Suede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo brittiläisestä rockyhtyeestä. Tämän samannimisestä debyyttialbumista katso Suede (albumi)
Suede
Suede esiintymässä Royal Albert Hallissa vuonna 2010.
Suede esiintymässä Royal Albert Hallissa vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa 1989–2003, 2010–
Tyylilaji Vaihtoehtorock, brittipop, glam rock
Kotipaikka Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli englanti
Jäsenet

Brett Anderson,  laulu
Richard Oakes,  kitara, taustalaulu
Mat Osman,  basso
Simon Gilbert,  rummut
Alex Lee,  kitara, piano, taustalaulu

Entiset jäsenet

Bernard Butler,  kitara (1991–1994)
Neil Codling,  piano (1994–2001)
Justine Frischmann,  kitara
Justin Welch,  rummut
Mike Joyce,  rummut

Levy-yhtiö

Sony BMG
Columbia Records
Nude

Aiheesta muualla
Kotisivut

Suede on brittiläinen rockmusiikkia esittävä yhtye, jonka laulaja Brett Anderson, kitaristi Justine Frischmann ja basisti Mat Osman perustivat Lontoossa vuonna 1989. Sueden nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat Andersonin ja Osmanin ohella kitaristi Richard Oakes, rumpali Simon Gilbert ja pianisti Alex Lee. Yhtye on julkaissut urallaan kuusi studioalbumia.

Suede julkaisi esikoisalbuminsa Suede vuonna 1993, ja saavutti kotimaassaan valtavan suosion singlellään ”Animal Nitrate”. Yhtyeestä tuli yksi 1990-luvun brittipop -genren näkyvimpiä nimiä. Toisen albumin Dog Man Star levyttämisen aikana Brett Anderson ja kitaristi Bernard Butler ajautuivat erimielisyyksiin, ja Butler erosi yhtyeestä ennen albumin julkaisua. Yhtyeen uudeksi kitaristiksi liittyneen Richard Oakesin ja pianisti Neil Codlingin kanssa Suede levytti ja julkaisi uransa menestyneimmän albumin Coming Up vuonna 1996. Vuoden 2002 albumi A New Morning jäi hetkellisesti yhtyeen viimeiseksi, sillä Suede lopetti toimintansa 2003.

Vuonna 2010 Brett Anderson, Richard Oakes, Neil Codling, Mat Osman, and Simon Gilbert esiintyivät yhdessä Lontoon Royal Albert Hallissa Teenage Cancer Trust -säätiön järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa. Yhtye sai sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa hyvin lämpimän vastaanoton, ja Suede päätettiin perustaa uudelleen vakituisesti. Sittemmin yhtye on konsertoinut aktiivisesti ympäri maailman, ja julkaisee seuraavan albuminsa Night Thoughts vuoden 2016 tammikuussa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen (1989–1991)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Brett Anderson ja kitaristi Justine Frischman tutustuivat toisiinsa vuonna 1989 opiskellessaan University College Londonissa, ja he aloittivat pian seurustelun.[1] Anderson ja Frischman perustivat toistaiseksi nimeämättömän yhtyeen yhdessä Andersonin lapsuudenystävän, basisti Mat Osmanin kanssa.[2] Kokoonpano harjoitteli päivittäin yhdessä soittamalla muun muassa The Beatlesia, David Bowiea ja The Smithsia.[2] Vuoden 1989 lokakuussa yhtye laittoi New Musical Express -lehden palstalle ilmoituksen avoimesta soolokitaristin paikasta,[2] jonka sai koesoittojen kautta 19-vuotias Bernand Butler.[2] Butlerin liityttyä mukaan yhtyeen nimeksi valittiin Suede. Koska yhtyeellä ei vielä ollut rumpalia, se käytti varhaisilla Lontoon Camden Townin alueella soittamilla keikoillaan rumpukonetta.[3][4]

Suede sai tilaisuutensa lähetettyään levyttämänsä demon Specially Suede lontoolaisen DJ Gary Crowleyn radio-ohjelmaan Demo Clash. Sueden kappale ”Wonderful Sometimes” muodostui ohjelman ansiosta hyvin suosituksi radiossa, ja sen ansiosta yhtye solmi levytyssopimuksen itsenäisen levy-yhtiö RML Recordsin kanssa.[5] Vuoden 1990 huhtikuussa ”Wonderful Sometimes” pääsi mukaan RML Recordsin julkaisemalle kasettikokoelmalle.[6]

