Kuwait

Kuwaitin valtio دولة الكويت (Daulat al-Kuwait)
lippu vaakuna
Kuwaitin sijainti
Valtiomuoto	emiraatti, osittainen perustuslaillinen monarkia
Emiiri	Mishal al-Ahmad al-Jabir al-Sabah
Pääministeri	Ahmad al-Abdullah al-Sabah
Pääkaupunki	Kuwait
Muita kaupunkeja	Ahmadi
Pinta-ala
– yhteensä	17 818 km²  (sijalla 152)
– josta sisävesiä	ei
Väkiluku (2022)	3 068 155* (sijalla 139)
– väestötiheys	131 as. / km²
– väestönkasvu	1,17 % (2022)
Viralliset kielet	arabia
Valuutta	Kuwaitin dinaari (KWD)
BKT (2019)
– yhteensä	209,74 mrd. USD  (sijalla 60)
– per asukas	49 900 USD
HDI (2019)	0,806 (sijalla 64)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	0,4 %
– teollisuus	58,7 %
– palvelut	40,9 %
Aikavyöhyke	UTC+3
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Julistettu – Tunnustettu	19. kesäkuuta 1961, Yhdistyneestä kuningaskunnasta
Lyhenne	KW
– ajoneuvot:	KWT
Kansainvälinen suuntanumero	+965
Tunnuslause	ei mottoa
Kansallislaulu	”al-Našid al-Watani”
ulkomaalaiset mukaan lukien maassa asuu lähes 4,5 miljoonaa henkeä
Infobox OKNimi-testi OK

Kuwaitin valtio (arab. دولة الكويت‎) eli Kuwait (arab. الكويت‎) on emiirikunta Lähi-idässä. Se sijaitsee Persianlahden pohjukassa rajanaapureinaan pohjoisessa Irak ja etelässä Saudi-Arabia. Kuwaitin maasto on kumpuilevaa hiekkaerämaata. Maasta löytyi 1930-luvulla öljyä, ja toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt öljynjalostusteollisuus sai maan vaurastumaan. Kuwait itsenäistyi 1961, ja sen jälkeen se on saanut 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Vuonna 1990 Irak hyökkäsi Kuwaitiin, mutta joutui vetäytymään maasta länsivaltojen liityttyä sotaan Kuwaitin puolelle. Maan infrastruktuuri kärsi sodassa pahasti.

Kuwait oli ensimmäinen Persianlahden arabimaa, joka järjesti parlamenttivaalit, ja se myönsi naisille äänioikeuden 2005. Vuodesta 2010 alkaen maassa on ollut ajoittain väkivaltaisuuksia ääri-islamistien ja sotilasjoukkojen välillä.

Maantiede

Kuwaitin kartta.

Kuwait sijaitsee Persianlahden luonaiskulmassa, ja sen rajanaapurit ovat Irak ja Saudi-Arabia. Valtion pinta-ala on 17 818 neliökilometriä. Kuwait on kuivaa, tasaista tai hiukan kumpuilevaa hiekkaerämaata, jonka korkein kohta on noin 300 metriä. Valtiolle kuuluu yhdeksän saarta, joista vain Failaka on asuttu. Suurin saarista on Bubiyan, joka on kooltaan 863 neliökilometriä. Rannikon pohjoisosassa on savisia matalikkoja, kun taas etelässä on hiekkarantoja.

Kuwait on pääosin tasaista tai hieman kumpuilevaa, mutta siellä täällä on matalia kukkuloita ja painanteita. Kuwaitinlahden pohjoispuolella on Jal Al-Zorin jyrkänne, joka nousee jyrkästi jopa 145 metriin. Kuwaitissa ei ole pysyviä järviä eikä jokia. Sisämaan vadit ovat lyhyitä ja yleensä päättyvät aavikolle. Suurin osa pintavedestä haihtuu, ja vain hyvin pieni osa siitä päätyy pohjavedeksi.

Vuonna 1991 öljykenttien palossa syntynyt noki ja ympäristöön levinnyt öljy pilasivat ympäristöä laajasti. Vauriot näkyvät edelleen niin hiekkaerämaassa ja merenpohjassa kuin koralliriutoillakin.

Ilmasto on tyypillinen aavikon ilmasto, johon vaikuttaa meren läheisyys. Vuodenaikoja on neljä. Kesä on pitkä ja kuuma, lämpötila voi nousta 46 asteeseen. Talvi on lyhyt ja viileä, ja silloin voi toisinaan tulla jokunen sadekuuro. Pohjoistuuli on kuuma ja kuiva, etelätuuli lämmin ja kostea. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 80 millimetriä, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen 20:stä jopa 350 millimetriin.

