Tämä on suositeltu artikkeli.

Jarkko Nieminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jarkko Nieminen
Jarkko Nieminen Lontoon kesäolympialaisissa 2012.
Jarkko Nieminen Lontoon kesäolympialaisissa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1981 (ikä 43)
Kansalaisuus  Suomi
Tennispelaaja
Pituus 185 cm
Paino 78 kg
Kätisyys vasen
Ammattilaisena 2000–2015
Palkintorahat 7 743 345 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 13. (10.7.2006)
Turnausvoittoja 2
Voitot/tappiot 408–348
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet puolivälierät (2008)
Ranskan avoimet 4. kierros (2003)
Wimbledon puolivälierät (2006)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2005)
Nelinpeli
Paras sijoitus 42. (28.1.2008)
Turnausvoittoja 5
Voitot/tappiot 151–193
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet välierät (2010)
Ranskan avoimet 2. kierros (2003, 2008)
Wimbledon 2. kierros (2007)
Yhdysvaltain avoimet puolivälierät (2008)
Aiheesta muualla
ITF
ATP
Jarkko Nieminen
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1981 (ikä 43)
 Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Salibandyn pelaaja
Lempinimi Jake[1]
Seura Suomi Classic
Pelinumero 13[2]
Pituus 185 cm
Paino 78 kg

Jarkko Kalervo Nieminen (s. 23. heinäkuuta 1981 Masku)[3] on ammattilaisuransa lopettanut suomalainen tennispelaaja. Nieminen sijoittui parhaimmillaan ATP-maailmanlistalla kaksinpelissä sijalle 13 heinäkuussa 2006 ja nelinpelissä sijalle 42 tammikuussa 2008. Hän voitti uransa aikana kaksi ATP-turnausta kaksinpelissä ja viisi nelinpelissä. Grand Slam -turnauksissa hän selviytyi kaksinpelissä kolme kertaa puolivälieriin ja nelinpelissä kerran välieriin.[4]

Nieminen on korkeimmalle koskaan maailmanlistalla sijoittunut suomalainen tennispelaaja ja ainoa ATP-kaksinpeliturnauksen voittanut suomalainen.[5] Davis Cupissa Nieminen edusti Suomea vuosina 1999–2016.[6] Hän on voittanut joukkueessa eniten otteluita ja eniten kaksinpelejä.[7] Palkintorahaa Nieminen voitti ammattilaisurallaan yli 7,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[4] Nieminen toimi ATP:n pelaajaneuvostossa vuosina 2010–2014.[8]

Tennisuransa jälkeen Nieminen pelasi ammattilaisena salibandyssä. Hän edusti Salibandyliigassa pelaavaa Classicia kaudella 2016–2017.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja junioriura (−1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen aloitti tenniksen 3-vuotiaana lyömällä pehmopalloa olohuoneen seinään.[9] Hän urheili nuorena muutenkin monipuolisesti noin kymmentä eri lajia, joista hän lopetti myöhemmin yksitellen yhdeksän.[10] Salibandystä muodostui lopulta hänelle toiseksi rakkain laji tenniksen jälkeen.[11] Kouluaikoinaan Nieminen harjoitteli Impivaaran tenniskeskuksessa Matti Hangasluoman tenniskoulussa sekä pelasi vanhempiensa vetämissä tenniskerhoissa.[12][13] Ensimmäisen Suomen mestaruutensa hän voitti omassa ikäluokassaan 11-vuotiaana.[14] Nieminen aloitti 15-vuotiaana yhteistyön Henrik Johansénin kanssa.[15] Sisäkenttien Suomen mestaruuskilpailuissa Nieminen pelasi miesten kaksinpelin loppuottelussa vuosina 1997–1999 ja voitti nelinpelin 1998 Ville Liukon kanssa ja 1999 Lauri Kiisken kanssa.[16][17]

Keväällä 1999 Nieminen valittiin Jacques Hervet'n ja Iván Molinan vetämään ITF:n junioritiimiin.[18] Hän selviytyi Wimbledonin poikien nelinpelin loppuotteluun parinsa Todor Enevin kanssa.[19] Tampere Openissa hän selviytyi ATP-haastajaturnauksen välieriin.[20] Syyskuussa 1999 hän voitti Yhdysvaltain avoimissa poikien kaksinpelin lyömällä loppuottelussa Kristian Plessin lukemin 6–7, 6–3, 6–4.[19] Syyskuun lopulla hän teki Davis Cup -debyyttinsä maailmanlohkon karsinnoissa Suomen ja Italian välisessä maaottelussa. Ensimmäisen kaksinpelinsä hän hävisi Andrea Gaudenzia vastaan ja reväytti ottelun kolmannessa erässä vatsalihaksensa, eikä näin ollen pystynyt pelaamaan toista ja ratkaisevaa kaksinpeliään. Suomi hävisi karsinnan Tuomas Ketolan tuuratessa Niemistä.[21] Junioreiden maailmanlistalla Nieminen oli korkeimmillaan kuudentena.[22]

Sen sijaan, että lupaava Nieminen olisi lähtenyt koluamaan ammattikenttiä mahdollisimman nuorena, hän keskittyi lukiossa kaksi vuotta opintoihinsa. Tällä saattoi olla ratkaiseva vaikutus hänen ammattilaisuransa onnistumisen kannalta.

ATP-haastajaturnauksista ATP-kiertueelle (2000–2002)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2000 Nieminen solmi vuoden mittaisen yhteistyösopimuksen ITF:n junioritiimiä valmentavan Jacques Hervet'n kanssa.[23] Vuoden aikana hän kierteli ITF Futures- ja ATP Challenger -turnauksia. Heinäkuussa Tampere Openissa hän voitti nelinpelin Ville Liukon kanssa ja selviytyi kaksinpelissä välieriin.[4] Marraskuussa 2000 Nieminen pääsi lucky loserina uransa ensimmäiseen ATP-kaksinpeliturnaukseen Tukholman avoimiin, mutta hävisi avauskierroksella Jonas Björkmanille.[24]

Helmikuussa 2001 hän voitti ensimmäisen ATP-haastajaturnauksensa Wolfsburgissa. Hän voitti vielä saman vuoden aikana Tampereen, Cordoban ja Maian ATP-haastajaturnaukset.[4] Uransa toiseen ATP-turnaukseen, Tukholman avoimiin Nieminen pääsi karsintojen kautta. Turnauksen puolivälierissä hän voitti silloisen maailmanlistan 18:nneksi sijoitetun ja Ruotsin ykköspelaajan Thomas Johanssonin.[25] Välierissä hän päihitti silloisen maailmanlistan 20:nneksi sijoitetun, moniin helppoihin virheisiin sortuneen Thomas Enqvistin.[26] Loppuottelussa pitkän peliviikon väsyttämä ja ottelun aikana pakaransa reväyttänyt Nieminen hävisi viisieräisen kamppailun jälkeen Sjeng Schalkenille lukemin 6–3, 3–6, 3–6, 6–4, 3–6.[27] Loppuottelupaikkansa ansiosta hän nousi ATP-maailmanlistalla sijalta 103 sijalle 69.[4] Kauden päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 61.[28]

Australian avoimissa 2002 Nieminen osallistui uransa ensimmäiseen Grand Slam -turnaukseen. Hän hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa idolilleen Pete Samprasille.[29] Huhtikuussa Estoril Openissa hän selviytyi loppuotteluun voittamalla puolivälierissä entisen maailmanlistan ykkösen Marat Safinin ja välierissä Fernando Meligenin, mutta hävisi loppuottelun David Nalbandianille.[4] Kolme viikkoa myöhemmin Mallorcan ATP-turnauksessa hän voitti puolivälierissä Dominik Hrbatýn ja välierissä Mariano Zabaletan, mutta hävisi loppuottelun Gastón Gaudiolle kuumeviruksen kangistamana.[4][30] Turnauksen jälkeen Nieminen nousi ATP-maailmanlistalla sijalle 43, jolloin hänestä tuli kaikkien aikojen korkeimmalle sijoitettu suomalaispelaaja.[5][4] Ranskan avoimissa 2002 hän voitti avauskierroksella Nicolás Lapentin ja toisella Amir Hadadin, mutta hävisi kolmannella kierroksella Tommy Haasille.[4] Wimbledonissa Nieminen pääsi viimeiseksi sijoitetuksi pelaajaksi, mutta hävisi toisella kierroksella Julian Knowlelle.[31] Heinäkuussa hän voitti Tampere Openin.[4] Syyskuussa Suomi karsi pääsystä maailmanlohkoon maaottelussa Alankomaita vastaan. Nieminen hävisi ensimmäisen kaksinpelinsä Raemon Sluiterille ja nelinpelinsä Tuomas Ketolan kanssa Paul Haarhuisille ja Sjeng Schalkenille, eikä Niemisen kaksinpelivoitto Martin Verkerkistä riittänyt Suomelle voittoon.[6] Marraskuussa hän voitti IPP Openin Helsingissä.[32]

Valmentajanvaihdos ja rannemurtuma (2003–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa 2003 Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella Nikolai Davydenkon ja toisella Jevgeni Kafelnikovin, mutta hävisi kolmannella kierroksella Guillermo Corialle. Australian avointen jälkeen hän pelasi Milanon ATP-turnauksen välierissä. Münchenin BMW Openissa hän selviytyi loppuotteluun, mutta hävisi sen Roger Federerille. Ranskan avoimissa hän voitti kolmannella kierroksella Victor Hănescun, mutta hävisi neljännellä kierroksella Fernando Gonzálezille. Wimbledonissa hän hävisi kolmannella kierroksella Olivier Rochusille.[4] Heinäkuun lopulla Nieminen lopetti seitsemän vuotta kestäneen yhteistyön Henrik Johansénin kanssa, ja hänen uudeksi valmentajakseen tuli Fredrik Rosengren.[33] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen hävisi toisella kierroksella David Nalbandianille. Bangkokin ATP-turnauksen puolivälierissä hän voitti entisen maailmanlistan ykkösen Carlos Moyàn, mutta hävisi välierissä Taylor Dentille.[4]

Tammikuussa 2004 Nieminen selviytyi välieriin Adelaiden ATP-turnauksessa, mutta Australian avoimissa hän putosi jo toisella kierroksella. Maaliskuussa hän pelasi Dubain ATP-turnauksen välierissä.[4] Monte Carlo Masters -turnauksen avauskierroksella Nieminen kaatui oikean ranteensa päälle saaden luunmurtuman.[34] Nieminen palasi takaisin kentille heinäkuun alussa Swedish Openissa, Båstadissa.[35] Osallistuessaan Ateenan olympialaisiin Nieminen ei ollut täysin palautunut rannevammastaan ja putosi jo toisella kierroksella.[36] Yhdysvaltain avoimista Nieminen tippui avauskierroksella. Pekingin China Openissa hän hävisi välierissä.[4] Lokakuun lopulla Niemisen ja hänen valmentajansa Fredrik Rosengrenin yhteistyö päättyi. Valmennussuhteen aikana Rosengren pyrki kehittämään Niemisen aggressiivisuutta ja itseluottamusta tiukoissa peleissä.[37]

Jarkko Nieminen Tanskan joukkuemestaruuskilpailuissa syyskuussa 2008.

