen BAFTA-ehdokkuuden.[7][18] Vaikka Risteysasema sai hyvän vastaanoton arvosteluissa, se ei saavuttanut kaupallista menestystä. Vuoden 1958 aikana Gardnerin sopimus MGM:n kanssa päättyi, minkä jälkeen hänestä tuli freelancer.[3][6] Espanjaan muuton myötä hän alkoi näytellä yhdysvaltalaisten elokuvien ohella myös eurooppalaisissa elokuvissa.[3] Vuonna 1959 Gardner näytteli Stanley Kramerin ohjaaman Viimeisellä rannalla -elokuvan naispääosan. Elokuva kertoo ydinsodan jälkeisestä maailmasta, ja hänen vastanäyttelijänään oli jälleen Gregory Peck.[3] Elokuva ei menestynyt kaupallisesti, mutta Gardnerin roolityö sai suitsutusta arvostelijoilta ja toi hänelle toisen BAFTA-ehdokkuutensa.[7][18]

1960-luku alkoi Gardnerilla heikosti, sillä vuonna 1960 ilmestynyt Punainen enkeli oli yksi MGM:n sen vuoden suurimmista flopeista.[19] Seuraavan elokuvansa hän teki vasta kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1963 ilmestynyt historiallinen spektaakkelielokuva 55 päivää Pekingissä oli aikaansa nähden hyvin kallis tuotanto, jossa Gardner näytteli yhtä pääosaa Charlton Hestonin ja David Nivenin rinnalla.[3] 55 päivää Pekingissä sijoittuu vuoteen 1900, jolloin Kiinassa on käynnissä boksarikapina.[3] Vaikka 55 päivää Pekingissä oli yleisömenestys ja pääsi vuoden 1963 20:n menestyneimmän elokuvan joukkoon, se oli siitä huolimatta suuri taloudellinen pettymys.

Ava Gardner ja Gregory Peck Kilimanjaron lumet -elokuvassa

Vuonna 1964 Gardner näytteli poliittisessa jännityselokuvassa Toukokuun 7 päivää, joka oli arvostelumenestys.[20] Tässä miesvaltaisessa elokuvassa hänellä oli vastanäyttelijöinään Burt Lancaster, Kirk Douglas ja Fredric March. Samana vuonna ilmestynyt John Hustonin ohjaama Liskojen yö oli todellinen huippumenestys Gardnerille. Elokuva perustuu Tennessee Williamsin samannimiseen näytelmään,[5] ja hänen vastanäyttelijöinään olivat Richard Burton ja Deborah Kerr.[3] Liskojen yö menestyi sekä arvosteluissa että lippukassoilla, ja Gardner sai roolisuorituksestaan BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkuudet sekä elokuvauransa parhaimmat arvostelut.[7][5][18]

Kahden vuoden kuluttua Gardner pyrki rouva Robinsonin rooliin elokuvassa Miehuuskoe (1967). Kertoman mukaan hän oli soittanut elokuvan ohjaajalle Mike Nicholsille ja sanonut: ”Haluan tavata sinut! Haluan puhua tästä Miehuuskoe-jutusta!” Vaikka Nichols ei koskaan vakavissaan harkinnut häntä rooliin, hän kuitenkin kävi tapaamassa Gardneria tämän hotellissa.[21] Nichols palkkasi rooliin 44-vuotiaan Gardnerin sijasta 35-vuotiaan Anne Bancroftin. Vuonna 1966 Gardner näytteli Raamatun Saaraa spektaakkelielokuvassa Raamattu – alussa loi Jumala..., josta tuli arvostelumenestys. Elokuva oli vuoden 1966 katsotuin, ja ensi-illan jälkeen Gardner sanoi, ettei ollut koskaan nauttinut yhdenkään aikaisemman elokuvan tekemisestä yhtä paljon.[22] Hänen viimeinen 1960-luvulla ilmestynyt elokuvansa Mayerling sai ensi-iltansa vuonna 1968.[3] Mayerling sai ilmestyessään hyvän vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, ja Gardner näyttelee elokuvassa historiallista keisarinna Elisabetia.[3]

Uran loppuvuodet

Ava Gardner elokuvassa Mogambo (1953)

1970-luvulla Gardner näytteli katastrofielokuvissa Maanjäristys (1974), Kassandran silta (1976) ja Kaupunki liekeissä (1979). Maanjäristys menestyi niistä parhaiten, ja 52-vuotias Gardner teki siinä itse omat stunttinsa. Hän esiintyi myös Lillie Langtryna lännenelokuvan Roy Bean – piru mieheksi (1972) lopussa. Vuonna 1976 hän oli mukana George Cukorin ohjaamassa fantasiaelokuvassa Lintu sininen, jossa esiintyivät myös Elizabeth Taylor ja Jane Fonda. Gardnerin viimeiseksi elokuvaksi jäi saksalais-italialainen draamaelokuva Regina Roma (1982).

