Juuso Hietanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juuso Hietanen
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1985 (ikä 39)
Hämeenlinna, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 180[1] cm
Paino 85[1] kg
Seura
Seura HPK
Sarja SM-liiga
Pelinumero 17
Pelaajaura
Pääsarjaura 2004–
Aik. seurat Pelicans (SML)
Brynäs IF (SEL)
HV71 (SEL)
Torpedo Nižni Novgorod (KHL)
Dinamo Moskova (KHL)
HC Ambrì-Piotta (NL)
Mitalit
Hietanen (nro 38) vääntämässä aloituksessa Valko-Venäjän Charles Linglet'n kanssa vuoden 2016 MM-kilpailuissa.
Hietanen (nro 38) vääntämässä aloituksessa Valko-Venäjän Charles Linglet'n kanssa vuoden 2016 MM-kilpailuissa.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 2022 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko

Juuso Hietanen (s. 14. kesäkuuta 1985 Hämeenlinna[2]) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa SM-liigajoukkue Hämeenlinnan Pallokerhossa. Hän toimii joukkueen varakapteenina.

Maajoukkueessa Hietanen on pelannut kahdeksat maailmanmestaruuskilpailut ja kolmet olympialaiset. Hän voitti sekä MM- että olympiakultaa vuonna 2022.

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietanen debytoi SM-liigassa ensimmäistä kertaa kaudella 2003–2004 HPK:ssa kahden ottelun verran, ilman tehopisteitä. Suurin osa kaudesta meni kuitenkin A-junioreissa. NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 Hietanen vuokrattiin Pelicansiin, missä hän pelasi jopa ykköspakkiparina Erik Kakon rinnalla. Hietasen peli ei kuitenkaan sujunut odotetusti, ja hän pelasi välillä kolme ottelua Mestiksessä Järvenpään Haukoissa, kunnes palasi joulutauon jälkeen HPK:oon ja aloitti varusmiespalveluksensa Parolassa. Hietanen pelasi lopulta HPK:ssa yhdeksän ottelua ja sai yhden syöttöpisteen.[3]

Kaudella 2005–2006 Hietanen pelasi 55 ottelua ja teki niissä tehot 2+10. Hietanen kruunasi kauden voittamalla HPK:n kanssa sen seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden. Kaudella 2006–2007 hän pelasi HPK:n ykköspakkiparissa yhdessä Mikko Mäenpään kanssa ja he muodostivat yhden SM-liigan toimivimmista puolustajapareista.

Kaudeksi 2007–2008 Hietanen suuntasi Ruotsin Elitserieniin, Brynäs IF:n joukkueeseen. Kaudeksi 2010–2011 hän siirtyi Elitserien-seura HV71:een[4].

Kaudeksi 2011–2012 Hietanen siirtyi KHL:n Torpedo Nižni Novgorodiin. Kaudella 2011–2012 Hietanen teki tehot 5+23=28 47 pelissä. Kaudella 2012–2013 hän teki 52 pelissä tehot 4+19=23. Kaudella 2013–2014 Hietanen oli KHL:n puolustajien pistepörssin toinen tehoilla 10+22=32.

Kaudeksi 2015–2016 Hietanen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-joukkue Dinamo Moskovan riveihin. Keväällä 2017 Hietanen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen seuran kanssa. Toukokuussa 2019 Hietanen solmi vuoden jatkosopimuksen seuran kanssa. Tuleva kausi 2019–2020 on hänelle viides seurassa ja yhdeksäs KHL:ssä. Helmikuussa 2020 Hietanen solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen Dinamon kanssa. Kausi 2019–2020 oli Hietasen tilastollisesti paras KHL:ssä. Hietanen teki 60 runkosarjaottelussa tehot 13+25=38. Hän sijoittui KHL:n puolustajien pistepörssissä kolmanneksi, heti Mikko Lehtosen ja Slava Voinovin jälkeen. Kausi 2020–2021 jäi näin ollen Hietasen KHL-uran viimeiseksi.

Kaudeksi 2021–2022 Hietanen siirtyi vuoden sopimuksella National League -joukkue HC Ambrì-Piottaan. Hietanen toimii joukkueessa varakapteenina, silloin kun joku vakiokapteenistosta on poissa pelistä tai loukkaantunut.[5]

Hietanen palasi kasvattajaseuraansa HPK:hon 15 vuoden jälkeen 2+1-vuotisella sopimuksella huhtikuussa 2022.[6] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi kaudeksi 2022–2023.[7] Maaliskuussa 2024 Hietanen käytti sopimuksessaan olleen option ja teki HPK:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[8]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hietanen on osallistunut MM-kilpailuihin vuosina 2010, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016 ja 2017 sekä 2022. Lisäksi hän pelasi Sotšin olympialaisissa 2014[9] sekä Peyongchangin talviolympialaisissa 2018.[10] Hietanen voitti Pekingin olympialaisissa 2022 olympiakultaa ja saman vuoden maailmanmestaruuskisoissa kultaa.

Juuso Hietanen on ensimmäinen suomalainen kolmannen sukupolven pääsarjakiekkoilija. Hänen isänsä Juha Hietanen pelasi SM-liigaa HPK:ssa kaudella 1983–1984 ja isoisänsä Aarno Hietanen pelasi Hämeenlinnan Tarmossa kaudesta 1949–1950 kauteen 1958–1959 SM-sarjaa.[11]

HPK on jäädyttänyt Juuson isän Juha Hietasen pelinumeron 17. SM-liigan käytäntöjen mukaisesti kuitenkin myös Juusolla on Juhan poikana lupa pelata HPK:ssa numerolla 17.