Koska Sueden keikoillaan käyttämä rumpukone oli hyvin arvaamaton ja epäluotettava tekijä, yhtye päätti pestata rumpalikseen Justin Welchin. Welch soitti yhtyeen kanssa kuuden viikon ajan, kunnes erosi ja liittyi Spitfire -yhtyeeseen.[7] Uudeksi rumpaliksi tuli muun yhtyeen yllätykseksi aiemmin The Smithsissa soittanut Mike Joyce. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yhtyeen vakituisesti, koska olisi omien sanojensa mukaan ollut ”The Smiths -vaikutteiselle Suedelle enemmän haitaksi kuin hyödyksi”,[8] ja hänen mielestään yhtyeen tulisi löytää oma tyylinsä. Joyce kuitenkin levytti yhtyeen kanssa RML Recordsin julkaiseman singlen ”Be My God” (sekä b-puolen ”Art”). Suede oli kuitenkin singleen varsin tyytymätön, ja suurin osa singlen 500 painetusta kappaleesta tuhottiin.[9] Vuoden 1990 Suede löysi managerinsa Ricky Gervaisin avustuksella vakituiseksi rumpalikseen Simon Gilbertin.[10]

Vuonna 1991 Brett Anderson ja Justine Frischman erosivat, ja Frischman alkoi seurustella Blurin laulaja Damon Albarnin kanssa.[11] Välien kiristymisen seurauksena Fleischman jätti Sueden. Kitaristi Bernand Butlerin mukaan Fleischmanin lähteminen oli ratkaiseva tekijä Sueden nousulle menestykseen, koska ”yhtyeen jäsenten kemiat toimivat tämän jälkeen aiempaa tehokkaammin ja henkilökohtainen motivaatio nousi uudelle tasolle.”[12] Brett Anderson ja Bernand Butler alkoivat Frischmanin eron jälkeen kirjoittaa suurimman osan Sueden kappaleista.[12]

Suedella oli yhä selviä vaikeuksia saada kiinni menestyksen syrjästä, sillä se erosi musiikillisesti sekä lontoolaisista kilpailijoistaan että maailmanlaajuisessa suosiossa olleista amerikkalaisista grunge -kokoonpanoista.[13] Brittiläisen musiikkilehdistön keskuudessa yhtye sai kuitenkin osakseen positiivisia arvioita energisen live-esiintymisensä ansiosta, joka kiinnosti myös paikallisia yleisöjä.[14]

Levytyssopimus, esikoisalbumi Suede ja varhainen menestys (1992–1993)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Suede esiintyi New Musical Expressenin järjestämässä tilaisuudessa, jossa paikalla oli myös itsenäisen levy-yhtiö Nude Recordsin johtaja Saul Galpern. Tämä vaikuttui yhtyeen esiintymisestä, ja tarjosi Suedelle kahden singlen ja 3,132 punnan arvoista levytyssopimusta Nude Recordsilla.[15] Yhtye allekirjoitti sopimuksen vuoden 1992 helmikuussa. Nuden tekemän tarjouksen johdosta Suede alkoi herättää kiinnostusta myös Island Records- ja East West Records -yhtiöissä, jotka olivat halukkaita kiinnittämään Sueden listoilleen pitkäaikaisella sopimuksella. Brittiläinen lehdistö ylisti Sueden olevan Britannian ”seuraava iso juttu”,[16] ja jo ennen yhtyeen ensimmäisen singlen julkaisua Melody Maker kuvasi Sueden kansikuvaansa otsikolla ”Britannian paras uusi yhtye”.[16]

