Siltalan pehtoori (vuoden 1934 elokuva)
| Siltalan pehtoori | |
|---|---|
_-elokuvan_juliste.jpg) Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Risto Orko |
| Käsikirjoittaja |
Hilja Jorma Olli Nuorto |
| Perustuu | Harald Selmer-Geethin romaanin Inspektorn på Siltala (1903) suomennokseen Siltalan pehtori (suom. Aarni Kouta, 1904) ja siitä Hj. Procopén tekemään näytelmäsovitukseen (suom. J. Maanpää 1919). |
| Tuottaja | Väinö Mäkelä |
| Säveltäjä | Jooseppi Rautto |
| Kuvaaja | Theodor Luts |
| Leikkaaja | Risto Orko |
| Lavastaja | Armas Fredman |
| Pääosat |
Hanna Taini Jalmari Rinne |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 11. marraskuuta 1934 |
| Kesto | 87 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 400 000 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Siltalan pehtoori on Risto Orkon ohjaama elokuva vuodelta 1934. Sen käsikirjoitus perustuu Harald Selmer-Geethin romaaniin Siltalan pehtoori (Inspektorn på Siltala, 1903) ja osittain Hjalmar Procopén tekemään näytelmäsovitukseen.
Elokuvan naispääosan esittäjä on aikakauden suuri elokuvatähti Hanna Taini.[1][2] Kreditoimattomana sisäkkönä näyttelee vuoden 1934 Miss Suomi Anna-Liisa Fahler. Elokuvaa kuvattiin Lohjalla Laakspohjan kartanossa.[3] Elokuva rikkoi ensimmäisenä suomalaisena elokuvana miljoonan katsojan rajan.[4]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siltalan kartanoon saadaan uusi pehtori, Kurt Alarik Paul. Hän ei suostu asumaan pehtorille varatussa murjussa, vaan vaatii parempia asuinoloja. Piiat ihailevat ja ihmettelevät pehtorin otteita. Kurtin ensimmäinen tapaaminen Siltalan omistajan, kauniin Lilli Lindin kanssa menee puihin. Paroni Silfversköld on nimittäin valehdellut Kurtille, että leskiruustinna Hanell on Siltalan valtiatar, jolloin Kurt kohtelee Lilliä pelkkänä tytönhupakkona. Tilanne laukeaa kun Silfversköld paljastaa totuuden Kurtille. Lilli paheksuu Silfversköldin pilaa. Silfversköld on Kurtin opiskelutoveri, ja ihmettelee miksi Kurt on ottanut työpaikan pehtorina. Kurt on tosiasiassa rikas kartanonomistaja Uudeltamaalta; hän on ottanut pehtorin pestin vedonlyönnin seurauksena. Hän ei halua Silfversköldin paljastavan salaisuutta.
Kartanossa ovat vierailulla myös Lillin miesvainaan, kapteeni Lindin sukulainen luutnantti Hugo Mandelcrona ja kamreeri August Suvanto. Kapteeni Lind määräsi testamentissaan, että Lillin on vuoden kuluessa avioiduttava Hugon kanssa tai maksettava tälle perintöä puoli miljoonaa markkaa. Hugon mielestä hänen avioliittonsa Lillin kanssa on jo lähes lukkoon lyöty. Hän käyttäytyy liioitellun itsevarmasti, keikaroi ja keimailee. Lilli pitää Hugosta, mutta ei halua naimisiin hänen kanssaan. Eräänä iltana Kurt kutsutaan herrasväen seuraan viettämään iltaa. Lilli lumoutuu pehtorin lauluesityksestä. Vähitellen heidän suhteensa syvenee. Rakkauden liekit alkavat kyteä.
Elokuvan subrettipari ovat renki Aaretti ja piika Miina. Aaretti havittelee Miinan kättä, mutta Miina pysyy tylynä miestä kohtaan. Lilli taasen alkaa epäillä että Kurt on pihkaantunut Miinaan. Hän tekee romanttisia tulkintojaan nähdessään Kurtin Miinan aitanovella ja Miinan halailemassa Kurtia sen jälkeen kun tämä on kesyttänyt raivostuneen hevosen. Todellisuudessa pehtorin ja Miinan välillä ei ole mitään romanttista.
Kurt saa Siltalan kartanon talouden järjestykseen. Lilli sen sijaan väsyy ja matkustaa pois. Hän ilmoittaa palaavansa syyskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin hän antaa vastauksen Hugon kosintaan. Tällä välin Hugo ja Aaretti juovat itsensä tainnoksiin säätyrajat ylittävässä juopottelukohtauksessa. Kurt myy pienen osan Siltalan metsistä, jolloin Siltalan armon taloudellinen asema kohenee oleellisesti. Vihdoin tulee syyskuu ja Lilli palaa Siltalaan. Hänen ja Kurtin onnea varjostaneet väärinkäsitykset oikaistaan. Illalla August ilmoittaa Lillin ja Kurtin kihlautuneen. Samalla paljastetaan Kurtin todellinen henkilöllisyys.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Hanna Taini | … | Lilli Lind, Siltalan omistaja |
| Jalmari Rinne | … | Kurt Alarik Paul, pehtori Siltalassa |
| Uuno Laakso | … | luutnantti Hugo Mandelcrona |
| Yrjö Tuominen | … | kamreeri August Suvanto |
| Elna Hellman | … | Miina, emännöitsijän tytär |
| Matti Lehtelä | … | Aaretti, kartanon renki |
| Eila Virtanen | … | Liina, emännöitsijän tytär |
| Vappu Elo | … | paronitar Anette Silfversköld |
| Kosti Koski | … | paroni Axel Silfversköld |
| Kaisu Puuska | … | leskiruustinna Hanell |
| Anna-Liisa Fahler | … | Siltalan sisäkkö (ei mainittu näyttelijälistassa) |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan käsikirjoitus perustuu Harald Selmer-Geethin romaanin Inspektorn på Siltala (1903) suomennokseen Siltalan pehtori (suom. Aarni Kouta 1904) ja osittain Hj. Procopén tekemään näytelmäsovitukseen, jonka on suomentanut J. Maanpää[5].
