Gianfranco Zola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gianfranco Zola
Gianfranco Zola nel 2018 ja Zola in 2018
Henkilötiedot
Koko nimi Gianfranco Zola
Syntymäaika 5. heinäkuuta 1966 (ikä 58) }
Syntymäpaikka Oliena, Sardinia, Italia
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 168 cm
Seura
Seura avoin
Tehtävä apuvalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1984–1986 Nuorese Calcio 31 (10)
1986–1989 SEF Torres 88 (21)
1989–1993 Napoli 105 (32)
1993–1996 Parma 102 (49)
1996–2003 Chelsea 229 (59)
2003–2005 Cagliari 74 (22)
Yhteensä 629 (193)
Maajoukkue
1991–1997 Italia 35 (10)
Valmennusura
2008–2010 West Ham United
2011–2012 Italia U16
2012–2013 Watford
2014–2015 Cagliari
2015–2016 Al-Arabi
2016–2017 Birmingham City
2018–2019 Chelsea (apuv.)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Gianfranco Zola (s. 5. heinäkuuta 1966) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zola aloitti uransa piskuisessa Nuorese Calcion joukkueessa 1984, josta siirtyi kaksi vuotta myöhemmin Sassari Torresiin. Alasarjoissa maaleja hyvään tahtiin tehnyt Zola herätti kiinnostusta myös Serie A:ssa ja vuonna 1989 SSC Napolin uusi päävalmentaja Alberto Bigon hankki Zolan seuraan. Napolissa Zola pelasi yhdessä Diego Maradonan kanssa ja kaksikon maaleilla Napoli vei Serie A:n mestaruuden kauden 1989−1990 päätteeksi. Napolin vuosinaan Zola nousi myös Italian jalkapallomaajoukkueen pelaavaan miehistöön, kun Arrigo Sacchi päästi hänet kentälle ottelussa Norjaa vastaan marraskuussa 1991.

1993 Zola siirtyi Napolista Parma FC:n paitaan. Hän vakiinnutti paikkansa seuran kokoonpanossa ja nousi maineeseen luovana hyökkääjänä Parman juhliessa UEFA Super Cupin voittoa 1993 ja UEFA Cupin voittoa 1995. Zolan ura Parmassa päättyi vuonna 1996, kun uusi päävalmentaja Carlo Ancelotti ilmoitti, ettei Zola kuulu hänen suunnitelmiinsa seurassa.

Marraskuussa 1996 Englannin Valioliigassa pelanneen Chelsean alankomaalaisvalmentaja Ruud Gullit hankki Zolan Lontooseen yhdessä monien muiden mannereurooppalaisten pelimiesten kanssa. Kauppa osoittautui kannattavaksi sillä seuraavien vuosien aikana Zola oli yksi tärkeimmistä lenkeistä Chelsean juhliessa voittoa niin kotimaankentillä kuin Euroopassakin Cup-voittajien Cupin menestyksen myötä. Zola edusti Chelseata kaikkiaan seitsemän kautta pelaten tuona aikana 249 liigaottelua ja tehden niissä 89 maalia. Tuloksellisesti parhaaksi yksittäiseksi kaudeksi jäi Zolan viimeinen Chelsea-kausi 2002−2003, jolloin hän teki 14 maalia 22 pelaamassaan ottelussa. Chelsea-fanien suursuosikki sai vuonna 2004 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvon (OBE). [1]

36-vuotiaana Zola jätti Chelsean ja palasi Sardiniaan Cagliari Calcioon juuri ennen kuin venäläismiljonääri Abramovits osti Chelsean. Venäläinen olisi ollut erittäin halukas saamaan Zolan takaisin Chelsean paitaan, koska sardinialainen oli faneille korvaamaton. Zola piti kuitenkin päänsä ja päätti uransa Sardiniassa. Hän edusti Cagliaria kaksi kautta pelaten 44 liigaottelua ja tehden 21 maalia päättäen uransa kesäkuussa 2005.

Italian maajoukkueessa Zola pelasi urallaan kaikkiaan 35 A-maaottelua ja teki niissä kymmenen maalia.[2] Hän oli mukana MM-kisoissa 1994, kun Arrigo Sacchin miehistö saavutti MM-hopeaa. Neljännesvälieräottelussa Nigeriaa vastaan Zola sai punaisen kortin ja kahden ottelun pelikiellon.

Zola oli todistamassa Italian häpeän hetkiä EM-kisoissa 1996. Zola pelasi kaikissa kolmessa lohkon ottelussa ja epäonnistui kenties ratkaisevassa rangaistuspotkussa päätösottelussa Saksaa vastaan ja näin Italia putosi yllättäen lohkovaiheessa. EM-kisat jäivät Zolan uran viimeisiksi arvokisoiksi. Hän epäonnistui pahasti MM1998-karsinnoissa tehtyään vain yhden maalin. Zola pelasi viimeisen maaottelunsa lokakuussa 1997 Roomassa Englantia vastaan, sillä hän ei enää mahtunut Cesare Maldinin lopulliseen MM-ryhmään.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zola aloitti valmennusuransa vuonna 2006 Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajana entisen seurakaverinsa Pierluigi Casiraghin toimiessa päävalmentajana. Kaksikon johdolla Azzurrini sijoittui EM-kisoissa viidenneksi 2007 ja eteni näin Pekingin olympiakisoihin 2008. Olympialaisissa Italia voitti alkulohkonsa ainoana tahrana tasapeli Kamerunia vastaan. Olympiapronssia puolustaneen Italian tie katkesi kuitenkin yllättäen jo puolivälierissä, kun Belgian nuoret veivät yllätysvoiton maalein 2−3.

