Liejukana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintulajia. Liejukana käsittelee elokuvaa.
Liejukana
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kurkilinnut Gruiformes
Heimo: Rantakanat Rallidae
Suku: Liejukanat Gallinula
Laji: chloropus
Kaksiosainen nimi

Gallinula chloropus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Liejukana Wikispeciesissä
  Liejukana Commonsissa

Liejukanan munia.

Liejukana (Gallinula chloropus) on rantakanojen heimoon kuuluva laajalle levinnyt laji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liejukanalla on musta höyhenpeite ja ruskea selkä, valkea pyrstön alapuoli ja pitkittäisjuova kyljessä, punainen nokka ja nokan tyvi. Vihertävät jalat. Nuori lintu on ruskeampi, ja sen nokka ja otsakilpi ovat vihertävät. Linnun pituus on 28–40 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 170–490 g. Soidinääni on kauas kantava, puliseva huutosarja.

Vanhin suomalainen rengastettu liejukana on ollut 5 vuotta 10 kuukautta 24 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 18 vuoden 7 kuukauden ikäinen yksilö.

Liejukanaa esiintyy kaikkialla maailmassa paitsi Etelänapamantereella ja Australaasiassa. Suomessa se on harvalukuinen pesimälintu etelän rehevillä vesillä esimerkiksi Suomenojan vedenpuhdistamolla Espoossa. Satunnaisesti sitä esiintyy Oulu-Joensuu linjalla asti. Suomessa pesii noin 100 paria. Euroopassa pesii 0,9–1,2 miljoonaa paria. Pohjois-Euroopan liejukanat talvehtivat etelämpänä, Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liejukanan elinympäristöä ovat rehevöityneet matalat vedet ja jätevedenpuhdistamot.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liejukanojen pesä on ”katollinen kori”, joka rakennetaan maahan tiheän kasviston joukkoon. Munia tulee 2–10 kappaletta. Väriltään ne ovat kellahtavan harmaita ja punertavatäpläisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat hautomiseen, noin 3 viikkoa, ja poikasten hoitoon. Poikaset oppivat lentämään noin 7 viikon ikäisinä. Vuodessa syntyy 2–3 poikuetta, Suomessa 1 tai 2 poikuetta.

Liejukana syö uidessaan sekä vesikasveja että pieniä vesieläimiä kuten sammakontoukkia. Syö myös nilviäisiä, matoja, hyönteisiä, pikkukaloja, raatoja ja toisinaan muiden lintujen munia.

  1. BirdLife International: Gallinula chloropus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.1.2015. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]