Itävallan historia
Tämä artikkeli käsittelee Itävallan historiaa alkaen Rooman valtakunnan ajalta noin 400 eaa.
Itävallan asuttaminen ja kehittyminen suurvallaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Itävallan historia vuoteen 1815
Kelttiläiset kansat saapuivat nykyisen Itävallan alueelle 400-luvulla eaa. Heidän maansa liitettiin Roomaan Noricumin provinssina vuonna 9 eaa.[1] Rooman valtaa kesti 400-luvulla jaa. Rooman vallan jälkeen alueelle vaelsi germaani- ja slaavilaisheimoja. Alue tuli frankkien alaisuuteen. Kristinusko levisi 600-luvulta alkaen.
Pyhän Rooman keisarin Otto Suuren (h. 936–973) viimeisinä vuosina Baijerissa muodostettiin pieni, suunnilleen nykyistä Ala-Itävaltaa vastaava Ostarrichin rajakreivikunta. Sitä hallitsivat Babenbergit vuoteen 1246 saakka. Vuonna 1278 entiset Babenbergien maat joutuivat Habsburgeille.
Habsburgien valtakunta oli mahtavimmillaan keisari Kaarle V:n (h. 1519–1556) aikana, jolloin heidän maihinsa kuuluivat Itävallan lisäksi Espanja, Alankomaat ja siirtomaat Amerikoista. Kaarlen aikana maat jakautuivat Itävallan ja Espanjan Habsburgien kesken. Hänen ajoistaan lähtien vuoteen 1806 saakka oli yleensä sama henkilö sekä Itävallan kuninkaana että Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarina.
Vuonna 1683 turkkilaiset piirittivät viimeisen kerran Wieniä, jonka jälkeen Habsburgien valtakunta laajeni myös Unkariin. Suvun miespuolisen haaran päättyminen johti vuonna 1740 perimyssotaan, jonka kuningatar Maria Teresia kuitenkin voitti.
Itävalta Euroopan suurvalta ja hajoaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Itävallan historia 1815–1918
Napoleonin valloitusten myötä Frans I luopui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin arvonimestä vuonna 1806, mutta oli kaksi vuotta aikaisemmin julistautunut Itävallan keisariksi. Täten ensin mainittu keisarikunta hajosi lopullisesti, mutta Itävallasta tuli keisarikunta.
Voitto Napoleonista vuonna 1815 johti Wienin kongressiin, jossa suurvallat järjestelivät asiat mieleisikseen. Vuoden 1848 kapinan jälkeen Itävaltaankin oli säädettävä perustuslaki. Itävallalle oli kuitenkin pettymys, kun Saksa yhdistyi vuonna 1871 Preussin johdolla, ja Itävalta jäi ulkopuolelle.
Vuoden 1867 kompromissilla Unkarille annettiin valtakunnassa samat oikeudet kuin saksalaisille ja maan nimeksi tuli Itävalta-Unkari. Vastaavia oikeuksia alkoivat pian sen jälkeen vaatia eri puolilla valtakuntaa useat muutkin kansallisuudet, etenkin Böömin tšekit, mutta heidän vaatimuksiaan ei toteutettu.
Vuonna 1908 Itävaltaan liitettiin sen miehittämä Bosnia ja Hertsegovina, mikä johti välirikkoon Venäjän ja Serbian kanssa. Tämä johtikin lopulta ensimmäiseen maailmansotaan, kun serbinationalistit surmasivat vuonna 1914 Sarajevossa Itävallan kruununperillisen Frans Ferdinandin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hävinneellä puolella taistellut Habsburgien Itävalta-Unkari paloiteltiin eri kansallisuuksien kesken.[2] Maan saksalaisia jäi edustamaan Itävallan tasavalta.
Itävalta sodan jälkeen ja liittäminen Suur-Saksaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Itävallan historia 1918–1945
Pienentynyttä, saksalaista Itävaltaa ei pidetty elinkelpoisena ja monet olisivat halunneet liittää maan Saksaan, mutta sodan voittajat eivät tätä sallineet.
Sisäisten ristiriitojen vuoksi kansleri Engelbert Dollfuss lopetti maaliskuussa 1933 demokratian ja alkoi hallita diktaattorina Italian fasistien ja suojeluskuntien tuella. Saksassa natsien valtaannousu johti painostukseen liittää Itävalta natsi-Saksaan. Saksan joukot marssivat maahan lopulta vuonna 1938 ja maa liitettiin Suur-Saksaan (Anschluss). Nimi Itävalta poistettiin käytöstä, ja maasta muodostettiin Ostmark-niminen osamaa[3]. Myös Itävallan siihenastiset osavaltiot lakkautettiin ja tilalle perustettiin joukko Reichsgau-hallintoalueita. Maan juutalaiset ja kymmenettuhannet muut siirrettiin keskitysleireille.