1980-luvulla Gardner näytteli pääosin televisiossa. Hänellä oli roolit muun muassa televisioelokuvissa Pitkä kuuma kesä (1985) ja Harem – väkivallan valtakunta (1986). Hän näytteli myös Julia Agrippinaa viisiosaisessa minisarjassa Anno Domini (1985). Vuoden 1985 aikana Gardner näytteli Ruth Galvestonia saippuaoopperan Knots Landing seitsemässä jaksossa. Hänen viimeiseksi roolityökseen jäi Diane Webb televisioelokuvassa Maggie (1986). Samana vuonna Gardner halvaantui aivoinfarktin seurauksena liikuntakyvyttömäksi, ja elokuvaura sai jäädä.

Koko 45 vuotta kestäneen uransa aikana Gardner näytteli niin elokuvissa, televisiossa kuin radiossakin. Vaikka hän oli aikanaan Hollywoodin suosituimpia tähtiä, hän ei arvostanut elokuvauraansa järin korkealle, eikä mieltänyt itseään näyttelijäksi. Gardnerin ainoa sääntö näyttelemisessä oli, että hän luotti ohjaajaan. Varsinaisten näyttelijänlahjojen puuttuessa Gardnerin kauneudesta luotiin hänen tuotemerkkinsä, ja esimerkiksi Paljasjalkakreivittären ensi-illan kynnyksellä studio mainosti häntä ”maailman kauneimpana eläimenä”. Varsinkin uransa alkuaikoina Gardner ujosteli esiintymistä kameralle, ja saattoi tämän vuoksi joskus nauttia etukäteen alkoholia rauhoittaakseen hermojaan.[23]

Gardner totesi myöhemmin urastaan puhuttaessa: ”Olisin ollut hiton paljon parempi näyttelijätär jos olisin suhtautunut siihen vakavammin. Minulla ei ollut todellista kunnioitusta näyttelemiseen. Melko usein opin repliikkini matkalla studioon.” Hollywoodia ja studiotaan Metro-Goldwyn-Mayeria hän kutsui ”orjatyöksi, joka kesti 17 vuotta”.[24]

Yksityiselämä

Avioliitot

Saavuttuaan Los Angelesiin Gardner tapasi MGM:n sopimusnäyttelijä Mickey Rooneyn.[3][5] He avioituivat vuoden tapailun jälkeen 10. tammikuuta 1942,[3][12] kun Gardner oli 19- ja Rooney 21-vuotias. Hääseremonia pidettiin Ballardissa, Kaliforniassa. MGM:n johtaja Louis B. Mayer oli huolissaan Rooneyn Andy Hardy -⁠elokuvasarjasta, sillä hän pelkäsi ihailijoiden hylkäävän Rooneyn, jos avioliitto tulisi ilmi.[12] Rooney tutustutti Gardnerin Hollywoodin eliittiin,[25] ja Lana Turnerista tuli Gardnerin läheisin ystävä.[26] Gardner haki avioeroa Rooneysta vuonna 1943 tämän syrjähyppyjen takia.[12][27] Rooney oli pettänyt vaimoaan tämän ollessa sairaalassa toipumassa umpilisäkkeen poistosta.[26] Gardner lupasi olla paljastamatta avioeron syytä, jottei Rooneyn ura kärsisi.[12] Heidän avioeronsa myönnettiin 21. toukokuuta 1943.[12] Ensimmäisen avioeronsa jälkeen Gardnerin maine yhä lisääntyvästä alkoholinkäytöstä, tupakoinnista ja juhlimisesta kasvoi.[6]

Ava Gardner elokuvassa Paljasjalkakreivitär (1954)