Aavikon kasvillisuus muodostuu ruoholäikistä ja pienistä pensaista. Maassa elää yli 400 kasvilajia, ja silloin harvoin kun sateet kastelevat erämaan, ruoho viheriöi ja lukemattomat kasvit puhkeavat kukkaan. Ne kuitenkin lakastuvat pian. Aavikolla elää liskoja ja jyrsijöitä. Sudet, gasellit ja jänikset on metsästetty lähes sukupuuttoon. Pesiviä lintulajeja on noin 20, useimmat niistä kuuluvat kiurujen heimoon. Keväällä ja syksyllä maassa pysähtyy kuitenkin satoja lintulajeja muuttomatkallaan.

Historia

Varhaisvaiheet

Failakan saaren muinaisjäännöksiä

Kuwaitin vanhimmat arkeologiset löydöt ovat neoliittiselta kaudelta, ja sieltä on löytynyt todisteita muun muassa Ubaid-kulttuurista ja pronssikautisesta Dilmun-kulttuurista. Mesopotamialaisten dokumenttien perusteella Kuwaitin edustalla oleva Failakan saari oli jo varhain merkittävä kauppapaikka, jota kautta Mesopotamiaan kulki tuotteita Indusjoen alueelta ja nykyisestä Omanista. se menetti merkityksensä toisella vuosituhannella eaa., mutta hellenistisella kaudella siitä tuli uudestaan kaupan keskus. Aleksanteri Suuren kenraali Nearkhos perusti Failakaan siirtokunnan 300-luvulla eaa. Kaupankäynti päättyi ajanlaskun alussa.

Kuwaitin moderni historia alkaa 1700-luvun alussa, kun Bani Utbahin klaaniliittouma perusti Kuwaitin kaupungin. He olivat lähteneet Arabian niemimaan sisäosista Najdin alueelta. Kuwaitista tuli 1756 šeikkikunta, kun asukkaat päättivät valita Al Sabahin suvusta itselleen šeikin.

Kaupan keskuksesta öljyvaltioksi

Saudi-Arabian ja Kuwaitin välinen neutraali alue, jonka jaosta sovittiin 1970.

Kuwaitista kehittyi 1800-luvulla merkittävä itsenäinen kaupan keskus. Vuosina 1866–1892 hallinnut Abdullah II Al-Sabah alkoi lähentää Kuwaitia Osmanien valtakuntaan, mutta Mubarak Al-Sabah käänsi muutaman vuoden päästä suunnan. Osmanit uhkasivat tämän jälkeen Kuwaitia, joka kääntyi Britannian puoleen. Britannian ja Kuwaitin välinen vuoden 1899 sopimus antoi Britannialle käytännössä vallan Kuwaitin ulkopolitiikasta.

Kuwaitista löytyi öljyä 1930-luvulla, mutta maailmansota keskeytti öljyntuotannon kehittämisen. Maan talous oli siihen saakka ollut riippuvainen laivanrakennusta ja helmensukelluksesta. Sodan jälkeen Kuwait sai tuotantonsa vauhtiin nopeasti, ja vuonna 1953 se oli Persianlahden suurin öljyntuottaja.

Vuonna 1961 Kuwaitista tuli itsenäinen, kun aika Britannian protektoraattina päättyi. Šeikistä tuli emiiri. Irak vaati samana vuonna Kuwaitia itselleen ja tunnusti itsenäisyyden vasta kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1970 voimaan tulleella sopimuksella Kuwait ja Saudi-Arabia jakoivat keskenään maiden väliin vuonna 1922 muodostetun neutraalin vyöhykkeen.

Irakin–Iranin sota ja Persianlahden sota

Persianlahden sodan aikana vetäytyvät irakilaisjoukot sytyttivät Kuwaitin öljykenttiä palamaan.

Irak ja Kuwait lähenivät 1980-luvulla toisiaan Irakin–Iranin sodan seurauksena. Kuwait pelkästi Iranin vaikutusvallan kasvua ja tarjosi Irakille taloudellista tukea sekä reitin asevoimien tavaroille saapua Irakiin. Iran hyökkäsi tämän jälkeen useita kertoja myös Kuwaitiin, ja vuonna 1985 iranilaismielinen irakilainen ryhmittymä yritti salamurhata emiiri Jabir al-Ahmad al-Jabir al-Sabahin. Kuwait joutui vuonna 1987 kutsumaan sekä Neuvostoliiton että Yhdysvallat suojaamaan tankkereitaan, kun Iran oli alkanut keskittää hyökkäyksiä niitä kohtaan.