Nousu uran huipulle (2005–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2005 Nieminen joutui luovuttamaan Australian avointen kolmannella kierroksella ottelunsa Roger Federerille vatsalihasten kipeydyttyä.[38] Huhtikuussa Nieminen pääsi Münchenin ATP-turnauksen välieriin. Ranskan avoimissa Nieminen kukisti yhden maineikkaimmista pelaajista, kun hän voitti maailmanlistan seitsemänneksi sijoitetun ja entisen maailmanlistan ykkösen Andre Agassin 7–5, 4–6, 6–7, 6–1, 6–0. Toisella kierroksella Nieminen hävisi Igor Andrejeville. Touko–kesäkuun vaihteessa hän voitti Prostějovin ATP-haastajaturnauksen. Wimbledonissa Nieminen hävisi ensimmäisellä kierroksella Tim Henmanille viidessä erässä. Hän pääsi välieriin Mercedes Cupissa Stuttgartissa. Yhdysvaltain avoimissa hän selviytyi puolivälieriin saakka voitettuaan kolmannella kierroksella Maks Mirnyn ja neljännellä kierroksella Fernando Verdascon. Puolivälierissä hän hävisi Lleyton Hewittille viidessä erässä lukemin 6–2, 1–6, 6–3, 3–6, 1–6. Syksyllä hän pelasi vielä Bangkokin ja Tokion ATP-turnausten välierissä.[4]

Uransa ensimmäisen ATP-turnausvoittonsa Nieminen saavutti 14. tammikuuta 2006 Aucklandin Heineken Openissa. Loppuottelussa hän voitti kroatialaisen Mario Ančićin lukemin 6–2, 6–2.[39] Voitto oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaisen tennispelaajan saavuttama ATP-turnausvoitto kaksinpelissä.[5] Kevään aikana Nieminen selviytyi Rotterdamin ja Münchenin ATP-turnausten välieriin ja Indian Wells Masters -turnauksen puolivälieriin.[4] Ranskan avoimissa Nieminen oli sijoitettu 16. sijalle. Avauskierroksella hän joutui kuitenkin luovuttamaan kolmannessa erässä vatsavaivojen takia kesken ottelun Raemon Sluiteria vastaan.[40] Nieminen pääsi puolivälieriin Wimbledonin turnauksessa niukalla voitolla Dmitri Tursunovista lukemin 7–5, 6–4, 6–7(2), 6–7(6), 9–7.[4] Ottelun aikana tapahtuneesta mailan maahan heitosta hän sai 1000 dollarin sakot.[31] Puolivälierissä Nieminen hävisi Rafael Nadalille suoraan kolmessa erässä 6–3, 6–4, 6–4.[4] Hän saavutti uransa korkeimman ATP-maailmanlistan sijoituksensa 10. heinäkuuta noustuaan ATP-maailmanlistalla 13:nneksi.[4] Wimbledonin jälkeisellä viikolla hän pääsi Båstadin ATP-turnauksen välieriin. Elokuussa hän pelasi Canada Masters -turnauksen puolivälierissä. Tukholman avoimissa Nieminen pääsi loppuotteluun, mutta hävisi James Blakelle suoraan kahdessa erässä. Loka–marraskuun vaihteessa hän selviytyi vielä Paris Masters -turnauksen puolivälieriin.[4]

Tasaista peliä ATP-kiertueella (2007–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 vaihteessa Nieminen sai vatsatautiviruksen ja Niemisen kauden aloitus myöhästyi viikolla. Vatsataudin takia huonosti valmistautunut Nieminen hävisi toisella kierroksella Australian avoimissa.[29] Marseillen Open 13 -turnauksessa hän pelasi välierissä. Ranskan avoimissa 2007 Nieminen hävisi Lleyton Hewittille kolmannella kierroksella. Kesäkuussa hän selviytyi Hallen Gerry Weber Openin välieriin. Hän putosi Wimbledonista kolmannella kierroksella hävittyään Mihail Južnyille.[4] Syyskuussa 2007 Mumbain ATP-turnauksessa Nieminen voitti parinsa Robert Lindstedtin kanssa ensimmäisen nelinpelin ATP-turnauksensa. Turnauksen kaksi ensimmäistä kierrosta luovutusvoitoilla edenneet Nieminen ja Lindstedt voittivat loppuottelussa kovasyöttöiset Rohan Bopannan ja Aisam-ul-Haq Qureshin.[41] Lokakuussa Davidoff Swiss Indoors -turnauksessa Baselissa Nieminen voitti puolivälierissä Fernando Gonzálezin. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille.[4]

Valmistautuessaan Australiassa vuoden ensimmäiseen Adelaiden ATP-turnaukseen 2008 Nieminen sai lämpöhalvauksen, mutta selviytyi silti turnauksen loppuotteluun.[42] Hän hävisi loppuottelun Michaël Llodralle.[43] Australian avoimissa hän selviytyi kolmannen kerran Grand Slam -turnauksen puolivälieriin voitettuaan neljännellä kierroksella Philipp Kohlschreiberin. Puolivälierissä hän hävisi Rafael Nadalille lukemin 5–7, 3–6, 1–6.[4] Kevättalvella Nieminen sairastui sitkeään virustautiin. Yli kolmen vuoden ajan ilman valmentajaa pelannut Nieminen palkkasi huhtikuussa 2008 valmentajakseen Joakim Nyströmin.[44] Ranskan avoimissa 2008 Nieminen hävisi kolmannella kierroksella Rafael Nadalille ja Wimbledonissa 2008 toisella kierroksella Marin Čilićille.[4] Pekingin olympialaisissa hän putosi jo ensimmäisellä kierroksella hävittyään Thomas Johanssonille.[45] Niemisen valmentaja Joakim Nyström piti Davis Cupiin osallistumista yhtenä syynä häviöön.[46] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen hävisi Fernando Gonzálezille kolmannella kierroksella.[4] Tukholman avoimissa hän selviytyi välieriin.[47]

Ranneleikkaus ja paluu tenniskentille (2009–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarkko Nieminen Yhdysvaltain avoimissa 2009.

Tammikuussa 2009 Nieminen selviytyi Sydneyn Medibank Internationalissa loppuotteluun.[48] Jo-Wilfried Tsonga luovutti puolivälieräottelun selkävaivojen takia.[49] Välierissä Nieminen voitti maailmanlistan kolmosen Novak Đokovićin 6–4, 7–6 tuulisissa olosuhteissa, mutta hävisi loppuottelun David Nalbandianille.[48][50] Huhtikuussa 2009 hän lopetti yhteistyön valmentajansa Joakim Nyströmin kanssa.[51] Tunisin ATP-haastajaturnauksen välierissä hän loukkasi oikean ranteensa, jossa diagnosoitiin myöhemmin jänteen tukikalvon repeämä.[4][52] Toukokuussa hän oli ranneleikkauksessa, josta toivuttuaan hän palasi tenniskentille elokuussa 2009.[53][54] Marraskuussa hän voitti ATP-haastajaturnauksen Jerseyssä.[55] Kuun lopulla hän hävisi Henri Kontiselle IPP Openin puolivälierissä. Edellisen kerran hän hävisi suomalaispelaajalle maaliskuussa 2000 hävittyään sisäkenttien Suomen mestaruuskilpailuiden loppuottelun Timo Niemiselle.[56]

Australian avoimissa 2010 Nieminen voitti avauskierroksella Nick Lindahlin suoraan kolmessa erässä.[57] Toisella kierroksella Nieminen kohtasi Florent Serran, mutta hävisi hänelle viiden erän kamppailun.[58] Australian avointen nelinpelissä Nieminen pääsi välieriin parinsa Michael Kohlmannin kanssa. Hänestä tuli ensimmäinen Grand Slam -turnauksen välierissä pelannut suomalainen.[59] Helmikuun lopulla Nieminen selviytyi välieriin Delray Beachin ATP-turnauksessa.[60] Maaliskuussa hän voitti Marrakechin ATP-haastajaturnauksen.[61] Touko-kesäkuussa pelattavissa Ranskan avoimissa Nieminen hävisi avauskierroksella tiukan taistelun jälkeen kuudenneksi sijoitetulle Andy Roddickille luvuin 2–6, 6–4, 6–4, 6–7(4), 3–6.[62] Kesän alussa Nieminen palkkasi valmentajakseen Jan de Wittin.[63] Wimbledonissa hän voitti avauskierroksella Stefan Koubekin, mutta hävisi toisella kierroksella neljänneksi sijoitetulle Andy Murraylle.[64][65] Heinä–elokuun vaihteessa hän voitti Gstaadin ATP-turnauksen nelinpelin parinsa Johan Brunströmin kanssa.[66] Syys–lokakuun vaihteessa hän löysi hyvän pelivireen ja selviytyi Bangkokin Thailand Openin loppuotteluun.[67][68][69] Loppuottelun hän kuitenkin hävisi välierissä Rafael Nadalin voittaneelle Guillermo García-Lópezille kolmessa erässä.[69] Tukholman avoimissa Nieminen voitti silloisen maailmanlistan kuutosen Tomáš Berdychin, mutta hävisi välierissä Florian Mayerille.[70][71] Marraskuussa Nieminen kommentoi uskovansa hänen pelinsä menneen eteenpäin vuodesta 2006. Syötön kehittymisestä hän oli erityisen tyytyväinen.[72] Lisäksi Nieminen kommentoi pelanneensa vuoden aikana liikaa ja kehui valmentajaansa de Wittiä.[73]

