Kansainväliset fysiikkaolympialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansainväliset fysiikkaolympialaiset on alle 20-vuotiaille ei-korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu vuosittain järjestettävä fysiikkakilpailu. Jokainen maa saa lähettää kilpailuun yhden viisihenkisen joukkueen. Kilpailussa ei virallisesti tilastoida maiden välisiä eroja, vaan se on yksilökilpailu.[1]

Ensimmäiset fysiikkaolympialaiset järjestettiin vuonna 1967, ja Suomi osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Olympialaiset on myös järjestetty Suomessa. Helsingissä ja Espoossa järjestetyt vuoden 1992 olympialaiset tosin olivat nykyistä pienimuotoisemmat.. Nykyisellään olympialaisiin osallistuu vuodesta riippuen 80–90 maata.

Olympialaiset kestävät noin 10 päivää, joiden aikana on sekä teoreettinen että kokeellinen kilpailupäivä. Näiden välillä on yksi lepopäivä. Joukkueiden johtajat kääntävät tehtävät kilpailijoiden äidinkielille kilpailua edeltävinä päivinä. Kilpailijat saavat myös vastata tehtäviin omalla äidinkielellään. Joukkueiden johtajat tarvittaessa selvittävät tehtäviä tarkastaville järjestäjille, mitä kilpailija on paperille kirjoittanut. Teoreettisista tehtävistä voi saada maksimissaan 30 pistettä kokeellisen osion maksimipistemäärän ollessa 20 pistettä.[2][3]

Fysiikkaolympialaisten kansainvälisen pysyvän komitean sihteerinä toimi vuosina 1999–2007 suomalainen professori Maija Ahtee, joka toimi myös toimeenpanevana presidenttinä vuosina 2007–2008.[2]

Fysiikkaolympialaissa jaetaan palkintoina kulta- hopea- ja pronssimitaleja sekä kunniamainintoja seuraavasti:

  • Kultamitalin saa n. 8 % osallistujista
  • Kulta- tai hopeamitalin saa n. 25 % osallistujista
  • Kulta- hopea- tai prossimitalin saa n. 50 % osallistujista
  • Mitalin tai kunniamaininnan saa n. 67 % osallistujista

[4]

Suomessa Matemaattisten aineiden opettajain liiton järjestämässä valtakunnallisessa fysiikkakilpailussa menestyneille järjestetään jatkovalmennusta, joka koostuu aluksi kirjevalmennustehtävistä. Kirjevalmennuksen perusteella valitaan osallistujat Suomi–Viro-fysiikkamaaotteluun, jossa valitaan Suomen ja Viron joukkueet kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin.[1]

Valintakilpailun perusteella valituille Suomen ja Viron joukkueille järjestetään Suomessa ja Virossa yhteiset valmennusleirit, joilla valmistaudutaan olympialaisten kokeelliseen ja teoreettiseen osuuteen. Suomalaisten osuutena on ollut järjestää kokeellinen valmennus, joka on viime vuosina järjestetty Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Virossa on toteutettu puolestaan teoreettinen valmennuskurssi.[5]

Suomi on saanut kilpailusta kaksi kultamitalia, joista ensimmäisen voitti Heikki Tuuri vuonna 1982 ja toisen Aleksi Kononen 2019[6]. Paras kokonaistulos on vuodelta 2016, jolloin kolme suomalaista palkittiin hopeamitalilla.

