Sadio Mané
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 10. huhtikuuta 1992 | ||
Syntymäpaikka | Sédhiou, Senegal | ||
Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä | ||
Pituus | 174 cm | ||
Seura | |||
Seura | Al-nassr | ||
Pelinumero | 10 | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2011–2012 | FC Metz | 22 | (13) |
2012–2014 | Red Bull Salzburg | 63 | (31) |
2014–2016 | Southampton | 67 | (21) |
2016–2022 | Liverpool | 196 | (90) |
2022–2023 | Bayern München | 25 | (7) |
2023- | Al-Nassr | 0 | (0) |
Maajoukkue | |||
2012– | Senegal | 97 | (37) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 2. elokuuta 2023.
|
Sadio Mané (s. 10. huhtikuuta 1992 Sédhiou) on senegalilainen jalkapalloilija, joka edustaa Saudi-Arabian Valioliigassa pelaavaa Al-Nassria. Oikeajalkainen Mané on pelipaikaltaan laituri, tosin hän voi pelata myös muilla hyökkäyksen pelipaikoilla. Mané edustaa maajoukkuetasolla Senegalin jalkapallomaajoukkuetta. Elokuussa 2023 Mané liittyi saudiarabialaisseura Al-Nassriin nelivuotisella sopimuksella. Siirtosumma oli arvolta noin 24 miljoonaa euroa.[1] Ennen Al-Nassria Mané on pelannut Ranskan Ligue 2:ssa Metzissä, Itävallan Bundesliigan Red Bull Salzburgissa, Valioliigan Southamptonissa sekä Liverpoolissa, ja Bundesliigan Bayern Münchenissä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mané edusti Ranskan Ligue 2:n FC Metziä vuodet 2011−2012. Elokuussa 2012 hän siirtyi Itävallan Bundesliigan Red Bull Salzburgiin noin 4 miljoonalla eurolla. Salzburgissa Mané oli mukana voittamassa liigaa ja cupia kaudella 2013−2014. Hän pelasi Salzburgissa kaikkiaan 63 liigaottelua, ja teki 31 maalia. Eurooppa-liigassa hän teki 11 ottelussa viisi maalia. Hän pelasi myös viisi ottelua Mestarien liigan karsinnoissa.
Syyskuussa 2014 Mané siirtyi Valioliigan Southampton FC:hen arviolta 23 miljoonan euron siirtokorvauksella. Hän debytoi liigassa syyskuussa Queens Park Rangersia vastaan ja teki ensimmäisen liigamaalinsa 1−0-voitossa Stoke Cityä vastaan lokakuussa. Ensimmäisellä kaudellaan Southamptonissa (2014−2015) Mané nousi avauskokoonpanon pelaajaksi tehden 30 ottelussa kymmenen maalia. Kaudella 2015−2016 hän teki 37 valioliigaottelussa 11 maalia ja antoi seitsemän maalisyöttöä. Ottelussa Manchester Cityä vastaan hän teki hattutempun.
Kesällä 2016 Mané siirtyi 41,2 miljoonan euron siirtosummalla Liverpool FC:n riveihin. Ensimmäisellä kaudellaan hän teki 27 valioliigaottelussa 13 maalia ja antoi kuusi maalisyöttöä. Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen[2]. Seuraavalla kaudella hän viimeisteli valioliigassa 29 ottelussa kymmenen ja alusti seitsemän maalia. Mestarien liigassa hän teki 11 ottelussa kymmenen maalia, näistä yhden tappiollisessa finaalissa Real Madridia vastaan.
Kaudella 2018−2019 Mané viimeisteli Valioliigassa 36 ottelussa 22 maalia, mikä riitti jaettuun maalikuninkuuteen[3]. Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen[4]. Mestarien liigassa hän teki 13 ottelussa neljä ja syötti kolme maalia. Hän pelasi myös Liverpoolin voittoisassa loppuottelussa Tottenhamia vastaan. Hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen[5].
Mané viimeisteli Liverpoolin mestaruuskaudella 2019–2020 pelaamissaan 35 valioliigaottelussa 18 ja alusti yhdeksän maalia. Hänet valittiin jälleen Valioliigan kauden joukkueeseen[6]. Hän voitti myös UEFA Super Cupin ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Mestarien liigan kahdeksassa ottelussa hän teki kaksi maalia. Kaudella 2020–2021 hän pelasi 35 valioliigaottelua, joissa teki 11 ja syötti kahdeksan maalia. Mestarien liigassa hän viimeisteli kolme maalia pelaamissaan kymmenessä ottelussa. Kaudella 2021–2022 hän pelasi Valioliigassa 34 ottelua, joissa teki 16 ja syötti neljä maalia. Hänet valittiin jälleen Valioliigan kauden joukkueeseen[7]. Mestarien liigassa hän pelasi kaikissa 13 ottelussa, ja oli avauskokoonpanossa myös tappiollisessa loppuottelussa. Hän teki viisi maalia, muun muassa yhden molemmissa välieräotteluissa. Hän oli avauksessa Liverpoolin voittamissa FA Cupin ja liigacupin loppuotteluissa.
