Barry White

Barry White
Barry White esiintymässä vuonna 1974.
Henkilötiedot
Syntynyt	12. syyskuuta 1944 Galveston, Texas
Kuollut	4. heinäkuuta 2003 (58 vuotta) Los Angeles, Kalifornia
Ammatti	laulaja-lauluntekijä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Maestro Walrus of Love (Rakkauden mursu)
Aktiivisena	1972–2003
Tyylilajit	R&B, soul, funk, disko
Soittimet	laulu, piano, koskettimet, rummut
Yhtyeet	sooloura, Love Unlimited, The Love Unlimited Orchestra
Levy-yhtiöt	Uni Records/MCA Records 20th Century Records Casablanca/PolyGram Records Mercury/PolyGram Records A&M/PolyGram Records Private Music/BMG Records Eagle Records
Aiheesta muualla
www.barrywhite.us
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Barry White (oik. Barry Eugene White, alun perin Barry Eugene Carter; s. 12. syyskuuta 1944 Galveston, Texas – 4. heinäkuuta 2003 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen äänilevytuottaja ja laulaja.

Hänen kädenjälkensä näkyy monissa soul- ja diskomusiikin kappaleissa. Hän johti Love Unlimited Orchestra -yhtyettä. Whiten levyjä käytetään usein romanttisen ilmapiirin luomiseksi hänen matalan ja sulavan äänensä takia. Hänestä käytettiin usein nimityksiä ”Maestro” ja ”Walrus of Love” (”rakkauden mursu”).

Barry Whitella oli kaiken kaikkiaan 103 kulta-albumia, 39 platina-albumia, 20 kultasingleä ja 10 platinasingleä ympäri maailman.

Lapsuus ja nuoruus

White syntyi Galvestonissa, Texasissa, mutta varttui eteläisessä Los Angelesissa. Rikollisuuden vaivaamalla alueella hän liittyi jengiin kymmenvuotiaana, ja 17-vuotiaana hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen hänen varastettuaan 30 000 dollarin arvosta Cadillacin renkaita.

Vankilasta päästyään Barry White jätti jengit loppuelämäkseen ja aloitti 1960-luvun alussa musiikkiuransa lauluyhtyeissä ennen kuin siirtyi soolouralle vuosikymmenen puolivälissä. Uransa alkuvaiheilla hän ei saavuttanut suurta menestystä; suurimmat saavutukset tulivat laulujen kirjoittamisesta. Hänen laulujaan esittivät rocklaulaja Bobby Fuller ja The Banana Splits.

Ura

Vuonna 1969 Barry ryhtyi kolmen lahjakkaan naislaulajan muodostaman Love Unlimited -ryhmän taustavaikuttajaksi. Ryhmä oli perustettu legendaarisen Motown-lauluyhtye The Supremesin seuraajaksi, ja se harjoitteli yhdessä Whiten kanssa seuraavat kaksi vuotta ennen kuin se sai levytyssopimuksen 20th Century Fox Recordsin kanssa. White tuotti, sanoitti ja sävelsi klassisen soul-balladin ”Walking in the Rain (With The One I Love)”. Kappale nousi popmusiikkilistoilla 20 parhaan joukkoon.

Ryhmä sai aikaiseksi lisää hittejä, ja White meni lopulta naimisiin ryhmän päälaulajan Glodean Jamesin kanssa. Miesäänelle tarkoitetun laulun työstövaiheessa levy-yhtiö ehdotti, että White astuisi taustavaikuttajan paikalta mikrofonin eteen. White suostui vastahakoisesti, ja loppu on kevyen musiikin historiaa. Tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa ”I’m Gonna Love You Just a Little More Baby” (1973), ”Never, Never Gonna Give You Up” (1973), ”Can’t Get Enough of Your Love, Babe” (1974), ”You’re the First, the Last, My Everything” (1974), ”What Am I Gonna Do With You” (1975), ”Let the Music Play” (1976), ”Sho’ You Right” (1987) ja ”Practice What You Preach” (1994).

Sairaus ja kuolema

White oli kärsinyt kroonisesta korkeasta verenpaineesta jonkin aikaa, kun se aiheutti munuaisen vajaatoiminnan syksyllä 2002. Hän joutui sairaalahoitoon Los Angelesiin ja kärsittyään toukokuussa 2003 aivohalvauksen hän halvaantui eikä häntä enää nähty julkisuudessa. Hän kuoli 4. heinäkuuta 58-vuotiaana. Kuolinsyyksi ilmoitettiin munuaisen vajaatoiminta.

Barry Whiten omaelämäkerta Barry White: Love Unlimited julkaistiin vuonna 1999. Kirjan on kirjoittanut Marc Eliot.

Vaikutus populaarikulttuuriin

Barry Whiten musiikkia käytettiin säännöllisesti 1990-luvun lopulla televisiosarjassa Ally McBeal. Sarjassa käytettiin usein vaikeatajuisia viittauksia siihen, mitä roolihahmojen päässä liikkui. Barry Whiten laulu kuului aina, kun John Cage (Peter MacNicol) tunsi itsensä vahvaksi ja itsevarmaksi, varsinkin suhteessa naisiin. Whiten musiikin käyttö sarjassa elvytti hänen uraansa ja johti lopulta hänen vierailuunsa sarjassa.

Barry White oli South Park -piirrossarjan Chef-hahmon esikuva. Roolia tarjottiin Whitelle, mutta hän kieltäytyi. Hän oli harras kristitty, ja sarjassa käytetty huumori ei ollut hänelle mieluista. Hänen kieltäydyttyään roolin otti vastaan toinen soul-legenda Isaac Hayes.

White esiintyi kahdesti ääniroolissa myös Simpsonit-piirrossarjassa.

Diskografia

Pääartikkeli: Barry Whiten diskografia

Aiheesta muualla

• Barry Whiten muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Barry White Allmusic-sivustolla (englanniksi)
• Biografia (englanniksi)
• Diskografia