Irakin–Iranin sodan jälkeen Irakin ja Kuwaitin suhteet heikkenivät, ja Irak hyökkäsi 2. elokuuta 1990 yllättäen Kuwaitiin. Taustalla oli halu hallinoida Kuwaitin öljyrikkauksia, irakilainen panarabialaisuus sekä hallinnon suosion kasvattaminen tappiollisen Iranin sodan jälkeen. Irak ilmoitti 8. elokuuta liittäneensä Kuwaitin itseensä, minkä suurin osa maailman valtiosta tuomitsi ja mikä herätti voimakkaita irakilaisvastaisia tuntemuksia Kuwaitissa. Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti vastineena ensin ilmahyökkäykset, myöhemmin maasodan ja valtasi Kuwaitin Persianlahden sodassa helmikuussa 1991. Vetäytyvät Irakin joukot sytyttivät öljylähteitä palamaan. Vuonna 1994 Irak vihdoin hyväksyi YK:n määrittelemän rajalinjan Venäjän välittämissä neuvotteluissa. Vuonna 2003 kymmenet tuhannet Yhdysvaltojen johtamien joukkojen sotilaat hyökkäsivät Kuwaitista käsin Irakiin syrjäyttääkseen Saddam Husseinin.

2000-luku

Vuoden 2003 parlamenttivaaleissa islamistit ja hallitusta tukevat ehdokkaat menestyivät, liberaalit kokivat tappioita. Silti vuonna 2005 naiset saivat äänioikeuden ja kesäkuussa nimitettiin ensimmäinen naisministeri. Šeikki Nasser al-Mohammad al-Sabah toimi pääministerinä vuodesta 2006, jonka aikana toimi 7 hallitusta, ja emiiri hajotti parlamentin ennenaikaisesti kolme kertaa. Vuonna 2007 hallitus erosi, ja uudessa hallituksessa naisministerejä oli kaksi. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa ääri-islamistit menestyivät, eikä yhtään naista valittu parlamenttiin. Maaliskuussa 2009 emiiri hajotti parlamentin, koska se syytti hänen veljenpoikaansa korruptiosta. Uuteen parlamenttiin valittiin vihdoin maan ensimmäiset naiskansanedustajat.

Maaliskuussa 2011 sadat nuoret osallistuivat mielenosoituksiin, joiden innoittajina oli liikehdintä muissa islamilaisissa maissa, kuten Tunisiassa ja Egyptissä. Emiiri ja perustuslakituomioistuin hajottivat parlamentin useita kertoja.

Vuonna 2020 Nawaf Al-Ahmad Al-Jaber Al-Sabah nousi emiiriksi velipuolensa kuoleman jälkeen.

Politiikka

Kuwaitia hallitsee al-Sabah-sukuun kuuluva emiiri. Kuwait on parlamentaarinen vaalimonarkia. Suvun jäsenet valitsevat istuvan emiirin seuraajan aina keskuudestaan. Emiirillä on pääasiallinen valta, mutta 50 jäsenen kansalliskokous voi tehdä lainsäädännöllisiä aloitteita ja vaikuttaa hallituksen ministereihin. Kansalliskokouksen vaaleissa äänioikeutettuja ovat 21 vuotta täyttäneet miehet ja naiset, jotka ovat olleet Kuwaitin kansalaisia yli 20 vuotta. Kuwaitissa ei ole poliittisia puolueita.

Naiset saivat äänioikeuden 16. toukokuuta 2005 kansalliskokouksen hyväksyttyä uuden lain, joka sallii naisten asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa.

Kuvernoraatit

Pääartikkeli: Kuwaitin kuvernoraatit

Kuwait jakautuu kuuteen kuvernoraattiin (muhafazat). Lisäksi asumattomat Bubiyanin Warbahin saaret muodostavat oman, 900 neliökilometrin alueensa.

• al-Ahmadi
• al-Farwaniyya
• al-Kuwait
• al-Jahra
• Hawalli
• Mubarak al-Kabir

Talous

Kuwait satelliittikuvassa marraskuussa 2001

Kuwaitin talous on hyvin riippuvainen öljystä, joka muodostaa noin puolet bruttokansantuotteesta, 95 prosenttia viennistä ja 95 prosenttia valtion tuloista. Kuwaitin öljyvarannoksi on arvioitu 105 miljardia barrelia, noin yhdeksän prosenttia koko maailman tunnetuista varannoista. Muita merkittäviä luonnonvaroja ovat maakaasu ja kala.

