Sonny Listonin ja Muhammad Alin väliset nyrkkeilyottelut
Sonny Listonin ja Cassius Clayn/Muhammad Alin välillä käytiin vuosina 1964–1965 kaksi nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruusottelua. Ottelut käytiin 25. helmikuuta 1964 Floridan Miami Beachissa ja 25. toukokuuta 1965 Mainen Lewistonissa.
Ensimmäinen ottelu valittiin Ring Magazine -lehden vuoden otteluksi vuonna 1964. Ottelut muistetaan Alin suuresta itseluottamuksesta sekä hänen jatkuvasta vastustajan härnäämisestään.
Ennen miesten ensimmäistä kohtaamista Sonny Liston oli voittanut maailmanmestaruutensa Floyd Pattersonilta ensimmäisen erän tyrmäysvoitolla ja puolustanut sitä kerran uusintaottelussa Pattersonia vastaan kaataen tämän kolmasti kanveesiin ensimmäisen erän aikana. Hallitsevana maailmanmestarina ensimmäiseen otteluun lähtenyt Liston oli molempien ottelujen ennakkosuosikki, mutta hävisi yllättäen molemmilla kerroilla nuorelle vastustajalleen; ensimmäisellä kerralla teknisellä tyrmäyksellä seitsemännessä erässä ja toisella kerralla tyrmäyksellä jo ensimmäisessä erässä.
Liston vs. Clay I
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen ottelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||
| Päivämäärä | 25. helmikuuta 1964 | |
| Paikka | Convention Hall, Miami Beach | |
| Panoksena | WBA:n/WBC:n raskaansarjan maailmanmestaruus | |
|
| ||
| Sonny Liston vs. Cassius Clay | ||
| Sonny | The Louisville Lip | |
| Katsaus | ||
|---|---|---|
| Arkansas | Kotipaikka | Louisville, Kentucky |
| 35–34–1 KO 6 |
Tilastot | 19–19–0 KO 4 |
| 184 cm | Pituus | 191 cm |
| WBA:n/WBC:n raskaansarjan maailmanmestari | Mestaruus | |
|
| ||
| Lopputulos | Clay voitti luovutuksella 7. erän jälkeen | |
Sonny Liston nousi maailmanmestariksi voitettuaan Floyd Pattersonin ylivoimaisella ensimmäisen erän tyrmäyksellä Chicagossa, Illinois’ssa. Hänen ensimmäinen haastajansa oli nuori Cassius Clay, joka oli voittanut olympiakultaa 1960 Rooman kisoissa. Haastaja oli saapunut Listonin ja Pattersonin väliseen ensimmäiseen otteluun ja noussut kehään ottelun jälkeen jättämään haasteensa hallitsevalle mestarille. Kun vastausta haasteeseen ei tullut, vaan Liston päätti Clayn sijasta kohdata Pattersonin uusintaottelussa Las Vegasissa Nevadassa, Clay toisti temppunsa, jolloin Liston päätti hyväksyä haasteen.[1] Clay on muistelmissaan sanonut käyneensä läpi suuremman kampanjan titteliottelun saadakseen "kuin useimmat ehdokkaat presidentinvaaleissa".[2]
Nyrkkeilyn asiantuntijat pitivät vasta 22-vuotiasta haastajaa Cassius Clayta lähinnä vitsinä, vaikka hän olikin voittanut kaikki 19 ammattilaisotteluaan päästessään ensimmäistä kertaa ottelemaan raskaan sarjan maailmanmestaruudesta.[3] Mestari Sonny Liston oli kymmenvuotisella urallaan otellut 36 ottelua, joista hän oli hävinnyt ainoastaan yhden pisteillä.[4] Häntä pidettiin haastajaa teknisesti parempana nyrkkeilijänä ja nyrkkeilyasiantuntijat mielsivät hänet jo tuolloin yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista mestareista, verraten häntä samantyylisiin legendoihin, kuten Rocky Marciano ja Joe Louis.[5] The Ring -lehden perustaja Nat Fleisher oli jo julistanut Listonin kaikkien aikojen parhaimmaksi nyrkkeilijäksi hänen voitettuaan maailmanmestaruutensa, ja entinen maailmanmestari Joe Louis sanoi Listonin pysyvän mestarina niin kauan, kuin haluaa.[6][7] Hallitseva mestari olikin ottelun selkeä ennakkosuosikki vedonlyöntikertoimin 7–1.[8]
Ottelu päätettiin käydä 25. helmikuuta 1964 Miami Beachissa ja siinä ratkaistiin kahden merkittävimmän nyrkkeilyliiton, WBC:n ja WBA:n, maailmanmestaruudet.[9]
