Adygen kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adyge
Kielen levinneisyys Adygean tasavallassa
Kielen levinneisyys Adygean tasavallassa
Oma nimi адыгабзэ, adygabze
Tiedot
Alue  Venäjä
– Adygea
– Krasnodarin aluepiiri
 Turkki
Virallinen kieli  Venäjä
– Adygea
Puhujia 499 300[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta luoteiskaukasialaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 ady
ISO 639-3 ady
Puhuttua adygeaa

Adygen kieli[2] (omakielinen nimi adygeksi Адыгабзэ‎, Adygabze) on Venäjällä etupäässä Adygeassa sekä Turkissa ja Lähi-idässä asuvien adygejen puhuma luoteiskaukasialainen kieli.[3] Sillä on virallisen kielen asema Adygean tasavallassa.[4]

Levinneisyys ja puhujamäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä adygea puhutaan Adygeassa ja sitä ympäröivässä Krasnodarin aluepiirissä. Suurin osa adygeista karkotettiin Kaukasian sodan seurauksena 1860-luvulla silloiselle Turkin alueelle. Nykyään heidän jälkeläisiään asuu muun muassa Turkissa, Jordaniassa, Syyriassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.[5]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 119 500 adygen puhujaa. Heistä 95 000 asui Adygean tasavallassa ja 18 300 Krasnodarin aluepiirissä.[6] Venäjän adygeista 95,2 % piti äidinkielenään adygea ja 4,6 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 82,1 % kansasta.[7]

Venäjän vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 129 400 adygen puhujaa,[8] joista 108 000 asui Adygean tasavallassa.[9] Kansallisuudeltaan adygeista 95,8 % osaa venäjää.[10] Kotitasavallassaan asuvista adygeista 97,1 % puhuu adygen kieltä. Tasavallan koko väestöstä adygea osaa 24,2 %.[9][11]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 117 500 adygen puhujaa.[12]

Venäjän ulkopuolella asuvien adygejen määrästä ei ole luotettavia tietoja.[13]

Historia ja murteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adyge kuuluu luoteiskaukasialaisten eli abhaasilais-adygelaisten kielten adygelaiseen ryhmään. Sen hyvin läheinen sukukieli on kabardi.[14] Läntinen adygen ja itäinen kabardin murreryhmä ovat syntyneet 1200–1300-luvulla, jolloin kabardien esi-isät muuttivat itään nykyisen Kabardian alueelle.[15]

Kieli jakautuu neljään murteeseen. Adygeassa puhuttuja murteita ovat temirgoi ja bžedug. Abadzehin murretta puhutaan lähinnä Turkissa ja Lähi-idässä. Venäjällä sen puhujia on vain yhdessä kylässä. Šapsugin murretta puhuvat Sotšin lähistöllä asuvat šapsugit, mutta heistäkin suurin osa asuu muissa maissa.[16]

Adygen kielessä, kuten muissakin luoteiskaukasialaisissa kielissä, on suuri määrä konsonantteja, mutta vain muutamia vokaalifoneemeja. Kirjakielessä konsonantteja on 54 ja vokaaleja kolme. Bžedugin ja šapsugin murteissa konsonantteja on enemmän.[17]

Kirjakieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla adygea varten luotiin useita arabialaisia, kyrillisiä ja latinalaisia kirjaimistoja.[18] Varsinainen kirjakieli syntyi vuonna 1918 arabialaisen kirjaimiston pohjalle. Vuonna 1927 siirryttiin latinalaiseen ja vuonna 1938 kyrilliseen aakkostoon.[17] Venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään muiden kaukasialaisten kielten tavoin lisämerkillä Ӏ (palotška) sekä erilaisten kirjainyhdistelmien avulla. Kirjakieli perustuu temirgoin murteeseen sekä eri murteita yhdistävään suullisen kansanperinteen kieleen.[19]

Vuonna 1995 hyväksytyn Adygean kielilain mukaan adygella on tasavallassa virallisen kielen asema venäjän kielen rinnalla. Sillä julkaistaan lähinnä oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia ja kaunokirjallisuutta.[20] Vuonna 2008 adygeksi ilmestyi 54 kirjanimekettä yhteensä 53 800 kappaleen painoksena.[21]

Kouluissa adygea käytetään opetusvälineenä tai opetetaan aineena. Adygeassa ilmestyy adygenkielinen sanomalehti Adyge mak, kirjallisuuslehti ja lastenlehti. Adygenkielistä aineistoa julkaistaan myös pääosin venäjänkielisissä lehdissä. Kieltä käytetään radiossa, televisiossa ja teatterissa.[22] Uusi testamentti on käännetty adygeaksi ensimmäistä kertaa vuonna 1991.[23]

Adygen kirjaimisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
А а Б б В в Г г Гу гу Гъ гъ Гъу гъу Д д
Дж дж Джъ джъ Дз дз Дзу дзу Е е Ё ё Ж ж Жъ жъ
Жъу жъу Жь жь З з И и Й й К к Ку ку Къ къ
Къу къу КI кI КIу кIу Л л Лъ лъ ЛI лI М м Н н
О о П п ПI пI ПIу пIу Р р С с Т т ТI тI
ТIу тIу У у Ф ф Х х Хъ хъ Хъу хъу Хь хь Ц ц
ЦI цI Ч ч ЧI чI Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь
Э э Ю ю Я я I

Nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adygen asema Venäjällä asuvan kieliyhteisön viestintävälineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Äidinkieltä arvostetaan ja kansallinen itsetunto on vankka. Nykyisellään kieltä pidetään varsin elinvoimaisena.[24]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jartseva, V. A. (1997): Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv, Tom 1, Moskova, Nauka,  ISBN 5-02-011237-2.
  • Jartseva, Viktorija & Alekseev, Mihail (toim.) (1999): Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, Moskova, Academia,  ISBN 5-87444-079-8.
  • Solntsev, V. M.; Mihaltšenko, V. Ju. & MacConnell, G. D. (2000): Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, Moskova, Academia,  ISBN 5-87444-103-4.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Adyghe - A language of Russian Federation (Europe) Ethnologue. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 109. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  3. ↑ Adyghe Ethnologue. 2023. Viitattu 26.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Конституция Республики Адыгея Президентская библиотека. 1995. Viitattu 25.11.2022. (venäjä)
  5. ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 36. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
  6. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 36
  7. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  10. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  11. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  12. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami (XLS) gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  13. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 102
  14. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 87
  15. ↑ Jartseva (1997): s. 19
  16. ↑ Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 101–102
  17. ↑ a b Jartseva & Alekseev (toim.) (1999): s. 92
  18. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 39
  19. ↑ Jartseva (1997): s. 41–42
  20. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 39–42
  21. ↑ Knižnoje obozrenije pro, 2009, 9-10, s. 1.
  22. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 42–47
  23. ↑ Adyghe, West Circassian in Russia Joshua Project. 2023. Viitattu 26.10.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Solntsev et al. (2000): s. 51

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luoteiskaukasialaiset kielet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Adygen_kieli&oldid=22764667”