Nude Records julkaisi Sueden ensimmäisen singlen ”The Drowners” (b-puolenaan ”To The Birds”) 11. toukokuuta 1992. Kappaleesta tuli pieni hitti, ja se nousi toukokuussa Britannian singlelistalla sijalle 49.[17] Singlen julkaisemisen jälkeen muun muassa Guns N’ Rosesin levy-yhtiönä tunnettu Geffen Records tarjosi yhtyeelle levytyssopimusta, jota Saul Galpern kuvaili ”järjettömän hyväksi tarjoukseksi.” Tarjous houkutteli myös yhtyettä, mutta se harkitsi yhä myös muiden yhtiöiden tarjoamia levytyssopimuksia ja kieltäytyi Geffenin sopimuksesta.[18] Syyskuussa 1992 Suede julkaisi toisen singlensä ”Metal Mickey”, joka nousi Britanniassa 17. listasijalle. Yhtye esitti kappaleen myös Jay Lenon The Tonight Show -talk sohw’ssa, mikä vauhditti nousua listoille myös Yhdysvalloissa. Kahden Nude Recordsin julkaiseman singlen jälkeen Saul Galpern kiinnitti Sueden pitkäaikaisella sopimuksella Nude Recordsin artisteihin, ja solmi Sony BMG Music Entertainmentin kanssa sopimuksen. Tämä takasi Nude Recordsille aseman Sony BMG:n taustoittamana levy-yhtiönä.[19]

Sueden läpimurto Britannian singlelistalla tapahtui lopullisesti vuoden 1993 helmikuussa julkaistulla singlellä ”Animal Nitrate”, joka nousi singlelistan seitsemänneksi ja oli myös Irlannin singlelistalla sijalla 11. ”Animal Nitraten” menestyksen ansiosta Suede sai viime hetken kutsun saapua esiintymään BRIT Awards -palkintogaalaan. Yhtyeen esikoisalbumi Suede julkaistiin 29. maaliskuuta 1993, ja se nousi suoraan Britannian albumilistan ykköseksi. Albumia kaupattiin ensimmäisellä myyntiviikollaan yli 100 000 kappaletta,[20] se ylitti kultalevyrajan kahdessa päivässä[21] ja siitä tuli myydyin esikoisalbumi Britanniassa sitten Frankie Goes to Hollywood -yhtyeen Welcome to the Pleasuredomen (1984).[5] Albumi sai positiivisen vastaanoton lehdistön ja yleisön keskuudessa, ja Britanniassa sen ylistettiin olevan kaikkien aikojen odotetuin esikoisalbumi sitten Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistolsin.[22] Suede palkittiin vuonna 1993 parhaan albumin Mercury Prize -palkinnolla.[21] Yhtye lahjoitti 25 000 punnan arvoisen palkintosummansa hyväntekeväisyyteen ja syöpätutkimuksia edistävään tarkoitukseen.[23]

Esikoisalbuminsa julkaisemisen jälkeen Suede teki laajamittaisen kiertueen Euroopassa. Yhtye soitti ensimmäisen kerran Britannian ulkopuolella Helsingin Tavastia-klubilla vuonna 1993.[24] Kesällä 1993 yhtye kiersi Yhdysvalloissa, jolloin kitaristi Bernand Butlerin ja muun yhtyeen välit alkoivat rakoilemaan.[5] Los Angelesissa Butler katosi jäljettömiin kesken konserttia edeltäneen soundcheckin eikä enää puhunut muulle yhtyeelle,[25] ja välien kiristymistä vauhdittui entisestään Sueden peruttua keikkojaan Yhdysvalloissa Butlerin isän kuoleman jälkeen.[5] Butler ei pitänyt ratkaisusta, ja matkusti lopun kiertueen ajan muusta yhtyeestä erillään.[26]

Dog Man Star ja Bernand Butlerin eroaminen (1994–1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bernand Butler.

14. helmikuuta 1994 Suede julkaisi singlenä uuden kappaleensa ”Stay Together”, joka nousi Britanniassa listan kolmanneksi ja Irlannissa sijalle 18. Tällä välin Britannian musiikin ykköseksi tietään raivasivat uudet yhtyeet kuten Oasis, Blur ja Pulp. Bernand Butler valmisteli lähtöään yhtyeestä,[27] ja ajautui huonoihin väleihin erityisesti Brett Andersonin kanssa. Anderson eristäytyi muusta yhtyeestä ja alkoi tekemään yksin uutta kappalemateriaalia seuraavaa albumia varten.[28] Butlerin ja Andersonin huonot suhteet näkyivät myös lehtien palstoilla, kun Butler moitti haastattelussa Andersonin olevan ”liian hidas työskentelijä ja päästään pyörällä rocktähteyden vuoksi.”[5][29]

Toisen albuminsa Dog Man Star levytysvaiheessa Butler ja muu yhtye äänittivät osuutensa albumille erillään. Butlerin mielestä yhtyeen olisi pitänyt myös erottaa tuottaja Ed Buller, ja hänen olisi pitänyt tuottaa Dog Man Star itse.[30] Saapuessaan eräänä päivänä studiolle Butler ei enää päässyt sisään studion tiloihin, ja löysi kitaransa ja muun laitteistonsa kadunvarresta.[31] Butlerin ero yhtyeestä tapahtui myrskyisissä merkeissä, ja hänen riitansa Brett Andersonin kanssa jatkuivat vielä useiden vuosien ajan.

