William Marshal (Pembroken 1. jaarli)
William Marshalin veistos Lontoon Temple Churchissa.
| Earl Marshal | |
|---|---|
| – | |
| Pembroken jaarli (en) | |
|---|---|
| – | |
| Syntynyt |
tai 1147 |
|---|---|
| Kuollut | |
| Hautapaikka | |
| Puoliso |
Isabel de Clare (Pembroken 4. kreivitär) ( – ) [1] |
| Lapset |
Isabel Marshal William Marshal (Pembroken 2. jaarli) Maud Marshal Gilbert Marshal Anselm Marshal Joan Marshal Sibyl Marshal [1] |
vaakuna
William Marshal, Pembroken esimmäinen jaarli (1146 tai 1147 – 14. toukokuuta 1219 Caversham, Berkshire, Englanti) oli Englannin kuningaskunnan jaarlimarsalkka ja myöhempi sijaishallitsija. Hän oli taitava sotilas ja toimi neuvonantajana ja asiamiehenä viidelle kuninkaalle, joita olivat Henrik II ja hänen poikansa Henrik Nuori, Rikhard I ja Juhana sekä lopulta Juhanan poika Henrik III.[2][3]
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]William Marshal syntyi vuonna 1146 tai 1147 John Marshal -nimisen alempiarvoisen lordin (k. 1165) toisena poikana. Hänestä kasvoi pitkä, komea ja raamikas mies, joka osoitti jo nuorena urheutensa taistelukentillä ja turnajaisissa.[2][3] Hänen isänsä taisteli keisarinna Matilden joukoissa tämän yrittäessä tuloksetta syrjäyttää Englannin valtaistuimelta kuningas Tapanin (vallassa 1135–1154).[2]
William aloitti Patrick-setänsä, Salisburyn jaarlin, palveluksessa vuonna 1168. Samana vuonna hän matkusti setänsä mukana Ranskan Akvitaniaan kuningas Henrik II:n ja kuningatar Eleonooran seurueessa. Kuningattaren saattueen kimppuun hyökkäsi paikallisia aatelisia ja Patrick sai nujakassa surmansa. Raivostunut William karkasi hyökkääjien kimppuun mutta haavoittui pahoin ja joutui heidän vangikseen. Hänen rohkeutensa oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen kuningattareen, joka maksoi hänen lunnaansa ja palkkasi hänet omaan henkilökuntaansa.[3]
Williamin taidot huomattiin nopeasti myös turnajaiskentillä. Jo ensimmäisissä kisoissaan hän voitti neljä sotahevosta, useita ratsu- ja kuormahevosia sekä arvoesineitä. Hänestä tuli myöhemmin joukkueensa kapteeni ja hän voitti paljon kunniaa ja varallisuutta sekä kotimaisissa että kansainvälisissä turnajaiskisoissa. Flanderin kreivi Filip maksoi hänelle suuren siirtomaksun ja 500 punnan vuosipalkkion, jotta hän siirtyi kreivin joukkueeseen.[3]
Henrik Nuoren ja Henrik II:n palveluksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1170 William sai tehtäväkseen suojella kuningas Henrik II:n (1154–1189) vanhinta poikaa prinssi Henrikiä.[2] Prinssi oli vannonut jonain päivänä lähtevänsä ristiretkelle mutta kuoli punatautiin vain 28-vuotiaana kesäkuussa 1183.[3][4] William halusi kunnioittaa prinssin valaa ja lähti kaksi vuotta kestäneelle matkalle Pyhään maahan. Siellä ollessaan hän pyysi Temppeliherrain ritarikuntaa huolehtimaan hautauksestaan missä hyvänsä hän kohtaisi kuolemansa. Tätä silmällä pitäen hän hankki Pyhästä maasta kaksi silkkikangasta ruumispaariensa peitoksi.[3]
William palasi kuningas Henrik II:n palvelukseen 1187.[2] Vuosina 1188–1189 hän osallistui sotaretkelle, jonka Henrik oli aloittanut Ranskan kuningas Filip II:ta vastaan. Sotaretken aikana William kohtasi taistelussa Henrikin pojan Rikhardin, joka oli liittoutunut Filipin kanssa. Hän pudotti Rikhardin hevosen selästä ja olisi voinut surmata tämän; sen sijaan hän tappoi Rikhardin hevosen.[3]
