Eric Staal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eric Staal
Henkilötiedot
Syntynyt29. lokakuuta 1984 (ikä 40)
Thunder Bay, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanada Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 193 cm
Paino 95 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–2024
Seurat Carolina Hurricanes (NHL)
Lowell Lock Monsters (AHL)
New York Rangers (NHL)
Minnesota Wild (NHL)
Buffalo Sabres (NHL)
Montreal Canadiens (NHL)
Iowa Wild (AHL)
Florida Panthers (NHL)
NHL-varaus 2. varaus, 2003
Carolina Hurricanes
Stanley Cup
Carolina Hurricanes 2006

Eric Craig Staal (s. 29. lokakuuta 1984 Thunder Bay, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija.[1] Carolina Hurricanes varasi hänet vuoden 2003 varaustilaisuudessa toisena pelaajavarauksena. Staal pelasi Hurricanesissa 12 kautta ja oli voittamassa joukkueessa Stanley Cupia kaudella 2005–2006. Hän toimi Hurricanesin kapteenina vuodesta 2010, kunnes siirtyi New York Rangersiin helmikuussa 2016. Staal oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä.

Eric on Staalin kiekkoperheen vanhin: hänen nuoremmat veljensä pelaavat myös jääkiekkoa ammattitasolla, Marc Staal on pelannut vuodesta 2005 lähtien ensin New York Rangersia ja sittemmin Detroit Red Wingsia. Jordan Staal on edustanut vuodesta 2012 Carolina Hurricanesia pelattuaan sitä ennen kuusi kautta Pittsburgh Penguinsissa. Veljeskatraan nuorin jäsen, Jared Staal, on niin ikään pelannut NHL:ssä, kaksi ottelua Carolina Hurricanesissa kaudella 2012–2013.[2][3]

Kanadan jääkiekkomaajoukkueen riveissä Staal on saavuttanut kolme arvokisamitalia. Vancouverin olympiakisoissa Staal saavutti ensimmäisen olympiamitalinsa vuonna 2010 Kanadan voittaessa kultaa, ja jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuista Staal on voittanut kultaa vuonna 2007 ja hopeaa vuonna 2008. Voitettuaan olympiakullan Staal liittyi niin sanottuun kolmen kullan klubiin, eli hän on voittanut Stanley Cupin, maailmanmestaruuden sekä olympiakultaa.

Juniorivuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Staal pelasi vuodet 2000–2003 OHL-seura Peterborough Petesissä. Hän oli kahdella ensimmäisellä OHL-kaudellaan joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja runkosarjassa. Kaudella 2000–2001 hän teki 49 pistettä 63:ssa runkosarjaottelussa, 19 maalia ja 30 syöttöpistettä, ja 2001–2002 62 pistettä 56:ssa ottelussa, 23 maalia ja 39 syöttöpistettä. Pudotuspeleissä hän oli ensimmäisellä OHL-kaudellaan Petesin toiseksi tehokkain pelaaja tehtyään seitsemän tehopistettä, kaksi maalia ja viisi syöttöpistettä, ja toisella kaudellaan joukkueen tehokkain tehtyään yhdeksän tehopistettä, kolme maalia ja kuusi syöttöpistettä.

Kolmannella kaudellaan OHL:ssä Staal sijoittui Petesin sisäisen pistepörssin kärkeen 98:lla pisteellä (39 maalia ja 59 syöttöpistettä), jotka hän teki 66:ssa runkosarjaottelussa. Pudotuspeleissä hän teki seitsemässä ottelussa 14 pistettä, yhdeksän maalia ja viisi syöttöpistettä. Staal sijoittui OHL:n maalipörssissä kaudella 2002–2003 sijalle kahdeksan, syöttöpörssissä jaetulle sijalle kuusi ja pistepörssissä sijalle seitsemän. Kauden jälkeen hänet nimettiin liigan toiseen tähdistökentälliseen.

Staal sai NHL-varauksen, kun Carolina Hurricanes varasi hänet numerolla kaksi varaustilaisuuden 2003 ensimmäisellä kierroksella. Hän teki NHL-debyyttinsä 9. lokakuuta samana vuonna ottelussa, jossa Hurricanes kohtasi Florida Panthersin. Hän pelasi tulokaskaudellaan yhtä ottelua vaille kaikissa Hurricanesin otteluissa ja teki yhteensä 31 tehopistettä, 11 maalia ja 20 syöttöpistettä. Hän sijoittui NHL:n tulokkaiden pistepörssissä jaetulle sijalle yhdeksän yhdessä Chicago Blackhawksissa tuolloin pelanneen Brett McLeanin kanssa.

NHL-kauden 2004–2005 peruunnuttua työsulun vuoksi Staal pelasi kauden Hurricanesin silloisessa farmijoukkueessa Lowell Lock Monstersissa AHL-liigassa. Hän teki 77 tehopistettä, 26 maalia ja 51 syöttöpistettä, 77:ssä runkosarjaottelussa ja oli näin Lock Monstersin paras pistemies. AHL:n kevään 2005 pudotuspeleissä hän teki 11:ssä ottelussa kaksi maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä.

