Suomen hallinto
| Osa artikkelisarjaa |
| Suomen politiikka |
|---|
 |
Suomen hallinto perustuu Suomen valtiomuotoon tasavaltaan. Se koostuu valtion ylimmistä toimielimistä, valtion hallintojärjestelmästä, kuntien itsehallinnosta, riippumattomasta tuomioistuinlaitoksesta, muusta itsehallinnosta ja välillisestä valtionhallinnosta.[1] Hallitusvaltaa käyttävät valtionpäämies eli presidentti ja valtioneuvosto, joka puolestaan on vastuuvelvollinen eduskunnalle. Aluehallintoa varten Suomi on puolestaan jaettu kuuteen aluehallintovirastoon ja Ahvenanmaan itsehallinnolliseen maakuntaan. Tuomioistuimet käyttävät itsenäisesti tuomiovaltaa. Hallinnon hoitajat jakautuvat työ- tai virkasuhteessa oleviin nimitettyihin viranhaltijoihin sekä vaaleilla valittuihin ja valtuutettuihin edustajiin.
Suomessa on lisäksi joitakin itsehallinnollisia toimijoita. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöiden itsehallinto perustuu uskonnon vapauteen, ja yliopistojen itsehallinto koskee sekä tutkimusta ja opetusta että taloudellis-hallinnollisia asioita.
Valtion ylimmät toimielimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Presidentti on myös puolustusvoimain ylipäällikkö.[2]
Pääministerin johtama valtioneuvosto käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa hallitusvaltaa (toimeenpanovaltaa) eli huolehtii hallinnon toteuttamisesta. Valtioneuvostoon kuuluu myös noin tusina muita ministereitä ja oikeuskansleri. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti muodostavat yhdessä hallituksen, mutta yleensä arkikielessä pelkkää valtioneuvostoa kutsutaan Suomen hallitukseksi. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.[2]
Hallitus on vastuuvelvollinen eduskunnalle. Perustuslain mukaisesti korkeinta valtaa Suomessa käyttävä, kansan eduskuntavaaleissa valitsema eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.[2]
Valtion hallintojärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion aluehallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Aluehallintovirasto
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu kuuteen aluehallintovirastoon ja Ahvenanmaan itsehallinnolliseen maakuntaan. Aluehallintovirastoa johtaa ylijohtaja. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle.[3][4]
- Etelä-Suomen aluehallintovirasto
- Itä-Suomen aluehallintovirasto
- Lapin aluehallintovirasto
- Lounais-Suomen aluehallintovirasto
- Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
- Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
- Ahvenanmaan valtionvirasto
Lisäksi keskeisiä aluehallinnollisia toimijoita ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset).[5]
Paikallinen aluehallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallista itsehallintoa alueellisella tasolla toteuttavat maakunnat. Suomen kunnat ovat jaettu on 19 maakuntaan, joista Ahvenanmaalla on erityisasema.[6] Maakunnan johtava suunnittelu- ja edunvalvontayksikkö on maakunnan liitto. Ne ovat kunnallisen itsehallinnon periaatteiden mukaan toimivia lakisääteisiä kuntayhtymiä. Aluehallinnon uudistuksessa vahvistettiin niiden roolia aluekehittämisviranomaisena.[7] Liitot toimivat kansainvälisesti ja vastaavat suurelta osin EU:n rakennerahasto-ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta. [8]
Aluehallinnon historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen vuotta 2010 oli käytössä lääninhallitus. Lääninhallinnossa ei ollut vaaleilla valittuja edustajia vaan presidentti nimitti lääninhallituksen johtajan, maaherran. Uudistunut läänijako oli voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus vuoteen 2009 asti. Ennen uudistusta läänejä oli 11 tai 12 riippuen siitä, laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.[9][10][11]
Valtion paikallishallintoa varten läänit oli jaettu edelleen 90 kihlakuntaan. Kihlakuntajako oli käytössä 1. joulukuuta 1996 – 31. joulukuuta 2007. Paikallishallinnon kihlakuntajakoa ei kuitenkaan ole täysin lopetettu, sillä kihlakuntia on käytetty valtionhallinnon uudistuksia koskevien päätösten pohjana myöhemminkin. Esimerkiksi Valtioneuvoston asetus maistraattien toimialueista (2016) nojaa yhä kihlakuntajakoon.[12]
Kuntien itsehallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita oli vuonna 2017 yhteensä 311.[13] Kuntajaon tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, jossa kukin kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on riittävät edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluista.[14]
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kuntavaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus[15], jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakautumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kokoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä.[16]
