Kuumailmapallo

Kuumailmapallo

Kuumailmapallo on vanhin lentolaite, jolla on onnistuneesti pystytty lentämään.

Historia

Jotkut uskovat, että Nazcan linjat Perussa on piirretty kuumailmapallosta maata katselleen avustajan antamien ohjeiden mukaan. International Explorers Societyn jäsenten mukaan Nazcan seudun asukkailla oli edellytykset rakentaa kuumailmapalloja, ja muinaisesta keramiikan jäänteestä löytyy kuvakin kuumailmapallon kaltaisesta lentolaitteesta. Todistaakseen teoriansa IESin jäsenet rakensivat intiaanien kuumailmapalloa vastaavan laitteen ja lensivät sillä 18 minuutin ajan. IESin mukaan alkuperäisestä intiaanien kuumailmapallosta sai innoituksensa myös Bartolomeu de Gusmão.

Vuonna 1709 portugalilainen Bartolomeu de Gusmão antoi lentonäytöksen Portugalin kuninkaalle, mahdollisesti kuumailmapallolla. Inkvisitio syytti häntä noituudesta ja hän kuoli maanpaossa Sevillassa. ^lähde?

Tibere Cavallo teki kokeita vedyllä puhaltaen ilmaa keveämpää vetyä saippuakupliin muttei onnistunut ratkaisemaan paperin läpäisevyyden ongelmaa. ^lähde?

Rikkaan paperitehtailijan pojat Joseph ja Etienne Montgolfier huomasivat, että jos pussiin kerättiin kuumaa ilmaa, ilma sai pussin kohoamaan ylös. Montgolfierit esittelivät havaintoaan julkisesti 4. kesäkuuta 1783 Annonayn torilla. He polttivat olkia ja villaa pussin pohjassa olevan aukon alla, jolloin muodostunut lentolaite nousi noin 1000 metrin korkeuteen, pysyi ilmassa 10 minuuttia ja laskeutui sitten maahan 2,4 km:n päässä lähtöpaikasta. Montgolfierit matkustivat Versaillesiin, jossa he 19. syyskuuta 1783 toistivat kokeensa entistä suuremmalla ilmapallolla, jonka mukana ilmaan nousivat sen matkustajat: lammas, kukko ja ankka. Pallo lensi noin 8 minuutin ajan ja laskeutui turvallisesti 3,2 kilometrin päähän laukaisupaikasta. Lopulta 21. marraskuuta 1783 tapahtui ensimmäinen miehitetty, vapaa lento ilman turvaköyttä, matkustajinaan Jean-François Pilâtre de Rozier ja markiisi d'Arlandes. Ilmapallo purjehti Pariisin yllä 9 kilometrin matkan 25 minuutissa. Näkyä olivat todistamassa mm. Ranskan kuningas Ludvig XVI ja Benjamin Franklin.

Samaan aikaan Montgolfierin veljesten kanssa pariisilainen fysiikan professori Charles kehitteli palloa edelleen. Charles keksi ottaa käyttöön painolastin, venttiilin ja lisäsi palloon lisäkkeen alaosaan, jolloin se ei alaosasta avoimena räjähtänyt, kuten osa aikaisemmista suljetuista koepalloista. Montgolfierin veljekset ehtivät 10 päivää aikaisemmin, Charles lensi pallollaan 1. joulukuuta. Hänen keksintönsä ensilentoa seurasi jopa 400 000 ihmistä. ^lähde?

Kuumailmapallo on yhä samoin varusteltu, lisänä ovat vielä englantilaisen Greenin 1800-luvun alussa kehittelemät laahausköydet. Montgolfierien pallotyyppi jäi pois käytöstä Pilâtre de Rozierin kuoltua pallon räjähdyksessä, kun Englannin kanaalin ylittämisestä kilpailtiin. ^lähde?

Suomessa

Kuumailmapallo Helsingissä

Oulussa pidettiin 29. elokuuta 1784 Ruotsin kuningas Kustaa III:n kunniaksi juhlajumalanpalvelus ja porvarien juhla. Oululainen apteekkari Johan Julin oli rakennuttanut tätä tilaisuutta varten kuumailmapallon. Se teki Pohjoismaiden ensimmäisen pallolennon ilman matkustajia.