Vuonna 2011 Nieminen joutui luovuttamaan Sydneyn turnauksen ensimmäisellä kierroksella Frederico Giliä vastaan polvivamman vuoksi.[74] Seuraavalla viikolla alkaneissa Australian avoimissa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella seitsemänneksi sijoitetulle David Ferrerille, joka pääsi turnauksessa aina välieriin asti.[75] Rotterdamin turnauksen avauskierroksella Nieminen kohtasi jälleen Ferrerin, ja voitti hänet tällä kertaa suoraan kahdessa erässä.[76] Ranskan avoimissa Nieminen hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa David Ferrerille suoraan kolmessa erässä.[77] Myös Wimbledonissa Nieminen kärsi tappion avauskierroksella, kun hän hävisi Nicolas Almagrolle lukemin 7–6(5), 3–6, 4–6, 4–6.[78] Huono Grand Slam -menestys jatkui Yhdysvaltain avoimissa, missä Nieminen hävisi avauskierroksella Fernando Verdascolle. Nieminen ei ollut aiemmin pudonnut jokaisesta kauden Grand Slam -turnauksesta ensimmäisellä kierroksella.[79] Lokakuussa Nieminen selviytyi kolmannen kerran Tukholman avointen loppuotteluun. Turnauksen toisella kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 19 olleen Stanislas Wawrinkan 6–3, 6–4 ja välierässä James Blaken luvuin 7–6(5), 5–7, 6–2.[80][81] Loppuottelussa Nieminen hävisi kolmieräisen ottelun maailmanlistan sijalla kymmenen olleelle Gaël Monfilsille lukemin 5–7, 6–3, 2–6.[82] Marraskuussa Nieminen pelasi Baselin turnauksessa, jossa hän voitti ensimmäistä kertaa urallaan erän Roger Federeriä vastaan. Toisen kierroksen ottelu heidän 12:nnessa kohtaamisessaan päättyi kuitenkin Federerin voittoon lukemin 6–1, 4–6, 6–3.[83]

Uran toinen turnausvoitto (2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen saavutti uransa toisen turnausvoittonsa kaksinpelissä voitettuaan tammikuussa 2012 pelatun Sydneyn turnauksen. Loppuottelussa hän päihitti Julien Benneteaun luvuin 6–2, 7–5.[84] Samassa turnauksessa Nieminen selviytyi myös nelinpelin loppuotteluun yhdessä Matthew Ebdenin kanssa. He hävisivät kuitenkin maailmanlistan ykkösparille, Bob Bryan ja Mike Bryan.[85] Australian avoimissa Nieminen joutui luovuttamaan ensimmäisen kierroksen ottelussaan David Nalbandiania vastaan vatsalihasvamman vuoksi. Nieminen oli tappiolla ottelua luvuin 4–6, 2–4.[86] Ranskan avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti Igor Andrejevin, joka luovutti kolmannessa erässä. Andrejev voitti ensimmäisen erän 6–3 ja Nieminen toisen erän 6–2. Ottelun jälkeen Nieminen sanoi pelanneensa harjoituksissa elämänsä tennistä.[87] Toisella kierroksella Nieminen hävisi neljänneksi sijoitetulle Andy Murraylle, vaikka voittikin ensimmäisen erän 6–1. Murray kärsi avauserässä selkävaivoista, mutta paransi peliään pikku hiljaa, kun Niemisen peli puolestaan meni huonompaan suuntaan. Murray voitti ottelun luvuin 1–6, 6–4, 6–1, 6–2.[88] Wimbledonissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella 14:nneksi sijoitetun Feliciano Lópezin.[89] Toisella kierroksella kuitenkin Brian Baker kukisti Niemisen 6–0, 6–2, 6–4.[90]

Lontoon olympialaisissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella maailmanlistan sijalla 418 olleen Somdev Devvarmanin luvuin 6–3, 6–1.[91] Toisella kierroksella Nieminen kohtasi maailmanlistan nelosen ja kotiyleisön suosikin, Andy Murrayn, joka voitti ottelun suoraan kahdessa erässä 6–2, 6–4.[92] Winston Salemin turnauksessa Nieminen pääsi suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän voitti Benjamin Beckerin.[93] Kolmannella kierroksella hän hävisi Tomáš Berdychille.[94] Yhdysvaltain avoimissa Nieminen johti ensimmäisellä kierroksella Mihail Kukuškinia vastaan 6–0, 6–2, minkä jälkeen Kukuškin luovutti ottelun.[95] Toisella kierroksella Nieminen taisteli kovasyöttöistä Yhdysvaltain ykköspelaajaa, John Isneriä vastaan, mutta hävisi ottelun neljässä erässä, voitettuaan toisen erän tie breakissa.[96] Syyskuussa pelatussa Thailand Openissa Nieminen voitti puolivälierissä maailmanlistan sijalla 15 olleen Milos Raonicin 6–3, 7–6.[97] Välierissä Nieminen hävisi Richard Gasquet'lle kolmessa erässä luvuin 6–3, 5–7, 2–6 johdettuaan toista erää jo 4–0.[98]

Jarkko Nieminen Ranskan avoimissa 2013.

Lokakuu sujui Niemiseltä vaisusti, kun hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Tokiossa, Shanghaissa ja Baselissa. Tukholmassa hän pääsi toiselle kierrokselle.[4] Nieminen vetäytyi loka-marraskuun vaihteessa pelattavasta Pariisin Masters-turnauksesta.[99] Nieminen päätti kautensa Helsingissä pelattuun haastajaturnaukseen, jonka loppuottelussa hän hävisi Lukáš Lackolle.[100]

Paras kauteen valmistava jakso takana (2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jarkko Niemisen kausi 2013

Nieminen sanoi ennen kauden alkua, että hänen kauteen valmistava jakso sujui paremmin kuin ennen.[101] Nieminen lähti puolustavana mestarina Sydneyn turnaukseen, jossa hän hävisi tällä kertaa puolivälierissä Bernard Tomicille kolmessa erässä luvuin 7–6(6), 4–6, 2–6.[102] Australian avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti 19:nneksi sijoitetun Tommy Haasin.[103] Ottelu venyi ratkaisevaan viidentään erään, jonka Nieminen voitti 8–6. Kolme tuntia ja 45 minuuttia kestäneen ottelun loppulukemat olivat 7–6(3), 4–6, 6–3, 4–6, 8–6. Toista erää Nieminen johti 4–1, mutta Haas voitti viisi peliä putkeen ja lopulta koko erän.[103] Toisella kierroksella Nieminen hävisi maailmanlistan sijalla 74 olleelle Ivan Dodigille viidessä erässä luvuin 3–6, 7–6(4), 3–6, 7–6(4), 1–6. Yhteensä Niemisellä oli noin 40 asteen lämpötilassa pelatussa ottelussa 18 murtopalloa, joista hän voitti vain yhden.[104] Montpellier’n turnauksessa Nieminen eteni ensimmäisen kerran tällä kaudella ATP-turnauksessa välieriin.[105] Välierissä hän hävisi kolmessa erässä maailmanlistan sijalla kymmenen olleelle Richard Gasquet'lle.[106] Rotterdamin turnauksessa Nieminen pääsi puolivälieriin, jossa hän hävisi maailmanlistan sijalla seitsemän olleelle Juan Martín del Potrolle.[107]

Monte Carlo Masters -turnauksessa Nieminen voitti toisella kierroksella maailmanlistan sijalla 15 olleen Milos Raonicin. Nieminen tarvitsi ottelun voittamiseen vain yhden murron, ja ratkaisevan kolmannen erän hän voitti tie breakissa 7–3.[108] Kolmannella kierroksella Nieminen voitti viidenneksi sijoitetun Juan Martín del Potron 6–4, 4–6, 7–6(4).

