Serbia ja Montenegro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Serbia ja Montenegro
Србија и Црна Гора
Srbija i Crna Gora
1992–2006
Serbia ja Montenegron lippu Serbia ja Montenegron vaakuna

Serbia ja Montenegro Euroopan kartalla. Vaaleanvihreällä Kosovo.
Serbia ja Montenegro Euroopan kartalla. Vaaleanvihreällä Kosovo.

Valtiomuoto liittotasavalta, valtioliitto
Valtionpäämies Presidentti
Pääkaupunki Belgrad (lainsäädännöllinen ja hallinnollinen)
Podgorica (oikeudellinen)
Muita kaupunkeja Novi Sad (194 374 as.)
Niš (175 477 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 102 350 km² 
– josta sisävesiä 0,25 %
Väkiluku (2000) 10 662 087
– väestötiheys 104 as. / km²
Viralliset kielet serbia2
Kielet unkari ja albania2
Valuutta Serbian dinaari, Montenegrossa ja Kosovossa euro (RSD ja €)
BKT (1995) 11,6 miljardia USD
BKT per asukas 2 650 USD
HDI (1996) 0,725
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 15,5 %
– teollisuus 27,6 %
– palvelut 56,8 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Lyhenne CS
– ajoneuvot: SCG
Kansainvälinen
suuntanumero
+381
Tunnuslause Само слога Србина спасава (Samo sloga Srbina spasava, ”Vain yhtenäisyys pelastaa serbit”)
Kansallislaulu Hej, sloveni
Edeltäjä Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan lippu Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
Seuraajat  Serbia
 Montenegro

1. Korkein oikeus sijaitsi Podgoricassa.
2. Vojvodinassa virallisia kieliä olivat myös romania, ruteeni, unkari, slovakki ja kroaatti, Kosovossa albania ja Montenegrossa montenegro.

Serbia ja Montenegro (serb. Србија и Црна Гора, Srbija i Crna Gora) oli valtio Balkanilla 1992–2006. Vuosina 1992–2003 se oli vielä liittotasavalta nimeltään Jugoslavian liittotasavalta (serb. Савезна Република Југославија, Savezna Republika Jugoslavija), joka muodostui Jugoslavian hajotessa ja jota nimitettiin ”Tynkä-Jugoslaviaksi”. Se muutettiin Serbian ja Montenegron valtioliitoksi vuonna 2003. Valtioliitto hajosi kesäkuussa 2006 Montenegron julistauduttua itsenäiseksi, ja Serbiasta tuli sen juridinen seuraaja.

Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan hajotessa sen osaksi jääneet Montenegro ja Serbia muodostivat uuden, järjestyksessään kolmannen Jugoslavian eli Jugoslavian liittotasavallan huhtikuussa 1992. Se oli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan vain yksi Jugoslavian viidestä seuraajasta eikä näin ollen voinut periä Jugoslavian paikkaa YK:ssa.

Entisen Jugoslavian omaisuuden ja velkojen jaon estivät Jugoslavian hajoamissodat, joiden vuoksi Jugoslavian liittotasavalta oli kauppa- ja merisaarrossa vuoteen 1995. Tällöin neuvoteltiin Kroatian sekä Bosnia ja Hertsegovinan sisällissodat päättänyt Daytonin rauhansopimus Jugoslavian, Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan kesken.[1]

Paljolti Serbian johtamassa Jugoslaviassa hallitsi Serbian presidentti Slobodan Milošević vuoteen 1997, jonka jälkeen hän toimi valtaoikeuksiltaan vahvistettuna koko Jugoslavian presidenttinä. Milošević syrjäytettiin opposition mielenosoituksissa syksyllä 2000.[1] Hänet pidätettiin ja luovutettiin Jugoslavia-tuomioistuimelle vuonna 2001.

Jugoslavia hyväksyttiin YK:n jäseneksi vuonna 2000. Vuonna 2003 Jugoslavian parlamentti hyväksyi valtioliiton nimeltään Serbia ja Montenegro. Liitosta tehtiin löyhä koskien vain joitain aloja, kuten puolustus. Jäseninä olleilla kahdella tasavallalla oli oma talouspolitiikkansa ja valuuttansa, eikä niillä ollut yhteistä pääkaupunkia, vaan valtion instituutioista korkein oikeus toimi Montenegron Podgoricassa. Tasavaltojen tuli pysytellä liitossa vähintään kolme vuotta. Sen jälkeen toinen voisi halutessaan erota, mutta menettäisi tällöin oikeuden Serbia-Montenegron kansainväliseen asemaan, joka periytyisi kokonaisuudessaan toiselle osapuolelle.

Vuonna 2006 Montenegrossa järjestettiin kansanäänestys, jossa 55,4 % äänestäneistä (äänestysprosentti 86,3) kannatti Montenegron itsenäistymistä. Itsenäistymiseen vaadittu osuus äänistä oli 55 %, ja täten Montenegro itsenäistyi. Serbia ja Montenegro lakkasi olemasta Serbian julistauduttua valtioliiton juridiseksi seuraajaksi ja itsenäiseksi toimijaksi kesäkuussa 2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]