Gardner avioitui toisen kerran jazzmuusikko ja yhtyeenjohtaja Artie Shaw’n kanssa 17. lokakuuta 1945.[3] Shaw oli jättänyt entisen vaimonsa Gardnerin vuoksi.[26] Avioliiton aikana Shaw kritisoi Gardneria paljon tämän koulutuksen puutteesta.[3][26] Myös tämä liitto jäi lyhyeksi Shaw’n jätettyä Gardnerin toisen naisen takia,[26] ja avioero tuli voimaan ensimmäisen vuosipäivän jälkeen 25. lokakuuta 1946.[9][8] Avioliiton ja -eron rasitus aiheutti Gardnerille alkoholin liikakäyttöä.[3]

Gardnerin kolmas ja viimeinen avioliitto oli laulaja ja näyttelijä Frank Sinatran kanssa.[3] He tapasivat ensimmäisen kerran tuottaja Darryl F. Zanuckin kotona Palm Beachilla syksyllä 1949.[3] He seurustelivat siitä lähtien ja avioituivat 7. marraskuuta 1951.[3][13] Sinatra oli Gardnerin takia jättänyt entisen vaimonsa ja lapsensa, mikä sai paljon huomiota lehdistössä.[26][3] Sinatraa soimasivat juorukolumnistit Hedda Hopper ja Louella Parsons, Hollywoodin auktoriteetit, katolinen kirkko ja ihailijat, kun hän oli jättänyt ”hyvän ja kiltin” vaimonsa ”kuuluisan ja eksoottisen femme fatalen” takia.[3] Kertoman mukaan Gardner käytti vaikutusvaltaansa saadakseen aviomiehensä Angelo Maggion rooliin elokuvassa Täältä ikuisuuteen (1953).[3][7] Sinatra voitti suorituksestaan Oscar-palkinnon, mikä elvytti hänen uraansa.[3][7]

Gardner tuli avioliiton aikana kahdesti raskaaksi.[26] Hän teki molemmilla kerroilla abortin, vaikka oli aina halunnut lapsia.[26][3] Hän kertoi syyksi myöhemmin, että MGM:llä oli sopimussakkopykäliä yhtiön näyttelijöiden lapsien saamisen suhteen, ja että hänen ja Sinatran suhde oli tuolloin hyvin epävakaa.[3] Vuosia myöhemmin hän sanoi: ”Emme edes pystyneet pitämään huolta itsestämme. Miten olisimme voineet pitää huolta lapsesta?”[3] Gardner teki elämänsä aikana yhteensä kolme kertaa abortin, eikä hän saanut koskaan lapsia.[9] Gardner ja Sinatra ottivat asumuseron vuonna 1953, mutta palasivat yhteen ja erosivat yhä uudelleen koko 1950-luvun puolen välin.[3][6] Heidän myrskyisä avioliittonsa, joka oli täynnä riitoja, epäluottamusta ja mustasukkaisuutta, päättyi lopulta eroon 5. heinäkuuta 1957.[3][9] Avioerosta huolimatta Gardner ja Sinatra pysyivät hyvinä ystävinä aina Gardnerin kuolemaan asti.[3][26] Gardner kertoi myöhemmin omaelämäkerrassaan, että Sinatra oli hänen elämänsä ainoa todellinen rakkaus.[3][26][13] Sinatra oli antanut hänelle hellittelynimen ”Angel” (suom. enkeli).[11] Myöhemmin People-lehti luonnehti Sinatran ja Gardnerin avioliittoa yhdeksi ”vuosisadan romansseista”.[5]

Rakkaussuhteet

Clark Gable ja Ava Gardner Mogambossa

Gardner ystävystyi liikemies, lentäjä ja miljardööri Howard Hughesin kanssa vuonna 1943, ja heidän ystävyyssuhteensa kesti aina Hughesin kuolemaan 1976 asti.[7] Heillä epäiltiin olleen rakkaussuhde, mutta Gardner kumosi huhut omaelämäkerrassaan Ava: My Story sanoen, ettei ollut koskaan rakastunut Hughesiin.[26] Omaperäinen Hughes oli vaihtelevasti mukana Gardnerin elämässä, ilmestyen silloin tällöin ja poistuen samalla tavalla. Heidän ystävyytensä kesti, koska Hughesilla oli luottamusta Gardneria kohtaan. Hughes maksoi muun muassa Gardnerin kuolemansairaan äidin sairauskulut. Gardner luonnehti Hughesia ”tuskallisen ujoksi, täysin arvoitukselliseksi ja eksentrisemmäksi” kuin kukaan, jonka hän oli koskaan tavannut.[26]

Gardnerilla oli romanssi avioliitossa olleen Robert Mitchumin kanssa hänen tapaillessaan Sinatraa.[26] Gardner kertoi asiasta Mitchumille, joka lopetti romanssin.[26] Espanjassa vieraillessaan Gardnerilla oli rakkaussuhde Luis Miguel Dominguín -nimisen härkätaistelijan kanssa vuonna 1954, ollessaan väliaikaisesti erossa Sinatrasta.[3][13] Muutettuaan Espanjaan 1950-luvun lopulla hän seurusteli yhdysvaltalaisnäyttelijä Benjamin Tatarin kanssa.[28] Tatar työskenteli Espanjassa jälkiäänitysohjaajana, ja hän ja Gardner myös asuivat jonkin aikaa yhdessä.[28] Vuonna 1961 Gardner aloitti vuoden kestäneen rakkaussuhteen eurooppalaisen playboyn ja ranskalaisen ravintolan La Tour d’Argentin omistajan Claude Terrailin kanssa. Lopetettuaan suhteen Terrailin on kerrottu sanoneen, että Gardner oli ”liian vaarallinen” hänelle.[3][13]

Gardnerilla kerrotaan olleen suhteet myös muun muassa John Hustonin, Clark Gablen, Robert Taylorin ja George C. Scottin kanssa.[12] Vuonna 1964 Gardnerilla oli Scottin kanssa myrskyisä ja alkoholin varjostama suhde, jonka aikana Scott pahoinpiteli Gardnerin sairaalakuntoon.[27][26]

Muu yksityiselämä

Erottuaan Sinatrasta vuonna 1957 Gardner muutti Alcobendasin kaupungin La Moralejan kaupunginosaan Espanjaan, missä hän oli käynyt pari kertaa aiemminkin.[3] Hänestä oli tullut Espanjan ydinkulttuurin, härkätaistelun ja flamencon, suuri ihailija kuvatessaan Paljasjalkakreivitärtä.[5][13] Espanjassa Gardner ystävystyi 1950-luvun lopulla kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa,[3] ja myöhemmin oleili tämän huvilalla Cotorrossa, Kuubassa.[29] Heillä ei ollut romanttista suhdetta, ja Hemingway kutsuikin Gardneria ”tyttärekseen”.[11] Espanjassa Gardner asui Alcobendasin lisäksi myös vuokra-asunnossa Madridissa.[5] Hän otti espanjan kielen tunteja, kävi katsomassa härkätaisteluja ja tanssi flamencoa paikallisissa yökerhoissa.[5][8] Espanjaan muutettuaan Gardner tunsi ensimmäistä kertaa olevansa kotona Pohjois-Carolinasta lähdettyään.[5]

Gardner muutti Espanjasta Iso-Britanniaan Lontoon Westminsteriin vuonna 1968,[6][5] koska espanjalaiset veroviranomaiset väittivät hänen olleen valtiolle velkaa miljoonan dollarin edestä veroja.[3] Lisäksi Gardnerilla oli tullut naapurinsa, Argentiinan entisen diktaattorin Juan Perónin, kanssa erimielisyyksiä.[5] Vapaa-aikanaan Lontoossa hän kävi Royal Albert Hallin konserteissa, lenkkeili koiransa kanssa Hyde Parkissa ja kävi ostoksilla Harrodsin tavaratalossa.[5] Muutettuaan Lontooseen Gardner kävi valinnaisessa kohdunpoistoleikkauksessa Chelsea Hospital for Women -sairaalassa,[9] sillä hänen äitinsä oli kuollut kohtusyöpään.[3] Kohdunpoiston myötä hänen huolensa omasta kohtusyöpään sairastumisesta lieventyivät.[3] Yksityisihmisenä Gardner oli vapaasieluinen ja sangen ronskipuheinen, kaksimielinenkin. Hän itse sanoi olevansa ”pohjimmiltaan todella pinnallinen”.[30]

