Isänmaallinen puolue (Turkki)
| Isänmaallinen puolue | |
|---|---|
| Vatan Partisi | |
|
|
|
| Perustettu | 1992 |
| Puheenjohtaja | Doğu Perinçek |
| Pääsihteeri | Özgür Bursalı |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Äänenkannattaja | Aydınlık |
| Värit | punainen, valkoinen |
| Turkin kansalliskokous |
0 / 600 |
| Kotisivu |
vatanpartisi |
Isänmaallinen puolue (turk. Vatan Partisi, VATAN) on turkkilainen kansallismielinen ja vasemmistolainen puolue. Se on toiminut nimellään vuodesta 2015. Puolueen puheenjohtajana on samaten vuodesta 2015 toiminut pitkän linjan vasemmistopoliitikko Doğu Perinçek. Immanuel Ness ja Zak Cope katsovat hänen olleen politiikassaan enemmän maolainen, kuin neuvostoliittolaistyyppisen kommunismin kannattaja. Perinçek on seurannut Kiinan kommunistisen puolueen politiikkaa niin Mao Zedongin valtakaudella, kuin sen jälkeen, mutta yhdistänyt omassa retoriikassaan kemalilaisuutta ja maolaisuutta, keskittyen imperialismin vastustamiseen.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen historia on monipolvinen johtuen paitsi Turkin vasemmiston linjaerimielisyyksistä, myös Turkin hallitusten toimista vallankumouksellisiksi luokittelemiaan vasemmistoryhmiä vastaan. Puolueiden tultua kielletyiksi ja johtajien usein joksikin aikaa vangituiksi, nämä ovat kohta perustaneet uuden puolueen uudella nimellä. Kaikissa tässä käsitellyissä liikkeissä on ollut mukana kantavana voimana 1942 syntynyt Doğu Perinçek, joka on toiminut nykyisenkin puolueen puheenjohtajana sen perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2015.
Työväen Puolue IP perustettiin 1992 ja muutti 15. helmikuuta 2015 nimensä Isänmaalliseksi puolueeksi. Puolueen ohjelma ja säännöt säilyivät ennallaan ja Perinçek jatkoi sen johdossa. Puolueen itsensä mielestä puolueen juuret ulottuvat eri nimillä vuoteen 1919, jolloin sen alkuperäisenä edeltäjänään pitämänsä Turkin Työläisten ja Maanviljelijöiden Sosialistinen Puolue perustettiin.[2]
Sosialistinen liike oli kokonaan kielletty Turkissa 1950-1960. Turkin 1960 sotilasvallankaappauksen myötä maa sai uuden perustuslain ja poliittinen toiminta vapautui. Nyt laillinen vasemmisto alkoi toimia monimuotoisena ja vasemmistoradikaalit, sosiaalidemokraatit, ammattiyhdistysliike ja marxistit olivat kaikki aktiivisia ja kutsuivat kaikki itseään sosialisteiksi. Vain jo 1920-luvulla Turkkiin syntynyt "virallinen" Turkin kommunistinen puolue TKP oli edelleen kielletty ja toimi maan alla.[3]
Vuosina 1961-1971 paljon sosialistien toiminnasta kanavoitui laillisen, 1961 perustetun, marxistisen Turkin työväenpuolue TIP:n kautta. Heikommin järjestäytyneet vasemmistoryhmät tukivat aluksi TIP:tä, mutta myöhemmin riitautuivat sen kanssa. Nämä ryhmät edustivat laajaa kirjoa sosiaalidemokraattisen Tasavaltalaisen kansanpuolueen CHP:n vasemmasta siivestä aina salassa toimiviin toimiviin marxilaisiin järjestöihin. Ideologiset riidat ja TIP:n heikko vaalimenestys 1969 vaaleissa johti sosialistileirissä kriisiin ja vuoden 1971 tienoilla TIP jakautui. Vantasin mukaan toinen ryhmistä kannatti niin sanottua "sosialistisen vallankumouksen strategiaa", toisen edustaessa asteittaista "kansallista ja demokraattista vallankumousta" tiellä sosialistiseen yhteiskuntaan. Yksi kahtiajaon syy tai seuraus oli radikaali opiskelijajärjestö Devrimci Gençlik (Turkin Vallankumouksellinen Nuorisojärjestö), jossa moni tulevista vasemmistojärjestöjen johtajista oli aktiivisesti mukana. Pian hallitus kielsi TIP:n toiminnan ensimmäisen kerran vuoden 1971 sotilasvallankaappauksen jälkeen.[3][2]
1968 jälkimmäistä kantaa edustanut Doğu Perinçek ystävineen erosi puolueesta, jonka eri mieltä ollut johto oli sitoutunut Devrimci Gençlikiin (joka myös kiellettiin 1971). Samana vuonna nämä "tieteelliset sosialistit" alkoivat julkaista sosialistista poliittista teoriaa käsittelevää aikakauslehteä nimeltä Aydınlık[4]. Sen mukaan ryhmää alettiin kutsua "Aydınlık-liikkeeksi".[2] Samana vuonna kun Hallitus 1971 kielsi olemassa olleiden kommunistisien liikeiden toimintaa, liikkeen riveistä sai syntynsä uusi puolue Turkin Työläisten ja Talonpoikien Vallankumouspuolue TIIKP (1971-1978). 1972 İbrahim Kaypakkaya ja muita suoran toiminnan kannattajia erosi TİİKP:stä ja muodosti oman ryhmän, Turkin Kommunistinen puolue/Marxilais-Leninistit (turk. Türkiye Komünist Partisi/Marksist-Leninist TKP/ML). Kaypakkaya kuoli vankilassa 1973, mutta ryhmittymä on jatkanut maolaisena ääriryhmänä toimintaansa aina 2010-luvulle ja tehnyt Turkissa terrori-iskuja[5].