Ottelu oli ehdottomasti yksi parhaista Niemisen uralla. Tätä mieltä ovat varmasti kaikki, jotka pelin näkivät. Aiemmin heidän pelaamissaan viidessä ottelussa Nieminen ei ollut voittanut erääkään Del Potroa vastaan.[109] Niemisen kauden tie break -tilasto ottelun jälkeen oli kahdeksan voittoa ja nolla tappiota.[110] Puolivälierissä Nieminen hävisi maailmanlistan ykköselle, Serbian Novak Đokovićille suoraan kahdessa erässä.[111]

Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa Nieminen saavutti Münchenin nelinpeliturnauksessa toukokuussa yhdessä Dmitri Tursunovin kanssa. He etenivät loppuotteluun voittamalla muun muassa ykkössijoitetun parin Alexander Peya ja Bruno Soares.[112] Loppuottelussa Nieminen ja Tursunov voittivat Marcos Baghdatisin ja Eric Butoracin. Tämä oli Niemisen uran kolmas turnausvoitto nelinpelissä.[113] Düsseldorfin turnauksessa Nieminen eteni ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaksinpelin loppuotteluun. Loppuottelussa hän hävisi Argentiinan Juan Mónacolle suoraan kahdessa erässä.[114] Ranskan avointen ensimmäisellä kierroksella Nieminen voitti isäntämaan Paul-Henri Mathieun. Viisieräinen, yli kolme ja puoli tuntia kestänyt ottelu päättyi Niemisen voittoon luvuin 6–4, 4–6, 7–6, 4–6, 6–2.[115] Toisella kierroksella Nieminen hävisi kuudenneksi sijoitetulle Jo-Wilfried Tsongalle suoraan kolmessa erässä.[116] Wimbledonissa Nieminen hävisi ensimmäisellä kierroksella Michaël Llodralle suoraan kolmessa erässä.[117] Yhdysvaltain avoimissa 2013 Nieminen hävisi toisella kierroksella viisieräisessä ottelussa Portugalin João Sousalle.[118]

Loppuvuonna Nieminen pääsi vielä kaksi kertaa ATP 500 -turnauksessa kolmannelle kierrokselle. Ensin Tokiossa Japan Open Tennis Championshipsissa kaatuivat Juan Mónaco ja Michał Przysiężny. Lokakuussa Madrid Openissa tulivat voitot Benoit Pairesta ja Alejandro Fallasta. Vuosi huipentui kauden ensimmäiseen turnausvoittoon, tosin challenger-tasolla kotikentällä Helsingissä IPP Openissa.[4]

Ennätysten kausi (2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tultaessa vuoteen 2014 Jarkko Nieminen oli päättänyt jo 13 kautta ATP-maailmanlistan sadan parhaan joukossa, nyt sijalla 39. Vastaavaan nykypelaajista on pystynyt vain muutama, kuten Roger Federer, Mihail Južnyi ja Nikolai Davydenko. Maaliskuussa Miamin Masters-turnauksen ensimmäisellä kierroksella Nieminen saavutti Masters-turnausten nopeimman otteluvoiton kukistamalla Bernard Tomicin, tulevaisuuden lupauksen, 28 minuutissa ja 20 sekunnissa luvuin 6–0, 6–1.[119] Ottelua pidettiin tuoreeltaan kaikkien aikojen lyhyimpänä loppuun asti pelattuna ATP-otteluna [120] Myöhemmin kuitenkin selvisi, että ottelu oli ainoastaan Masters Tourin lyhyin, ATP-tasolla on pelattu 2001 myös 25 minuutin mittainen ottelu.[121] Niemisen voitto oli kuitenkin nopein loppuun asti pelatuissa ATP-tason otteluissa yli kymmeneen vuoteen.

Wimbledonissa vuorostaan Nieminen pelasi vuoden 2014 pisimmän ammattilaistason katkaisupelin [122] ja yhden Grand Slam -historian pisimmistä katkaisupeleistä hävitessään yhdeksänneksi sijoitetulle John Isnerille 6–7(17), 6–7(3), 5–7.[123] Tällä kaudella Grand Slam -turnauksissa, Ranskan avoimissa ja Wimbledonissa, nähtiin ensimmäistä kertaa 65 vuoteen suomalainen nelinpelipari, kun Jarkko Nieminen ja Henri Kontinen pelasivat yhdessä.[124] Tuloksena oli Ranskan avoimissa voitto sijoitetusta parista Juan Sebastián Cabal / Robert Farah.

Alkukausi sujui Niemiseltä kohtalaisesti, parhaina saavutuksinaan pääsy kolmannelle kierrokselle sekä Indian Wellsin että Madridin Masters-turnauksissa. Indian Wellsissä kukistui toisella kierroksella Florian Mayer ATP-listan sijalta 29.[125] Nieminen selvisi myös ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen toiselle kierrokselle kauden kolmessa ensimmäisessä Grand Slam -turnauksessa. Wimbledonissa tämä vaati voiton ATP-listan 39. sijan Federico Delbonisista – voitto tuli suoraan kolmessa erässä 6–3, 7–6(3), 7–5. [126]

Heinäkuussa Nieminen palasi Tampere Openiin, selviten finaaliin, jossa kuitenkin hävisi tuolloin huikeaa 25 voiton putkea pelanneelle David Goffinille. Heti seuraavalla viikolla kahdessa Grand Slam -turnauksessa kokeiltu suomalainen nelinpelipari Jarkko Nieminen – Henri Kontinen saavutti ensimmäisen ATP-turnausvoittonsa Itävallan avoimessa tennisturnauksessa Kitzbühelissa. Tämä oli kautta aikojen toinen suomalaisen nelinpeliparin saama turnausvoitto ATP-turnauksissa. Yhdysvaltain avoimissa tuli tappio ensimmäisellä kierroksella Ivo Karlovićille, mutta syyskuun lopulla Nieminen pelasi parasta peliään ATP 250 -turnauksessa Malaysian Openissa, voittaen maailmanlistan sijalla 25 olleen Leonardo Mayerin ja 45. sijalla olleen Pablo Andújarin. Tappio tuli vasta välierissä turnauksen voittajalle Kei Nishikorille (ATP-8) kolmessa erässä. Haastattelussa Nieminen kertoi uransa jatkuvan myös vuonna 2015[127].

Viimeinen ammattilaiskausi tenniksessä (2015)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarkko Nieminen vuonna 2015

Nieminen aloitti kautensa Brisbanen turnauksella, jossa hävisi toisella kierroksella James Duckworthille. Sydneyssä hän joutui karsimaan pääsystä pääsarjaan selvittäen karsinnat, mutta hävisi pääsarjan ensimmäisellä kierroksella Pablo Andújarille.[4] Australian avoimissa Nieminen hävisi kolmannella kierroksella keskuskentällä pelatussa ottelussa Stan Wawrinkalle suoraan kolmessa erässä.[128]

Nieminen kertoi medialle halustaan osallistua ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan kiertueelle. Hän halusi kokea läkähdyttävän helteen ja paikallisen kulttuurin. Buenos Airesin nelinpelissä Nieminen saavutti uransa viidennen nelinpelin turnausvoittonsa. Hän voitti turnauksen yhdessä André Sán kanssa.

[129] Sekä Montpellier’ssa että Rio de Janeirossa Niemisen pelit päättyivät toiselle kierrokselle. Indian Wellsin ja Miamin Masters-turnauksissa hän eteni toiselle kierrokselle, ja jäi Monte-Carlossa karsintoihin.[4] Ranskan avoimissa Nieminen hävisi avauskierroksella maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille kolmessa erässä. Nieminen johti toista erää jo 5–2, mutta hävisi sen lopulta 5–7.[130] Kesäkuussa hän hävisi avauskierroksella sekä ’s-Hertogenboschissa että Hallessa.[4]

Kesäkuussa 2015 Nieminen piti tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitti päättävänsä ammattilaisuransa kuluvan kauden jälkeen.[131] Wimbledonissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella vuonna 2002 turnauksen voittaneen Lleyton Hewittin viiden erän kamppailussa lukemin 3–6, 6–3, 4–6, 6–0, 11–9.[132] Hän hävisi toisella kierroksella maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille. Tampere Openissa hän hävisi välierissä maailmanlistan sijalla 270 olleelle Tristan Lamasinelle. Yhdysvaltain avoimissa Nieminen hävisi avauskierroksella Jo-Wilfried Tsongalle.[4] Viimeisen ATP-turnauksensa Nieminen pelasi lokakuun lopussa Tukholmassa, jossa hän hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa Nicolás Almagroa vastaan. [133] Nelinpelissä hän pelasi Johan Brunströmin kanssa, mutta myös nelinpelissä Niemisen pelit päättyivät avauskierrokselle hänen uransa viimeisessä ATP-ottelussa.[134]

Final Night

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäähyväiset Nieminen jätti kilpakentille 9. marraskuuta 2015 Helsingin Hartwall Arenalla pelatussa näytösottelussa Roger Federeriä vastaan.[135][136] ″Final Night″ -nimisessä tapahtumassa Nieminen pelasi ensin nelinpeliä Teemu Selänteen kanssa Roger Federeriä ja Peter Forsbergia vastaan. Nieminen ja Selänne voittivat yksieräisen ottelun 6−3. "Foppa" selitti häviötään lopettamalla harjoittelun kun kuuli, että nelinpeliparina olisi Roger Federer. Näytösottelun kaksinpelissä Nieminen hävisi Federerille kahdessa erässä luvuin 6–7(4), 6–7(7).[137] Tapahtuma myytiin loppuun viidessä tunnissa ja täydessä hallissa oli 12 000 ihmistä.[138][139]

Siirtyminen salibandyn pariin ja Davis Cup -uran päättyminen (2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen sanoi edustavansa Suomea Davis Cupissa myös vuonna 2016, ja ilmaisi olevansa valmis edustamaan Suomea olympialaisissa Riossa, mikäli Henri Kontinen saisi sinne paikan ja valitsisi hänet parikseen nelinpeliin.[140] Suomalaiset eivät kuitenkaan päässeet ITF:n olympialaisten pelaajalistalle.[141] Nieminen palasi tenniskentille 15. heinäkuuta 2016 Davis Cupin Euroopan-Afrikan lohkon ottelussa Tanskaa vastaan ja voitti avausottelunsa Mikael Torpegaardia vastaan erin 3–0[142], ja myös toisen kaksinpelinsä Frederik Nielseniä vastaan erin 3–1. Nelinpelissä hän kuitenkin hävisi Patrik Niklas-Salmisen kanssa tanskalaisparille erin 2–3. Suomi hävisi koko ottelun 2–3.[143] Samalla Nieminen ilmoitti maajoukkueuransa päättämisestä ja keskittyvänsä jatkossa salibandyuraansa. Tulevaisuudessa hän haluaisi olla Suomen Davis Cup -joukkueen kapteeni.[144]

