Hans Morgenthau
Hans Joachim Morgenthau (17. helmikuuta 1904 Coburg, Saksa – 19. heinäkuuta 1980 New York, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen kansainvälisten suhteiden tutkija. Morgenthauta pidetään E. H. Carrin ohella klassisen realismin oppi-isänä, jonka vaikutus on ollut ratkaisevan tärkeä etenkin toisen maailmansodan jälkeisessä yhdysvaltalaisessa ajattelussa. Hän varmisti realismin nousun valta-asemaan teoksellaan Politics Among Nations (1948), jota on kutsuttu realismin raamatuksi ja käytetty alan keskeisenä yliopistollisena oppikirjana monissa maissa.[1][2][3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morgenthau syntyi Saksassa, jossa hän opiskeli Berliinin, Frankfurtin ja Münchenin yliopistoissa sekä aloitti akateemisen uransa. Hänen väitöskirjansa vuodelta 1929 käsitteli kansainvälistä oikeutta, sen muotoja ja rajoituksia[4]. Vuonna 1932 Morgenthau siirtyi opettamaan Geneveen, Sveitsiin, jonne hän jäi natsien valtaannousun johdosta. Vuosina 1935–1936 hän opetti Madridissa, Espanjassa, ja vuonna 1937 hän muutti Yhdysvaltoihin.[5]
Yhdysvalloissa Morgenthau opetti Brooklyn Collegessa vuosina 1937–1939, Missouri–Kansas Cityn yliopistossa vuosina 1939–1943, Chicagon yliopistossa vuosina 1943–1971, City College of New Yorkissa vuosina 1968–1974 ja New School for Social Researchissa vuosina 1974–1980.[5] Hänen uransa lähti nousuun toisen maailmansodan loputtua. Vaikka Morgenthau oli luonut ajattelunsa perustan Euroopassa, hän ei ollut siellä tunnettu, vaan alkoi saada kannattajia vasta mukautettuaan ajattelunsa amerikkalaiselle yleisölle ja maailmansodan muuttamaan kansainvälispoliittiseen tilanteeseen.[1]
Kansainvälisten suhteiden teoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morgenthaun mukaan politiikka rakentuu ihmisluontoon palautettavissa oleviin objektiivisiin lakeihin tai käyttäytymismalleihin. Hänen mukaansa kansainvälisessä politiikassa on kyse ihmisluontoon perustuvasta vallan tai voiman tavoittelusta, joka määrittää politiikan itsenäisenä aihealueena. Valta määrittelee valtion edun, sillä riippumatta siitä, mitä kulloisestakin poliittisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä riippuvia materiaalisia tai ideologisia tavoitteita politiikan taustalla on, niihin liittyy aina pyrkimys kontrolloida toisten toimia vaikuttamalla näiden mieliin. Kaikissa poliittisissa ilmiöissä on Morgethaun mukaan kyse joko vallan ylläpitämisestä, vallan kasvattamisesta tai vallan osoittamisesta[6]. Vallassa ei ole kyse vain aineellisista tekijöistä, kuten maantieteestä, luonnonvaroista, teollisesta voimasta, sotilaallisesta valmiudesta ja väestöstä, vaan myös ei-aineelliset seikat, kuten nationalismi, kansakunnan luonne, moraali, halinnon tehokkuus ja arvovalta ulkomailla, vaikuttavat valtion valtaan toisten ihmisten mieliin ja sitä kautta heidän toimintaansa. Valtion vallan maksimoiminen ja vähintään valtion selviytymisen takaaminen on Morgenthaun mukaan rationaalista ja myös hyveellistä, mikäli se perustuu hillittyyn harkintaan.[7][8]
Morgenthaun mukaan rauhan ja vakauden säilyttämisen välineitä kansainvälisessä järjestelmässä ovat voimatasapainopolitiikka, jossa valtiot tasapainottavat ja hillitsevät toistensa valtapyrkimyksiä, kansainvälinen oikeus ja kansainväliset järjestöt sekä tärkeimpänä diplomatia eli valtiomiestaito.[9] Lisäksi Morgenthau piti maailmanvaltiota pysyvän rauhan ehtona ja välttämättömänä ihmiskunnan säilymisen kannalta. Hän kuitenkin piti sitä vaikeana saavuttaa eikä juuri yrittänyt pohtia, kuinka siihen lopulta päästäisiin, vaan keskittyi teoretisoimaan järjestelmää, jossa maailmanhallitusta ei ole.[10] Morgenthau katsoi demokratioiden pystyvän parhaiten kanavoimaan "kansallista energiaa" oman turvallisuutensa tueksi.[11]
Morgenthaun mukaan valtiot ja valtiomiehet eivät todellisuudessa aina toimi realismin mukaisesti, vaan realismi kertoo miten valtiomiehen pitäisi käyttäytyä, jotta hänen johtamansa valtio selviäisi voimapoliittisessa kamppailussa. Morgenthau vertasi tätä todellisen politiikan ja rationaalisen politiikan eroa valokuvan ja muotokuvan eroon: valokuva näyttää sen, minkä silmä näkee, kun taas muotokuva nostaa esille ihmisen olemuksen kaikkein olennaisimmat piirteet.[12]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Scientific Man Versus Power Politics (1946)
- Politics Among Nations: The Struggle for Power and Peace (1948)
- In Defense of the National Interest (1951)
- The Purpose of American Politics (1960)
- Crossroad Papers: A Look Into the American Future (ed.) (1965)
- Truth and Power: Essays of a Decade, 1960-70 (1970)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forsberg, Tuomas; Pursiainen, Christen: Ulkopolitiikkaa norsunluutornista. Tampere: Cham Puma House, 2015.
- Hakovirta, Harto: Maailmanpolitiikka: Teoria ja todellisuus. Helsinki: Kustannus 54, 2012.
- Harle, Vilho (toim.): Näkökulmia kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tampere: Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos, 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Forsberg, Pursiainen 2015, s. 56
- ↑ Hakovirta 2012, s. 25
- ↑ Harle (toim.) 2010, s. 67
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 62
- ↑ a b Hans Morgenthau Britannica.com. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 64
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 57–59
- ↑ Harle (toim.) 2010, s. 67–69
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 62–63
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 57
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 58
- ↑ Forsberg, Pursiainen 2015, s. 63–64