Clayn poikkeuksellinen itsevarmuus huvitti monia lajia seuranneita. Hän julisti jo hyvissä ajoin olevansa seuraava raskaan sarjan maailmanmestari ja kuvaili itseään sanoin: ”Olen suurin, olen kaunein!”[9][10] Kun toimittaja kysyi häneltä, pelkääkö hän Sonny Listonia, hän vastasi ”mustien pelkäävän valkoisia paljon enemmän kuin mustia”.[11] Myöhemmin Clay on myöntänyt pitäneensä Listonia pelottavana vastustajana.[1] Haastajan itsevarmat lausunnot huvittivat Listonia, joka ihmetteli ääneen, kuinka saada nyrkkinsä haastajan suuresta suusta ulos. Cassius Clayn tapana oli myös ollut ammattilaisurallaan ennustaa, missä erässä hänen ottelunsa päättyvät. Kun hän eräässä haastattelussa ilmoitti ottelun päättyvän kahdeksannessa erässä, oli Liston todennut, että pelkästään kaksi riittää.[6]
Ottelua edelsivät haastajan ennennäkemättömät tempaukset, jotka herättivät ihmisten kiinnostuksen ottelua kohtaan. Clay esimerkiksi tunkeutui Listonin harjoitussalille ja jopa hänen kotiinsa Denveriin nimittelemään tätä ”rumaksi karhuksi”.[12] Clay soitti puhelinkopista kaikille Denverin sanomalehdille ja televisiokanaville matkien vanhan naisen ääntä. Hän kertoi lehdille haastaja Cassius Clayn aikovan ”tunkeutua Listonin kotiluolaan yöllä”. Clay otti mukaansa karhunraudat ja turkin ja meni Listonin pihalle, jolloin hiilihangolla aseistautunut Liston käski häntä poistumaan. Poliisi ehti saapua paikalle ennen tilanteen kärjistymistä.[1] Clay jatkoi häirintä-taktiikkaansa vielä ottelua edeltäneessä punnituksessa, jossa hän huusi tyrmäävänsä Listonin kahdeksannessa erässä. Monet, kuten paikalla ollut nyrkkeilyliiton tarkkailija, pitivät tätä merkkinä haastajan hermostuneisuudesta, vaikka Clayn lääkäri totesi hänen olleen täysin normaali punnituksen jälkeen suoritetuissa tutkimuksissa.[11][13] Listonin kiusaaminen oli osa Clayn ottelustrategiaa, sillä hän halusi ärsyttää vastustajaansa niin, ettei tämä kehässä pystyisi keskittymään lainkaan tekniikkaan.[13][1] Nyrkkeilykomissio rankaisi Clayta hänen käytöksestään punnituksessa 2000 $ sakoilla.[14]
Cassius Clayn yllättävä toiminta ja itsevarmat lausunnot saivat lopulta Listoninkin hämilleen, sillä hän ei enää tiennyt, oliko hänen vastustajansa peloissaan vai hullu. Liston yritti vielä ennen kamppailua nujertaa vastustajan pelätyllä tuijotuksellaan, johon Clay tyytyi vastaamaan: ”I’ve got you now Chump!”.[6]
Ottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä erässä Clay vältteli aggressiivista Listonia ja väisteli tanssia muistuttavalla tyylillään hänen lujia iskujaan,[11] lyöden tätä samalla pitkällä jabillaan aina, kun pystyi. Liston yritti ajaa vastustajaansa takaa ja lyödä tätä voimakkailla koukuillaan vartaloon, kuitenkin tuloksetta.[6] Kolmannen erän alkaessa Clay johti ottelua ja oli saanut Listonin silmäkulmat vuotamaan verta, mutta Listonin lyömät osumat pitivät ottelun tasaisena.[14]
Neljännen ja viidennen erän välisellä tauolla Listonin silmien ympärille levitettiin voidetta, jonka piti vähentää verenvuotoa. Epähuomiossa tätä ainetta joutui myös hänen käsineisiinsä ja sitä kautta Clayn silmiin. Aine sokaisi Clayn niin pahasti, että hän ehdotti erätauon aikana jopa ottelun keskeyttämistä, mutta valmentaja Angelo Dundee torjui tämän mahdollisuuden.[11] Kuudennen erän alkaessa Clay sai näkönsä takaisin ja kykeni jatkamaan ottelua täysipainoisesti. Hän sai lyötyä muutamia kovia iskuja Listonin kasvoihin. Seitsemännen erän alkaessa Liston ei poistunutkaan kulmauksestaan, koska hänen olkapäänsä oli kipeytynyt, ja Clay julistettiin voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä.[13] Ensimmäistä kertaa nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruusottelu oli päättynyt hallitsevan mestarin luovuttamiseen.[15] Ottelu oli päättymishetkellään kehätuomari Barney Felixin ja arvostelutuomarien tekemien laskelmien mukaan tasatilanteessa.[14]
