Keskustelu:Huumausainerikos Suomessa

Huumausainelain tarkoittama "erittäin vaarallinen huumausaine" määritellään oikeuskäytännössä. Suomessa ei ole lainsäätäjän tai huumausaineluetteloa ylläpitävän STM:n määrittämää luetteloa huumausaineiden vaarallisuusluokituksesta. Tässä artikkelissa tulisi selkeämmin ilmoittaa mikä instanssi päättää kulloinkin "erittäin vaarallisena" pidettävät aineet. Kehottaisin artikkelin laatijaa pitämään mielessä, että kenties kaikkein vaarallisin huumausaine, jonka virheellisestä annostelusta koituu hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet on meillä täysin laillinen päihde. Tuo päihde (alkoholi) aiheuttaa 70% väkivaltarikoksistamme ja suuren osan julkisen terveydenhoidon menoista. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan lainsäädännössä pidetä "erittäin vaarallisena huumausaineena".--Ossi Viljakainen 10:07 heinä 16, 2004 (UTC)

Alkoholinkäyttöä tai ainakin laajamittaista valmistamista on koetettu kriminalisoida, mutta se ei ole onnistunut - Amerikan esimerkki kieltolain ajalta on varmaan hyvä muistutus meillekin. Puhut ihan totta siitä, kuinka paljon ongelmia alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa yhteiskunnassamme. Puhut kuitenkin ikäänkuin huumeista ei olisi myös hyvin paljon harmia. Tiedät taatusti hyvin, että monet varsin ikävät rikokset liittyvät huumausaineisiin, ja että mietojen huumeiden käyttö johtaa hyvin usein ei-mietojen aineiden käyttöön. Kysyisin vain, että jos elämä on niin kurjaa että vaaditaan huumeita sen piristämiseen, niin olisi ehkä syytä tehdä sille ongelmalle jotain, eikä paeta huumeiden maailmaan. --Edvard M 14:53 heinä 16, 2004 (UTC)

Tuo Edaleonin lausuma vastaa minunki saamaa kuvaa OV:n kirjoituksista. OV kirjoittaa yksipuolisesti siitä, mitä huumeet eivät hänen tietojensa mukaan aiheuta ja poistaa kärkkäästi huumeiden negatiivisista vaikutuksista muiden kirjoittamat tiedot ja jopa linkit (kuten http://www.kokototuus.com/_faktat/ joka nyt ainakin on hyvinkin neutraali selvitys internetissä). Jos halutaan pysyä täysin riidattomissa faktoissa, niin huumausaineiden kohdalla pitäsi puhua vai niiden kemiallisesta koostumuksesta ja lainsäädännön niihin asettamista määräyksistä. Siis vakavassa asiassa leikkisästi sanoen pitäisi puhua vain luonnonlaeista ja Suomen laista. Muunlainen arviointi kuuluu esim. päihdepolitiikkaan jossa voidaan käsitellä huumausainelainsäädäntöä muissa maissa. Kaikissa YK:n huumausainesopimukseen liityneissä maissahan (=nk. sivistysvaltiot) sopimuksessa lueteltujen huumausaineiden valmistus muuhun kuin tieteelliseen tarkoitukseen on kielletty. Ehdotan siis, että pysytään riidattomissa faktoissa. Tosin ainakaan lakimiesten kesken niitä ei ole ennekuin korkein oikeus niin päättää:-) Mainitsemieni huumeiden osalta se on niin tehnyt

PS.Olen tuon Ossi Viljasen pyytämän selvennyksen erittäin vaarallisen huumausaineen määrittelystä oikeudessa tehnyt. No sori taas se nimimerkki unohtu. Sakari Karppinen se tuon äskeisen kirjoitti:-)

hihihiih

Voisiko tähän saada tiedon kauanko huumausaineen käyttörikos näkyy poliisin kirjoissa esimerkiksi suppeaa turvallisuusselvitystä ajatellen? 80.186.4.79 22. toukokuuta 2006 kello 15.50 (UTC)

Huumausainerikos ja alkoholi

Hei, Mielestäni ensimmäisellä kirjoittajalla on pointti kahdesta sysytä: 1) riippumatta siitä, mitä mieltä olet joidenkin tiettyjen päihteiden vaarallisuudesta, on fakta ettei etanoli ole määritelty laissa "erittäin vaaralliseksi" huumeksi, vaikka se on tuhoisa, näin maalikon näkökulmasta. Ts. on ilmeisesti olemassa jokin laki tai säädös tai vastaava syy miksi etyylialkoholia ei ole määritelty näin. Tähän ei vastaa "koska sitä on yritetty", tai "se on sosiaalisesti hyväksytty", vaan artikkelissa voisi mainita mistä lainssäädännöllisistä tai valmisteluun liittyvistä lakitieteellisitä syistä tai lähteistä voidaan ymmärtää miksi etyylialkoholilla on maalikon näkökulmasta "erityisasema". 2) Etanoli on käsittääkseni myös huumeeksi luokiteltavaa alkoholilain mukaan, mikäli sen konsentraatio ylittää tietyn rajan (olisiko 60% vai 80% m/V?) tämä tekee kysymyksen vieläkin relevantimmaksi, jos kerta väkevä etanoli on huume, miksi se ei ole "erittäin vaarallinen huume"?

