Fulk (Jerusalem)
Fulk, koko nimeltään Foulques le Jeune (1092 – marraskuu 1143 Akko, Palestiina) oli Jerusalemin kuningas jure uxoris eli avioliittonsa kautta vuosina 1131–1143 sekä Anjoun kreivi Fulk V vuoteen 1129 asti ja Mainen kreivi Fulk V vuodesta 1109 lähtien.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Surlyn kreivi Fulk IV ja Bertrada de Montfort.[2]
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fulk avioitui vuonna 1109 kreivitär Erenburga de Mainen (k. 1126) kanssa.[1] Avioliitosta syntyi ainakin yksi tytär, joka avioitui Englannin kuningas Henrik I:n ja kuningatar Edithin pojan prinssi Williamin kanssa. Vuonna 1128 hänen vanhin poikansa Geoffrey Plantagenet avioitui prinsessa Matilden, Englannin kuningas Henrik I:n ja Skotlannin prinsessa Edithin tyttären kanssa, ja hänestä tuli Angevin-dynastian Englannin haaran esi-isä.[3] Fulk vieraili Palestiinassa ensimmäisen kerran vuonna 1120.[2]
Jerusalemin kuningas Balduin II lähetti vuonna 1127 Guillaume de Buresin ja Guy Brisebarren tarjoamaan tytärtään prinsessa Melisendea (1105–1161) leskeytyneen Fulkin uudeksi puolisoksi. Järjestetyllä avioliitolla Balduin II pyrki varmistamaan tyttärensä nousun Jerusalemin kuningaskunnan hallitsijaksi, suo jure eli omalla oikeudellaan.[4] Tästä avioliitosta syntyi kaksi poikaa, tulevat kuninkaat Balduin III ja Amalric I.[4]
Kreivi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreivi Fulk käytti valtaansa vasalleihinsa ja sotkeutui myöhemmin Ranskan ja Englannin kuninkaiden välisiin dynastisiin riitoihin.[2] Vuonna 1128 hänen poikansa Geoffrey Plantagenet avioitui prinsessa Matilden, Englannin kuningas Henrik I:n ja Skotlannin prinsessa Edithin tyttären kanssa, ja hänestä tuli Angevin-dynastian Englannin haaran esi-isä.[3] Fulk vieraili Palestiinassa ensimmäisen kerran vuonna 1120.[2]
Fulk luopui Anjoun kreivin asemasta vuonna 1129 vanhimman poikansa Geoffrey V:n hyväksi ja matkusti Akkoon, jonne hän saapui toukokuussa 1129. Sieltä hän jatkoi matkaa Jerusalemiin, jossa hän avioitui prinsessa Melisenden kanssa.[4]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balduin II:n kuoltua Fulk kruunattiin 14. syyskuuta 1131 Jerusalemin kuninkaaksi ja prinsessa Melisende Jerusalemin kuningattareksi.[4]
Fulk nimitti itsensä Antiokian hallitsijaksi sen jälkeen, kun hänen kälynsä Antiokian kreivitär Alix oli ensin yrittänyt vaatia Antiokian hallitsijan asemaa isänsä kuoleman jälkeen. Fulk lähti vuonna 1133 pelastamaan piiritetyksi joutunutta Montferrandin linnaa, mutta Fulkin armeija tuhottiin, ja Fulk itse joutui pakenemaan linnaan, jonka hän lopulta joutui luovuttamaan hintana vapaudestaan.[4]
Vuonna 1139 Fulk sopi Damaskoksen hallitsija Unurin kanssa liitosta Damaskosta uhkaavaa Aleppon atabeg, käskynhaltija Zengiä vastaan ja pakotti tämän vetäytymään Aleppoon. Fulk kuoli metsästysretkellä vuonna 1143 pudottuaan hevosen selästä.[4]
|
Edeltäjä: Balduin II |
Jerusalemin kuningas |
Seuraaja: Balduin III |
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Fulk king of Jerusalem Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Fulk | Crusader, Crusader King & Jerusalem | Britannica www.britannica.com. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Geoffrey IV | Angevin Ruler, Crusader & Conqueror | Britannica www.britannica.com. 3.9.2024. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kings of Jerusalem 1131-1192 Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
