nilviäinen
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nilviäinen (38)
- (biologia) tavallisesti pehmeäruumiisten yksineuvoisten suvullisesti lisääntyvien kaikissa maailman merissä, jonkin verran sisävesissä ja osa maalla olevien, vaihtelevan kokoisten selkärangattomien suuren kokonaisuuden, eläinkunnan pääjakson Mollusca edustaja
- (kuvaannollisesti, halventava) selkärangaton, luihu, inhottava ihminen
- Se helvetin nilviäinen!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnilʋiˌæi̯nen/
- tavutus: nil‧vi‧äi‧nen
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nilviäinen | nilviäiset |
genetiivi | nilviäisen | nilviäisten nilviäisien |
partitiivi | nilviäistä | nilviäisiä |
akkusatiivi | nilviäinen; nilviäisen |
nilviäiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nilviäisessä | nilviäisissä |
elatiivi | nilviäisestä | nilviäisistä |
illatiivi | nilviäiseen | nilviäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nilviäisellä | nilviäisillä |
ablatiivi | nilviäiseltä | nilviäisiltä |
allatiivi | nilviäiselle | nilviäisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nilviäisenä (nilviäisnä) |
nilviäisinä |
translatiivi | nilviäiseksi | nilviäisiksi |
abessiivi | nilviäisettä | nilviäisittä |
instruktiivi | – | nilviäisin |
komitatiivi | – | nilviäisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nilviäise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nilviäis- |
Etymologia
[muokkaa]samaa niljakkuuteen ja liukkauteen yms. viittaavaa deskriptiivistä sanuetta, kuin nilva, nilvakas, nilvakka, nilveä, nilpa, nilppu[1]
Käännökset
[muokkaa]1. nilviäinen
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nilviäinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”nilviäinen”.