Siltalan kartanon esikuvaksi on mainittu Koskipään kartano Hartolassa. Myös Lilli Lindillä oli esikuvansa: Koskipään kartano valtias Annie Boisman (1859–1927, alkuaan Annie Winter).[6] Boisman oli kirjailija Maila Talvion (Maria Winter) sisar. Hän avioitui Koskipään kartanon omistajan Carl Erik von Gerdtenin (17. marraskuuta 1858 – 17. heinäkuuta 1885) kanssa elokuussa 1880. Seitsemän leskenvuoden jälkeen Annie Boisman avioitui Koskipään tilanhoitajan, agronomi Karl Arthur Boismanin (1863–1939) kanssa.
Siltalan pehtoori kuvattiin kesällä ja syksyllä 1934. Sateinen kesä viivästytti teoksen valmistumista. Siltalaa esitti Laakspohjan kartano Lohjan maalaiskunnassa. Lisäksi kuvattiin Hollolassa, Tuusulassa ja Messukylässä. Sisäkuvia otettiin Laakspohjan kartanon puimahuoneessa. Studiona oli Vironkadun studio Helsingissä.[7]
Siltalan pehtoori on ensimmäinen suomalainen elokuva, jota varten tehtiin ennakkomainoselokuva eli traileri. Se on myös ensimmäinen laatuaan, jonka käyttörepliikit äänitettiin myös ulkokuvaotoksissa.[6] Valentin Vaala ohjasi Siltalan pehtoorista uuden version vuonna 1953, mutta sen kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi.[8]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisömenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siltalan pehtoori oli Suomi-Filmin siihen mennessä suurin kaupallinen menestys, jonka mainitaan ylittäneen ensimmäisenä suomenkielisenä elokuvana miljoonan katsojan rajan. 1930-luvulla elokuvien kävijämääristä ei kuitenkaan kerätty luotettavia julkisia tilastoja[9], vaan niitä alettiin Suomessa kerätä vasta vuonna 1972. Sitä edeltävät katsojaluvut perustuvat esityskerroista tehtyihin laskennallisiin arvioihin. Suomen elokuvasäätiön tilastossa Siltalan pehtoori oli 2010-luvun alkuun mennessä Suomen kuudenneksi eniten teatterikatsojia kerännyt elokuva. Selvästi enemmän katsojia olivat saaneet vain Edvin Laineen Tuntematon sotilas ja Toivo Särkän Kulkurin valssi.[10]
Televisioesitysten yhteydessä Siltalan pehtoori sai miljoonayleisön toisella esityskerrallaan syyskuussa 1979.[11] Elokuvan suosio perustui romanttisen päätarinan lisäksi myös sen sisältämään kansanomaiseen tilannekomiikkaan ja lauluihin. Elokuvan kansainvälinen menestys jäi Suomi-Filmin odotuksia pienemmäksi, sillä se onnistuttiin ilmeisesti myymään vain Viroon ja Norjaan.[9]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikoiden vastaanotto oli suopea. Helsingin Sanomien arvioija John Seppänen piti Orkon ohjausta mutkattomana, helposti sulavana ja hauskana. Aamulehdessä Roland af Hällström arvioi Siltalan pehtoorin käänteentekeväksi ja kirjoitti: ”Se on lopullisesti nostanut esille suomalaisen filmiohjaajan, se tuo kankaalle kaksi luonnekoomikkoa, jotka varmasti tulevissa elokuvissa jatkavat voittokulkuaan, ja se näyttää, että maassa on ainakin kaksi nuorta näyttelijätärtä, jotka kaikin puolin kykenevät kantamaan filmien päärooleja.” Uuden Suomen nimimerkki Jep. kehui kuvausta ja kohtauksien järjestelyä, mutta näki puutteita kokonaisuudessa. Kriitikon mielestä elokuvan pääjuoni oli mitätön ja teennäinen eikä riittänyt pitämään katsojaa täysin otteessaan. Siltalan pehtoorin parhaat puolet hän näki elokuvan sivujuonteissa.
Myöhempien aikojen kriitikot arvioivat Siltalan pehtooria lähinnä sen yleisömenestyksen kannalta.[12] Eräs vuoden 2011 kriitikko piti näyttelijätyötä puisevana ja Theodor Lutsin kuvausta elokuvan ainoana valopilkkuna[13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elokuvan synnyn taustoista, Kava Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan, Elonet.fi:ssä
- Suomen kansallisfilmografia 1, ISBN 951-37-1901-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ohjelmatiedot, Yle Teema[vanhentunut linkki]
- ↑ TV-arkiston juhannus: Hanna Taini 100 v[vanhentunut linkki]
- ↑ Tunnetko Suomi-filmisi? Aamulehti, 24.6.2011, s. B20.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 24.6.2011, s. D 17.
- ↑ Elokuvan taustoista
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 1, s. 598.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 595
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, s. 599.
- ↑ a b Jyrki Ilva: "Siltalan pehtoorin" (1934) intertekstuaaliset yhteydet ja yhteiskunnallinen sisältö, pro gradu, Helsinki.fi.
- ↑ Suomen elokuvasäätiö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, s. 596.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, s. 597 ja 598.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 25–26/2011, s. 13