Huhtikuussa 2016 salibandyseura SC Classic ilmoitti tehneensä yksivuotisen sopimuksen Niemisen kanssa.[2][11] Hänen salibandydebyyttinsä kuitenkin siirtyi jalkavamman vuoksi.[145] Hän pelasi ensimmäisen Salibandyliigan ottelunsa 17. tammikuuta 2017[146] ja teki ensimmäisen maalinsa 29. tammikuuta 2017.[147] Niemisen kausi päättyi maaliskuun alussa, kun hänen kantapäänsä ei kestänyt pelaamista ja eteen tuli leikkaus. Hän ehti pelata Classicin riveissä kolme ottelua tehden niissä yhden maalin.[148] Kauden lopussa Nieminen juhli seuran riveissä Suomen mestaruutta.[149]

Salibandykauden jälkeinen aika (2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen salibandyura päättyi yhteen kauteen. Vuonna 2017 hän aloitti tenniskommentaattorina Suomen Eurosportilla.[150] Hän aloitti vuonna 2018 Suomen Davis Cup -joukkueen kapteenina kolmen vuoden sopimuksella. Hän oli tekemässä myös Borg vs. McEnroe -elokuvaa.[151] Toukokuussa 2020 ilmoitettiin, että Nieminen jatkaa tennismaajoukkueen kapteenina myös vuosina 2021–2023.[152]

Pelityyli tenniksessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen pelityyli on monipuolinen. Vasenkätinen Nieminen lyö kahden käden rystylyöntinsä lähes kierteettömänä, mutta kämmenlyönnin kierteisenä.[153] Niemisen heikkoutena pidetään hänen kierteistä kakkossyöttöään.[153][154][155]. Myös hänen turnauskestävyytensä Grand Slameissa paloi loppuun, jos hän joutui ensimmäisissä ottelussa pelaamaan neljä erää tai enemmän.

»Jarkolla on uskomattoman hyvä rystylyönti, se on hänen vahvin aseensa. Hän lyö sen mielettömällä voimalla, ja ajoitus on täydellinen.»
(Roger Federer[156])

Uran alkuaikoina silloinen Suomen Davis Cup -joukkueen valmentaja Olli Rahnasto piti Niemistä nopeana pelaajana, jolla on hyvä koordinaatio.[15] Nykyinen Davis Cup -joukkueen valmentaja Kim Tiilikainen pitää Niemisen kahden käden rystylyöntiä yhtenä maailman parhaista.[157]

Varusteet ja sponsorit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen pelasi Wilsonin mailoilla, kengillä ja vaatteilla.[158] Aikaisemmin hän käytti Asicsin kenkiä ja vaatteita.[159] Niemisen pääsponsoreita olivat hissi- ja liukuporrasyhtiö Kone, elintarvikealan yritys Fazer, tietoliikennealan yritys Nokia, urheiluvälinevalmistaja Wilson ja tenniksen tukijärjestö Nordisk Sports Management. Lisäksi häntä sponsoroivat lentoyhtiö Finnair ja autovalmistaja Audi.[160]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemisen isä on Kauko ja äiti Leena.[4] Nieminen kirjoitti ylioppilaaksi Aurajoen lukiosta keväällä 2001.[15] Uransa alkuaikoina hän seurusteli Neea Vilkkisen kanssa.[15][161] Kesällä 2003 Nieminen aloitti seurustelun sulkapalloilija Anu Weckströmin kanssa, jonka kanssa hän kihlautui saman vuoden joulukuussa. He menivät naimisiin kesäkuussa 2005 Temppeliaukion kirkossa.[162] Varusmiespalveluksensa Nieminen aloitti marraskuussa 2007 ja suoritti sen puolessa vuodessa Lahden urheilukoulussa.[163] Puolustusvoimat valitsi Niemisen vuoden 2008 varusmiesurheilijaksi.[164] Niemisen kustannusalalla toimiva isosisko Anna-Riikka Carlson kirjoitti veljensä kertomusten pohjalta kirjan Pelaamisen lumo, joka julkaistiin 13. toukokuuta 2009.[165][166][167]

Vuonna 2002 Nieminen perusti maskulaisen Jarkko Nieminen Oy:n.[168] Nieminen kasvattaa ansaitsemillaan peli- ja sponsorituloilla yrityksen liikevaihtoa, joka ylitti viiden miljoonan rajan vuonna 2008.[169][170] Vuonna 2011 Nieminen osti 20 prosentin osuuden Nordisk Sports Managementista.[171] Nieminen aloitti kesällä 2012 yhdessä Veli Paloheimon kanssa tennisakatemian nimeltä Jarkko Nieminen Tennisakatemia.[172] Akatemian toiminta loppuu vuoteen 2017.[173] Syyskuussa 2015 Niemisestä tuli isä, kun Anu Nieminen synnytti tyttövauvan.[174] He saivat syksyllä 2017 toisen tytön.[175]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Nieminen palkittiin urheilu-urastaan Suomen Urheilugaalassa 2016.[176] Vuonna 2015 järjestetty ″Final Night″ -tapahtuma palkittiin vuoden urheilukulttuuritekona.[140]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelut kaksinpelissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Voitot (2)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Vastustaja Tulos
1. 9.1.2006 Heineken Open Auckland, Uusi-Seelanti kova Kroatia Mario Ančić 6–2, 6–2
2. 9.1.2012 Apia International Sydney Sydney, Australia kova Ranska Julien Benneteau 6–2, 7–5

Tappiot (11)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Vastustaja Tulos
1. 22.10.2001 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Alankomaat Sjeng Schalken 6–3, 3–6, 3–6, 6–4, 3–6
2. 8.4.2002 Estoril Open Estoril, Portugali massa Argentiina David Nalbandian 4–6, 6–7(5)
3. 29.4.2002 Valencia Open Mallorca, Espanja massa Argentiina Gastón Gaudio 2–6, 3–6
4. 28.4.2003 BMW Open München, Saksa massa Sveitsi Roger Federer 1–6, 4–6
5. 9.10.2006 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Yhdysvallat James Blake 4–6, 2–6
6. 22.10.2007 Davidoff Swiss Indoors Basel, Sveitsi kova Sveitsi Roger Federer 3–6, 4–6
7. 31.12.2007 Brisbane International Adelaide, Australia kova Ranska Michaël Llodra 3–6, 4–6
8. 12.1.2009 Medibank International Sydney, Australia kova Argentiina David Nalbandian 3–6, 7–6(9), 2–6
9. 27.9.2010 Thailand Open Bangkok, Thaimaa kova Espanja Guillermo García-López 4–6, 6–3, 4–6
10. 17.10.2011 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Ranska Gaël Monfils 5–7, 6–3, 2–6
11. 20.5.2013 Power Horse Cup Düsseldorf, Saksa massa Argentiina Juan Mónaco 4–6, 3–6

Loppuottelut nelinpelissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Voitot (5)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Pari Vastustaja Tulos
1. 24.9.2007 Kingfisher Airlines Tennis Open Mumbai, Intia kova Ruotsi Robert Lindstedt Intia Rohan Bopanna
Pakistan Aisam-ul-Haq Qureshi 		7–6(3), 7–6(5)
2. 25.7.2010 Allianz Suisse Open Gstaad Gstaad, Sveitsi massa Ruotsi Johan Brunström Brasilia Marcelo Melo
Brasilia Bruno Soares 		6–3, 6–7(4), [11–9]
3. 5.5.2013 BMW Open München, Saksa massa Venäjä Dmitri Tursunov Kypros Marcos Baghdatis
Yhdysvallat Eric Butorac 		6–1, 6–4
4. 2.8.2014 Austrian Open Kitzbühel Kitzbühel, Itävalta massa Suomi Henri Kontinen Italia Daniele Bracciali
Kazakstan Andrey Golubev 		6–1, 6–4
5. 1.3.2015 Argentina Open Buenos Aires, Argentiina massa Brasilia André Sá Espanja Pablo Andújar
Itävalta Olivier Marach 		4–6, 6–4, [10–7]

Tappiot (4)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Pvm Turnaus Paikka Kenttä Pari Vastustaja Tulos
1. 22.9.2003 Thailand Open Bangkok, Thaimaa kova Australia Andrew Kratzmann Israel Jonathan Erlich
Israel Andy Ram 		3–6, 6–7(4)
2. 9.2.2009 SAP Open San José, Yhdysvallat kova Intia Rohan Bopanna Saksa Tommy Haas
Tšekki Radek Štěpánek 		2–6, 3–6
3. 18.10.2010 Stockholm Open Tukholma, Ruotsi kova Ruotsi Johan Brunström Yhdysvallat Eric Butorac
Curaçao Jean-Julien Rojer 		3–6, 4–6
4. 9.1.2012 Apia International Sydney Sydney, Australia kova Australia Matthew Ebden Yhdysvallat Bob Bryan
Yhdysvallat Mike Bryan 		1–6, 4–6