Syyskuussa 1994 Suede julkaisi uuden singlen ”We Are the Pigs”, jota seurasi Dog Man Starin julkaisu lokakuussa. Albumi debytoi Britanniassa listan kolmantena, ja sen vastaanotto lehdistön keskuudessa oli ylistävä. Albumin singlemenestys oli varsin heikkoa, mutta Dog Man Starin kappalemateriaalin on sittemmin arvosteltu olevan Sueden uran musiikillisesti parasta antia.[32] Syyskuussa yhtye myös ilmoitti, että Bernand Butlerin jättämän kitaristin paikan yhtyeessä tulisi täyttämään 17-vuotias Richard Oakes. Bernandin eron jälkeen Oakes oli lähettänyt äänittämänsä demonauhan soitostaan Sueden faniklubille,[33] josta se oli päätynyt Brett Andersonille. Rumpali Simon Gilbert luuli alun perin nauhan olevan Sueden vanha demo, ja myös muu yhtye vaikuttui Oakesin soittotaidoista. Richard Oakesin ensimmäinen esiintyminen Sueden kitaristina tapahtui kappaleen ”We Are the Pigs” musiikkivideolla, ja hän alkoi yhtyeeseen liityttyään kirjoittamaan myös kappaleita Brett Andersonin kanssa. Oakesin ja Andersonin yhteistyön ensimmäisinä näytteinä kuultiin singlen ”New Generation” b-puolella julkaistut kappaleet ”Together” ja ”Bentswood Boys”.

Dog Man Starin julkaisemisen myötä Suede vietti vuoden 1994 lopun ja kevään 1995 kiertueella, jonka päättymisen jälkeen vuorossa oli yhtyeen kolmannen albumin työstäminen.

Uusi kokoonpano ja kestomenestystä (1996–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suede vuonna 1997, vasemmalta: Simon Gilbert, Richard Oakes, Mat Osman, Neil Codling ja Brett Anderson.

Vuoden 1996 tammikuussa Sueden kokoonpano kasvoi viisihenkiseksi, kun yhtyeen pianistiksi liittyi rumpali Simon Gilbertin serkku Neil Codling. Yhtye julkaisi uuden kokoonpanon myötä kolmannen albuminsa Coming Up syyskuussa. Albumilta julkaistiin muun muassa hitiksi muodostunut single ”Trash”, joka ylsi Britanniassa singlelistan kolmanneksi. ”Trash” oli myös yhtyeen uran ensimmäinen listaykkönen ulkomailla, sillä se nousi listan kärkipaikalle Suomessa. Myös albumin neljä muuta singleä (”Beautiful Ones”, ”Saturday Night”, ”Suede” ja ”Filmstar”) ylsivät Britanniassa listan kymmenen parhaan joukkoon. Coming Up menestyi esimerkiksi Euroopassa ja Aasiassa, mutta Yhdysvalloissa se ei pärjännyt mainittavasti huonon markkinoimisen ja vain kolme kaupunkia kattaneen kiertueen takia.[5] Britanniassa siitä tuli yhtyeen uran kaikkien aikojen kaupallisesti menestynein albumi,[17] mikä nostatti suuria odotuksia jo yhtyeen seuraavaa albumia kohtaan. Vuonna 1997 yhtye julkaisi b-puolista koostuneen kokoelma-albumin Sci-Fi Lullabies, joka nousi Britanniassa listan yhdeksänneksi.[17] Sci-Fi Lullabies sai positiivisen vastaanoton, ja sen on usein sanottu sisältävän myös yhtyeen tuotannon parhaimmistoa.[27]