Jääkiekkoilija Marko Tuulola on Juuso Hietasen isän serkku ja Eetu Tuulola sekä Joni Tuulola ovat Juuso Hietasen pikkuserkkuja.[12] Kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksen jäsen ja MM-kisojen pääsihteeri Heikki Hietanen on Juuso Hietasen setä.

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2002–2003 HPK A-SM 14 0 3 3 10
2003–2004 HPK A-SM 41 5 15 20 22
HPK SM-liiga 2 0 0 0 0
Suomi U20 Mestis 3 0 0 0 0
2004–2005 HPK A-SM 22 10 13 23 20 JMM 6 1 1 2 2
HPK SM-liiga 9 0 1 1 2
Haukat Mestis 3 0 0 0 0
Pelicans SM-liiga 15 0 0 0 4
2005–2006 HPK A-SM 5 2 2 4 8
HPK SM-liiga 55 2 10 12 30 13 2 1 3 4 Kanada-malja
2006–2007 HPK SM-liiga 49 5 16 21 28 9 0 4 4 6
2007–2008 Brynäs IF Elitserien 54 6 20 26 59
2008–2009 Brynäs IF Elitserien 54 3 15 18 44 4 0 1 1 0
2009–2010 Brynäs IF Elitserien 55 12 17 29 20 5 1 0 1 14 MM 2 0 0 0 0
2010–2011 HV71 Elitserien 55 10 23 33 18 4 0 1 1 0
2011–2012 Torpedo Nižni Novgorod KHL 47 5 23 28 18 13 4 4 8 8 MM 10 1 4 5 0
2012–2013 Torpedo Nižni Novgorod KHL 52 4 19 23 24 MM 10 0 3 3 8
2013–2014 Torpedo Nižni Novgorod KHL 54 10 22 32 18 7 0 3 3 0 OK 6 1 0 1 0
MM 10 2 4 6 6
2014–2015 Torpedo Nižni Novgorod KHL 57 8 19 27 32 5 0 0 0 0 MM 8 0 0 0 2
2015–2016 Dinamo Moskova KHL 57 8 8 16 43 10 1 0 1 2 MM 10 0 4 4 6
2016–2017 Dinamo Moskova KHL 57 12 18 30 22 9 1 2 3 6 MM 10 2 1 3 0
2017–2018 Dinamo Moskova KHL 47 8 12 20 22 OK 5 1 1 2 4
2018–2019 Dinamo Moskova KHL 55 6 13 19 14 11 1 1 2 4
2019–2020 Dinamo Moskova KHL 60 13 25 38 28 6 0 3 3 0
2020–2021 Dinamo Moskova KHL 55 6 20 26 14 10 1 0 1 4
2021–2022 HC Ambrì-Piotta NL 50 2 17 19 12 3 0 1 1 0 OK 6 0 2 2 4
MM 10 1 0 1 0
2022–2023 HPK (C) SM-liiga 47 4 14 18 14
2023–2024 HPK (C) SM-liiga 54 4 6 10 16
10 kautta yhteensä KHL 541 80 181 261 235 71 8 13 21 24
6 kautta yhteensä SM-liiga 231 15 47 62 94 22 2 5 7 10
3 kautta yhteensä Elitserien 218 31 75 106 141 23 1 7 8 24
1 kausi yhteensä NL 50 2 17 19 12 3 0 1 1 0
  1. a b Tilastot - Juuso Hietanen liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 17.3.2024.
  2. Team Roster – Finland (pdf) IIHF.com. 3.5.2012. IIHF. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
  3. Hoikkala, Mikael: Juuso Hietanen on jo voiton puolella Jatkoaika.com. 5.6.2005. Viitattu 25.5.2012.
  4. Ruotsin ykkösseura hankki Leijonien MM-pakin iltasanomat.fi. 7.5.2010. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.5.2010. Viitattu 13.9.2010.
  5. Sveitsin kärkiseura hankki Leijonien MM-pakin jatkoaika.com. 22.6.2021. Jatkoaika.com. Viitattu 5.20.2021.
  6. Juuso Hietanen palaa Hämptoniin – yhteensä kuusi pelaajasopimusta julki hpk.fi. 22.4.2022. HPK Liiga Oy. Viitattu 3.9.2023.
  7. Juuso Hietanen on HPK:n kapteeni kaudella 2022-2023 hpk.fi. 12.8.2022. Viitattu 3.9.2023.
  8. Juuso Hietanen käyttää optionsa HPK:ssa – tiedotti MTV Katsomon ennakkohaastattelussa hpk.fi. 12.3.2024. HPK Liiga Oy. Viitattu 17.3.2024.
  9. Juuso Hietanen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  10. https://www.olympiakomitea.fi/2018/01/24/suomen-joukkue-pyeongchangin-talviolympialaisiin/
  11. SM-liiga korjaa: Hietanen ensimmäinen kolmannen polven SM-kiekkoilija iltasanomat.fi. 22.1.2008. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 9.10.2016.
  12. Lainesalo, Timo: Kaikilla on kivaa, kun peli kulkee Hämeen Sanomat. 18.5.2016. Viitattu 6.4.2022.
  13. Oivio, Janne ja Seppä, Petri: Leijonien kapteenille ilouutinen – KHL-seura maksoi tuntuvat velkansa iltasanomat.fi. 20.12.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 21.12.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]