TIIKP ei tullut koskaan lailliseksi puolueeksi toisin kuin sen seuraaja TIKP.[6][1][7]
1970-luvun alussa Turkin sosialistinen liike menestyi edustamalla taas virallisten puolueitten kautta, mutta oli edelleen riitainen. Vasta perustettu TKIP vastusti sekä äärioikeistolaista Ülkücü Ocaklarıa että äärivasemmistolaista, kanssallismielistä maolaista ryhmittymää Devrimci Yol'ia, kuin myös TKP:n neuvostomielisiä kommunisteja, joita TKIP piti "sosiaalifasisteina". 1970-luvulla syntyi myös Abdullah Öcalanin marxilais-leninistinen Kurdistanin työväenpuolue PKK.[3]
Kansallismielinen toimintapuolue MHP:n tukeman äärioikeiston ja äärivasemmiston väkivaltainen valtakamppailu ja julkisuuden henkilöiden yleistyneet murhat sai 1980 maan asevoimat jälleen puuttumaan tilanteeseen ja hätätilalainsäädännön myötä aloitetut terrorismin vastaiset toimet kohdistuivat molempiin osapuoliin. Asevoimien interventiot 1971 ja 1980 saivat monet äärivasemmistolaiset johtajat muuttamaan maasta, eritoten Saksaan, jota he saattoivat jatkaa toimintaansa.[8] Perinçek oli ollut 1978 perustamassa Turkin Työläisten ja Talonpoikien Puoluetta TIKP:tä, joka kannusti "taisteluun imperialismia, sosiaali-imperialismia ja feodalismia vastaan". Sotilasvallankaappauksen seurauksena myös tämä puolue julistettiin laittomaksi ja sen johto, mukaan lukien puheenjohtajana toiminut Perinçek vangittiin (ja hänen entisen puolueensa TIP:n toiminta lakkautettiin toistamiseen[9]). Tämän jälkeen hän johti 1988 perustettua Sosialistista Puoluetta, jonka toiminta jäi lyhytaikaiseksi hallituksen kiellettyä sen 1992. Sen johdosta perustettiin uusi puolue nimeltään Työväen Puolue (1992-2015).[2]
Doğu Perinçek oli vangittuna vallankumouksellisuudesta epäiltynä 2008-2014 niin sanotun Ergenekon-tutkinnan aikana. Siinä Turkin hallitus yritti paljastaa sitä vastaan suunnatun sekularistien salaliiton. Vuonna 2015 Työväen Puolue vaihtoi nimensä Isänmaalliseksi Puolueeksi (Vatan Partisi, Vatan) (2015-)[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nell, Liza M.: The Shadow of Homeland Politics: Understanding the Evolution of the Turkish Radical Left in the Netherlands (Sis. historiaa Turkin vasemmistosta ja kaavion eräiden puolueiden historiallisesta suhteesta toisiinsa) Revue européenne des migrations internationales [Online], vol. 24 - n°2. 2008. Open Edition Journals: Université de Poitiers. Viitattu 25.6.2018. (englanti)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ness, Immanuel; Cope, Zak: The Palgrave Encyclopedia of Imperialism and Anti-Imperialism, s. 952. Springer, 2016. ISBN 0230392784
- ↑ a b c d e BRIEF HISTORY OF THE PATRIOTIC PARTY (TURKEY)] Vatan Partisi. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ a b c Nell s.124-5
- ↑ Lehti oli ilmestynyt aiemminkin poliitisena vasemmistojulkaisuna 1920-luvulla, mutta Perinçek kumppaneineen herätti sen nimen yli 40 vuoden jälkeen henkiin.
- ↑ Hydroelectric Plant Regulator Bombed in Dersim 26.7.2013. Bianet. Viitattu 25.6.2018
- ↑ TİİKP | Revolutionary Workers and Peasants Party of Turkey Mavi Boncuk 17.3.2016. viitattu 25.6.2018
- ↑ Myös Devrimci Gençlik hajosi nopeasti erimielisiin radikaaliryhmiin, joihin Maon esimerkki Kiinassa ja aiemmat Pariisin opiskelijamellakat 1968 toivat uusia kannattajia. Turkin silloisessa poliittisessa ilmapiirissä äärivasemmisto kannatti enenevässä määrin aseellista toimintaa. Terrori-iskut osaltaan johtivat epäjärjestykseen, joka johti lopulta asevoimien oma-aloitteiseen interventioon 1971. Uusi hallitus kielsi nuorisojärjestöjä ja työntekijäliittojen kokoontumisia, mutta se vain synnytti uusia maolaisia ja marxilais-leninistisiä ryhmiä.(Nell)
- ↑ Nell s.126
- ↑ TIP yhdistyi 1987 Turkin kommunistiseen puolueeseen TKP:hen, muodostaen uuden puolueen TBKP, joka kuitenkaan ei yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan Turkissa laillista asemaa.