Carl Martin Reinthaler

Carl Martin Reinthalerin rintakuva, 1902 (tekijä: Diedrich Samuel Kropp)

Carl Martin Reinthaler (13. lokakuuta 1822 Erfurt – 13. helmikuuta 1896 Bremen) oli saksalainen säveltäjä, kapellimestari, kuoronjohtaja ja urkuri.

Reinthaler syntyi teologin pojaksi ja kouluttautui itsekin isänsä toivomuksen mukaan teologiksi, mutta omistautui sitten musiikille. Vuosina 1850–1852 silloisen Berliinin tuomiokirkon kuoro esitti hänen psalmisävellyksiään, minkä jälkeen Fredrik Vilhelm IV myönsi Reinthalerille kaksivuotisen stipendin Italiassa opiskelua varten. Vuosina 1852–1855 Reinthaler sävelsi oratoriota Jephta und seine Tochter. Hän sai työpaikan Kölnin konservatoriosta vuonna 1853 ja työskenteli Bremenin musiikkijohtajana, sen tuomiokirkon urkurina ja Singakademie Bremenin kuoromestarina vuosina 1857–1893.

Reinthaler oli vuosina 1867–1896 kirjeenvaihdossa Johannes Brahmsin kanssa; tästä on tallella 77 kirjettä enimmäkseen Brahmsilta. Brahms kirjoitti myös Reinthalerin Charlotte-vaimolle ja Henriette-tyttärelle. 27. huhtikuuta 1868 Reinthaler johti Brahmsin Saksalaisen sielunmessun kuusiosaisen version esityksen Bremenissä Brahmsin läsnä ollessa. Lopullinen seitsenosainen versio kantaesitettiin seuraavana vuonna Carl Reinecken johdolla. Reinthaler oli kehottanut Brahmsia tekemään Saksalaisen sielunmessun sisällöstä kristillisemmän, mutta Brahms halusi säilyttää teoksen tarkoituksena elävien lohduttamisen eikä keskittyä kuolleiden hengellisen kohtalon pohtimiseen.

Reinthalerin sinfonia (op. 12) kantaesitettiin Bremenissä vuonna 1862. Vuonna 1875 säveltäjältä valmistui ooppera Edda, ja vuonna 1881 häneltä kantaesitettiin ooppera Das Kätchen von Heilbronn Frankfurtissa. Reinthalerista tuli professori vuonna 1888. Hän vetäytyi useista tehtävistään vuonna 1893, mutta sävelsi aivoinfarktin saatuaan vielä joitain lauluja ennen kuin kuoli Bremenissä 1896.

Aiheesta muualla

• IMSLP: nuotteja