Kaksinpelimenestys vuosittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Turnaus 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
Australian avoimet – 1. kierros 3. kierros 2. kierros 3. kierros 3. kierros 2. kierros puolivälierät 1. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros 3. kierros
Ranskan avoimet – 3. kierros 4. kierros – 2. kierros 1. kierros 3. kierros 3. kierros – 1. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros
Wimbledon – 2. kierros 3. kierros – 1. kierros puolivälierät 3. kierros 2. kierros – 2. kierros 1. kierros 2. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros
Yhdysvaltain avoimet – 1. kierros 2. kierros 1. kierros puolivälierät 1. kierros 1. kierros 3. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros
Indian Wells Masters – – 1. kierros 2. kierros 2. kierros puolivälierät 3. kierros 2. kierros 2. kierros – 2. kierros 1. kierros 3. kierros 3. kierros 2. kierros
Miami Masters – 2. kierros 3. kierros 2. kierros 2. kierros 3. kierros 4. kierros 2. kierros 2. kierros – 1. kierros 1. kierros 3. kierros 2. kierros 2. kierros
Monte Carlo Masters – – 3. kierros 2. kierros – 1. kierros 1. kierros 2. kierros – 1. kierros 2. kierros 2. kierros puolivälierät 1. kierros –
Madrid Masters – 2. kierros 1. kierros – – 1. kierros 1. kierros 2. kierros – – – – – 3. kierros –
Rome Masters – – 3. kierros – – 2. kierros 1. kierros 1. kierros – – 3. kierros 1. kierros 1. kierros – –
Canada Masters – 2. kierros 1. kierros – – puolivälierät 2. kierros 1. kierros – 1. kierros 1. kierros – 1. kierros – –
Cincinnati Masters – 3. kierros 2. kierros – – 1. kierros 3. kierros 1. kierros – – – 1. kierros 2. kierros – –
Shanghai Masters Ei järjestetty – – – 1. kierros 1. kierros – –
Paris Masters – 2. kierros 1. kierros – 1. kierros puolivälierät 2. kierros 1. kierros – 2. kierros – – 1. kierros – –
Hamburg Masters – – 2. kierros – – 3. kierros 3. kierros 2. kierros Ei enää Masters-turnaus
ATP-turnausvoitot – – – – – 1 – – – – – 1 – – –
ATP-loppuottelutappiot 1 2 1 – – 1 1 1 1 1 1 – 1 – –
ATP-välierätappiot – – 2 3 4 3 2 1 – 2 – – 1 2 –
ATP-haastajaturnausvoitot 4 2 – – 1 – – – 1 1 – – 1 – –
Kauden päätösranking 61 40 36 77 28 15 27 37 88 39 77 41 39 73 153

Nelinpelimenestys vuosittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Turnaus 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
Australian avoimet – – 1. kierros – 2. kierros 2. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros välierät 2. kierros 1. kierros 2. kierros 2. kierros 1. kierros
Ranskan avoimet – – 2. kierros – – 1. kierros 1. kierros 2. kierros – 1. kierros 1. kierros 1. kierros – 2. kierros 1. kierros
Wimbledon – – 1. kierros – – 1. kierros 2. kierros – – 1. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros –
Yhdysvaltain avoimet – – – – 1. kierros 3. kierros 2. kierros puolivälierät 2. kierros 2. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros 1. kierros –
ATP-turnausvoitot – – – – – – 1 – – 1 – – 1 1 1
ATP-loppuottelutappiot – – 1 – – – – – 1 1 – 1 – – –
Kauden päätösranking 356 187 60 119 204 56 46 80 128 48 154 165 100 83 278