Vaikka Gardner asui elämästään yli 35 vuotta ulkomailla, hän piti Yhdysvaltain kansalaisuutensa. Asuessaan ulkomailla hän kävi Yhdysvalloissa töiden merkeissä, ja vieraili perheensä luona Pohjois-Carolinan Smithfieldissä niin usein kuin oli mahdollista.[5] Viimeisen kerran hän kävi kotonaan Smithfieldissä toukokuussa 1985.[5] Gardner on maininnut Clark Gablen lisäksi Gregory Peckin yhdeksi suosikkinäyttelijöistään, ja teki molempien kanssa kolme yhteistä elokuvaa.[11] Lempiruokinaan hän piti kookospähkinäkakkua ja paistettua broileria.[11] Elokuvan Pandora ja lentävä hollantilainen kuvausten aikana flamenco-tanssista tuli hänen suosikkiharrastuksensa.[11] Gardner rakasti welsh corgi -rotuisia koiria, joita hänellä oli useita lemmikkinään.[31]

Loppuvuodet

Ava Gardner ja Richard Burton elokuvassa Liskojen yö (1964)

Loppuvuosinaan Gardner kärsi vakavista terveysongelmista. Hän käytti myös edelleen runsaasti alkoholia.[25] Alkoholismin ohella Gardner alkoi elinikäisen tupakoinnin seurauksena kärsiä keuhkolaajentumasta.[3] Hänelle tuli myös tunnistamaton autoimmuunihäiriö.[3] Vuonna 1986 Gardner sai kaksi aivohalvausta, joiden seurauksena vasen puoli hänen kehostaan halvaantui ja hän joutui vuoteenomaksi.[3][25] Gardnerin entinen aviomies Frank Sinatra halusi maksaa hänen kaikki sairauskulunsa.[8] Sinatra maksoi myös hänen käyntinsä asiantuntijalla Yhdysvalloissa.[3] Viimeiset vuotensa Gardner vietti suurelta osin eristäytyneenä ylellisessä Lontoon asunnossaan.[31] Viimeisinä kuukausinaan hän kuunteli erityisesti Sinatran levytyksiä.[3]

Omaelämäkerta

Vuoden 1988 alussa Gardner oli kysynyt puhelimitse brittiläistä journalistia Peter Evansia haamukirjoittamaan hänen omaelämäkertansa Ava: My Story (1990).[25] Hän oli sanonut Evansille: “Joko kirjoitan sen kirjan tai myyn jalokiveni. Ja olen aika tunteellinen jalokivieni suhteen.”[26][25] Gardneria uhkasi varattomuus 1980-luvun lopulla,[25] mutta hän sai rahoitusta kirjaansa varten vuonna 1988.[27] Evans epäili Sinatran maksaneen Gardnerin kirjakustannukset.[26] Omaelämäkerran teon merkeissä Gardner ja Evans tapasivat toisiaan säännöllisesti, mutta Gardner sai lopulta tietää Sinatran joskus haastaneen Evansin ja BBC-yhtiön oikeuteen. Gardnerin ja Evansin ystävyys viileni myöhemmin, ja Evans jätti projektin.

Gardnerin pyynnöstä Ava: My Story julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[26][8] Kirjassa hän paljastaa asioita elämästään, ja kirjaa on kuvailtukin “legendan kuolinvuodetunnustukseksi”.[26] Peter Evans julkaisi ennen kuolemaansa vuonna 2012 kirjan Ava Gardner: The Secret Conversations, joka sisältää hänen ja Gardnerin välisiä keskusteluja. Kirja sisältää sellaista materiaalia, mitä Ava: My Story -kirjaan ei laitettu.[26]

Kuolema

Viikkoa ennen kuolemaansa Gardner putosi pahasti sängystään, ja hän makasi yksin lattialla kykenemättä liikkumaan, kunnes hänen ecuadorlaissyntyinen ja pitkäaikainen taloudenhoitajansa Carmen Vargas löysi hänet.[31][13] Gardner kuoli 67-vuotiaana keuhkokuumeeseen kotonaan Ennismore Gardensissa Lontoon Westminsterissä torstaina 25. tammikuuta 1990.[13][5] Hänen viimeiset sanansa Vargasille olivat: ”Olen hyvin väsynyt.”[32] Aamulla Vargas oli tuonut hänelle tarjottimella aamiaisen, jonka jälkeen Gardner oli käynyt nukkumaan.[13] Vargas huomasi Gardnerin hengityksen pysähtyneen ollessaan hakemassa aamiaistarjotinta tämän huoneesta myöhemmin aamupäivällä.[13] Tämän jälkeen Vargas soitti itkien Gardnerin lääkärille ja kahdelle lähimmälle ystävälle, jotka tulivat kiireesti paikalle.[13]