Itävallan miehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Itävallan historia vuodesta 1945
Liittoutuneet valloittivat Itävallan huhtikuussa 1945. Neuvostoliitto asetti maahan Karl Rennerin johtaman hallituksen, jota länsiliittoutuneet eivät aluksi tunnustaneet. Liittoutuneiden valvontakomissio tunnusti hallituksen syksyllä 1945 hallituksen täydentämisen ja vaaleista sopimisen jälkeen. Maa jaettiin neljään miehitysvaltioiden sektoriin. Vaalit järjestettiin marraskuussa 1945. Maan miehitys päättyi valtiosopimukseen ja liittoutuneiden joukkojen vetäytymiseen vuonna 1955.
Itävalta sopi kauppasopimuksen ECC:n kanssa vuonna 1972, mutta piti silti yllä hyviä suhteita itäblokin maihin. Vuodesta 1970 vuoteen 1983 maan kanslerina toimi sosiaalidemokraatti Bruno Kreisky.[4] Itävalta haki aktiivista roolia maailmanpolitiikassa etenkin YK:n kautta. Kurt Waldheim toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1972–1981 ja myöhemmin liittopresidenttinä. Itävallan ulkopolitiikalle aiheutui kriisi Kurt Waldheimin valinnasta Itävallan presidentiksi vuonna 1986. YK:n pääsihteerinä vuosina 1972-1981 toimineen konservatiivi Waldheimin menneisyydestä paljastui, että hän oli mahdollisesti osallistunut sotarikoksiin natsi-upseerina. Tämän takia läntisen Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen poliittiset johtajat eivät suostuneet tapaamaan Waldheimia, joka kuitenkin oli virassa koko presidenttikautensa 1986-1992.[5]
Itävalta Euroopan unionissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron vuonna 1999.[6]
Äärioikeistolainen Vapauspuolue Jörg Haiderin johdolla sai 27 prosenttia äänistä vuonna 1999. Se pääsi hallitukseen vuonna 2000 ulkomaiden vastustuksesta huolimatta. Vuoden 2002 vaaleissa puolue menetti suosiotaan.[7]
Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä liittokanslerin virkaa muodostettiin vuonna 2000 oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). EU julisti Itävallan diplomaattiseen eristykseen seitsemäksi kuukaudeksi vastalauseena Vapauspuolueen asemalle. Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pidettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 prosenttia äänistä FPÖ:n jäädessä 10,1 prosenttiin.[7]
Vuoden 2006 vaaleissa 1. lokakuuta 2006 sosiaalidemokraatit otti voiton. SPÖ kieltäytyi yhteistyöstä Vapauspuolueen kanssa, eivätkä sen paikat riittäneet Vihreidenkään kanssa hallituksen muodostamiseen. Kolmikuukautisten hallitusneuvottelujen jälkeen SPÖ ja ÖVP sopivat suuresta koalitiohallituksesta Alfred Gusenbauer kanslerina.[7]
Vuoden 2008 vaalit järjestettiin ennenaikaisesti suuren koalitiohallituksen kaaduttua. Niiden voittajiksi nousivat kaksi oikeistopopulistista maahanmuuttovastaista puoluetta FPÖ ja BZÖ, jotka saivat yhteensä lähes 30 prosentin kannatuksen. Suurimpana puolueena säilyi sosiaalidemokraatit. BZÖ:n johtaja ja entinen FPÖ:n johtaja Jörg Haider kuoli auto-onnettomuudessa pian vaalien jälkeen.[7]
Huhtikuussa 2010 presidentti Heinz Fischer valittiin toiselle kaudelle.[7] Sosiaalidemokraattien Werner Faymann toimi vuosina 2008–2016 laajapohjaisen koalitiohallituksen johtajana ja liittokanslerina. Hallituspuolueiden kärsittyä tappion vuoden 2016 presidentinvaalissa Faymann erosi. Vaalin voitti vihreiden ehdokas Alexander Van der Bellen. Liittokansleriksi tuli ensin ÖVP:n Reinhold Mitterlehner ja toukokuussa 2016 SPÖ:n Christian Kern. Kesällä 2015 kärjistynyt Euroopan pakolaiskriisi toi maahan suhteellisen paljon turvapaikanhakijoita (noin 10 000 hakijaa miljoonaa asukasta kohti), ja lisäksi maan läpi kulki runsaasti sellaisia pakolaisia, jotka hakivat turvapaikkaa muista maista.[8]
ÖVP-puolueen uudeksi puheenjohtajaksi tuli toukokuussa 2017 Sebastian Kurz. Hän ilmoitti puolueen eroavan koalitiohallituksesta, mikä johtaisi uusiin vaaleihin. Myös liittokansleri Kern arvioi, ettei ÖVP:n ja sosiaalidemokraattien välisiä suhteita voi enää paikata.[9]
Hallitusvaltaa on Itävallassa käyttänyt moneen otteeseen ja erittäin pitkään maan kahden perinteisen valtapuolueen sosiaalidemokraattisen SPÖ:n ja konservatiivisen ÖVP:n muodostama yhteishallitus eli Suuri koalitio, jollainen on ollut vallassa toistaiseksi 41 vuotta eli vuoden 1945 jälkeen vuosina 1949-1966, 1986-2000 ja 2007-2017.[10]