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2009, s. 57. Minerva Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-492-254-8
  2. ↑ a b c Jarkko Nieminen pelaamaan salibandya Tampereen Classiciin ! floorball.fi. SSBL Salibandy Oy. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 11.4.2016.
  3. ↑ Siukonen, Markku: Itsenäisen Suomen urheilusankareita, s. 308. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-055-1
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Jarkko Nieminen ATP:n sivuilla (englanniksi)
  5. ↑ a b c Jarkko Nieminen MTV3.fi. MTV Oy. Arkistoitu 4.1.2010. Viitattu 2.12.2009.
  6. ↑ a b Jarkko Nieminen daviscup.com. Davis Cup. Arkistoitu 11.7.2020. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Finland daviscup.com. Davis Cup. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Emotional Nieminen Calls It A Career In Stockholm ATP World Tour. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Saxell, Susanna: Tenniksen pelaamisen ilo vantaanlauri.fi. 29.10.2009. Vantaan seurakunnat. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 4.8.2014.
  10. ↑ Auremaa, Tomi: Jättiyllätys: Jarkko Nieminen pelaa ensi kaudella Salibandyliigassa iltasanomat.fi. 11.4.2016. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 11.4.2016.
  11. ↑ a b JARKKO NIEMINEN PELAAMAAN SALIBANDYA TAMPEREEN CLASSICIIN scclassic.com. Salibandy Club Classic Ry. Viitattu 11.4.2016.
  12. ↑ Nieminen, s. 46–47
  13. ↑ Nieminen, s. 23–24
  14. ↑ Nieminen, s. 84
  15. ↑ a b c d Suhonen, Pete: Jarkko Nieminen. City, 2002, nro 9. Janton Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2009. Arkistoitu 19.6.2008.
  16. ↑ Welling, Jari: "Väärä" Nieminen voitti tennisfinaalin TS.fi. 14.3.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 18.8.2010.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Miehet 4-p sisäkentillä Tennisverkko. Suomen Tennisliitto. Arkistoitu 12.6.2010. Viitattu 18.8.2010.
  18. ↑ Welling, Jari: Jarkko Nieminen kiertää kahdeksan viikkoa ITF:n huippuryhmässä TS.fi. 29.5.1999. TS-Yhtymä. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 9.8.2010.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ a b Nieminen, Jarkko (FIN) – Activity ITF Juniors. ITF. Arkistoitu 7.12.2013. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Kuntsi, Eeva: Nieminen menestyksekkäin suomalaispelaaja Tampereella TS.fi. 25.7.1999. TS-Yhtymä. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 18.8.2010.
  21. ↑ Suomi ulos Davis cupista TS.fi. 27.9.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  22. ↑ Jarkko Nieminen lähtee miesten mittelöihin TS.fi. 30.12.1999. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  23. ↑ Welling, Jari: Jarkko Nieminen Hervet'n talliin TS.fi. 13.1.2000. TS-Yhtymä. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 9.8.2010.
  24. ↑ Welling, Jari: Nieminen oli yllättää Björkmanin Tukholmassa TS.fi. 24.11.2000. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  25. ↑ Jarkko Nieminen iski suomalaista tennishistoriaa: Jarkko Nieminen iski suomalaista tennishistoriaa. Helsingin Sanomat, 27.10.2001. Sanoma News Oy.
  26. ↑ Welling, Jari: Jarkko Nieminen vyöryi finaaliin TS.fi. 28.10.2001. TS-Yhtymä. Viitattu 13.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  27. ↑ Welling, Jari: Sjeng Schalken rimpuili irti Niemisen silmukasta TS.fi. 29.10.2001. TS-Yhtymä. Viitattu 13.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  28. ↑ Emil Ruusuvuori oli vielä vaippaiässä, kun Jarkko Nieminen aloitti ammattilaisuransa – nyt on hänen vuoronsa aloittaa tennisammattilaisena yle.fi. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 30.11.2017.
  29. ↑ a b Nieminen, s. 89–95
  30. ↑ Welling, Jari: Virus vei Niemisen voimat Mallorcan loppuottelussa TS.fi. 6.5.2002. TS-Yhtymä. Viitattu 9.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  31. ↑ a b Nieminen, s. 98–102
  32. ↑ Nieminen nosti kuudennen kerran Challenger-turnauksen voittopyttyä TS.fi. 18.11.2002. TS-Yhtymä. Viitattu 19.8.2010. [vanhentunut linkki – ei arkistoissa ]
  33. ↑ Jarkko Nieminen hakee uutta kipinää valmennuspuolelta MTV3.fi. 15.7.2003. MTV Oy. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 16.11.2009.
  34. ↑ Niemisellä rannemurtuma, paluu ehkä kesäkuussa MTV3.fi. 20.4.2004. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 21.2.2010.
  35. ↑ Jarkko Niemisellä voitokas paluu MTV3.fi. 5.7.2004. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 21.2.2010.
  36. ↑ Jarkko Nieminen Pekingin kisasivut. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 2.9.2008. Viitattu 16.11.2009.
  37. ↑ Niemisen ja valmentajan yhteistyö päättyi tappioon MTV3.fi. 25.10.2004. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.11.2009.
  38. ↑ Jarkko Nieminen: Federer osoitti miksi on ykkönen MTV3.fi. 1.10.2005. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.11.2009.
  39. ↑ Nieminen turnausvoittoon Aucklandissa Yle Urheilu. 14.1.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 4.8.2014.
  40. ↑ Nieminen luovutti avausottelunsa Ranskassa MTV3.fi. 29.5.2006. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.2.2010.
  41. ↑ Niemiselle turnausvoitto nelinpelissä MTV3.fi. 30.9.2007. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 19.8.2010.
  42. ↑ Nieminen, s. 115–118
  43. ↑ Niemisen finaalituska jatkui Adelaidessa MTV3.fi. 6.1.2008. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.8.2010.
  44. ↑ Jarkko Niemiselle ruotsalaisvalmentaja Yle Urheilu. 8.4.2008. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 4.8.2014.
  45. ↑ Jarkko Niemisen pelit päättyivät HS.fi. 11.8.2008. Sanoma News Oy. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 16.11.2009.
  46. ↑ Knuuttila, Mikko: Valmentaja: Jätä Davis cup väliin, Jarkko! iltasanomat.fi. 12.8.2008. Sanoma News Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 9.3.2010.
  47. ↑ Nalbandian selätti vaisun Niemisen MTV3.fi. 11.10.2008. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 19.8.2010.
  48. ↑ a b Nieminen taipui taistelun jälkeen MTV3.fi. 17.1.2009. MTV Oy. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 19.8.2010.
  49. ↑ Nieminen välieriin Sydneyssä – Djokovic vastaan MTV3.fi. 15.1.2009. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.2.2010.
  50. ↑ Nieminen: Aivan mahtavaa! MTV3.fi. 16.1.2009. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.2.2010.
  51. ↑ Jarkko Niemiselle voitto ilman valmentajaa HS.fi. 28.4.2009. Sanoma News Oy. Arkistoitu 11.8.2014 Viitattu = 16.11.2009.
  52. ↑ Kyllönen, Tero: Jarkko Niemisen erilainen kesä YLE Ohjelmat. 1.9.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 21.2.2010.
  53. ↑ Rikman, Johanna: Niemisen kesässä kuntoutusta ja konsertteja Yle Urheilu. 14.5.2009. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 4.8.2014.
  54. ↑ Nieminen haastaa Benneteaun Baselissa ts.fi. 1.11.2009. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 4.8.2014.
  55. ↑ Jarkko Nieminen voitti Jerseyn ATP-haastajaturnauksen HS.fi. 15.11.2009. Sanoma News Oy. Arkistoitu 17.11.2009. Viitattu 19.8.2010.
  56. ↑ Vallanvaihto? Kontinen löi Niemisen Talissa YLE Urheilu. 27.11.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 18.8.2010.
  57. ↑ Jarkko Niemiselle riitti yksi peli tiistaina YLE Urheilu. 19.1.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 19.1.2010.
  58. ↑ Jarkko Nieminen hukkasi voiton avaimet ja putosi MTV3.fi. 20.1.2010. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 20.1.2010.
  59. ↑ Jarkko Nieminen iski suomalaishistoriaa YLE Urheilu. 26.1.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 29.1.2010. Viitattu 26.1.2010.
  60. ↑ Nieminen Delray Beachin välieriin YLE Urheilu. 27.2.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 2.3.2010. Viitattu 27.2.2010.
  61. ↑ Jarkko Nieminen turnausvoittoon MTV3.fi. 21.3.2010. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 21.3.2010.
  62. ↑ Niemiselle jälleen karvas Grand Slam -tappio YLE Urheilu. 25.5.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 28.5.2010. Viitattu 24.6.2010.
  63. ↑ Jarkko Nieminen palkkasi valmentajan MTV3.fi. 20.6.2010. MTV Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 3.12.2010.
  64. ↑ Nieminen palasi Wimbledoniin voittajana YLE Urheilu. 22.6.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 29.6.2010. Viitattu 24.6.2010.
  65. ↑ Murray ei antanut Niemiselle mahdollisuuksia YLE Urheilu. 24.6.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 10.7.2010. Viitattu 24.6.2010.
  66. ↑ Jarkko Nieminen pelasi ystävänsä kanssa "paremmin kuin ikinä" HS.fi. 1.8.2010. Sanoma News Oy. Arkistoitu 2.8.2010. Viitattu 2.8.2010. (suomeksi)
  67. ↑ Eerikäinen, Janne: Eerikäinen: Nieminen pelaa vanhaa hyvää peliään urheilulehti.fi. 1.10.2010. A-lehdet Oy. Arkistoitu 4.10.2010. Viitattu 3.10.2010.
  68. ↑ Nieminen itsevarmana: Syöttö on löytynyt YLE Urheilu. 1.10.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 3.10.2010.
  69. ↑ a b Nieminen taipui huikeassa taistelussa YLE Urheilu. 3.10.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 6.10.2010. Viitattu 3.10.2010.
  70. ↑ Jarkko Nieminen murjoi maailmanlistan kuutosen YLE Urheilu. 20.10.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 23.10.2010. Viitattu 23.10.2010.
  71. ↑ Mayer päätti Niemisen lennon välierätrillerissä YLE Urheilu. 23.10.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 26.10.2010. Viitattu 23.10.2010.
  72. ↑ ILMIÖITÄ: Jarkko Niemisen upea syksy YLE Urheilu. 5.11.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 8.11.2010. Viitattu 5.12.2010.
  73. ↑ Jarkko Nieminen pelasi tänä vuonna liikaa YLE Urheilu. 23.11.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 4.12.2010.
  74. ↑ Jarkko Nieminen luovutti Sydneyssä YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 17.1.2011. Viitattu 8.2.2011.
  75. ↑ Onnetar oikuttelee Niemiselle - Ferrer taas vastaan! YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 8.2.2011.
  76. ↑ Nieminen kaatoi maailmanlistan kuutosen YLE Urheilu. 5.2.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 11.2.2011. Viitattu 8.2.2011.
  77. ↑ Nieminen vain suupala Ferrerille YLE Urheilu. 22.5.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 25.5.2011. Viitattu 22.5.2011.
  78. ↑ Niemisen surkea Grand Slam -kausi sai jatkoa YLE Urheilu. 21.6.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 19.4.2016. Viitattu 26.11.2023.
  79. ↑ Nieminen syvässä Grand Slam -suossa YLE Urheilu. 31.8.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 31.8.2011.
  80. ↑ Niemiselle komea voitto Tukholmassa YLE Urheilu. 20.10.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 22.10.2011. Viitattu 23.10.2011.
  81. ↑ Nieminen kolmatta kertaa Tukholman finaaliin YLE Urheilu. 22.10.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 23.10.2011. Viitattu 23.10.2011.
  82. ↑ Monfils nujersi Niemisen Tukholmassa YLE Urheilu. 23.10.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 25.10.2011. Viitattu 23.10.2011.
  83. ↑ Jarkko Nieminen vei erän Roger Federeriltä YLE Urheilu. 2.11.2011. Yleisradio Oy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 2.11.2011.
  84. ↑ Niemisen pitkä piina päättyi Sydneyssä Yle Urheilu. 15.1.2012. Yleisradio Oy. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 28.1.2012.
  85. ↑ "Olen aika hyvä uskomaan itseeni" Yle Urheilu. 15.1.2012. Yleisradio Oy. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 28.1.2012.
  86. ↑ Nieminen luovutti Australian avoimissa Yle Urheilu. 16.1.2012. Yleisradio Oy. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 28.1.2012.
  87. ↑ Nieminen: Pelaan elämäni tennistä Yle Urheilu. 29.5.2012. Yleisradio Oy. Arkistoitu 1.7.2012. Viitattu 1.6.2012.