Menneet olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Järjestäjä Suomen palkinnot[2]
2023 Japani Japani 1 pronssi (Eppu Leinonen), 2 kunniamainintaa (Eero Ristolainen, Oskari Virtanen)
2022 Sveitsi Sveitsi (verkkolähetys)[7] Suomi ei osallistunut olympialaisiin, koska alun perin kilpailu olisi järjestetty Valko-Venäjällä.[8] Valittu joukkue osallistui Euroopan fysiikkaolympialaisiin Sloveniassa.
2021 Liettua Liettua (verkkolähetys) 3 kunniamainintaa (Henri Kärpijoki, Niklas Keckman, Eppu Leinonen)[9]
2020 Ei järjestetty (Covid-19) -
2019 Israel Israel 1 kulta (Aleksi Kononen), 2 pronssia (Aleksander Heino, Antti Asikainen)
2018 Portugali Portugali 1 hopea (Aleksi Kononen), 1 pronssi (Jerry Aunula), 2 kunniamainintaa (Mika Nurmela, Aleksander Heino)
2017 Indonesia Indonesia 1 hopea (Matias Arola), 1 pronssi (Aleksi Kononen)
2016 Sveitsi Sveitsi ja Liechtenstein Liechtenstein 3 hopeaa (Eric Hyyppä, Tuomas Oikarinen, Matias Arola), 1 pronssi (Arttu Tolvanen), 1 kunniamaininta (Heikki Systä)
2015 Intia Intia 4 pronssia (Arttu Tolvanen, Timo Takala, Joonatan Bergholm, Tuomas Oikarinen)[1]
2014 Kazakstan Kazakstan 2 pronssia (Arttu Tolvanen, Tomi Mäkinen), 3 kunniamainintaa (Joonas Latukka, Timo Takala, Heikki Timonen)[10]
2013 Tanska Tanska 1 pronssi (Tomi Mäkinen), 4 kunniamainintaa (Einari Junter, Joonas Latukka, Heikki Timonen, Timo Takala)[11]
2012 Viro Viro 1 hopea (Matias Mannerkoski), 1 pronssi (Iiro Lehto), 3 kunniamainintaa (Tapio Hautamäki, Jyri Maanpää ja Arttu Yli-Sorvari) [12][13]
2011 Thaimaa Thaimaa 3 pronssia (Alpo Välimaa, Hannu Siikonen, Ossi Tuominen), 2 kunniamainintaa (Henri Ylitie, Arttu Punkkinen)
2010 Kroatia Kroatia 1 hopea (Hannu Siikonen), 2 pronssia (Eemeli Tomberg, Emil Gustafsson), 2 kunniamainintaa (Aku Mustonen, Juho Kahala) [14]
2009 Meksiko Meksiko 2 kunniamainintaa (Juho Kahala, Kristian Laakkonen)
2008 Vietnam Vietnam 1 hopea (Lari Koponen), 2 kunniamainintaa (Tuomas Tajakka, Riku Hyytiäinen)
2007 Iran Iran 4 kunniamainintaa (Joonas Ilmavirta, Anton Laitinen, Heikki Mäntysaari, Mikhail Savin)
2006 Singapore Singapore 2 pronssia (Tuomo Tanttu, Jaakko Uusitalo), 2 kunniamainintaa (Mikael Kuusela, Visa Vesterinen)
2005 Espanja Espanja 2 kunniamainintaa (Mikko Ervasti, Matti Åstrand)
2004 Etelä-Korea Etelä-Korea 1 pronssi (Sami Kivistö), 3 kunniamainintaa (Jukka Nummipuro, Olli-Pekka Koistinen, Timo Voipio)
2003 Taiwan Taiwan 1 pronssi (Markus Ojala), 2 kunniamainintaa (Juha Arpiainen, Sami Kivistö)
2002 Indonesia Indonesia 1 kunniamaininta (Olli Pottonen)
2001 Turkki Turkki 3 kunniamainintaa (Fredrik Jansson, Teemu Hynninen, Teemu Murtola)
2000 Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia 1 pronssi (Teppo Jouttenus), 2 kunniamainintaa (Jouni Flyktman, Mikko Lemmetty)
1999 Italia Italia 1 hopea (Matti Järvinen), 2 pronssia (Pekka Marttinen, Hannu Örn)
1998 Islanti Islanti Ei palkintoja
1997 Kanada Kanada 1 pronssi (Tuomas Lappi), 2 kunniamainintaa (Matti Ohman, Hannu Pulakka)
1996 Norja Norja 2 kunniamainintaa (Mikael Laitinen, Olli Lehtonen)
1995 Australia Australia 3 kunniamainintaa (Mikko Palmroth, Jukka Zitting, Mika Sillanpää)
1994 Kiina Kiina 1 kunniamaininta (Jussi Ikäheimo)
1993 Yhdysvallat Yhdysvallat Ei palkintoja
1992 Suomi Suomi 2 kunniamainintaa (Ville Voipio, Aki Lumme)
1991 Kuuba Kuuba 1 pronssi (Harri Haanpää), 1 kunniamaininta (Harri Lappalainen)
1990 Alankomaat Alankomaat 1 kunniamaininta (Esa Tarvainen)
1989 Puola Puola 5 kunniamainintaa (Timo Tarhasaari, Timo Rantalainen, Janne Karimäki, Pekka Heino, Otso Ovaskainen)
1988 Itävalta Itävalta 3 pronssia (Kari Nurmela, Erkki Lanto, Marko Santala), 2 kunniamainintaa (Mikko Laine, Patrik Rautaheimo)
1987 Itä-Saksa Itä-Saksa 2 kunniamainintaa (Jari-Pekka Paalassalo, Panu Lehtovuori)
1986 Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia 1 kunniamaininta (Jorma Laaksonen)
1985 Jugoslavia Jugoslavia 2 kunniamainintaa (Veikko Punkka, Veli-Pekka Viitanen)
1984 Ruotsi Ruotsi 1 kunniamaininta (Jyrki Kivinen)
1983 Romania Romania 2 kunniamainintaa (Antero Hietamäki, Lauri Pirttiaho)
1982 Länsi-Saksa Länsi-Saksa 1 kulta (Heikki Tuuri), 3 pronssia (Seppo Varho, Terho Norja, Mikko Kanerva), 1 kunniamaininta (Jyrki Lahtonen)
1981 Bulgaria Bulgaria 2 kunniamainintaa (Jaakko Wegelius, Heikki Penttilä)
1980 Ei järjestetty
1979 Neuvostoliitto Neuvostoliitto 1 kunniamaininta (Timo Tuuliniemi)
1978 Ei järjestetty
1977 Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia 1 hopea (Kari Kujansuu), 1 pronssi (Jukka Pekola), 1 kunniamaininta (Seppo Kauntola)
1976  Unkari Unkari Suomi ei osallistunut
1975 Itä-Saksa Itä-Saksa Suomi ei osallistunut
1974 Puola Puola Suomi ei osallistunut
1973 Ei järjestetty
1972 Romania Romania Suomi ei osallistunut
1971 Bulgaria Bulgaria Suomi ei osallistunut
1970 Neuvostoliitto Neuvostoliitto Suomi ei osallistunut
1969 Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia Suomi ei osallistunut
1968 Unkari Unkari Suomi ei osallistunut
1967 Puola Puola Suomi ei osallistunut

