Arthur Berger
Arthur Berger (15. toukokuuta 1912 New York, New York, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 2003 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka tuotantoon vaikuttivat sekä uusklassismi että sarjallisuus. Hän teki yhteistyötä Aaron Coplandin sekä Virgil Thomsonin kanssa ja sai näiden tavoin innoitusta Igor Stravinskin tuotannosta. Berger ei työllään koskaan tavoitellut massojen suosiota. Hän loi sivu-uran myös kirjoittajana ja kriitikkona.[1]
Berger aloitti pianonsoiton 11-vuotiaana ja teki ensimmäiset sävellyksensä lukioaikoinaan. Hän aloitti muodolliset sävellysopintonsa New Yorkin yliopistossa, josta hän sai kandidaatin arvonsa vuonna 1934. Maisterin arvon hän sai vuonna 1936 Harvardin yliopistosta, jossa hänen opettajinaan toimivat Walter Piston, Hugo Leichtentritt ja Archibald Thompson Davison. Vuonna 1937 Berger muutti Pariisiin opiskelemaan Nadia Boulangerin johdolla. Vuonna 1939 hän liittyi Mills Collegen henkilökuntaan Oaklandissa, jossa hänelle yhä opetti sävellystä Darius Milhaud. Berger opetti useissa muissakin oppilaitoksissa ennen vetäytymistään eläkkeelle vuonna 1999. Hänen omaelämäkertansa Reflections of an American Composer julkaistiin vuonna 2002. Hänellä oli vaimo Ellen, joka jäi leskeksi säveltäjän kuollessa sairaalassa 91-vuotiaana.[1]
Bergerin tuotantoon kuuluu myös orkesteri-, soololaulu- ja kuoroteoksia, mutta New York Timesin muistokirjoitus nostaa erityisesti esiin kamarikokoonpanoille ja pianolle sävelletyt teokset. Bergerin ensimmäistä suurimuotoista teosta (Quartet for Winds, 1941) esitettiin yhä säännöllisesti hänen kuolemansa aikaan. Hänen muihin teoksiinsa kuuluu duojen sarja (viululle ja pianolle, 1948; sellolle ja pianolle, 1951; oboelle ja klarinetille, 1952).[1]
