Alfonso II (Portugali)
.png)
Afonso II Paksu (port. Afonso II o Gordo); (23. huhtikuuta 1185 Coimbra, Portugalin kuningaskunta – 25. maaliskuuta 1223) oli Portugalin kuningas vuosina 1212–1223.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afonson vanhemmat olivat kuningas Sancho I ja Aragonian prinsessa Dulce de Aragon (1160–1198), joka oli Barcelonan kreivin Rámon Berenguer IV:n ja Aragonian kuningatar Peronellan vanhin tytär.[2]
Afonsolla oli kymmenen sisarusta, joista seitsemän eli aikuisiksi asti. Sisarista Teresa oli Leónin kuninkaan Alfonso IX:n, Mafalda Kastilian kuninkaan Henrik I:n ja Berengaria Tanskan kuninkaan Valdemar II Sejrin kanssa. Lisäksi Afonson isällä oli yhdeksän aviotonta lasta kolmesta eri suhteesta ennen ja jälkeen avioliiton.[3][4][5]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afonson valtaannousua vuonna 1211 vahvistamaan kutsuttiin koolle Portugalin ensimmäinen cortes eli säätyvaltiopäivät.[1]
Kuninkaana Afonso ei harrastanut yhtä aggressiivista politiikkaa kuin edeltäjänsä Sancho I. Hän ei yrittänytkään laajentaa alueitaan Kastilian tai maurien maille. Hän joutui taistelemaan vallasta sisarustensa kanssa, ja keskittyi kehittämään Portugalin hallintojärjestelmää eli käytännössä lähinnä keskittämään valtaa itselleen.
Hänen liikalihavuutensa näyttää johtuneen nuoruuden sairaudesta, eikä hän kyennyt itse johtamaan joukkojaan taistelukentillä. Hänen joukkonsa kunnostautuivat Kastilian kuningas Alfonso VIII:n joukkojen saamassa voitossa Las Navas de Tolosan taistelussa vuonna 1212. Tämä merkitsi Almohadien vaikutusvallan taantumista, ja Afonso II:n armeija valloitti Alcacer do Salin vuonna 1217.[2]
Afonso II aloitti maanomistuksen selvitystyön, joka koski sekä kirkkoa että muita maanomistajia. Tämä johti pitkään konfliktiin aateliston ja kirkonmiesten kanssa, ja vuonna 1219 Bragan arkkipiispa erotti kuninkaan ja hovin kirkon yhteydestä ja asetti valtakunnan kirkonkirouksen alle. Paavi Honorius III vahvisti nämä toimet, mutta Afonso vastusti näitä tekoja kuolemaansa asti. Hänen seuraajakseen tuli hänen vanhin poikansa Sancho II.[2]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afonso avioitui vuonna 1206 Kastilian prinsessa Urraca de Castillon (1186 - 2. marraskuuta 1220) kanssa, joka oli Kastilian kuninkaan Alfonso VIII:n ja kuningatar Eleanor de Plantagenet'n (Leonor de Inglaterra) toiseksi vanhin tytär.
Afonsolle ja Urracalle syntyivät lapset:
- Sancho II (1207–1248), Portugalin kuningas
- Afonso III (1210–1279), Portugalin kuningas
- Eleanor (1211–1231), Tanskan kuningas Valdemar nuoremman puoliso
- Ferdinand (1218–1246), Serpan herra
Afonsolla oli lisäksi kaksi aviotonta poikaa:
- João Afonso (k. 1234)
- Pedro Afonso (k. 1249 jälkeen)[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Political and Social Organization Portugal: A Country Study. Library of Congress, 1993
- ↑ a b c d Afonso II | Portuguese Monarchy, 12th Century, Reconquista | Britannica www.britannica.com. Viitattu 18.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Carvalho Correia, Francisco: O Mosteiro de Santo Tirso de 978 a 1588: a silhueta de uma entidade projectada no chao de uma história milenária. Santiago de Compostela: Universidade de Santiago de Compostela: Servizo de Publicacións e Intercambio Científico, 2008. ISBN 978-84-9887-038-1. Arkistoitu 4.10.2013. Ss. 21, 178, 180-182
- ↑ Rodrigues Oliveira, Ana: Rainhas medievais de Portugal. Dezassete mulheres, duas dinastias, quatro séculos de História. Lisbon: A esfera dos livros, 2010. ISBN 978-989-626-261-7. Ss. 44, 82, 83, 84, 85, 93, 94.
- ↑ a b Sotto Mayor Pizarro, José Augusto. Linhagens Medievais Portuguesas: Genealogias e Estratégias (1279–1325). Oporto, 1997: (tohtorinväitöskirja) hdl: 10216/18023. Ss. 168, 223-225, 261
|
Edeltäjä: Sancho I |
Portugalin kuningas | Seuraaja: Sancho II |
