Gary Thain
| Gary Mervin Thain | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1948 |
| Kuollut | 8. joulukuuta 1975 (27 vuotta) |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Tyylilajit |
rock hard rock progressiivinen rock heavy metal |
| Soittimet | bassokitara |
| Yhtyeet | New Nadir, The Keef Hartley Band, Uriah Heep |
| Aiheesta muualla | |
| www.garythain.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Gary Mervin[1] Thain (15. toukokuuta 1948 Christchurch, Uusi-Seelanti – 8. joulukuuta 1975)[2] oli uusiseelantilainen rockmuusikko, joka muistetaan parhaiten hard rock -yhtye Uriah Heepin basistina vuosina 1972–1975.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thain syntyi 15. toukokuuta 1948 Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä oli kaksi isoveljeä, Colin ja Arthur.[2]
Thain alkoi esiintyä noin kolmentoista vuoden iässä. Hän myös voitti laulukilpailun high schoolissa. Virallisesti Thainin musiikkiura alkoi The Strangers -yhtyeessä 1960-luvulla. Yhtyeessä oli hänen lisäksi veli Arthur laulajana ja kitaristina, rytmikitaristi Graeme Ching ja rumpali Dave Beattie. Yhtye julkaisi kolme singleä, ja yhtyeessä ollessaan Thain kirjoitti ensimmäisen oman kappaleensa, nimeltään ”I'll Never be Blue”.[2]
Thain muutti 17-vuotiaana Australiaan, sen jälkeen kun The Strangers oli hajonnut vuonna 1966. Tuolloin hän liittyi The Secrets -yhtyeeseen. Yhtye jäi kuitenkin hyvin lyhtyikäiseksi, ja se julkaisi ainoastaan yhden singlen. Vielä saman vuoden aikana Thain perusti Peter Dawkinsin ja Dave Chapmanin kanssa yhtyeen nimelltä Me and the Others. Yhtye teki kiertueita Saksassa, Isossa-Britanniassa, Walesissa ja Skotlannissa. Yhtye hajosi jo vuonna 1967. Näihin aikoihin Thain muutti Isoon-Britanniaan.[2]
Ammatilliset yhtyeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thainin ensimmäinen ammatillinen yhtye oli New Nadir, johon hän liittyi vuonna 1967. Yhtye oli erityisen suosittu Sveitsissä, jossa se soitti runsaasti klubeilla noin puolen vuoden ajan. Yhtye teki jazzvaikutteista musiikkia. Muut jäsenet olivat kitaristi Ed Carter ja rumpali Mike Kowalski.
New Nadirin hajottua Thain liittyi Keef Hartley Bandiin, joka soitti keikoilla samoihin aikoihin kuin muun muassa Led Zeppelin ja Fleetwood Mac. Thain soitti yhtyeen kuudella albumilla. Yhtyeen jäsenet tulivat hyvin toimeen keskenään, mutta kun sen keulahahmo, pääasiallinen sanoitusten tekijä Miller Anderson poistui kuvioista, yhtyeen muut jäsenet menivät mukaan eri projekteihin.[2]
Ennen kuin Keef Hartley Band hajosi vuonna 1972, Thain ehti tehdä myös muita äänitteitä. Hän toimi yhteistyössä muun muassa Eric Claptonin ja Christine McVien kanssa.[2]
Vuosien 1971 ja 1972 välillä Thain oli mukana Miller Andersonin ja Pete Yorkin sooloprojekteissa.[2]
Uriah Heep
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodesta 1972 Uriah Heepin Ken Hensley soitti Thainille ja pyysi tätä pikaisesti korvaamaan kesken kiertueen yhtyeestä eronneen basisti Mark Clarken. Thain soitti Uriah Heepin neljällä studioalbumilla: Demons and Wizards (1972), The Magician’s Birthday (1972), Sweet Freedom (1973) ja Wonderworld (1974) sekä livealbumilla Uriah Heep Live (1973).[2][3]
Viimeisen Uriah Heep -kiertueensa aikana Dallasissa, Yhdysvalloissa, 15. syyskuuta 1974, Thain sai sähköiskun väärinkytketystä mikrofonista. Hän loukkaantui pahasti ja joutui viettämään kolme viikkoa sairaalassa.[4] Hieman myöhemmin, helmikuussa 1975, Thain sai potkut yhtyeestä tuottaja Gerry Bronin ja itse yhtyeen päätöksen vuoksi.[4] Jo Wonderworldin ilmestymisen aikoihin hänen kanssaan oli ilmennyt ongelmia heroiinin käytön vuoksi, ja toisinaan hän kieltäytyi osallistumasta kuvaussessioihin ja soundcheckeihin.[5] Thain korvattiin entisellä King Crimson- ja Roxy Music -jäsenellä John Wettonilla.[6]
Uriah Heepin jälkeen ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potkujensa jälkeen Thain yritti hakea useisiin muihin yhtyeisiin, mutta yksikään näistä ei ottanut Thainia mukaan. Hänen terveydentilansa heikkeni, ja hänelle tuli sydänvaivoja. Joitain viikkoja ennen kuolemaansa Thain joutui ongelmiin virkavallan kanssa, ja hänet haluttiin viedä vankilaan. Sinne hän ei kuitenkaan koskaan mennyt.[7]
Gary Thain kuoli 8. joulukuuta heroiinin yliannostukseen.[2] Hänet löydettiin etelälontoolaisen asuntonsa kylpyhuoneesta.[6] Thainin kuolemasta on esitetty useita versioita. Yhden väitteen mukaan hänet olisi tapettu, koska hän seurusteli intialaisen tytön kanssa, mitä Thainin perhe ei hyväksynyt.[7]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uriah Heepin Sonic Origami (1998) -albumin kappale ”Between Two Worlds” on omistettu yhtyeen edesmenneiden jäsenten Gary Thainin ja solisti David Byronin muistolle.[8]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uriah Heep -albumit, joissa Thain mukana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Demons and Wizards (1972)
- The Magician’s Birthday (1972)
- Uriah Heep Live (1973)
- Sweet Freedom (1973)
- Wonderworld (1974)
- Live at Shepperton '74 (äänitetty 1974, julkaistu 1986)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gary Thain lt-uriah-heep.ro. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i The Official Website of Gary Thain garythain.com. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Uriah Heep Live - Uriah Heep allmusic.com. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Gary Thain - Biography 1972-1975 garythain.5u.com. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Wonderworld-albumin Expanded De-Luxe Editionin kansilehti, kirjoittanut Dave Ling
- ↑ a b Return to Fantasy -albumin Expanded De-Luxe Editionin kansilehtinen
- ↑ a b Gary Thain - Biography 1975 garythain.5u.com. Arkistoitu 17.12.2012. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Between Two Worlds by Uriah Heep Songfacts songfacts.com. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