Syyskuussa 2008 Zola jätti tehtävänsä Azzurrinin apuvalmentajana allekirjoitettuaan kolmivuotisen sopimuksen Englannin Valioliigaseura West Ham Unitedin kanssa. [3] Samalla Zolasta tuli ensimmäinen ulkomaalaisvalmentaja West Hamin historiassa.[4]

Zolan johdolla West Ham pelasi kaudella 2008−2009 Valioliigassa hyvin ja oli lopulta yhdeksäs. Huhtikuussa 2009 Zola allekirjoittikin seuran kanssa neljän vuoden jatkosopimuksen. [5] Kausi 2009−2010 sujui kuitenkin vähemmän mallikkaasti ja West Ham säilytti sarjapaikkansa vain vaivoin. Zolan potkuista huhuttiin pitkin kevättä, mutta seurajohto luotti Zolaan kauden loppuun asti. Pian kauden jälkeen hän sai kuitenkin potkut tehtävistään. [6]

Heinäkuussa 2012 Zolasta tuli Watfordin päävalmentaja. [7] Zolan debyyttikausi oli menestyksekäs ja hänen johdollaan Watford sijoittui Englannin Mestaruussarjassa kolmanneksi. Tie Englannin Valioliigaan katkesi kuitenkin nousukarsinnoissa tappioon Crystal Palacelle. [8] Kaudella 2013/14 Watfordin peli ei kulkenut ja joukkue vajosi sarjan keskikastiin. Zola erosi tehtävästään joulukuussa 2013, kun tappioputkessa ollut seura oli vajonnut sijalle 13. [9]

Joulukuussa 2014 Zola korvasi erotetun Zdeněk Zemanin Cagliari Calcion päävalmentajana. [10] Joukkue ei noussut Zolan opeilla pois Serie A:n putoamisviivan alapuolelta, ja lopulta seurajohto vaihtoi hänet Zemaniin maaliskuussa 2015. [11]

Heinäkuussa 2015 Zola allekirjoitti sopimuksen qatarilaisen Al-Arabin kanssa. [12] Seuran kausi sujui mollivoittoisesti ja Al-Arabi jäi Qatarin liigassa vasta sijalle 11. Kauden jälkeen seura erotti hänet tehtävistään.[13]

Joulukuun puolivälissä 2016 Zolasta tuli Englannin Mestaruussarjassa seitsemäntenä majailleen Birmingham Cityn päävalmentaja.[14] Zola tuli seuraan kovin odotuksin, mutta menestys jäi vaisuksi. Birmingham ajautui tappiokierteeseen ja onnistui Zolan alaisuudessa voittamaan vain kaksi pelaamistaan 24 sarjaottelusta. Seura romahti nousukarsintojen tuntumasta putoamiskamppailuun ja lopulta Zola erosi huhtikuun puolivälissä 2017 tehtävistään.[15]

Heinäkuussa 2018 Zola palasi Chelseaan 15 vuoden tauon jälkeen, kun hänestä tuli Maurizio Sarrin apuvalmentaja seuran valmennustiimiin.[16] Sarrin lähdettyä seurasta kauden 2018/19 jälkeen, myös Zola jätti Chelsean.[17]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Alan Curbishley 		West Hamin päävalmentaja
9/2008−2010 		Seuraaja:
Avram Grant
Edeltäjä:
Sean Dyche 		Watfordin päävalmentaja
2012−12/2013 		Seuraaja:
Giuseppe Sannino
Edeltäjä:
Zdeněk Zeman 		Cagliari Calcion päävalmentaja
12/2014−3/2015 		Seuraaja:
Zdeněk Zeman
Edeltäjä:
Gary Rowett 		Birmingham Cityn päävalmentaja
12/2016−4/2017 		Seuraaja:
Harry Redknapp
Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1994

1 Pagliuca | 2 Apolloni | 3 Benarrivo | 4 Costacurta | 5 Maldini | 6 Baresi | 7 Minotti | 8 Mussi | 9 Tassotti | 10 R. Baggio | 11 Albertini | 12 Marchegiani | 13 D. Baggio | 14 Berti | 15 Conte | 16 Donadoni | 17 Evani | 18 Casiraghi | 19 Massaro | 20 Signori | 21 Zola | 22 Bucci | Valmentaja Sacchi

Italian joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 1996

1 Peruzzi | 2 Apolloni | 3 Maldini | 4 Carboni | 5 Costacurta | 6 Nesta | 7 Donadoni | 8 Mussi | 9 Torricelli | 10 Albertini | 11 Baggio | 12 Toldo | 13 Rossitto | 14 Del Piero | 15 Di Livio | 16 Di Matteo | 17 Fuser | 18 Casiraghi | 19 Chiesa | 20 Ravanelli | 21 Zola | 22 Bucci | Valmentaja Sacchi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gianfranco_Zola&oldid=22577005”