Turvapaino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Turvapaino on painoteollisuuden osa-alue, joka käsittää painamisen kohteita kuten setelit, passit, ajokortit, henkilökortit, jäsenkortit, osakekirjat, postimerkit, viisumit ja erinäiset todistukset. Tavoitteena on estää painotuotteen väärentäminen tai muuttaminen. Turvapainotuotteissa yhdistellään useita erilaisia teknisiä menetelmiä, joista useat eivät välttämättä edes liity suoranaisesti itse painoprosessiin.

Erikoispaperi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10 euron seteli UV-valossa.

Setelit valmistetaan usein hyvin kestävästä paperista, joka sisältää puukuidun ohella puuvillaa ja pellavaa. Paperimassaan voidaan sekoittaa muitakin kuituja, jotka näkyvät värillisinä tavallisessa valossa tai ultraviolettivalossa. Turvapaperin valmistamisessa ei yleensä käytetä optisia kirkasteita, joten ultraviolettivalossa tarkisteltaessa se pysyy tummana. Myös paperia, joka sisältää optisia kirkasteita voidaan käyttää, mutta se on melko harvinaista.[1]

Vesileima on elementti paperissa, joka näkyy paperia läpivalossa tarkasteltaessa. Vesileima luodaan paperia valmistaessa niin että paperi jää vesileiman kohdalta ohuemmaksi kuin sen ulkopuolelta.[1]

Fluoresoiva painatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painatus, joka on näkymätön tavanomaisessa valaistuksessa, mutta näkyy painatusta ultraviolettivalossa tarkasteltaessa.[1]

Giljoshipainatus eli ohutviivakuvio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohutviivapainatus muodostuu geometrisista kuvioista, kaarista ja viivoista. Niiden tarkoituksena on tehdä asiakirjan jäljentäminen vaikeammaksi. Positiivisessa giljoshikuviossa viivat on painettu, mutta aluetta niiden välissä ei ole. Negatiivisessa giljoshikuviossa viivojen välinen alue on painettu ja viivat on jätetty painamatta. Giljoshipainatuksen yhteydessä käytetään usein iirispainatusta.[1]

Iirispainatus eli sateenkaaripainatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iirispainatus on offsetpainossa käytettävä painantamenetelmä, jossa yksittäisen painoyksikön värikaukalo jaetaan väliseinien avulla erivärisiin osiin, hierrintelojen sivuttaissuuntainen liike lukitaan ja yhdellä painolevyllä painettavat värisävyt sulautetaan pehmeästi toisiinsa saaden aikaan asteittainen värin muutos.[1][2][3]

Laserkaiverrus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laserkaiverruksessa tiedot ja kuva kirjoitetaan muovikalvoon laserilla tummentamalla laserherkkää kalvoa. Lasermerkintä voidaan tehdä muovikerrosten rakenteesta riippuen ja lasermerkkauksen syvyyttä säätämällä joko muovikerrosten sisään niin että kaiverrus ei tunnu kortin pinnassa, tai muovikerrosten pintaan, jolloin laseroinnin jälki tuntuu ja näyttää selkeästi karhealta kiiltävässä muovipinnassa.[1]

Lämpöherkkä painoväri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termokromaattinen, eli lämpöherkkä painoväri vaihtaa väriä eri lämpötiloissa. Väri muuttuu esimerkiksi huoneenlämpöistä painatusta sormella painettaessa.[1]

Läpikohdistusmerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
100 euron setelissä on vasemmassa yläkulmassa läpikohdistusmerkki ja oikeassa reunassa hologrammi. Harmaa alue alareunassa on mikrotekstiä, jossa toistuu teksti "100EURO100ΕΥΡΩ".

Painotuotteen etu- ja takapuolella olevat objektit jotka on kohdistettu tarkasti keskenään. Kuviot muodostavat yhdessä täydellisen kuvion kun asiakirjaa tarkastellaan läpivalossa.[1]

Mikropainatus ja nanopainatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin pienistä kirjaimista ja numeroista muodostuvia viivoja tai kuvioita, tai taustapainatuksen osia. Mikropainatuksessa merkit ovat hädin tuskin nähtävissä paljaalla silmällä. Nanopainatuksen lukemiseen tarvitaan voimakasta suurentamista, kuten mikroskooppia.[1]

Optisesti muuttuva tekijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OVD:t (Optically variable device) ovat turvatekijöitä, joissa näkyvä informaatio riippuu vallitsevista valaistus- ja tarkasteluolosuhteista.[1]

DOVID eli diffraktiivinen optisesti muuttuva tekijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DOVID:it (Diffractive Optically Variable Image Device) ovat elementtejä, joiden toiminta perustuu hiloihin jotka muuttavat valon kulkua diffraktiolla.[1]

Suomen ajokortti, jossa on uudentyyppinen CLI-linssi.

CLI (Changeable laser image) ja MLI (Multiple laser image), eli muuttuva laserkuva ja monilaserkuva ovat muovikorttiin upotettuna pintareliefinä tehtyjä kohtia, johon laserkaiverrettu kuva muuttuu sen mukaan missä kulmassa korttia tarkastellaan. Toisistaan käsitteet eroavat siten että CLI:n kuva vaihtuu horisontaalisesti ja MLI:n kuva vertikaalisesti kallistettaessa.[1] Gemalton valmistamassa, vuonna 2010 Suomessa käyttöön otetussa ajokortissa on ensimmäisenä maailmassa kolmikuvainen CLI-linssi.[4]

Hologrammi on lasertekniikalla luotu DOVID, jossa voidaan käyttää useita kuvia, väri- ja kontrastivaihteluita, kolmiulotteisia kuvia tai kinemaattisia efektejä.[1]

OVI eli Optisesti muuttuva väriaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OVI (Optically variable ink) on painoväri joka sisältää pigmenttejä joiden väri vaihtuu valon tulokulman ja tarkastelukulman mukaan. Optisesti muuttuvia painovärejä käytetään kaiverruspainatuksessa ja silkkipainatuksessa.[1]

Preeglaus eli reliefikaiverrus tai korkopuristus. Laminoitujen tuotteiden, kuten muovikortin tai passin tietosivun muovikalvon pintaan voidaan integroida kuvioita tai tekstiä. Korkopuristusta käytetään paperipainannassa värittömien kohokuvioiden valmistukseen.[1]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o EU:n neuvoston sanasto: Turva-asiakirjat, turvatekijät ja muut tekniset termit prado.consilium.europa.eu. Viitattu 18.3.2011. (suomeksi)
  2. DMP: Taideyliopiston uniikit esitekannet dmp.fi. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 10.3.2014. (suomeksi)
  3. Kipphan, Helmut: Handbook of Print Media, s. 260. Berlin: Springer-Verlag Berlin Heidelberg, 2001. ISBN 3-540-67326-1 (englanniksi)
  4. Ajokorttiin kolmen kuvan vaihtuva turvaelementti ake.fi. Arkistoitu 30.5.2010. Viitattu 18.3.2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]