Vuonna 1886 Albert Schumannin sirkuksen jäsen, puolalainen Karl Saks kiinnitti itsensä kuumailmapallon alla roikkuvaan trapetsiin ja nousi ilmaan Kampin kentältä. Pohjoistuuli puhalsi hänet kohti Suomenlahtea. Hänen oletettiin aikanaan putoavan mereen ja nousevan höyrylaivan kyytiin, minkä vuoksi hän oli varustautunut uimaräpylöillä ja merimiespuvulla, mutta lopulta merestä löydettiin vain ilmapallo, trapetsi ja räpylät. Tapauksen jälkeen ilmapalloilu oli kielletty yli kymmenen vuoden ajan.

1800-luvun lopulta seuraavan vuosisadan alkuun useat Ruotsista tai Venäjältä lähteneet aeronautit seikkailivat Suomen ilmatilassa. Esimerkiksi vuonna 1893 naparetkeilijä S. A. Andreé nousi pallolla Tukholmasta ja päätyi Brunskäriin Korppoon saaristoon.

Suomen ensimmäinen miehitetty ilmapallolento tapahtui vuonna 1892 Viipurissa. Tämän suoritti amerikkalainen W. Misen italialaisen Balleris'in konstruoimalla ilmapallolla. Valtavan viipurilaisen katsojajoukon silmien edessä nousi hän syyskuun 18. päivänä ilmaan 144:n kerran Tervaniemen korkeimmalta kohdalta ja leijaili sen jälkeen nopeassa tahdissa linnaa kohti. Ohjelman mukaan hänen olisi pitänyt heittäytyä laskuvarjolla maahan 3 000 m korkeudesta. Itse asiassa hän hyppäsi ulos jo Salakkalahden yläpuolella ja kuljetettiin impressaarion olkapäillä hurraahuutojen kaikuessa lähtöpaikkaansa.^lähde?

Franzisco Cetti

Norjalais-italialaiset sukujuuret omistanut Franzisco Alexandro Cetti (1860–1925) – kapteeni, näyttelijä, rumpali, ajatustenlukija, naissankari, nälkätaiteilija, taikatemppujen paljastaja ja lisäksi vielä em. naparetkeilijä Andreén opettaja – saapui Helsinkiin toukokuussa 1907 egyptiläisestä silkistä tehdyn, 24 metriä korkean pallonsa kanssa.

Hänen oli määrä nousta ilmaan 26. toukokuuta. Kaasulaitos veti Hesperianpuistoon kahdeksantuumaisen putken Cettin palloa varten. Järjestelyjä avusti 30 venäläistä merisotilasta. Määräpäivänä sää oli sateinen, mutta Läntinen Viertotie oli sakeana väestä ja Töölönlahdella nähtiin runsaasti kanootteja. Orkesteri viihdytti kärsimätöntä väkijoukkoa, jonka painon alla kahdelle tuhannelle katsojalle mitoitetut penkkirivit romahtivat. Kenraalikuvernööriä odoteltiin paikalle. Pohjoismainen Biografinen Komppania valmistautui tallentamaan ilmapurjehduksen elokuvakameralla ensimmäistä kertaa historiassa. Tuntien viivästyksen jälkeen Cetti onnistuikin nousemaan ilmaan. Mutta pian pallo katosi yleisön näkyviltä matalalla leijuneisiin pilviin. Pilvien takana pallo nousi tuhanteen metriin ja leijui Söderskärin majakan ohi, kunnes illan pimeys pakotti miehistön laskeutumaan Sipoon saaristoon. Cetti palasi laivalla Helsinkiin.

Kesäkuussa Cetti yritti nousta ilmaan uudelleen, mutta pallon täyttäminen sujui hitaasti, ja kun kaupungin kaasulyhdyt sytytettiin kello 9 illalla, ei kaasua enää riittänyt palloon asti. Katsojat ilmaisivat pettymyksensä äänekkäästi, vyöryivät aitausten läpi ja aiheuttivat kalliit tuhot. Parin viikon kuluttua oli tarkoitus yrittää uudelleen, mutta velkojat takavarikoivat Cettin ilmapallon. Heinäkuussa Cettin onnistui viimein tehdä toinen lento, joka tapahtui hallitusti ja mitä kauneimmassa säässä. Lento laskeutui illalla Suomusjärvelle, jossa ensimmäinen vastaan tullut nainen pelästyi näkemäänsä pahanpäiväisesti ja telkeytyi talonsa suojaan.