[2]

Tulevat olympialaiset[15]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Järjestäjä
2041 Bangladesh Bangladesh
2029 Ecuador Ecuador
2028 Etelä-Korea Etelä-Korea
2027 Unkari Unkari
2026 Kolumbia Kolumbia
2025 Ranska Ranska
2024 Iran Iran
  1. a b c Suomi mitaleille nuorten fysiikkaolympialaisissa LUMA-Sanomat. 14.8.2015. LUMA-keskus Suomi. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  2. a b c d Waldemar Gorzkowski and Ádám Tichy-Rács: List of Winners in 1st – 41st International Physics Olympiads. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2011). (englanniksi)
  3. Suomen fysiikan olympiavalmennus (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. International Physics Olympiads Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)
  5. Ahtee, M. (2006) Kansainväliset fysiikkaolympialaiset. Dimensio 5/2007, 13–15. ISSN 0782–6648.
  6. Kärnä, Lisa: Jyväskyläläinen Aleksi, 19, voitti historiallisen kultamitalin fysiikkaolympialaisissa – kulta saatiin Suomeen viimeksi 37 vuotta sitten: "Pronssin ja hopean myötä tuumin, että voisi sitä kultaakin vielä hankkia" MTV Uutiset. 17.7.2019. MSN Uutiset. Viitattu 17.7.2019.
  7. About IPHO 2022. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  8. Suomen fysiikan olympiavalmennus Fysiikka uutiset. 2.3.2022. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 24.7.2022. Viitattu 25.7.2022.
  9. Kunniamaininnat Turkuun, Poriin ja Helsinkiin vuoden 2021 kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Uutiset. 24.7.2021. Turun Sanomat. Viitattu 25.7.2022.
  10. Kansainväliset fysiikkaolympialaiset Kazakstanissa Dimensio. 2014. MAOL. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  11. Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2013. MAOL. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  12. Suomi peittosi muut Pohjoismaat fysiikkaolympialaisissa. yle.fi, Viitattu 24.7.2012.
  13. Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2012. MAOL. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  14. 41st International Physics Olympiad (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.7.2010.
  15. FUTURE Documentations. International Physics Olympiads (IPhO). Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]