Kuntien lukumäärä on pienentynyt kuntaliitosten myötä varsinkin 2000-luvulla.[13][17]
Tuomioistuinlaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomioistuimet käyttävät itsenäisesti tuomiovaltaa. Ne ratkaisevat yksittäisessä tapauksessa, mikä on lainmukaista.[18]
Suomen tuomioistuinjärjestelmä jakautuu yleisiin tuomioistuimiin, hallintotuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin. Yleisiä tuomioistuimia ovat oikeusaste- eli instanssijärjestyksessä käräjäoikeudet, hovioikeudet ja ylimpänä korkein oikeus. Yleisissä tuomioistuimissa käsitellään rikos- ja riita-asioita sekä eräitä hakemusasioita. Prosessilajeista niissä tulevat siis sovellettavaksi siviili- ja rikosprosessi.[19]
Hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus. Ne ovat yleisiä tuomioistuimia hallinto-oikeudellisissa asioissa ja menettely niissä on hallintoprosessia.[19]
Muu itsehallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnallisen itsehallinnon lisäksi itsehallinnon omaavia yhteisöjä tai organisaatioita Suomessa ovat Ahvenanmaan itsehallinto, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallinto sekä yliopistojen itsehallinto.[20]
Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöiden itsehallinto perustuu perustuslaissa määriteltyyn uskonnon vapauteen. Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on Suomessa julkisoikeudellinen erityisasema.[20]
Yliopistojen itsehallinto koskee sekä tutkimusta ja opetusta että taloudellis-hallinnollisia asioita. Yliopistoilla on asema opettajiensa ja hallintoelintensä nimittämisessä.[21]
Välillinen julkishallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välilliseksi julkishallinnoksi kutsutaan niitä organisaatioita, jotka eivät ole viranomaisia, mutta jotka hoitavat julkisia tehtäviä tai käyttävät julkista valtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi riistanhoitopiirit, metsänhoitoyhdistykset ja autojen katsastajat.[22]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen poliittinen järjestelmä
- Suomen puolustusvoimat
- Suomen valtiontalous
- Hallintolaki
- Hallintolainkäyttö
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtio ja kunnat (julkisen hallinnon neuvontapalvelu) Suomi.fi -Kansalaisneuvonta. Valtiokonttori. Viitattu 3.4.2016.
- Pasi Saukkonen: Valtionhallinto (toim. Pasi Saukkonen, Tuomas Leikkonen ja Kari Paakkunainen) Suomen poliittinen järjestelmä – verkkokirja. 2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 31.3.2016.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valtio ja kunnat Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ a b c Suomen Perustuslaki Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Laki aluehallintovirastoista Finlex. Arkistoitu 19.10.2020. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastoista 2009. Finlex. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Aluehallinto Suomi.fi. Viitattu 10.12.2013.
- ↑ Valtioneuvoston päätös maakunnista (voimassa 1.1.2016 alkaen) Finlex. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Aluehallinto Suomi.fi. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Maakuntien liitot Kunnat. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Laki valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta Finlex 2009
- ↑ Lääninhallitusasetus (kumoutunut) Finlex
- ↑ Presidentti nimitti uudet maaherrat mtv. 1997. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ Valtioneuvoston asetus maistraattien toimialueista (voimassa 1.1.2016 alkaen) Finlex. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ a b Kuntien lukumäärä ja vireillä olevat muutokset Valtiovarainministeriö. Arkistoitu 23.12.2017. Viitattu 19.1.201.
- ↑ Kuntajaon kehittämisen tavoitteet Kuntarakennelaki. Finlex.. 2009. Arkistoitu 25.3.2016. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ Kuntalaki Finlex. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Kunnanhallituksen, lautakuntien ja muiden toimielinten valinnat Kunnat.net. Viitattu 14.4.2016.
- ↑ Kaupunkien ja kuntien lukumäärä Kunnat.net. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Tuomioistuimet Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ a b Prosessioikeuden pääperiaatteet Perusasioita oikeustieteestä. Avoin yliopisto. Viitattu 13.4.2016.
- ↑ a b Muu itsehallinto Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ Kimmo Sasi: Yliopistolaki hyväksyttiin – autonomia turvattiin Acatiimi. 2010. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ Välillinen julkishallinto Suomi.fi. Viitattu 3.4.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen hallinto Wikimedia Commonsissa