Brittipop -ilmiö oli vuonna 1997 menettänyt selvästi kannatustaan, ja myös Suede halusi edetä tyylistä poispäin. Yhtye päätti lopettaa yhteistyön pitkäaikaisen tuottajansa Ed Bullerin kanssa, ja yhtyeen seuraavan albumin Head Music tuottivat Steve Osborne ja Bruce Lampcov. Albumi julkaistiin vuoden 1999 toukokuussa, ja hittisinglestä ”Electricity” sekä Britannian albumilistan ykköspaikasta[17] huolimatta se jakoi sekä musiikkilehdistön että yhtyeen fanien mielipiteet kahteen leiriin: enemmän kosketinsoittimiin ja vähemmän kitarariffeihin keskittyneen albumin tyyliä vieroksuttiin,[34] mutta monien mielessä albumi keräsi myös ylistystä yhtyeen uuden musiikillisesti rohkean tyylin ansiosta.[35] Head Musicin kolme seuraavaa singleä eivät onnistuneet murtautumaan Britanniassa singlelistan kymmenen parhaan joukkoon, mikä katkaisi yhtyeen ”Trash” -singlen vuonna 1996 aloittaman putken.

Vuonna 2000 Sueden hajoamisesta alkoi liikkua huhuja, joita Neil Codlingin poissaolo aiemmilta keikoilta oli vahvistanut. Brett Anderson kuitenkin kumosi väitteet julkisesti, ja sanoi yhtyeen olevan jo innokas äänittämään uutta albumiaan. Vuonna 2000 Suede vietti kuitenkin hiljaiseloa ja esiintyi ainoastaan kerran konsertoiden Islannin Reykjavíkissa.

A New Morning ja Sueden hajoaminen (2001–2003)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brett Anderson esiintymässä vuonna 2012.

Vuonna 2002 Suede julkaisi viidennen albuminsa A New Morning. Albumia edeltävänä aikana Neil Codling joutui jättämään yhtyeen kroonisen väsymysoireyhtymän takia, ja hänen paikkansa yhtyeessä otti Alex Lee. Uuden albumin nimellä yhtye halusi Brett Andersonin mukaan viestiä ”aloittamista puhtaalta pöydältä uutena bändinä”, ja siinä heijastui myös Andersonin irtautuminen heroiinin ja crackin käytöstä. Anderson on sanonut A New Morningin olleen ensimmäinen Suede-albumi, jota ei työstetty huumeiden vaikutuksen alaisena.[36]

A New Morningin tuotti suurimmaksi osaksi aiemmin muun muassa Blurin kanssa työskennellyt Stephen Street. Albumia äänitettiin yhteensä seitsemällä eri studiolla neljän eri tuottajan kanssa, ja sen tekeminen maksoi noin miljoona puntaa.[37] Tuotantokuluihin nähden albumin 20. listasijoitus Britanniassa oli pettymys, eikä A New Morningia julkaistu koskaan Yhdysvalloissa.[38] Yhtyeen fanien keskuudessa albumia pidettiin keskitason tuotoksena, mutta valtavirran suuren yleisön kiinnostus Suedea kohtaan oli jo kadonnut. Myös Brett Anderson on sittemmin arvostellut albumia, ja todennut ”Sueden levyttäneen yhden albumin liikaa.”[39] Mat Osman on kuvaillut albumia ”mitäänsanomattomaksi Suede-albumiksi.”[40]

Lokakuussa 2003 Suede julkaisi kokoelma-albumin Singles, joka sisälsi myös uudet kappaleet ”Attitude” ja ”Love the Way You Love”. ”Attitude” julkaistiin myös singlenä, ja se nousi Britanniassa sijalle 14. Yhtye alkoi vuonna 2003 työstämään myös seuraavaa studioalbumiaan,[41] jota ei kuitenkaan koskaan suunnitelmista poiketen julkaistu.

Brett Anderson päätti Sueden lopettamisesta vuoden 2003 lokakuussa päivälleen sen jälkeen, kun yhtye oli esiintynyt Graham Nortonin juontamassa talk show’ssa promotoidakseen Singles -kokoelmaansa. Yhtyeen uran kattava historiikki Love and Poison julkaistiin marraskuun alussa,[42] jonka jälkeen yhtye ilmoitti verkkosivustollaan ettei Suede julkaise uutta materiaalia tai esiinny julkisesti enää lähitulevaisuudessa.[43] Brett Anderson kuitenkin sanoi, että yhtye tulisi vielä jonain päivänä palaamaan yhteen uuden albumin merkeissä.[44] Suede esiintyi viimeisen kerran 13. joulukuuta 2003 Lontoon Astoriassa.