Kamppailu palkittiin Ring Magazinen jakamalla Vuoden ottelu -tittelillä. Koska ottelun tulos oli ollut yllättävä, alkoi lehdistön keskuudessa liikkua huhuja ennalta sovitusta tuloksesta suurien vedonlyöntivoittojen toivossa,[16] vaikka kehälääkäri olikin todennut Listonin vamman todellisuuden.[17] Las Vegasin vedonlyöntitoimistot kuitenkin vahvistivat, ettei haastajan puolesta ollut lyöty epäilyttävän suuria vetoja.[16]
Ali vs. Liston II
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Päivämäärä | 25. toukokuuta 1965 | |
| Paikka | St. Dominic's Hall, Lewiston, Maine | |
| Panoksena | WBA:n/WBC:n raskaansarjan maailmanmestaruus | |
|
| ||
| Muhammad Ali vs. Sonny Liston | ||
| The Louisville Lip | Sonny | |
| Katsaus | ||
|---|---|---|
| Louisville, Kentucky | Kotipaikka | Arkansas |
| 20–20–0 KO 4 |
Tilastot | 36–34–2 KO 6 |
| 191 cm | Pituus | 184 cm |
| 92 kg | Paino | |
| Mestaruus | ||
|
| ||
| Lopputulos | Ali voitti tyrmäyksellä 1. erässä | |
Ennen ottelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitettuaan ensimmäisen kohtaamisen ja maailmanmestaruuden, kehui Clay ravistelleensa maailmaa ja kysyi yleisöltä huutamalla, kuka on suurin nyt.[10] Ottelua seuraavana päivänä Clay ilmoitti liittyneensä Nation of Islamiin ja muuttavansa nimensä Cassius X:ksi.[16] Myöhemmin hän otti käyttöön järjestön johtaja Elijah Muhammadin hänelle antaman musliminimen Muhammad Ali, joka tarkoittaa ylistämisen arvoista. Uusintaottelusta Listonin ja Alin välillä alettiin luonnollisesti puhua ja Ali hyväksyikin Listonin antaman haasteen. WBA-liitto ei kuitenkaan hyväksynyt Listonia Alin haastajaksi, koska hän ei ollut liiton nimeämä ykköshaastaja, ja otti Alilta tämän maailmanmestaruuden pois. Alin ja Listonin välisessä uusintaottelussa panoksena oli ainoastaan WBC:n maailmanmestaruusvyö.[5] Molemmille osapuolille maksettiin kohtaamisesta 480 657 dollarin palkkio.[18]
Liston ja Ali kohtasivat uudelleen 25. toukokuuta vuonna 1965 Mainen Lewistonissa. Ottelua oli jouduttu siirtämään kerran Clayn jouduttua tyräleikkaukseen.[18] Ennen ottelun alkua Listonin harjoittelu ei sujunut hyvin, vaikka hän treenasi kovemmin kuin koskaan ennen ja harjoituksissaan häntä oli tukemassa myös entinen maailmanmestari Joe Louis.[6][17] Sonny Liston oli jälleen kamppailun ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa vain 8–5-suhteella.[6]
Ottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamppailun alettua Ali liikkui nopeasti ympäriinsä tanssiliikkein, yrittäen pitää etäisyyttä vastustajaansa. Yllättäen hän löi äärimmäisen nopean oikean (tunnetaan nimellä Phantom punch[8], nk. "ankkuri-isku", lyhyt yliolanisku oikealla[19]), joka kaatoi Listonin kanveesiin ensimmäistä kertaa urallaan. Nopea isku jäi monilta katsojilta huomaamatta.[6] Kaadettuaan Listonin Ali jäi seisomaan hänen viereensä huutaen ja uhoten kehätuomarina toimineen entisen maailmanmestari Jersey Joe Walcottin yrittäessä saada hänet takaisin kulmaukseensa. Tuomari unohti tämän vuoksi laskea Listonille lukua ja hän pääsi nousemaan ylös kanveesista. Miehet jatkoivat tämän jälkeen ottelua, kunnes tuomari kävi tiedustelemassa ajanottajalta, kauanko Liston oli ollut kanveesissa. Tämän kerrottua ajan, päätti tuomari keskeyttää ottelun julistaen Alin voittajaksi tyrmäyksellä.[3] Ensimmäistä erää oli tyrmäyshetkellä oteltu vain 1 minuutti ja 58 sekuntia, mutta eri lähteiden ilmoittamat ajat saattavat vaihdella muutaman sekunnin tarkkuudella. Alun perin ottelun ilmoitettiin kestäneen vain minuutin.[14]