Aikoinaan al-Jahran vihannespuutarhat olivat maan ylpeydenaihe, mutta koska kasteleminen on niin kallista, elintarvikkeiden tuonti on halvempaa kuin maanviljely. Strategisista syistä valtio haluaa kuitenkin, että edes jotain kasvatetaan myös Kuwaitissa. Viljelmät keskittyvät Wafran, Sulabyan ja Abdalin seudulle.

Liikenne

Kuwaitissa on seitsemän lentopaikkaa, joista yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Maantietä on noin 5 700 kilometriä. Satamia ovat Al-Shu'aybah, Al-Shuwaykh, Al-Zawr (Mina' Sa'ud), Mina' 'Abd Allah ja Mina' al Ahmadi.

Väestöjakauma

Enemmistö, noin 72 prosenttia Kuwaitin lähes neljästä ja puolesta miljoonasta asukkaasta on maahan muuttaneita siirtotyöläisiä ja siirtolaisia. Vuonna 2018 etnisesti kuwaitilaisiksi laskettiin 30 prosenttia asukkaista. Muita arabeja oli 27 %, aasialaisia 40 %, afrikkalaisia yksi prosenttia ja muita alle yksi prosentti.

Koko väestöstä muslimeja on 74,6 %, kristittyjä 18,2 % ja muita tai uskonnottomia 7,2 prosenttia.

Vuonna 2020 98,5 prosenttia aikuisista kuwaitilaisista oli lukutaitoisia.

Kulttuuri

Kameleita auringon laskiessa

Siirtyminen paimentolaisesta elämäntyylistä paikoillaan asumiseen ja totuttautuminen öljyn tuomaan vaurauteen on kuwaitilaisille vielä uutta.

Kuwaitilaiset syövät tyypillisesti kolme ateriaa päivässä. Aamiaisella on lihaa, kuten paistettua maksaa tai munuaisia sekä maitotuotetta kuten jogurttia. Lounaalla ja päivällisellä voi olla useita liharuokalajeja. Aavikolla vihannesten ja viljan saatavuus oli heikko, joten paimentolaiset tottuivat lihapitoiseen ruokavalioon. Elintason nousun myötä ylipainosta on tullut yleistä. Juhlaruokana on tyypillisesti kokonaisena paahdettu lammas, joka tarjotaan sahramiriisin kera. Islamin lain mukaan alkoholi on kiellettyä.

Useimmat avioliitot ovat järjestettyjä. Nainen tarvitsee iästään riippumatta isänsä luvan avioliittoon. Mies voi ottaa yhdestä neljään vaimoa. Naiset työskentelevät kodin ulkopuolella enemmän kuin monissa arabimaissa, mutta silti työssäkäyvien naisten osuus on pieni. He toimivat tyypillisesti opettajina, toimistotöissä tai hoitoalalla.

Lehdistönvapaus on Kuwaitissa Persianlahden maista parhaalla tolalla, arvioi Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Silti emiirin tai korkeiden kuninkaallisten asioista kirjoitetaan pidättyvästi. Jumalanpilkka tai profeetan halventaminen on laitonta. Valtion televisio- ja radiokanavat toimivat yksityisten rinnalla. Internetin käyttö on rajoitettua, poliittisesti tai moraalisesti arveluttavaa materiaalia ei näytetä.

Urheilu

Kuwait on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1968. Fehaid Al-Deehani sai ammunnasta pronssimitalin vuosina 2000 ja 2012, ja hän on toistaiseksi Kuwaitin ainoa olympiamitalisti.

Kuwaitin jalkapallomaajoukkue pelasi MM-kilpailujen lopputurnauksessa 1982. Se karsiutui ensimmäisellä kierroksella. Toukokuussa 2021 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 148.

Kuwaitissa, samoin kuin muissa arabivaltioissa, järjestetään kamelien juoksukilpailuja marraskuusta toukokuuhun, kun ei ole liian kuuma. Kuwaitissa on rekisteröity noin tuhat kilpakamelia. Aiemmin ratsastajina käytettiin mahdollisimman pieniä lapsia, mutta 2000-luvulla on kokeiltu robottien käyttämistä.

Muuta

Vuonna 2015 tapahtuneen moskeijaan kohdistuneen pommi-iskun vuoksi Kuwait kerää kaikilta maahan saapuvilta henkilöiltä DNA-näytteen.

Lähteet

• O'Shea, Maria: Kuwait. Marshall Cavendish, 1999. ISBN 9780761408710

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Kuwait Wikivoyagessa (englanniksi)
• Official site of Kuwait (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ministry of information (Arkistoitu – Internet Archive)
• BBC News Country Profile - Kuwait
• US State Department - Kuwait includes Background Notes, Country Study and major reports