Peikko
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Peikko on taruolento. Peikkoja esiintyy saduissa ja fantasiakirjallisuudessa. Peikkoa on hankala määritellä, sillä tälle fiktiiviselle olennolle on kuvailtu niin monenlaisia ominaisuuksia.
Peikko suomalaisessa kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisessa tarustossa peikko on tarkoittanut tarinasta ja paikkakunnasta riippuen erilaisia rumia ja ilkeitä, isoja tai pieniä ihmismäisiä olentoja. Vuoripeikko tai vuorenpeikko asui vuorella tai mäellä ja muistutti usein jättiläistä. Perinteisiä suomalaisia peikkoja muistuttavat kovasti hiidet. Sanana peikko tarkoitti ilmeisesti alun perin roistoa, rikollista, erakkoa tai neidonryöstäjää, joka yleensä piileskeli. Viron kielessä sanan peikko vastine peigmees tarkoittaa sulhasta ja on luultavasti yhteydessä neidonryöstäjän merkitykseen. (Katso myös: peijakas)
Skandinaavisessa mytologiassa peikoilla eli trolleilla[1] oli iso nenä, pitkät kädet sekä karvainen ruumis ja häntä. Ne olivat tyhmiä ja niillä oli tapana kaapata ihmislapsia sekä vaihtaa ne omiin peikkolapsiinsa. Skandinaavisessa mytologiassa oli erikokoisia peikkoja, joista suurimmat olivat jättiläismäisiä ja pienimmät kääpiön kokoisia.
Suomalaisista nykykirjailijoista Johanna Sinisalo on ansiokkaasti hyödyntänyt peikkoa esikoisromaanissaan Ennen päivänlaskua ei voi (2000).
Tunnetuimmat suomalaiset peikot ovat nykyisin Tove Janssonin luomat Muumit. Tunnetuin heistä on Muumipeikko.[2][3]
Allu Tuppuraisen luoma hahmo, Rölli-peikko, on hauskuttanut lapsia elokuvien, laulujen ja TV-sarjojen kautta jo vuodesta 1985 lähtien.
Tunnettuja ovat myös John Bauerin peikot.
Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta tiikeri (1978) ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista. Ajatus on esitetty useissa muissakin yhteyksissä, ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa.lähde?
Kirjallisuuden ja roolipelimaailmojen peikkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]J. R. R. Tolkien on kirjassaan Hobitti eli sinne ja takaisin (1937) kuvannut peikot isoiksi, rumiksi köriläiksi, jotka kaihtavat päivänvaloa, koska se muuttaa ne kiveksi. Kirjassa Taru sormusten herrasta (1954–1955) mainitaan uusi peikkorotu nimeltään Olog-hai, jonka edustajat eivät pelänneet auringonvaloa ja olivat paljon älykkäämpiä kuin tavalliset peikot. Tolkienin peikot palvelivat pahuuden voimia.[4]
Greg Staffordin luomassa fantasiamaailma Gloranthassa peikot puolestaan ovat älykkäitä ja usein isokokoisia pimeydenolentoja, jotka syövät lähes kaikkea. Gloranthan peikkojen kulttuuri on matriarkaalinen, ja naaraat ovat uroksia kookkaampia. Gloranthassa peikoilla on erityinen yöaisti, joka muistuttaa periaatteiltaan kaikuluotausta.
Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin teoksissa Suuri tonttukirja ja Tonttujen kutsu, peikot ovat tonttujen pahimpia vihollisia, jotka keksivät aina likaisia temppuja tonttujen ja metsän eläinten kiusaksi, mutta eivät ole varsin älykkäitä, joten niitä on helppo huijata. Peikot ovat näissä teoksissa samanlaisia kuin Skandinaavisessa mytologiassa.
David Eddingsin fantasiatrilogioissa Eleniumin taru (1989-1991) ja Tamulin taru (1992-1994) peikot ovat tyhmänpuoleisia, ihmistä huomattavasti kookkaampia olentoja. Ne eivät kykene elämään kuin viileässä tai kylmässä ilmastossa. Kirjoissa on myös joitakin viitteitä peikkojen ja ihmisten yhteisestä esi-isästä.
Forgotten Realms-fantasiamaailmassa peikot ovat isoja ja vahvoja pimeyden olentoja, jotka käyttävät aseina lähinnä omia kynsiään. Ne asuvat yleensä metsässä tai suolla. Ne voi tappaa pelkästään tulella tai hapolla. Jos peikolta leikataan raaja irti, ne kasvattavat itselleen uuden ja lisäksi irronnut raaja kasvattaa itselleen uuden vartalon.
Blizzard Entertainmentin Warcraft-tietokonepeleissä peikot ovat ketteriä, pitkiä ja hoikkia olentoja, jotka käyttävät aseinaan kirveitä ja keihäitä sekä harjoittavat voodoo-taikuutta. Warcraftin peikkorotuihin kuuluu esimerkiksi vihreäihoisia metsäpeikkoja, sinivalkoisia jääpeikkoja ja harmaaihoisia viidakkopeikkoja. Metsäpeikot ja jääpeikot puhuvat espanjalaisella aksentilla sekä viidakkopeikot jamaikalaisella aksentilla. Peikko on pelattava hahmo Blizzardin nettiroolipelissä World of Warcraft. Peikko (troll) voi tarkoittaa myös hiittä (goblin), jotka ovat World of Warcraftissa tavallisia peikkoja paljon pienempiä, aina vihreäihoisia ja lisäksi hyvin ahneita.[5]
Peikot taiteessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Meripeikko (Theodor Kittelsen, 1887). -
Metsänpeikko (Theodor Kittelsen, 1906). -
Peikko miettii ikäänsä (Theodor Kittelsen, 1911). -
Peikkoja ihmislapsen ympärillä (John Bauer). -
Vaihdokas (John Bauer, 1913).
.jpg)
.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hugo-peikko (televisiopelihahmo)
- Harry Potter -kirjat ja -elokuvat
- Peikonmetsästäjä (2010)
- Peikko (2022)
- Raja (2018)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lindow, John: Trolls: An Unnatural History. London: Reaktion Books, 2014. ISBN 978-1-78023-289-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Trollit leluilmiönä, luettu 3.10.2019
- ↑ http://www.kysy.fi/kysymys/mita-elaimia-muumihahmot-ovat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004706438.html
- ↑ Katelyn Stine: Goblins, Greed, and Goodness: The Symbolic and Narrative Degradation of Goblins within The Hobbit. 4610 English: Individual Authors: J.R.R. Tolkien, 1.10.2015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Goblin - WoW World of Warcraft. Viitattu 21.4.2024. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]