Jälleen kerran ottelu herätti epäilyksiä sopupelistä osapuolten välillä, jopa enemmän kuin Miamin kohtaaminen oli aiheuttanut.[18] Kaksi vuotta myöhemmin antamassaan haastattelussa Liston kielsi tämän mahdollisuuden jyrkästi.[20] Hän on itse sanonut, että Ali sattui vain lyömään häntä oikealla hetkellä, kun hänen tasapainonsa ei ollut kunnossa.[3] Ali taas on sanonut halunneensa toisessa ottelussa todistaa kaikille, ettei ensimmäinen voitto ollut johtunut sopupelistä tai Listonin olkapään kipeytymisestä, minkä takia hän suunnitteli voittavansa Listonin selvästi: "En halunnut antaa hänen keksiä tekosyitä tai luovuttaa. Siksi toivoin hänen nousevan".[19]
Ottelujen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muhammad Ali jatkoi Liston-voittojensa jälkeen uraansa hallitsevana raskaansarjan WBC-liiton maailmanmestarina. Hän puolusti maailmanmestaruuttaan yhdeksän kertaa voitokkaasti ja voitti lopulta takaisin myös aiemmin menettämänsä WBA-liiton maailmanmestaruuden, kunnes joutui ottelukieltoon kieltäydyttyään lähtemästä Vietnamin sotaan vuonna 1967. Hän palasi vielä tämän jälkeen nyrkkeilykehään ja voitti maailmanmestaruutensa takaisin vuonna 1974.[21] Sonny Liston taas piti vuoden tauon otteluista nöyryyttävän ensimmäisen erän tappionsa jälkeen ja palasi kehään yllättäen Ruotsissa vuonna 1966 käydyssä kamppailussa. Hän jatkoi uraansa aina vuosikymmenen loppuun asti kärsien vain yhden tappion tuona aikana NABF:n Pohjois-Amerikan mestaruusottelussa. Maailmanmestaruusotteluun hän ei enää päässyt. Liston löydettiin kuolleena vuonna 1971 kotoaan Las Vegasissa.[18]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ali, Muhammad; Durham, Richard: Suurin ja kaunein. Suomentanut Jussi Nousiainen. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-3664-2
- Goldstein, Alan: Muhammad Ali – legendaarisen nyrkkeilijän tarina, s. 35. Suomentanut Marianna Kurtto. Jyväskylä: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7653-6
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- Tiainen, Jorma O. ym. (toim.): Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Goldstein, s. 35
- ↑ Suurin ja kaunein, s. 103
- ↑ a b c Bellfield, Lee: This Month In Boxing History: Muhammad Ali vs. Sonny Liston II; May 1965 saddoboxing.com. 22.5.2005. SaddoBoxing.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Boxer: Sonny Liston BoxRec.com. Arkistoitu 17.6.2013. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Lounasheimo, s. 374
- ↑ a b c d e f g Janne Romppainen: Sonny Liston, karhun kourat ammattinyrkkeily.net. 16.5.2006. Ammattinyrkkeily.net. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 1.11.2010. (suomeksi)
- ↑ Sam Gregory: Sonny Liston: Facts thesweetscience.com. 23.6.2004. TheSweetScience.com. Arkistoitu 10.2.2005. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Carlos Acevedo: Was Ali the Greatest Heavyweight? boxinginsider.com. 14.7.2008. BoxingInsider.com. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Vuosisatamme Kronikka, s. 906
- ↑ a b Prizefighting: Playing Grownups Time Magazine. 13.11.1964. Time.com. Arkistoitu 14.12.2011. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Larry Schwartz: 'A Great Champ' ESPN.com: ESPN. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Sport: Bull v. Butterfly: A Clash of Champions Time Magazine. 8.3.1971. Time.com. Arkistoitu 30.8.2009. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Lee Ellfield: Liston-v-Cassius-Clay.html Sonny Liston v Cassius Clay, February 25 1964 saddoboxing.com. 16.10.2004. SaddoBoxing.com. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lounasheimo, s. 372
- ↑ Lounasheimo, s. 348
- ↑ a b c Prizefighting: Cassius X Time Magazine. 13.5.1964. Time.com. Arkistoitu 14.12.2011. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Lounasheimo, s. 348
- ↑ a b c d Lounasheimo, s. 349
- ↑ a b Goldstein, s. 45
- ↑ Prizefighting: Playing Grownups Time Magazine. 13.11.1964. Time.com. Arkistoitu 14.12.2011. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Lounasheimo, s. 374–380