  88. ↑ Erikoinen ottelu - Murray pudotti Niemisen 31.5.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 2.6.2012. Viitattu 1.6.2012.
  89. ↑ Nieminen väänsi voiton Wimbledonin avauksesta 26.6.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 29.6.2012. Viitattu 29.6.2012.
  90. ↑ Niemiselle täystyrmäys - Baker jyräsi jatkoon 28.6.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 1.7.2012. Viitattu 29.6.2012.
  91. ↑ Jarkko Nieminen leikitteli sateessa jatkoon - seuraavaksi maailmanlistan nelonen vastaan 29.7.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 31.7.2012. Viitattu 4.8.2012.
  92. ↑ Nieminen sai kylmää kyytiä Murraylta 31.7.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 1.8.2012. Viitattu 4.8.2012.
  93. ↑ Nieminen kukisti Beckerin 21.8.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 24.8.2012. Viitattu 23.8.2012.
  94. ↑ Nieminen putosi Berdychin käsittelyssä 23.8.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 25.8.2012. Viitattu 23.8.2012.
  95. ↑ Jarkko Nieminen jatkoon luovutuksella 29.8.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 31.8.2012. Viitattu 29.6.2012.
  96. ↑ Nieminen vei erän - Isner jatkaa US Openissa 1.9.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 1.9.2012.
  97. ↑ Jarkko Niemiselle maukas voitto 28.9.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 30.9.2012.
  98. ↑ Jarkko Niemiseltä uskomaton romahdus Bangkokissa 29.9.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 30.9.2012.
  99. ↑ Nieminen vetäytyi Pariisin Mastersista 27.10.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 27.10.2012.
  100. ↑ Niemisen kausi päättyi finaalitappioon 18.11.2012. Yle Urheilu. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 18.11.2012.
  101. ↑ Niemisen kausi alkaa - "Voi vieläkin olla elämänsä kunnossa" urheilulehti.fi. 30.12.2012. Urheilulehti. Arkistoitu 2.1.2013. Viitattu 8.1.2013.
  102. ↑ Saarinen, Ossi: Nieminen hävisi kovan puolivälierätaistelun Yle Urheilu. 10.1.2013. Yleisradio Oy. Arkistoitu 8.2.2013. Viitattu 10.1.2013.
  103. ↑ a b Lehtisaari, Matti: Nieminen taisteli upeaan voittoon Australiassa Yle Urheilu. 15.1.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 15.1.2013.
  104. ↑ Lund, Sakari: Kaksi maratonottelua liikaa Niemiselle - tappio viidessä erässä Yle Urheilu. 17.1.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.1.2013.
  105. ↑ Härkönen, Matti: Jarkko Nieminen eteni komeasti välieriin Ranskassa Yle Urheilu. 8.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 8.2.2013.
  106. ↑ Laaksonen, Antti: Nieminen joutui pettymään Montpellierissä Yle Urheilu. 9.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 9.2.2013.
  107. ↑ Lund, Sakari: Del Potro syötti Niemisen katsomoon Yle Urheilu. 15.2.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.2.2013.
  108. ↑ Lund, Sakari: Jarkko Niemiselle jälleen upea voitto Yle Urheilu. 17.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 17.4.2013.
  109. ↑ Laaksonen, Antti: Jarkko Niemiselle historiallinen voitto Yle Urheilu. 18.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 18.4.2013.
  110. ↑ Jarkko Nieminen kaatoi maailmanlistan seiskan sportti.com. 18.4.2013. Viitattu 21.4.2013.
  111. ↑ Laaksonen, Antti: Djokovic päätti Niemisen hienon viikon Yle Urheilu. 19.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 21.4.2013.
  112. ↑ Salo, Martti: Niemiselle upea päänahka Münchenin nelinpelissä Yle Urheilu. 30.4.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2013.
  113. ↑ Lund, Sakari: Jarkko Niemiselle nelinpelin turnausvoitto! Yle Urheilu. 5.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2013.
  114. ↑ Lund, Sakari: Näin eteni Jarkko Niemisen finaali Düsseldorfissa Yle Urheilu. 25.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 28.5.2013.
  115. ↑ Härkönen, Matti: Jarkko Nieminen taisteli voittoon trilleriottelussa Yle Urheilu. 27.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 28.5.2013.
  116. ↑ Palomäki, Ilkka: Jarkko Nieminen tylysti katsomoon Ranskan avoimissa Yle Urheilu. 29.5.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 29.5.2013.
  117. ↑ Talja, Juho: Nieminen nöyrtyi suoraan kolmessa erässä Yle Urheilu. 25.6.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 25.6.2013.
  118. ↑ Perttilä, Jaakko: Nieminen taipui viiden erän väännön jälkeen Yle Urheilu. 30.8.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 1.9.2013.
  119. ↑ 21.03.2014: Jarkko pelasi ATP Tourin historian lyhyimmän ottelun Miamiassa Tennis.fi. Suomen Tennisliitto ry. Viitattu 20.7.2014.
  120. ↑ Bernard Tomic KO'd quickly in return espn.go.com. Viitattu 1.3.2015.
  121. ↑ Match facts Francisco Clavet - Shan Jiang ATPWorldTour.com. Association of Tennis Professionals. Viitattu 1.3.2015.
  122. ↑ 2014 By The Numbers: Longest And Shortest Matches ATPWorldTour.com. Association of Tennis Professionals. Viitattu 1.3.2015.
  123. ↑ Jarkko Nieminen hävisi vain yhden syöttöpelin – putosi Wimbledonista Sportti.com. 26.6.2014. Sportti.com. Viitattu 20.7.2014.
  124. ↑ Seiro, Arno: Nieminen ja Kontinen tarjoavat harvinaista herkkua Hs.fi. 27.5.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.7.2014.
  125. ↑ Härkönen, Matti: Jarkko Nieminen dominoi - eteni jatkoon luovutuksella Yle Urheilu. 10.3.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 20.7.2014.
  126. ↑ Niemiselle komea voitto Wimbledonin nurmella MTV Sport. 24.6.2014. MTV.fi. Viitattu 20.7.2014.
  127. ↑ Jarkko Nieminen paljasti Yle Urheilulle, miten ura jatkuu Yle Urheilu. Viitattu 30.9.2014.
  128. ↑ Nieminen antautui Wawrinkalle - mutta taistellen yle.fi. Viitattu 23.6.2015.
  129. ↑ Jarkko Nieminen taisteli ATP-turnausvoittoon Argentiinassa yle.fi. Viitattu 23.6.2015.
  130. ↑ Jarkko Niemisen upea taistelu ei riittänyt - maailman ykkönen näytti tasonsa yle.fi. Viitattu 23.6.2015.
  131. ↑ Jarkko Nieminen lopettaa upean tennisuransa iltasanomat.fi. Viitattu 22.9.2015.
  132. ↑ Nieminen lannisti Hewittin maratonottelussa ts.fi. Viitattu 22.9.2015.
  133. ↑ Jarkko Niemisen loistelias kaksinpeliura päättyi tappioon Yle Urheilu. Viitattu 20.10.2015.
  134. ↑ Jarkko Niemisen upea ura lopullisesti päätökseen sportti.com. 21.10.2015. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
  135. ↑ Nieminen ja Federer kohtaavat marraskuun alussa Helsingissä Yle Urheilu. Viitattu 22.9.2015.
  136. ↑ Jarkko Nieminen pelaa Tukholmassa 20.10. - tulossa suomalaishuuma Suomen Tennisliitto. Viitattu 22.9.2015.
  137. ↑ Nieminen taipui hymyssä suin jäähyväisottelussaan Yle Urheilu. Viitattu 10.11.2015.
  138. ↑ Jarkko Nieminen moshasi juhlailtansa päätteeksi iltalehti.fi. Arkistoitu 10.11.2015. Viitattu 10.11.2015.
  139. ↑ Jarkko Nieminen myi Hartwall Arenan loppuun viidessä tunnissa kauppalehti.fi. Arkistoitu 11.10.2015. Viitattu 10.11.2015.
  140. ↑ a b Jarkko Nieminen vielä kerran olympialaisiin? "Olisi vaikea sanoa ei" mtv.fi. Viitattu 12.1.2016.
  141. ↑ ITF:n Rion pelaajalista julki - ei suomalaisten nimiä yle.fi. Viitattu 4.11.2016.
  142. ↑ Jarkko Nieminen palasi tenniskentille – otti Suomelle tärkeän voiton iltasanomat.fi. 15.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
  143. ↑ Jarkko Niemisen voitto nosti Suomen tasoihin Davis cupissa iltasanomat.fi. 17.7.2016. Viitattu 17.7.2016.
  144. ↑ Jarkko Niemisen Davis Cup -ura pelaajana päättyi yle.fi. Viitattu 17.7.2016.
  145. ↑ Jarkko Niemisen juoksukielto jatkuu yle.fi. Viitattu 4.11.2016.
  146. ↑ Jarkko Nieminen sai tarpeekseen – ”Toivon, että kukaan ei enää kysy...” Ilta-Sanomat. 18.1.2017. Viitattu 18.1.2017.
  147. ↑ Se on siellä! Jarkko Nieminen teki uransa avausmaalin iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2017.
  148. ↑ Jarkko Niemisen salibandykausi päättyy leikkaukseen: "Into yrittää on ollut niin kova" yle.fi. Viitattu 4.10.2017.
  149. ↑ Jarkko Nieminen SM-kulta kaulassaan – salibandyura loppumassa lyhyeen mtv.fi. Viitattu 4.10.2017.
  150. ↑ Jarkko Niemisestä Eurosportin tennisasiantuntija! Eurosport. 23.5.2017. Arkistoitu 5.10.2017. Viitattu 4.10.2017.
  151. ↑ Hieno valinta - Jarkko Nieminen Suomen Davis Cup -kapteeniksi! yle.fi. Arkistoitu 5.10.2017. Viitattu 4.10.2017.
  152. ↑ Jarkko Nieminen jatkaa maajoukkuekapteenina 2021-2023 – ”meidän tavoitteemme on olla maailmanlohkossa.” tennis.fi. 29.5.2020. Viitattu 25.10.2020.
  153. ↑ a b Aitio, Tommi & Niskakangas, Tuomas: On tour – Ammattilaistenniksen taustat, s. 159–164. Avain, 2006. ISBN 978-952-5524-27-7
  154. ↑ Koskinen, Mikko: Avauskierroksen tappiot alkavat jo turhauttaa Jarkko Niemistä HS.fi. 24.2.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 9.2.2010.
  155. ↑ Jarkko Nieminen uskoo uuteen nousuun iltasanomat.fi. 19.5.2008. Sanoma News Oy. Arkistoitu 28.9.2011. Viitattu 9.2.2010.
  156. ↑ Nieminen, s. 106
  157. ↑ Waheeb, Sebastian: Kim Tiilikainen arvioi Suomen tennistoivot (Video) MTV3.fi. 4.6.2009. MTV Oy. Viitattu 16.4.2010.
  158. ↑ Jarkko will be playing "head to toe" with Wilson jarkkonieminen.fi. 1.1.2009. Jarkko Nieminen Official Website. Arkistoitu 6.5.2009. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  159. ↑ Aitio, Tommi: Toisen viikon pelaaja. Presso, 6.1.2007, s. 14–16. Kauppalehti Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.8.2010.
  160. ↑ Enabling Jarkko's success jarkkonieminen.fi. Jarkko Nieminen Official Website. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  161. ↑ Färdig, Jarmo: Tennis takes Jarkko Nieminen to all corners of the globe HS.fi. 23.4.2002. Sanoma News Oy. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  162. ↑ Jarkko Nieminen ja Anu Weckström vihittiin iltasanomat.fi. 13.6.2005. Sanoma News Oy. Viitattu 2.12.2009.
  163. ↑ Kunnari, Timo: Nöyrä alokas iltalehti.fi. 6.11.2007. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 2.12.2009.
  164. ↑ Puolustusvoimat palkitsi Niemisen iltalehti.fi. 29.1.2009. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 2.12.2009.
  165. ↑ Parkkinen, Laura: Työkaluna tekstit, kohtalona kirjat plaza.fi. 2.3.2006. Plaza. Viitattu 17.1.2010.
  166. ↑ Jarkko Niemiseltä ei nälkä lopu ess.fi. 18.5.2009. Esan Kirjapaino Oy. Arkistoitu 31.12.2016. Viitattu 17.1.2010.
  167. ↑ Niemisen kirja Pelaamisen lumo ilmestyi Tennisverkko. 13.5.2009. Suomen Tennisliitto. Arkistoitu 25.10.2015. Viitattu 2.12.2009.
  168. ↑ Jarkko Nieminen Oy kauppalehti.fi. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  169. ↑ Vieno, Niina: Jarkko Nieminen Oy löi 1,4 miljoonan liikevaihdon kauppalehti.fi. 1.8.2007. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  170. ↑ Jarkko Nieminen Oy ylitti maagisen rajan kauppalehti.fi. 12.5.2009. Kauppalehti Oy. Viitattu 25.2.2010.
  171. ↑ Jarkko Nieminen osakkaaksi Nordisk Sports Managementiin Tennisverkko. 1.7.2011. Suomen Tennisliitto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 1.7.2011.
  172. ↑ Nieminen ja Paloheimo luovat tennisakatemian yle.fi. 10.5.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 11.5.2012.
  173. ↑ Jarkko Niemisen akatemia lopettaa, huippulupaukset lähtevät omilleen: ”Uskon Emilin potentiaaliin” Helsingin Sanomat. 12.10.2017. Viitattu 13.10.2017.
  174. ↑ Jarkko ja Anu Niemisen perheeseen syntyi esikoinen iltasanomat.fi. 19.9.2015. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 22.9.2015.
  175. ↑ Iloinen perheuutinen! Jarkko Niemiselle toinen tyttö: ”Nyt meillä on kaksi tytärtä” Ilta-Sanomat. 4.10.2017. Arkistoitu 4.10.2017. Viitattu 4.10.2017.
  176. ↑ Voittajat 12.1.2016. Suomen Urheilugaala. Viitattu 12.1.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jarkko Nieminen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarkko_Nieminen&oldid=22799101”