Paluu ja albumit Bloodsports ja Night Thoughts (2010–2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mat Osman esiintymässä vuonna 2012.

Sueden paluuta koskevat huhut alkoivat velloa mediassa ja fanien keskuudessa vahvana, ja vuoden 2010 tammikuussa Saul Gerard paljasti yhtyeen tekevän paluun yhden konsertin ajaksi. Yhtye esiintyi Lontoon Royal Albert Hallissa maaliskuussa Teenage Cancer Trust -hyväntekeväisyysjärjestön konsertissa.[45] Ennen tätä yhtye oli tehnyt Britanniassa kaksi valmistelevaa klubikeikkaa.[46] Myöhemmin haastateltu Brett Anderson ei suostunut vahvistamaan tai kieltämään vakituista paluuta esiintymislavoille koskevia huhuja.[47] Yhtyeen klubikeikat ja Royal Albert Hallissa järjestetty esiintyminen saivat lämpimän vastaanoton.[48][49]

Syyskuussa Sueden paluu sai lopullisen vahvistuksensa, kun yhtye esiintyi festivaaleilla Tanskassa ja Norjassa. Marraskuussa yhtye julkaisi uuden kokoelma-albumin The Best of Suede, jonka Brett Anderson oli koostanut yhtyeen tuotannon singlejulkaisuista, albumikappaleista ja b-puolista.[50] Albumin julkaisemisen jälkeen Suede keikkaili Euroopassa lyhyen kiertueen merkeissä. Kiertue päättyi Lontoon The O2 Arenalle joulukuussa.[51]

Brett Anderson kertoi Sueden jatkavan keikkailua myös vuonna 2011. Yhtye esiintyi lukuisilla festivaaleilla, ja teki kiertueen Aasiassa elokuussa. Kesäkuussa yhtye julkaisi kaikki viisi studioalbumiaan uudelleenmasteroituina painoksina.[52] Vuoden 2011 joulukuussa yhtye päätti kiertueensa Venäjälle, ja esitti kahdessa viimeisessä konsertissa uudet kappaleet ”Falling Planes”, ”The Only”, ”Someone Better”, ”I Don’t Know Why”, ”Cold War”, ”Future Nightmare” ja ”Sabotage”.

Vuonna 2012 Suede aloitti tuottaja Ed Bullerin kanssa uuden albuminsa Bloodsports levyttämisen. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin kappale ”It Starts and Ends with You” vuoden 2013 helmikuussa, ja itse albumi julkaistiin maaliskuussa.[53] Bloodsports debytoi Britannian albumilistalla sijalla 10, ja se sai kriitikoiden keskuudessa hyvin lämpimän vastaanoton.[54] Albumin tiimoilta yhtye teki jälleen Euroopan-kiertueen.[55]