Rikhard Leijonamielen palveluksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muutaman päivän kuluttua välikohtauksesta Henrik II kuoli ja Rikhardista tuli Englannin seuraava kuningas vuoteen 1199 saakka.[2][3] William ei suostunut valehtelemaan hovin edessä, että Rikhard oli torjunut hänet taistelussa, vaan totesi, että olisi voinut halutessaan tappaa kuninkaan.[3] Williamin suorapuheisuus teki kuninkaaseen vaikutuksen ja hän salli miehen avioitua aatelisen Isabel de Claren kanssa. Isabel oli Pembroken jaarlin Richard de Claren perillinen, minkä ansiosta William sai avioliiton myötä omistukseensa laajalti maita Englannissa, Normandiassa, Walesissa ja Irlannissa.[2][3]
Rikhard Leijonamieli lähti ristiretkelle Pyhään maahan vuonna 1190 ja jätti valtakunnan lordikansleri William Longchampin hallintaan. Seuraavana vuonna William Marshal liittyi Rikhardin veljen Juhanan johtamaan kapinaliikkeeseen, joka ajoi Longchampin maanpakoon. Kun Rikhardia pidettiin vankina Saksassa 1192–1194, William esti Filip II:n tukemaa Juhanaa kaappaamasta vallan Englannissa.[2][5]
Juhana Maattoman palveluksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikhardin kuoltua huhtikuussa 1199 William auttoi Juhanaa nousemaan kuninkaaksi ja sai virallisesti Pembroken jaarlin arvonimen.[2][5] Hänestä tuli vuonna 1213 Juhanan läheisin neuvonantaja. Hän oli paikalla todistamassa, kun Juhana myöntyi paavin tahtoon ja salli Stephen Langtonin nimityksen Englannin arkkipiispaksi kesällä 1213.[2][6]
William avusti Juhanaa myös neuvotteluissa Englannin paronien kanssa, kun nämä valtasivat Lontoon pelätessään kuninkaan heikentävän valtaoikeuksiaan. Juhana joutui myöntymään paronien vaatimuksiin ja vahvistamaan sinetillään Magna Cartan Runnymedessä 15. kesäkuuta 1215. Pian tämän jälkeen hän kuitenkin pyysi paavia mitätöimään antamansa vahvistuksen, minkä seurauksena Englanti ajautui sisällissotaan. Kapinoivat paronit pyysivät avukseen Ranskan prinssi Ludvigin, jonka joukot nousivat maihin 21. toukokuuta 1216 ja miehittivät Lontoon ja lähes koko Itä-Englannin.[6]
Englannin sijaishallitsijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juhanan kuoltua 19. lokakuuta 1216 hänen alaikäisestä pojastaan tuli Englannin seuraava kuningas Henrik III. William valittiin toimimaan hänen sijaishallitsijanaan ja neuvonantajanaan. William onnistui saamaan kapinoivat paronit ruotuun neuvottelemalla paavin tuella Magna Cartan uudelleen. Lähes 70 ikävuodestaan huolimatta hän johti englantilaisten sotajoukkoja, kun ne piirittivät kapinallisten ja ranskalaisten miehittämää Lincolnin linnaa ja saivat sen hallintaansa 20. toukokuuta 1217. Loputkin prinssi Ludvigin joukoista poistuivat maasta elokuussa 1217 ja Englantiin laskeutui rauha.[6]
William kuoli Cavershamissa 14. toukokuuta 1219 liityttyään kuolinvuoteellaan Temppeliherrain ritarikuntaan.[6] Canterburyn arkkipiispa hautasi hänet Lontoon Temple Churchiin 20. toukokuuta 1419 ja luonnehti häntä hautajaispuheessa ”suurimmaksi ritariksi maailmassa”.[3][6] Hänen poikansa, joka oli myös nimeltään William Marshal, haudattiin hänen rinnalleen vuonna 1231.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri
urlpuuttuu. Kindred BritainUrl. Tieto on haettu Wikidatasta. - ↑ a b c d e f g h i j William Marshal, 1st earl of Pembroke Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k William Marshal, Earl of Pembroke: 'The Greatest Knight in the World' Temple Church. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Henry the Young King Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b John Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Magna Carta 1214–19 The Temple Church. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
- ↑ To the End of the Templars 1229–1312 The Temple Church. Viitattu 2.6.2023. (englanniksi)