Staalin läpimurtokausi NHL:ssä oli työsulun jälkeinen kausi 2005–2006, jolla hän oli Hurricanesin selvästi tehokkain hyökkäyspään pelaaja. Runkosarjassa hän oli mukana joukkueensa kokoonpanossa täydet 82 ottelua, joissa teki tehot 45 maalia ja 55 syöttöpistettä, jotka oikeuttivat hänet NHL:n pistepörssissä sijalle seitsemän ja maalipörssissä sijalle kahdeksan. Kevään 2006 pudotuspeleissä hän oli NHL:n paras pistemies tehtyään 25:ssä ottelussa 28 tehopistettä, yhdeksän maalia ja 19 syöttöpistettä. Kesäkuussa 2006 hän oli voittamassa Stanley Cupia, kun Hurricanes voitti loppuotteluissa Edmonton Oilersin. Kauden päätyttyä hänet nimettiin NHL:n toiseen tähdistökentälliseen. Kaudella 2006–2007, jolla Hurricanes jäi pudotuspelien ulkopuolelle, Staal oli joukkueensa kolmanneksi paras pistemies ja maalintekijä tehtyään 82:ssa ottelussa 70 tehopistettä, 30 maalia ja 40 syöttöpistettä.

Staal oli Carolina Hurricanesin eniten pisteitä tehnyt pelaaja mestaruuskauden lisäksi kausina 2007–2008, 2009–2010, 2010–2011, 2011–2012, 2012–2013, 2013–2014 ja 2014–2015 sekä eniten maaleja tehnyt pelaaja neljällä ensiksi mainitulla ja lisäksi kausina 2008–2009 ja 2014–2015. Kaudella 2008–2009 hän sijoittui NHL:n maalipörssissä jaetulle sijalle viisi tehtyään 40 maalia. Staal on Carolina Hurricanesin/Hartford Whalersin seurahistorian toiseksi eniten otteluja pelannut sekä maaleja ja pisteitä tehnyt pelaaja Ron Francisin jälkeen. Tammikuusta 2010 alkaen hän toimi joukkueen kapteenina.[4]

Helmikuussa 2016 Staal siirtyi New York Rangersiin pelaajakaupassa, jossa Carolina Hurricanes sai vaihdossa Aleksi Saarelan NHL-pelaajaoikeudet sekä kaksi toisen kierroksen varausvuoroa. Siirron hetkellä hän pelasi kahdettatoista kauttaan NHL:ssä ja viimeistä kauttaan silloisesta, seitsenvuotisesta sopimuksestaan.[5] Heinäkuussa 2016 Staal teki vapaana agenttina sopimuksen Minnesota Wildin kanssa.[6] Helmikuussa 2019 Staal teki jatkosopimuksen Wildin kanssa.[7] Syyskuussa 2020 Minnesota Wild kauppasi Staalin Buffalo Sabresiin vaihdossa Marcus Johanssoniin.[8] Maaliskuussa 2021 Sabres kauppasi Staalin Montreal Canadiensiin vaihdossa kolmannen ja viidennen kierroksen varausvuoroihin vuoden 2021 varaustilaisuudessa.[9]

Staal on pelannut neljästi NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 2007–2009 ja 2011. Vuonna 2011 hän oli tähdistöottelun toisen joukkueen, Team Staalin, kapteeni.[10]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Vancouver 2010 jääkiekko
MM-jääkiekko
Kultaa Kultaa Venäjä 2007 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Kanada 2008 jääkiekko

Staal on edustanut Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta neljissä aikuisten jääkiekon arvokilpailuissa. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2007, jolloin MM-turnaus järjestettiin Venäjällä, hän oli voittamassa maailmanmestaruutta, kun Kanada voitti turnauksen loppuottelussa Suomen maalein 4–2. Staal oli turnauksen pistepörssissä jaetulla sijalla 11 ja maalipörssissä jaetulla sijalla kuusi tehtyään yhdeksässä ottelussa viisi maalia ja annettuaan viisi maalisyöttöä. Vuonna 2008 hän oli voittamassa MM-hopeaa. Staal on pelannut maailmanmestaruuskilpailuissa myös 2013, jolloin Kanada jäi mitaleitta.

Torinon olympialaisissa vuonna 2006 Staal, kuten myös Bryan McCabe ja Jason Spezza, olivat Kanadan jääkiekkomaajoukkueen varamiehiä. Voitettuaan kultaa Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Staal liittyi niin sanottuun kolmen kullan klubiin, eli hän on voittanut maailmanmestaruuden, olympiakullan ja Stanley Cupin.