Seuraavan kerran Cetti järjesti lentonäytöksen Viipurissa tuhannelle maksaneelle katsojalle ja kirkontornit miehittäneille uteliaille. Cetti saavutti ennätyskorkeuden 1400 m.

Kahden Viipurin-lennon jälkeen Cetti siirtyi Turkuun, jossa lento onnistui toisella yrityksellä. Åbo Underrättelserin reportterit lähtivät pallon perään vossikalla ja tavoitettuaan sen Ilpoisissa nousivat itsekin pallon kyytiin. 1 700 metrin korkeudessa toimittajat todistivat katulyhtyjen syttymistä. Cettin seuraavat yritykset kariutuivat sateeseen ja tuuleen, joka repi pallon rikki. Elokuun 17. päivänä Cettin onnistui lentää Åvikiin. Lentoaan hän rahoitti pudottamalla yläilmoista punssimainoksia. Kolmas lento onnistui 22. elokuuta ja Cettin mukana Littoisiin lensi Lisbeth Hannibal o.s. Syversen, joka suojautui gondolin uumeniin niin, ettei hänestä näkynyt enempää kuin pelkkä hatunsulka.

Tämän jälkeen Cetti palasi Ruotsiin. Hän laski Suomen-matkan tuottaneen hänelle 700 kruunun tappiot.

Rakenne

Kuumailmapalloja on eri kokoja, mutta pallo on yleensä 25 metriä korkea.^lähde?

Puuvilla, nailon ja polyesteri ovat yleisiä pallojen materiaaleja. Nykyaikaisissa kuumailmapalloissa käytetään uretaanilla päällystettyä nailonia. Korkean paikan tutkimukseen käytettävät ilmapallot valmistetaan yleensä polyeteenistä tai polyesterikalvosta.

Kori on punottu pajusta tai rottingista. Koria sanotaan monesti gondoliksi. Korin alta kulkee teräsvaijerit, joiden varassa kori roikkuu. ^lähde?

Pallon huipussa on niin sanottu laskuvarjoventtiili, jolla voidaan säätää pallon nostetta päästämällä kuumaa ilmaa ulos sekä tyhjentää pallo laskeuduttaessa. Laskuvarjoventtiiliin voidaan myös rakentaa myös niin sanottu pikatyhjennys, jolla pallo voidaan tyhjentää nopeasti esimerkiksi tuulen aiheuttaman raahautumisen välttämiseksi.^lähde?

Polttoaineena on propaani, jota kuljetetaan mukana erikoisvalmisteisissa pulloissa. Kaasu poltetaan tarkoitukseen suunnitellussa polttimessa lyhyin (1–8 sekunnin) sykäyksin. Polttimen ääni on tunnusomainen tuhahtelu, joka kuuluu kauas. Ihmisen kuuleman äänen lisäksi poltin ääntelee ultraäänitaajuudella, joka häiritsee muun muassa koiria ja hevosia. Siksi matalalla eläinten yli lennettäessä voidaan käyttää niin sanottua karjapoltinta jonka ääni on hiljaisempi mutta teho alhaisempi. Polttimessa palaa koko ajan niin kutsuttu pilottiliekki, jolla varsinainen polttoliekki sytytetään. Propaanipolttoainesäiliöt ovat yleensä alumiinista, ruostumattomasta teräksestä tai titaanista valmistettuja sylinterimäisiä paineastioita.

