Wassily Leontief

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. heinäkuuta 2024 kello 09.15 käyttäjän 37.33.224.72 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wassily Leontief
Василий Васильевич Леонтьев
Henkilötiedot
Koko nimi Василий Васильевич Леонтьев
Syntynyt5. elokuuta 1905
München
Kuollut5. helmikuuta 1999 (93 vuotta)
New York
Koulutus ja ura
Tutkinnot Pietarin valtionyliopisto
Berliinin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Ladislaus von Bortkiewicz ja Werner Sombart
Oppilaat Paul Samuelson
Tutkimusalue Taloustiede
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin taloustieteen palkinto
Aiheesta muualla
www.wassily.leontief.net

Wassily Leontief (ven. Василий Васильевич Леонтьев, Vasili Vasiljevitš Leontjev; 5. elokuuta 1905 München, Saksa5. helmikuuta 1999 New York) oli venäläissyntyinen ekonomisti,[1] joka tunnetaan erityisesti yleisen tasapainoteorian (engl. general equilibrium) kehittäjänä. Leontief sai vuonna 1973 Nobelin taloustieteen palkinnon.

Leontief opiskeli vuodesta 1921 vuoteen 1925 Leningradin yliopistossa ja suoritti maisterintutkinnon pääaineenaan taloustiede.[1] Opiskeluaikanaan Leontief joutui usein pidätetyksi, koska hän arvosteli kommunismia. Vuonna 1925 Leontiefin sallittiin lähteä Neuvostoliitosta ja hän siirtyi jatkamaan opintojaan Berliinin yliopistoon. Berliinissä Leontief suoritti tohtorintutkinnon vuonna 1928 erityisaiheenaan panos–tuotos-analyysi; hänen työnohjaajansa oli Werner Sombart. Vuonna 1931 Leontief siirtyi Yhdysvaltoihin työskentelemään National Bureau of Economic Researchissa. Vuosina 1932–1975 hän työskenteli Harvardin yliopistossa, ja New Yorkin yliopistoon hän siirtyi vuonna 1975.

Leontiefin tunnetuimmat tutkimukset käsittelevät yleistä tasapainoteoriaa sekä panos–tuotos-analyysia. Lisäksi Leontief tutki kansainvälistä kauppaa ja kehitti nimeään kantavan Leontiefin paradoksin: maailman pääomarikkain valtio Yhdysvallat vie hyödykkeitä, joiden tuottamiseen tarvitaan suhteellisen paljon työvoimaa mutta tuo hyödykkeitä, joiden tuottamiseen tarvitaan suhteellisen paljon pääomaa.[2] Tämä havainto on suorassa ristiriidassa kansainvälisen kaupan perusmallin, Heckscherin–Ohlinin teoreeman, kanssa.

Nobel-palkinto Leontiefille myönnettiin hänen panos–tuotos-analyysiin liittyvästä työstään.

  1. a b Autobiography (From Nobel Lectures, Economics 1969-1980, Editor Assar Lindbeck, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) The Nobel Foundation. Viitattu 18.9.2012.
  2. Wassily Leontief Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.9.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]