Gardnerin ruumis kuljetettiin takaisin Yhdysvaltoihin hänen kotiinsa Pohjois-Carolinan Smithfieldiin. Vargas järjesti ruumiin kuljetuksen.[8][31] Gardnerille pidettiin sateisena aamuna 29. tammikuuta yksityiset hautajaiset, joihin osallistui 50 sukulaista ja ystävää.[13][8] Hautajaisiin tuli myös yli 3 000:n ulkopuolisen ihmisen saattoväki, joka pidettiin köysiaitojen takana hautaustilaisuuden ajan.[13] Gardner haudattiin Pohjois-Carolinan Smithfieldissä sijaitsevalle Sunset Memorial Parkin hautausmaalle sukuhautaan, jonne on haudattu hänen perheestään vanhemmat Jonas ja Mollie, veljet Raymond ja Melvin sekä sisaret Beatrice, Elsie Mae ja Inez.[5][13] Ainoastaan Gardnerin perheestä viimeiseksi jäänyt Myra-sisar on haudattu muualle.

Frank Sinatra maksoi entisen vaimonsa hautajaiskulut, mutta ei osallistunut hautajaisiin henkilökohtaisesti vaan lähetti ainoastaan kukkia.[7][32] Gardnerin pitkäaikainen ystävä Gregory Peck ja tämän vaimo palkkasivat Vargasin taloudenhoitajakseen Kaliforniaan.[8][31] Gardnerilta jäi Morgan-niminen welsh corgi -koira, jonka Vargas otti mukaansa.[8][31]

Perintö

Ava Gardner elokuvan Risteysasema (1956) trailerissa

Gardner muistetaan etenkin Hollywood-glamouristaan ja sensuellista kauneudestaan sekä terävästä kielenkäytöstään. Ollessaan Australiassa kuvaamassa Viimeisellä rannalla -elokuvaa hän paikallisen lehdistön mukaan ”kiroili kuin rekkakuski”. Gardnerin ominaispiirteitä olivat tummat hiukset, vihreät silmät sekä kuoppa leuassa. Noustuaan tähteyteen Tappajat -elokuvan myötä lehdistö alkoi kutsua häntä ”Hollywoodin kauneimmaksi tytöksi” ja ”uudeksi tähdeksi, joka toisi glamourin takaisin Hollywoodiin”. Lisäksi Gardner muistetaan myrskyisästä yksityiselämästään, johon kuului kolme kuuluisaa aviomiestä sekä lukuisat romanssit. Varsinkin hänen ja Frank Sinatran skandaalintäyteinen suhde ja avioliitto saivat paljon julkisuutta.[3]

Gardner ikuisti käden- ja jalanjälkensä sekä kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman’s Chinese Theatren edustalle 21. lokakuuta 1952.[33] Hän sai elokuvaurastaan ja työstään viihdeteollisuudessa tähden Hollywood Walk of Famelle osoitteeseen 1560 Vine Street 8. helmikuuta 1960.[2]

Smithfieldiin avattiin Gardnerille omistettu museo vuonna 1981.[34][3] Kesällä 1998 Gardnerin näyttelemästä Pandora-hahmosta pystytettiin pronssiveistos hänen kunniakseen Espanjan Tossa de Marin kylään, jossa Gardner kuvasi elokuvansa Pandora ja lentävä hollantilainen (1951).[3][7] Elokuvalehti Empire valitsi Gardnerin sadan seksikkäimmän naisen listalle sijalle 68 vuonna 1995.[8]

Ava Gardner on esiintynyt useiden naisnäyttelijöiden roolihahmona elokuvissa ja televisiotuotannoissa. Vuonna 1992 ilmestyneessä minisarjassa Sinatra häntä näytteli Marcia Gay Harden, ja Deborah Kara Unger näytteli Gardneria HBO:n televisioelokuvassa Rat Pack (1998). Howard Hughesista kertovassa elämäkertaelokuvassa Lentäjä (2004) Gardneria tulkitsee Kate Beckinsale, ja viimeisimpänä Anna Drijver italialaisessa televisioelokuvassa Walter Chiari – Fino all’ultima risata (2012).[35]

Filmografia

Kohtaus elokuvasta Tappajat (1946).
Ava Gardner kuvattuna joulukuussa 1953.
Pääartikkeli: Ava Gardnerin filmografia
Valikoitu filmografia
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Huomioita
1941 Fancy Answers Fancy Answers tyttö resitaalissa Lyhytelokuva; ensimmäinen elokuva
Pettävä varjo kummittelee The Shadow of the Thin Man ohikulkija Ensimmäinen pitkä elokuva
1942 Joe Smith, American Joe Smith, American neiti Maynard, sihteeri Ensimmäinen elokuvarooli
1946 Rohkeita otteita Whistle Stop Mary Ensimmäinen päärooli
Tappajat The Killers Kitty Collins Läpimurtoelokuva
Vastanäyttelijänä Burt Lancaster
1951 Teatterilaiva Show Boat Julie LaVerne
1952 Kilimanjaron lumet The Snows of Kilimanjaro Cynthia Green Vastanäyttelijänä Gregory Peck
1953 Mogambo Mogambo ”Honey Bear” Kelly Oscar-ehdokkuus parhaasta naispääosasta
Ohjaajana John Ford; vastanäyttelijöinä Clark Gable ja Grace Kelly
1954 Paljasjalkakreivitär The Barefoot Contessa Maria Vargas Vastanäyttelijänä Humphrey Bogart
1956 Risteysasema Bhowani Junction Victoria Jones BAFTA-ehdokkuus
Ohjaajana George Cukor
1959 Viimeisellä rannalla On the Beach Moira Davidson BAFTA-ehdokkuus
Vastanäyttelijöinä Gregory Peck ja Fred Astaire
1963 55 päivää Pekingissä 55 Days at Peking paronitar Natalie Ivanoff Vastanäyttelijöinä Charlton Heston ja David Niven
1964 Liskojen yö The Night of the Iguana Maxine Faulk BAFTA- ja Golden Globe -ehdokkuudet
Ohjaajana John Huston; vastanäyttelijöinä Richard Burton ja Deborah Kerr
1966 Raamattu – alussa loi Jumala... The Bible: In the Beginning Saara
1974 Maanjäristys Earthquake Remy Royce-Graff
1977 Vartija The Sentinel neiti Logan
1982 Regina Roma Regina Roma Mama Viimeinen elokuvarooli
1985 Anno Domini A.D. Julia Agrippina Viisiosainen minisarja
1986 Maggie Maggie Diane Webb Televisioelokuva; viimeinen rooli

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet

Pääartikkeli: Ava Gardnerin palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Valikoituja palkintoja ja palkintoehdokkuuksia
Vuosi Palkinto Kategoria Työ Tulos
1954 Oscar-palkinto Paras naispääosa Mogambo Ehdokkuus
1957 BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen naisnäyttelijä Risteysasema Ehdokkuus
1960 Tähti Hollywood Walk of Famelle Elokuvaura Voitto
BAFTA-palkinto Paras ulkomaalainen naisnäyttelijä Viimeisellä rannalla Ehdokkuus
1965 Liskojen yö Ehdokkuus
Golden Globe Paras naispääosa draamaelokuvassa Ehdokkuus

Kirjallisuutta

  • Cannon, Doris Rollins, Grabtown Girl: Ava Gardner’s North Carolina Childhood and Her Enduring Ties to Home, Down Home Press, 2001; ISBN 1-878086-89-8
  • Fowler, Karin, Ava Gardner: A Bio-Bibliography, Greenwood Press, 1990; ISBN 0-313-26776-6
  • Gardner, Ava, Ava: My Story, Bantam, 1990; ISBN 0-553-07134-3
  • Gigliotti, Gilbert, Ava Gardner: Touches of Venus, Entasis Press, 2010; ISBN 978-0-9800999-5-9
  • Grobel, Lawrence, Conversations with Ava Gardner, CreateSpace; 2014
  • Rivers, Alton, Love, Ava: A Novel, St. Martin’s Press, 2007; ISBN 0-312-36279-X
  • Server, Lee, Ava Gardner: Love is Nothing, St. Martin’s Press, 2006; ISBN 0-312-31209-1
  • Mims, Bryan, artikkeli ”Our Ava” aikakauslehdessä Our State Magazine, 2014
  • Wayne, Jane Ellen, Ava’s Men: The Private Life of Ava Gardner, Robson Books, 2004; ISBN 1-86105-785-7