Staalin kaikki isovanhemmat ovat syntyneet Alankomaissa.[11] Eric Staal on ollut elokuusta 2007 naimisissa Tanya VandenBroeken kanssa.[12] Heillä on kolme poikaa, joista ensimmäinen, Parker, syntyi syyskuussa 2009, toinen, Levi, joulukuussa 2011 ja kolmas, Finley Arthur, joulukuussa 2014.[13][14][15]

Ericin lisäksi myös hänen kolme nuorempaa veljeään ovat jääkiekkoilijoita. Marc Staal on New York Rangersin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2005, Jordan Staal on Pittsburgh Penguinsin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2006 ja nuorin veli Jared Staal varattiin Phoenix Coyotesiin toisella kierroksella vuoden 2008 varaustilaisuudessa. Lisäksi veljesten serkku Jeff Heerema on pelannut NHL:ssä.

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
2000–2001 Peterborough Petes OHL 63 19 30 49 23 7 2 5 7 4
2001–2002 Peterborough Petes OHL 56 23 39 62 40 6 3 6 9 10
2002–2003 Peterborough Petes OHL 66 39 59 98 36 7 9 5 14 6
2003–2004 Carolina Hurricanes NHL 81 11 20 31 40
2004–2005 Lowell Lock Monsters AHL 77 26 51 77 88 11 2 8 10 12
2005–2006 Carolina Hurricanes NHL 82 45 55 100 81 25 9 19 28 8 Stanley Cup Kakkostähdistö
2006–2007 Carolina Hurricanes NHL 82 30 40 70 68
2007–2008 Carolina Hurricanes NHL 82 38 44 82 50
2008–2009 Carolina Hurricanes NHL 82 40 35 75 50 18 10 5 15 4
2009–2010 Carolina Hurricanes NHL 70 29 41 70 68
2010–2011 Carolina Hurricanes NHL 81 33 43 76 72
2011–2012 Carolina Hurricanes NHL 82 24 46 70 48
2012–2013 Carolina Hurricanes NHL 46 18 35 53 50
2013–2014 Carolina Hurricanes NHL 79 21 40 61 74
2014–2015 Carolina Hurricanes NHL 77 23 31 54 41
2015–2016 Carolina Hurricanes NHL 63 10 23 33 32
New York Rangers NHL 20 3 3 6 2 5 0 0 0 4
2016–2017 Minnesota Wild NHL 82 28 37 65 34 5 0 1 1 0
2017–2018 Minnesota Wild NHL 82 42 34 76 42 5 1 1 2 2
2018–2019 Minnesota Wild NHL 81 22 30 52 34
2019–2020 Minnesota Wild NHL 66 19 28 47 28 4 1 4 5 2
2020–2021 Buffalo Sabres NHL 32 3 7 10 8
Montreal Canadiens NHL 21 2 1 3 2 21 2 6 8 6
2021–2022 Iowa Wild AHL 4 2 3 5 0
2022–2023 Florida Panthers NHL 72 14 15 29 26 21 2 3 5 12
NHL yhteensä 1365 455 608 1063 854 104 25 39 64 38

[16]

  1. Eric Staal lopettaa komean peliuransa – Hurricanes jäädyttää pelinumeron Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. 30.7.2024. Viitattu 30.7.2024.
  2. Roundup: Pens deal Staal to 'Canes SI.com. 22.6.2012. Arkistoitu 27.6.2012. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  3. Jared Staal Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. Williams, Terrell: Eric Staal Named Hurricanes Team Captain CarolinaHurricanes.com. 20.1.2010. Viitattu 28.2.2016. (englanniksi)
  5. Rangers acquire Eric Staal from Hurricanes for picks, prospect Sportsnet.ca. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016. (englanniksi)
  6. https://www.nhl.com/wild/news/wild-agrees-to-terms-with-eric-staal-on-a-three-year-deal/c-888130
  7. https://www.espn.com/nhl/story/_/id/26079649/eric-staal-agrees-extension-wild
  8. https://www.sportsnet.ca/nhl/article/wild-trading-veteran-eric-staal-sabres-marcus-johansson/
  9. https://www.nhl.com/news/eric-staal-traded-to-canadiens-by-sabres/c-322946172?tid=278542340
  10. E. Staal, Lidstrom named 2011 All-Star captains NHL.com. 18.1.2011. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  11. Hockey's Staal brothers powered to NHL stardom by Dutch soup | Correspondent Frank Kuin frankkuin.com. Viitattu 8.8.2020. (englanniksi)
  12. Staal brothers put eventful summer in past Sporting News. 8.9.2007. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  13. Branecky, Paul: Canes Plan Full Lineup for Friday hurricanes.nhl.com. 24.9.2009. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  14. Johnston, Chris: Eric Staal celebrates birth of his second son The Globe and Mail. 13.12.2011. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  15. McCabe, Chantel: ”Eric Staal's third child was born healthy yesterday. Finley Arthur becomes the little brother of Parker and Levi.” Twitter. 15.12.2014. Viitattu 28.2.2016. (englanniksi)
  16. Eric Staal HockeyDB.com. Viitattu 8.7.2011. (englanniksi)}

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]