Mané siirtyi Bayern Müncheniin kesällä 2022. Tulokaskaudellaan hän pelasi Bundesliigassa 25 ottelua, joissa hän teki seitsemän maalia ja antoi viisi maalisyöttöä Bayernin voittaessa mestaruuden. Hän oli voittamassa myös DFL-Supercupia. Mestarien liigassa pelaamissaan yhdeksässä ottelussa hän teki kolme maalia. Manchester Citylle kärsityn puolivälierätappion jälkeen Manén kerrottiin lyöneen pukuhuoneessa joukkuetoveriaan Leroy Sanéa hermostuttuaan tämän kentällä antamasta palautteesta[8].
Elokuussa 2023 Mané siirtyi Al-Nassriin.[9]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mané kuului Senegalin joukkueeseen vuoden 2012 kesäolympialaisissa Lontoossa. Hän pelasi siellä jokaisessa Senegalin neljästä ottelusta. Senegalin jalkapallomaajoukkueessa Mané debytoi saman vuoden toukokuussa Marokkoa vastaan, ja kuuluu nykyisin joukkueen avainpelaajiin. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki MM-karsintaottelussa Liberiaa vastaan kesäkuussa 2012. Hän kuului joukkueeseen myös vuoden 2015 Afrikan-mestaruuskilpailuissa, jossa pelasi kaksi ottelua. Afrikan-mestaruuskilpailuissa 2017 hän pelasi kolme ottelua. MM-kilpailuissa 2018 hän pelasi Senegalin kaikki kolme ottelua, ja teki maalin ottelussa Japania vastaan.
Afrikan mestaruuskilpailuissa 2019 Mané pelasi kuusi ottelua ja teki kolme maalia Senegalin saavuttaessa hopeaa. Hänet valittiin turnauksen tähdistöjoukkueeseen[10]. Hänet valittiin Afrikan vuoden jalkapalloilijaksi 2019[11]. Tammikuuhun 2022 siirretyissä Afrikan-mestaruuskilpailuissa 2021 hän oli avauskokoonpanossa Senegalin kaikissa seitsemässä ottelussa, ja teki kolme maalia. Loppuottelussa Egyptiä vastaan hän teki rangaistuspotkukilpailussa Senegalin mestaruuden ratkaisseen viimeisen maalin.[12] Hän joutui jäämään jalkavamman vuoksi pois MM-kilpailuista 2022[13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sadio Mané Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- http://www.national-football-teams.com/player/47674/Sadio_Mane.html
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sadio Mane: Bayern Munich winger joins Al Nassr in £24m deal and on £650,000 a week Sky Sports. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ PFA teams of the year: Chelsea and Tottenham dominate Premier League XI bbc.com. 20.4.2017. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Valioliigan maalikuninkuus selvillä – huippuvireinen afrikkalaiskolmikko teki historiaa valioliiga.com. 12.5.2019. Viitattu 12.6.2019.
- ↑ Tässä on Valioliigan vuoden joukkue: Liverpool ja Man City dominoivat – Hazard ja Salah eivät mahtuneet mukaan valioliiga.com. 25.4.2019. Viitattu 12.6.2019.
- ↑ UEFA Champions League Squad of the Season uefa.com. 2.6.2019. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
- ↑ PFA Player of the Year: Kevin de Bruyne and Beth England named 2020 winners bbc.com. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Pelaajayhdistys valitsi Valioliigan vuoden joukkueen: Liverpoolin dominanssia valioliiga.com. 9.6.2022. Viitattu 10.6.2022.
- ↑ Bild: Sadio Mané löi toista Bayern-tähteä murskatappion jälkeen suomifutis.com. 12.4.2023. Viitattu 31.7.2023.
- ↑ Bayern Munchenin vahvistus Sadio Manen siirtoon fcbayern.com.
- ↑ Caf Announces Afcon Team of The Tournament soccerladuma.co.za. 21.7.2019. Arkistoitu 7.6.2020. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Liverpool’s Sadio Mané named African Footballer of the Year for first time theguardian.com. 7.1.2020. Viitattu 10.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Senegal - Egypt, Feb 6, 2022 - Africa Cup of Nations - Match sheet www.transfermarkt.co.uk. Viitattu 15.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Moukarinisku MM-haaveille – yksi kirkkaimmista tähdistä ulos Qatarin kisoista mtvuutiset.fi. 18.11.2022. Viitattu 31.7.2023.
1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland