Kaikki rakastavat
| Kaikki rakastavat | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Valentin Vaala Topo Leistelä |
| Perustuu | Jussi Roudan luonnokseen |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | Into Arpa, Pekka Akimov |
| Kuvaaja | Theodor Luts |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Ossi Elstelä |
| Pääosat |
Ansa Ikonen Tauno Palo Birgit Nuotio Jalmari Rinne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 24. marraskuuta 1935 |
| Kesto | 80 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 883 161 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Alakuva: Elokuvan subrettipari Hiski (Matti Lehtelä) ja Kaisu (Elna Hellman).
Kaikki rakastavat on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1935.
Kesäinen teos on ensimmäinen Ansa Ikosen ja Tauno Palon 12 yhteiselokuvasta[1]. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat saariston täysihoitolaan, jossa rakastavaisten Sirkka Mareksen ja Arvo Lähteen onnea uhkaavat juonittelut, ja lisäksi molempien äidit ovat mitättömästä syystä verivihollisia keskenään.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina alkaa ravintolasta kesäisessä Hangossa. Sirkka Mares, Arvo Lähde, Kirsti Kallio ja insinööri Karma viettävät iltaansa railakkaissa tunnelmissa. Kirsti on ihastunut Arvoon, joka taas on kiinnostuneempi Sirkasta. Sirkalla ja Arvolla on romanttinen kahdenkeskinen hetki ravintolan terassilla. Tarina jatkuu saaristossa, jossa Maresten perheellä on kesähuvila. Arvo saapuu äitinsä kanssa viettämään kesää huvilan vieressä sijaitsevaan täysihoitolaan. Sirkan äiti Kielo Mares ja Arvon äiti Gustava Lähde ovat riidoissa keskenään edellistalvisen skandaalin takia: molemmat naiset sattuivat nimittäin käyttämään samaa pöytäliinamallia. Gustava ei hyväksy Arvon ja Sirkan kuhertelua, vaan vaatii poikaansa tutustumaan saarelle saapuneeseen Kirstiin.
Kun Sirkka on melomassa kanootilla, insinööri Karma ajaa moottoriveneellään liian lähelle, jolloin Sirkka kellahtaa mereen. Karma on kovasti pahoillaan ja vie tytön kasinolle. Myös Arvo ja Kirsti ovat kasinolla. Arvo on mustasukkainen, kun Karma vie Sirkan tanssimaan. Rahapulassa oleva taiteilija Sydänmurto ja täysihoitolan johtaja Josefina ovat niin ikään kasinolla. Sirkka, Arvo, Kirsti ja Karma lähtevät moottorivenekilpa-ajoon. Kirsti ja Arvo haaksirikkoutuvat pienelle kalliosaarelle. Sirkka ja Karma palaavat kasinolle. Sirkan isän, Salomon Mareksen, pitäisi olla kaupungissa hoitamassa asioita, mutta hänpä onkin kasinolla. Lopulta Salomon, Sirkka ja Karma lyöttäytyvät Sydänmurron ja Josefinan seuraan. Ajan muoti-iskelmä Inke-pinke-parlevuu raikaa kesäyössä.
Kun Kirstiä ja Arvoa ei kuulu täysihoitolaan, Gustava lähtee pelastuspartion kanssa etsimään. Mukaan tulee Sirkan katoamisesta huolestunut Kielo. Kirsti ja Arvo löydetään pian, mutta Gustava ja Kielo unohtuvat saarelle, sillä Arvolla on kiire löytää Sirkka. Kun Arvo kohtaa jälleen Sirkan täysihoitolan rannassa, Kirsti ymmärtää heidän välillään roihuavat tunteet ja vetäytyy syrjemmälle. Gustava ja Kielo ovat löytäneet saaressa yhteisen sävelen ja ovat jälleen ystäviä. Lopussa Sirkka ja Arvo suutelevat huvimajassa. Kirsti ja Karma ovat myös löytäneet toisensa, ja suudelmia vaihdetaan merellä kiitävässä moottoriveneessä.
Juoneen kuuluvat myös renki Hiski ja piika Kaisu, jotka rakentelevat omaa nihkeästi etenevää romanssiaan.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ansa Ikonen | … | Sirkka Mares |
| Tauno Palo | … | Arvo Lähde |
| Birgit Nuotio | … | Kirsti Kallio |
| Jalmari Rinne | … | insinööri Karma |
| Elna Hellman | … | Kaisu |
| Matti Lehtelä | … | Hiski |
| Eine Laine | … | Kielo Mares |
| Yrjö Tuominen | … | Salomon Mares |
| Kirsti Suonio | … | Gustava Lähde |
| Uuno Laakso | … | "Oma" Into Sydänmurto |
| Martta Suonio | … | Josefina, Pensionat Rauhan emäntä |
| Aino Lohikoski | … | Liinu |
| Harry Bergström | … | haitaristi |
| Kaarlo Hiltunen | … | mies ravintolassa |
| Kyösti Käyhkö | … | mies ravintolassa |
| Siiri Angerkoski | … | ruotsinkielinen vanhapiika pensionaatissa |
| Kaarlo Saarnio | … | kuuro rehtori |
| Eija Hiltunen | … | nainen Kasinon ravintolassa |
| Topo Leistelä | … | mies Kasinon terassilla |
| Aksella Luts | … | tanssija Kasinon terassilla |
| Matti Aulos | … | Kasinon portieeri |
| Pippa Haikala | … | ruusujenmyyjätyttö |
| Lauri Ovaska | … | vokalisti |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan käsikirjoittivat Valentin Vaala ja Topo Leistelä. Pohjana on kirjailija Teuvo Pakkalan pojan, arkkitehti Erkki Pakkalan eli nimimerkki Jussi Roudan luonnos.
Suomi-Filmin Siltalan pehtoori (1934) oli ollut kaupallinen menestys, ja sen näyttelijöitä kiinnitettiin myös Kaikki rakastavat -elokuvaan.[2] Kaikki rakastavat on kolmas Birgit Nuotion kuudesta elokuvatehtävästä. Subrettiparin Hiski (Matti Lehtelä) ja Kaisu (Elna Hellman) esittäjäpariskunta seikkailee samankaltaisissa rooleissa myös Siltalan pehtoorissa.
Kaikki rakastavat kuvattiin kesä–marraskuussa 1935 Helsingissä Käringholmissa ja Hangossa hotelli Bellevuen terassilla. Studiona oli Suomi-Filmin Vironkadun studio Helsingin Liisankadulla.[3]
Elokuvatarkastamo ei hyväksynyt kohtauksia, joissa Hiski lyö Kaisua takapuolelle eikä myöskään Hiskin syljeskelyjä, ja elokuvasta poistettiin yhteensä kaksitoista metriä.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki rakastavat oli kaupallisesti vuoden 1935 toiseksi menestynein elokuva.[2]
Aikalaiskriitikot kehuivat Vaalan ohjausta, mutta pitivät elokuvan juonta melko heppoisena. Uuden Suomen kriitikko näki teoksen ansiot elokuvallisuudessa ja kohtausten pirteydessä. Ilta-Sanomissa arvioitiin Vaalan työtä: ”Hänellä on todella filmaattinen näkemys, kiinteä ote kuvattavaansa ja herkkä tilannekomiikan taju” ja Göran Stjernschantz Svenska Pressenissä: ”Alla älska är ett försök till salongskomedi i kontinental miljö. På den punkten misslyckas firman.” (Kaikki rakastavat on yritys salonkikomedian suuntaan mannermaisessa miljöössä. Siitä näkökulmasta yhtiö epäonnistuu.) Kriitikko korosti elokuvan jakautuneisuutta hyviin osiin ja toisaalta mauttomuuksiin.[4][5] Aamulehden arvostelija oli yksi harvoista aikalaiskriitikoista, joka ennusti Paloa ja Ikosta suomalaisen elokuvan tulevaisuuden tähdiksi.[4]
2000-luvun kriitikot ovat todenneet, että elokuva on tehty heijastamaan uuden modernin ajan huolettomuutta. Aikakauden poliittiset jännitteet eivät kuvastu elokuvan ylemmän keskiluokan elämästä ja sen pienistä ristiriidoista.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 1. ISBN 951-37-1901-4.
- Varsinais-Suomen elokuvakeskus (Arkistoitu – Internet Archive).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 23.5.2012, s. D 7.
- ↑ a b c Suomen kansallisfilmografia 1, s. 635.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, s. 632.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 1, sivut 634 ja 635
- ↑ Kaikki rakastavat Elonet. Lehdistöarvio
- ↑ Laelma, Jyrki: Kaikki rakastavat Iltalehti. 21.6.2008. Viitattu 13.10.2013.