Musiikkikustantamo
Musiikkikustantamo on yritys, jonka tehtävä on saattaa musiikkiteos yleisön saataville. Kustannustoiminnan perustana ovat sopimuksella luovutetut tekijänoikeudet.[1] Kustantamo vastaa musiikkiteosten levittämisestä ja pyrkii saamaan teoksille käyttöä ja esityksiä. Nuottien julkaisutoiminnan lisäksi yritykselle kuuluu näin musiikin tekijänoikeuksien hallinnointi ja lisensiointi eri tarkoituksiin.[1] [2]. Suomessa musiikkikustantamot ovat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n jäseniä.
Musiikkikustantamon toimintaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustannusyhtiön toimialassa rekisteröitäessä on oltava maininta siitä, että yhtiö harjoittaa musiikinkustannustoimintaa. Kustantaja levittää ja edistää teosta aikaan saamalla siitä kaupallisia levytyksiä ja liittämistä kuvatallenteille, myymällä ja vuokraamalla nuotteja sekä hankkimalla teokselle julkisia esityksiä.[3] Teknologian kehittymisen myötä painetun nuotin merkitys on vähentynyt. [1] Musiikkikustannusalalla Suomessa sävelteosten tekijät ja kustantajat saavat Teoston kautta korvaukset teostensa käytöstä.[4] Teosto on säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien tekijänoikeusjärjestö. Tuloja hallinnoi käytännössä Nordisk Copyright Bureau (NCB) Tanskasta. Musiikkikustantamon varsinainen tulo syntyy Teoston esitys- ja mekanisointikorvausten perusteella maksamista tekijänoikeuskorvauksista, joiden kokonaistuloista normaalisti kustantamo saa kolmanneksen[5].
Kustantajalle tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat teoksia julkaisevat levy-yhtiöt sekä musiikkia eri käyttötarkoituksissa tarvitsevat tuotantoyhtiöt.[6][7]
Nykyään kustannussopimuksia tehdään huomattavasti vähemmän kuin 1980-luvulla, jolloin kustannussopimuksen solmiminen levytyksen yhteydessä oli vielä selviö useimmissa tapauksissa. Asiaan tuli kuitenkin muutos vuonna 1997, jolloin kilpailuvirasto antoi lausunnon, jonka mukaan musiikin kustannussopimuksen tekeminen ei saa olla ehtona levytyssopimuksen (eli julkaisusopimuksen) tekemiselle [8], vaan tämän kaltaista toimintaa voidaan pitää sitomisena eli kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaiseksi katsottavana vahingollinena kilpailunrajoittamisena.
Kustantajan tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustantajan tehtävät määritellään tekijän ja kustantajan välisellä kustannussopimuksella.[1] Kustannussopimuksen sisällöstä riippuu se minkä toimeinpiteiden tekeminen riittää täyttämään ns. kustantajan velvollisuudet. Vaikka sopimuksen muotoilu on vapaata, niin sopimus laaditaan usein Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n, Suomen Musiikkikustantajat ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n laatimien standardisopimusten pohjalta[9], joissa nykyisin valitaan nuotiton tai nuotillinen versio A tai B. Aiemmin kohdat nuoteista sovittiin sopimukseen sopivalla tavalla. Lain mukaan sovittu nuotti piti julkaista neljässä vuodessa.[10][11][12] Kustantajan velvollisuuksiin kuuluu tarjota kappaletta useille eri esittäjille ja markkinoida kappaletta mahdollisimman laajasti, muutoinkin kuin pelkästään yhden tallenteen muodossa, jotta se päätyisi useiden eri esittäjien keikkaohjelmistoihin ja julkaisuille. Etenkin kevyessä musiikissa tulot kertyvät pääosin äänitteiden käytöstä sekä konserteista.[1] Musiikin digitaalinen verkkojakelu saattaa entisestään muuntaa musiikinkustannustoiminnan roolia musiikkibisneksessä.[10] Kalliin nuotin teko ei ole välttämättä tekijän intressissä. Kustannussopimuksen sisältö on vapaasti musiikkikustantajan ja lauluntekijän sovittavissa, minkä vuoksi osa nykyisin suosii mm. tulosvastuullista kustannussopimusmallia[13].
Moderni musiikinkustannustoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyaikaisessa musiikinkustannustoiminnassa kustannustoiminnan painopiste on siirtynyt yksittäisten kappaleiden hallinnoinnin sijasta lauluntekijöiden managerointiin. Kustannusyhtiöt solmivat lauluntekijöiden kanssa ns. house writer -sopimuksia, jolloin kustannusyhtiöllä on mahdollisuus hyötyä tekijän tuotoksista taloudellisesti. Tämä luo samalla kustantajalle intressin käyttää musiikintuotantoprojetkeissa omia tallikirjoittajia ulkopuolisten yksittäisten tekijöiden sijasta.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Tietoa Musiikkikustantajat ry. Viitattu 26.2.2016.
- ↑ Suomalaisen populaarimusiikin kustannustoiminnasta Jari Muikku. 3.2000. Viitattu 31.1.2010.
- ↑ Kustannussopimukset Teosto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Teosto edustaa musiikintekijöitä Teosto ry. Viitattu 26.2.2016.
- ↑ Terminologiaa II: Levy-yhtiö, Kustantaja, Julkaisija, Tuottaja, Jakelija... Koivulahden blogi. 5.8.2009. Arkistoitu 8.2.2011. Viitattu 31.1.2010.
- ↑ Jiffel Publishing Jiffel. Viitattu 26.2.2016.
- ↑ Musiikkikustantajan rooli muutoksessa: Biisimyyjästä manageriksi Teosto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 26.2.2016.
- ↑ Kilpailuviraston päätös kilpailuviraston kotisivut. 31.1.1997. Viitattu 23.2.2011.
- ↑ Mallikustannussopimus Elvis ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ a b FAQ - Kustannussopimukset Suomen Muusikkojen liitto ry. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Ensio Musicille jättilasku kustannussopimuksista ELVIS ry:n tiedotteet. 2009. Viitattu 23.2.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tuomo Hämäläinen pääsi irti kustannussopimuksista ELVIS ry:n tiedotteet. 2010. Viitattu 23.2.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Samuli Koivulahti: Esimerkki tulosvastuullisesta kustannussopimusmallista samulikoivulahti.com. 2008. Samuli Koivulahti. Viitattu 23.2.2011.
- ↑ Co-Writing, suljetut tiimit ja miten linnakkeeseen murtaudutaan – biisintekijöiden verkostoitumistapahtuman anti – Suomen sanoittajat www.sanoittajat.fi. Viitattu 14.9.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]