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ AFI’s 50 GREATEST AMERICAN SCREEN LEGENDS afi.com. AFI.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Ava Gardner walkoffame.com. Walkoffame.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be Ava Gardner 1940s-1950s pophistorydig.com. Pophistorydig.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ava Gardner allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Ava Gardner Biography avagardner.com. Avagardner.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l Ava Gardner Biography; Film Actress, Pin-up (1922–1990) biography.com. Biography.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l AVA GARDNER web.archive.org. TCM.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m AVA GARDNER movietreasures.com. Movietreasures.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e Ava Gardner nndb.com. NNDB.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Ava Gardner, Peter Evans: Ava Gardner: The Secret Conversations, s. 44. Simon Schuster, 2013. ISBN 9781451627701
  11. ↑ a b c d e f Ava Gardner Fast Facts avagardner.com. Avagardner.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g When Ava kissed me, I felt it in every fibre... but it was the tales of her lovers that really floored me: Secrets of Hollywood’s most insatiable sex goddess, by her last confidant By PETER EVANS dailymail.co.uk. Dailymail.co.uk. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Many Passions, No Regrets people.com. People.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  14. ↑ The Magic of Doris Day... Too Marvelous for Words! WHO KNOWS WHAT MIGHT HAVE BEEN? dorisdaymagic.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Holston, Kim R. Susan Hayward: Her Films and Life (2002); [1] (englanniksi). Viitattu 30.9.2014.
  16. ↑ KNIGHTS OF THE ROUND TABLE (1954) web.archive.org. TCM.com. Viitattu 5.10.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Knights of the Round Table (1953) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 5.10.2014. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Ava Gardner: Highlights avagardner.com. Avagardner.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  19. ↑ The Angel Wore Red: Reviews rbcfilmclub.co.uk. Rbcfilmclub.co.uk. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  20. ↑ SEVEN DAYS IN MAY (1964) tcm.com. TCM.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Harris, Mark, Pictures at a Revolution: Five Movies and the Birth of New Hollywood, New York Penguin Books, 2008. s. 238. Viitattu 30.9.2014. Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa (englanniksi)
  22. ↑ Ava Gardner Declares Public Image Not Real news.google.com. Sarasota Journal -sanomalehdessä 5. lokakuuta vuonna 1966. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Julkaisu = Biography.com: Ava Gardner – Biography.com biography.com. Viitattu 5.5.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Ava Gardner Trashes Hollywood Hollywood Reporter. 13.6.2013. Viitattu 5.5.2017. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d e f Three Men and a Goddess vanityfair.com. Vanityfair.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Ava Gardner’s deathbed confessions reveal stories of booze, sex and stardom By Maureen Callahan; June 16, 2013 nypost.com. NYPost.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  27. ↑ a b c Ava Gardner’s Deathbed Confessions: Raunchy Tale Of Sex With Sinatra, Rooney, Mitchum & Howard Hughes radaronline.com. Radaronline.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  28. ↑ a b Obituary: Benjamin Tatar / Actor was Jackie Gleason's aide, lived with Ava Gardner post-gazette.com. Post-gazette.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Ghost Writers by Gail Bell themonthly.com.au. Themonthly.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Ava Gardner – Biography IMDb. Viitattu 5.5.2017. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d e f Ava Gardner and Her Corgis welshcorgi-news.ch. Welshcorgi-news.ch. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  32. ↑ a b The Death of Ava Gardner findadeath.com. Findadeath.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  33. ↑ IMPRINT CEREMONIES - 1950s tclchinesetheatres.com. Tclchinesetheatres.com. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  34. ↑ The Ava Gardner Museum, one of North Carolina’s most remarkable attractions, honors the life, loves, and legacy of one of Hollywood’s most glamorous leading ladies. avagardner.org. Avagardner.org. Viitattu 30.9.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Rai Uno Walter Chiari – Cast Artistico rai.it. Viitattu 4.5.2017.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ava Gardner.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ava_Gardner&oldid=18767248”