Ilmari Välikangas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmari Välikangas, vuoteen 1906 saakka Buddén (5. joulukuuta 1884 Tampere – 2. heinäkuuta 1959 Helsinki), oli suomalainen hydrobiologi ja lintutieteilijä, museomies ja Helsingin yliopiston eläintieteen professori.[1][2]

Ilmari Välikangas pääsi ylioppilaaksi Savonlinnan reaalilyseosta 1902. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1911, filosofian maisteriksi 1912, filosofian lisensiaatiksi 1926 ja filosofian tohtoriksi 1927. Hän teki opintomatkoja useihin Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin.[1][2]

Välikangas oli vuodesta 1907 opettajana aluksi maaseudulla ja vuodesta 1912 Helsingissä. Opetustoimensa ohella Välikangas toimi muun muassa Tietosanakirjan toisena toimitussihteerinä 1912-1919. Hän tuli Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon kustokseksi 1927 toimittuaan sitä ennen useita vuosia laitoksen v.t. kustoksena. Samana vuonna hänet nimitettiin myös Helsingin yliopiston eläintieteen dosentiksi.[2]

Välikangas oli vesieliöstön tuntija, joka teki väitöskirjansa vuonna 1926 Helsingin merialueen planktonista.[3] Välikangas työskenteli Helsingin yliopiston Eläinmuseon kustoksena (museonhoitajana) 1919–1938 ja vuosina 1938–1954 eläintieteen professorina.[1]

Välikankaan lintutieteellisen tutkimuksen pääkohde oli lintujen muuttoreittien selvittäminen rengastuslöytöjen avulla.[4] Merkittävimmät lintutieteelliset julkaisut olivat pikkukajavien Suomeen ajautumista vuonna 1929 käsitellyt kirjoitus, Suursaaren linnuston laaja tutkimus sekä siihen liittyen idänuunilinnun leviämishistorian selvitys.[5]

Sisällissodan aikana 1918 Välikangas osallistui suojeluskuntalaisena Helsingin valtaukseen. Välikangas oli perustamassa Suomen Lintutieteellistä Yhdistystä vuonna 1924 ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1935–1948. Hän toimi Vanamo-seuran sekä kansainvälisen limnologian varapuheenjohtajana ja oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Uransa alussa hän teki merkittävän työn tietosanakirjan toimittajana, ja lopussa toimi Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.

Ilmari Välikankaan vanhemmat olivat kouluneuvos Emil Johannes Buddén ja Johanna Augusta Granit. Hänen veljiään olivat suurlähettiläs Eino Wälikangas ja arkkitehti Martti Välikangas. Välikangas oli naimisissa 1913-1954 filosofian maisteri, odontologian lisensiaatti Dagmar Ingrid Sofia Toivosen (k. 1954) kanssa ja vuodesta 1955 vakuutusvirkailija Anna-Liisa Kairion kanssa. Hänen poikansa oli Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Aarne I. Välikangas.[6][1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Välikangas, I. (1926) Planktologische Untersuchungen im Hafengebiet von Helsingfors I : über das Plankton insbesondere das Netz-Zooplankton des Sommerhalbjahres. 298+6 s.
  • Välikangas, I. (1933) Über die Biologie der Ostsee als Brackwassergebiet. Stuttgart
  • Välikangas, I. Qualitative und quantitative Untersuchungen über die Vogelfauna der isolierten Insel Suursaari (Hogland) im Finnischen Meerbusen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1902, matrikkelinumero 27936
  2. ↑ a b c Päivästä päivään. 50-vuotias. Tri Ilmari Välikangas, Helsingin Sanomat, 05.12.1934, nro 329, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.12.2024
  3. ↑ Laakkonen S & Laurila S 2001:Vihreä keidas? (Arkistoitu – Internet Archive). Teoksessa Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan - Kaupungin ja ympäristön muutos 1800- ja 1900-luvulla
  4. ↑ Veli-Matti Autio (2007) Välikangas, Ilmari (1884 - 1959) eläintieteen professori, hydrobiologi, ornitologi www.biografiakeskus.fi
  5. ↑ Södersved, Jan ym. (toim.): Linnut luonnossa. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-31885-0.
  6. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, palsta 233. Helsinki: Otava, 1965.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmari_Välikangas&oldid=22881370”