Lokakuun 2017 parlamenttivaalien voittajaksi nousi ÖVP, mutta myös maahanmuuttovastainen FPÖ lisäsi parlamenttipaikkojaan. Puolueet muodostivat joulukuussa 2017 koalitiohallituksen, jota johti liittokansleri Kurz.[11] Kurzin hallitus riitautui toukokuussa 2019, kun FPÖ:n johtajasta Heinz-Christian Strachesta tuli julkisuuteen video, joka paljasti tämän olleen valmis ottamaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta, jonka hän tapasi Ibizalla. Uudet vaalit päätettiin pitää syyskuussa 2019.[12]
Hallituksen kaaduttua Itävallan väliaikaiseksi liittokansleriksi tuli toukokuun lopussa 2019 maan perustuslakituomioistuimen puheenjohtaja Birgitte Bierlein, joka oli maan ensimmäinen naispuolinen liittokansleri. Hallituksessa oli lähinnä virkamiehiä ja uuden väliaikaisen hallituksen tehtävä oli johtaa maa ennenaikaisiin vaaleihin ja luovuttaa sitten hallitusvalta vaalien jälkeen valittavalle uudelle poliittiselle hallitukselle.[13]
Ibiza-skandaaliksi kutsuttujen tapahtumien seurauksena siis ÖVP:n ja FPÖ:n hallitusyhteistyö kriisiytyi ja maassa ajauduttiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa 2019. Vaaleissa entisen liittokansleri Kurzin johtama ÖVP sai vaalivoiton ja lisäsi kannatustaan yli viisi prosenttiyksikköä ja sai 37% äänistä. Suurin oppositio-puolue sosiaalidemokraattinen SPÖ sai huonoimman vaalituloksensa toisen maailmansodan jälkeen ja 22% äänistä, jossa oli laskua viisi prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista. Suurin häviäjä oli skandaalin ytimessä ollut oikeistopopulistinen Vapauspuolue FPÖ, joka sai 16% äänistä menettäen kannatuksestaan kymmenen prosenttiyksikköä. Edellisissä vaaleissa parlamentista tippuneet Vihreät tekivät komean paluun historiansa parhaalla vaalituloksella saaden 14% äänistä. FPÖ:n romahdukseen vaikuttivat Ibiza-skandaalin lisäksi puoluejohtaja Stracheen kohdistuneet epäilyt kulukorvausten väärinkäytöstä sekä se, että tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattava liittokansleri Kurz oli tullut tässä asiassa ikään kuin FPÖ:n tontille.[14]
Tammikuussa 2020 Itävaltaan saatiin lopulta yli kolme kuukautta vaalien jälkeen muodostettua uusi hallitus, jonka muodostavat kansanpuolue ÖVP ja vihreät. Liittokansleriksi nousi taas ÖVP:n puoluejohtaja Sebastian Kurz. Liittokanslerin mukaan hallitusohjelmassa yhdistyvät molempien puolueiden tavoitteet, sillä mukana on sekä tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa että tiukkaa ympäristöpolitiikkaa, ÖVP:llä on hallituksessa kymmenen ministeriä ja vihreillä neljä.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Celtic and Roman Eras Austria: A Country Study. U.S. Library of Congress. 1994. (englanniksi)
- ↑ Treaty of Saint-Germain Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Iso tietosanakirja, 15. osa (Vasenkätisyys–Öölanti), art. ”Wien”. 1939.
- ↑ Bruno Kreisky kuoli Helsingin Sanomat. 30.7.1990. Viitattu 24.2.2020.
- ↑ Muistot: Kurt Waldheim Helsingin Sanomat. 14.6.2007. Viitattu 24.2.2020.
- ↑ Austria Euroopan komissio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Austria profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Austria profile BBC News. 8.1.2020. Viitattu 24.2.2020. (englanti)
- ↑ Itävallan uusi keskustajohtaja haluaa maahan ennenaikaiset vaalit Yle Uutiset. 14.5.2017. Viitattu 15.5.2017.
- ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Austria establishes grand coalition alliance for another five years | DW | 12.12.2013 DW.COM. Viitattu 24.2.2020. (englanti)
- ↑ Äärioikeisto hallitusvastuuseen Itävallassa – erittäin kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
- ↑ Itävallan Kurzin luottamus mitataan maanantaina Ilta Sanomat. 21.5.2019. Viitattu 14.2.2020.
- ↑ Itävallan liittokansleriksi ensimmäistä kertaa nainen Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
- ↑ Sebastian Kurzista odotetusti vaalivoittaja Itävallassa, oikeistopopulistit romahtivat – Kirjeenvaihtaja: Kurz voi vapaasti valita hallituskumppaninsa Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
- ↑ Itävallan uuden hallituksen ohjelma on yhdistelmä tiukkaa ulkomaalaispolitiikkaa ja ympäristönsuojelua Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itävallan historia Wikimedia Commonsissa