• Kuumailmapallon rakenne
• 
  Kori
• 
  Korin sisusta.
• 
  Korin runkorakenteita.
• 
  Kaasupullot
• 
  Poltin
• 
  Pilottiliekki näkyy polttimessa ja toinen poltin käy täydellä teholla.
• 
  Venttiili

• Erikoisia kuumailmapallomalleja
• 
• 
• 
  Maatuska
• 
  Darth Vader
• 
• 
• 
  Mikki Hiiri
• 

Lentäminen

Ennen kuin pallo voidaan kuumentaa, täytetään se kylmällä ilmalla käyttämällä moottorikäyttöistä puhallinta. Vasta kun pallo on hyvin täyttynyt, voidaan se polttimen avulla nostaa pystyyn ja matkustajat voivat nousta koriin.

Kun poltin lämmittää pallon sisällä olevaa ilmaa se laajenee ja osa tulee alakautta pallosta pois. Pallo tulee näin kevyemmäksi kuin sitä ympäröivä ilma ja se pyrkii kohoamaan ylöspäin. Kun liekin annetaan sammua, pallossa oleva ilma alkaa jäähtyä. Tällöin pallon nousu ensin lakkaa ja se alkaa vähitellen laskea alaspäin. Pallon lentämisessä on haastavinta viive polton ja sen näkyvän vaikutuksen välillä. Esimerkiksi niin sanotun 77-pallon massa on lennettäessä yli kaksi tonnia eikä tuollainen massa muuta suuntaansa kovin nopeasti. Tämä täytyy muistaa niin laskuissa kuin nousuissakin. ^lähde?

Kun pallon halutaan vajoavan nopeasti alas, tai on tultu laskuun, avataan edellä mainittu pallon yläosassa oleva "huippuventtiili", jolloin kuuma ilma pääsee nopeasti virtaamaan ulos pallon sisältä.

Kuumailmapallolla lentäminen vaatii hyvää tuulten ja luonnon tuntemusta. Sitä voidaan ohjata ainoastaan vaihtamalla lentokorkeutta ja hakemalla siten haluttuun kulkusuuntaan menevä ilmavirtaus. Yleensä Suomessa noustessa ylöspäin tuuli kääntyy oikealle. Niin sanottu ohjauskulma on noin 30 asteen luokkaa, joskus jopa 180 astetta. Rannikon läheisyydessä voidaan hyödyntää myös niin sanottujen maa- ja merituulen vaikutusta.

Kuumailmapallolla lentäminen riippuu hyvin paljon sääoloista, minkä vuoksi valmiita lentosuunnitelmia joudutaan toisinaan lentoturvallisuussyiden takia muuttamaan tai perumaan.

• Kuumailmapallo nousee ilmaan
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Kuvia

• Yönäytös
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 

• Kuumailmapallolla maailman halki
• 
  Göreme
• 
  Kappadokia
• 
  Kappadokia
• 
  Assuan
• 
  Norja
• 
  Deutscher Dom
• 
  Segovia
• 
  Wasatchvuoristo
• 
  Pagan
• 
  New Mexico
• 
  Itävalta
• 
  Tower Bridge
• 
  Todi
• 
  Oregon
• 
  Luxor
• 
  Helsinki

Lentäjät

Suomessa on kolme ammattimaista kuumailmapallolentäjää. Lajin harrastajia on maassa nelisenkymmentä. Heihin kuuluu mm. Anu Hopia.

Markku Sipinen pitää hallussaan kolmea kuumailmapallolennon Suomen ennätystä: matka (494,22 km), aika (13 h 46 min) ja korkeus (8801 m).

Suomen ilma-alusrekisterissä on 46 kuumailmapalloa vuonna 2022 .

Yleisölennot

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua kuumailmapallolennoille. Vuodessa arviolta 4 000–5 000 ihmistä osallistuu alan yritysten järjestämille lennoille.

Katso myös

• Ilmalaiva
• Ilmailun historia
• Lentokoulutus Suomessa
• Veikko Kaseva

Lähteet

• Rolt, L. T. C.: The aeronauts : a history of ballooning 1783-1903. Longmans, 1966. (englanniksi)
• Sipinen, Markku: Pallolla pitkälle. Ilmailu, 2014, nro 6, s. 22-25.

Aiheesta muualla

• Kuumailmapallolentämisestä (Linnan pallo) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuumailmapallolentämisen historiaa
• Jim Woodman: Nazca – Journey to the Sun. Pocket Books, 1977.