Tammikuussa 2014 Brett Anderson kertoi Sueden työstävän seitsemättä studioalbumiaan Night Thoughts,[56] joka julkaistaan vuoden 2016 tammikuussa samanaikaisesti Roger Sargentin ohjaaman dokumenttielokuvan kanssa.[57]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Harris, s. 28-30
  2. ↑ a b c d Harris, s. 32
  3. ↑ Harris, s. 34-35
  4. ↑ Harris, s. 35
  5. ↑ a b c d e f Erlewine, Stephen Thomas: Suede Biography AllMusic. Viitattu 19.10.2015.
  6. ↑ Barnett, s. 37
  7. ↑ Harris, s. 36
  8. ↑ Barnett, s. 45
  9. ↑ Harris, s. 36-37
  10. ↑ Barnett, s. 50-51
  11. ↑ Harris, s. 61
  12. ↑ a b Harris, s. 62
  13. ↑ Harris, s. 63
  14. ↑ Leith, William. "Now you see them". The Independent. 21.3.1993. Viitattu 19.10.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Barnett, s. 74
  16. ↑ a b Davidson, Neil. "Suede: The next big thing?". Canoe.ca 21.4.1993. Viitattu 19.10.2015
  17. ↑ a b c d Roberts, David (2006), British Hit Singles & Albums (19. painos), HIT Entertainment, ISBN 1-904994-10-5
  18. ↑ Barnett, s. 89
  19. ↑ Barnett, s. 96
  20. ↑ Harris, s. 86
  21. ↑ a b McCormick, Neil. "Taking the rough with the smooth". The Daily Telegraph. 31.8.1996. Viitattu 19.10.2015.
  22. ↑ Phrommayon, Annie: Born to be Cool 11.3.1997. The Nation Google News. Viitattu 2.7.2013.
  23. ↑ Barnett, s. 127
  24. ↑ Ruisrockissa esiintyneen Sueden nokkamies vedätti suomalaista nimmarinmetsästäjää 7.7.2014. Radio Nova. Viitattu 19.10.2015.
  25. ↑ Barnett, s. 122
  26. ↑ Barnett, s. 128
  27. ↑ a b Plagenhoef, Scott. "Modern Life is Rubbish: The Rise and Fall of Britpop". Stylus. 23.6.2003
  28. ↑ Harris, s. 170
  29. ↑ Barnett, s. 145
  30. ↑ Barnett, s. 147
  31. ↑ Harris, s. 171-172
  32. ↑ {{cite web|url=http://web.archive.org/web/20051217082145/http://www.xfm.co.uk/article.asp?b=multimedia&id=14224%7Ctitle=Download Suede's Final Studio Session|publisher = XFM Archived at [[Wayback Machine|accessdate=19.10.2015|arkisto=https://web.archive.org/web/20051217082145/http://www.xfm.co.uk/article.asp?b=multimedia&id=14224%7Carkistoitu=17.12.2005}}
  33. ↑ Barnett, s. 161
  34. ↑ Tuntematon tekijä. "Words don't come easy for Brett". nme.com 23.10.2000
  35. ↑ Sturges, Fiona. "The Week in Review". The Independent. 1.5.1999
  36. ↑ Tuntematon tekijä. "The Drugs Don't Work". nme.com 24.9.2002.
  37. ↑ Tuntematon tekijä. "'Morning' Glory!". nme.com 30.4.2002.
  38. ↑ Carpenter, Troy. "Billboard Bits: Memorial Day, Anastasio, Suede". Billboard. 12.5.2003.
  39. ↑ "Suede to reform?"[vanhentunut linkki] Eircom.net
  40. ↑ Cronshaw, Jon. [1] "Music: Interview with Suede"[. Jon Cronshaw, 13.10.2013.
  41. ↑ Tuntematon tekijä. "A New Suede!". nme.com 23.5.2003.
  42. ↑ WE ARE THE ROCK PIGS! 4.8.2003. NME. Viitattu 19.10.2015.
  43. ↑ Cohen, Jonathan and Troy Carpenter. "Suede Calls it a Career". Billboard. 6.11.2003.
  44. ↑ "See You in the Next Life". nme.com 13.12.2003.
  45. ↑ Tuntematon tekijä. "Suede reunion show is definitely happening says label boss". nme.com 15.1.2010.
  46. ↑ "Exclusive Suede warm-up gigs announced" (Arkistoitu – Internet Archive). Teenage Cancer Trust. 22.2.2010
  47. ↑ MotorFM 1.2.2010
  48. ↑ "The O2 official website"
  49. ↑ Thomas, Luke. NME. 31.3.2010
  50. ↑ "Suede Announce Best Of". The Quietus. 22.9.2010
  51. ↑ Graham, Sarah. "Suede reunited: Britpop pioneers return for tour and greatest hits album". Daily Mail. 26.10.2010
  52. ↑ "Suede releasing remastered editions of all their albums" NME. 21.1.2011
  53. ↑ "Suede announce new album, offer free download" Pitchfork. 7.1.2013
  54. ↑ [2]. Metacritic.com 18.3.2013.
  55. ↑ "SUEDE TOUR 2013" (Arkistoitu – Internet Archive) suede.co.uk 20.4.2013
  56. ↑ Brett Anderson reveals Suede are working on a new album 30.1.2014. NME. Viitattu 20.10.2015.
  57. ↑ https://www.facebook.com/suede/videos/vb.187206057990515/1016837465027366/?type=3&video_source=pages_video_set

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suede&oldid=22747715”