Lisäksi olisi hyvä jos käsittelisi muita lakeja jotka liittyvät päihteisiin, esim. päiteissä ajaminen (kenties linkein), ainakin vielä vuonna 2001 oli niin että huumeissa ajamisesta tuomittiin kovemmin kuin rattijuopumuksesta. Miten huumausainerikostuomio vaikuttaa irtisanomisoikeuksiin. Mitä laki sanoo testaamisesta? jne.

t--130.232.126.203 20. marraskuuta 2006 kello 19.23 (UTC)

Huumausainerikos, sen paremmin kuin mikään muukaan rikos, ei voi toimia perusteena irtisanomiselle, jos rikosta ei tehdä työaikana tai se ei kohdistu työnantajaan. Huumausainerikoksen kohdalla ainoa mahdollisuus on siis huumeiden käyttö työaikana. Sen sijaan irtisanomisperusteena voi toimia huumausainerikoksesta seuraava vankeustuomio, mikäli se estää työntekijää saapumasta töihin. On siis huomattava, että Suomen rikoslaki rankaisee rikoksista sakolla, vankeudella tai yhdyskuntapalvelulla. Muita rangaistuksia ei ole olemassa. (Lukuunottamatta eräitä virka- ja sotilasrikoksia.) Tavoitteena ei ole viedä keneltäkään työpaikkaa, päinvastoin: pysyvä työ ehkäisee uuteen rikokseen syyllistymisen riskiä.

Perustelua sille, miksi alkoholi ei kuulu kiellettyihin huumausaineisiin, ei lainsäädäntö oikeastaan sisällä. Hallituksen esitys 180/1992, jolla nykyinen rikoslain 50 luku (Huumausainerikoksista) säädettiin, ei sisällä kuin muutaman maininnan alkoholista. Näistä tärkeimmät ovat:

        2.1. Kansainvälinen huumausainekontrolli

           Monet aineet vaikuttavat huumaavasti ihmisen tajuntaan ja
        useilla aineilla voidaan saavuttaa hyvänolontunne, joka johtaa
        jonkinasteiseen riippuvuuteenkin näistä aineista. Eri
        kulttuureissa on vaihtelevasti hyväksytty joitakin tajuntaan
        vaikuttavia aineita, mutta toisia taas vastustettu. Alkoholin
        ohella keskeisimmät huumeet ovat olleet oopiumi, kannabis ja
        kokanlehti. Niitä on käytetty vuosituhansia uskonnollisiin,
        lääkinnällisiin ja sosiaalisiin tarkoituksiin sekä rentouttavina
        aineina päihtymyksen aikaansaamiseksi.
           Niin kauan kuin näitä aineita on käytetty, on niitä myös
        kontrolloitu. Perinteisin kontrollin muoto on ollut
        käyttötilanteisiin kohdistuva epävirallinen sosiaalinen
        kontrolli, mutta jo hyvin varhaisilta ajoilta tunnetaan
        valtiollisiakin kontrollin muotoja sekä pyrkimyksinä rajoittaa
        käyttöä että usein erityisesti elinkeinopoliittisena tuotannon
        sääntelynä.
           Eri kulttuureille on ollut tyypillistä jonkin tietyn
        hyväksytyn päihteen käyttö. Kontrollitoimet ovat kohdistuneet
        muihin päihteisiin. Huumausaineongelma ja -kontrolli onkin aina
        ollut mitä suurimmassa määrin kansainvälinen kysymys ja
        liittynyt vieraiden päihteiden kulkeutumiseen maasta toiseen.
        Kansainvälisen kontrollin voidaan katsoa alkaneen Haagin
        kansainvälisestä oopiumiyleissopimuksesta vuodelta 1912. Siinä
        oli oopiumin vastustamisen ohella kysymys suurvaltojen
        kilpailusta Kiinan-kaupan herruudesta.
           Menetelmät vaikuttavien ainesosien erottamiseksi
        huumausainekasveista, kuten morfiinin ja kodeiinin
        raakaoopiumista ja kokaiinin kokanlehdistä, kehitettiin 1800-
        luvulla. Samalla valmisteiden vaikutus voimistui. Myöhemmin
        kehitettiin menetelmiä valmistaa erilaisia huumausaineita täysin
        synteettisestikin sekä psyykelääkkeiksi, jotka kulkeutuivat myös
        väärinkäyttöön, että pelkästään laittomille markkinoille
        tarkoitetuiksi valmisteiksi.
           Nykyisen huumausainekontrollin perustana on vuonna 1961 tehty
        huumausaineyleissopimus. Sen kohteena ovat erityisesti
        teollistuneiden maiden alkoholikulttuureille vieraat päihteet
        oopiumi, kannabistuotteet ja kokaiini, joilla jalostamattomina
        on muissa kultuureissa perinnekäyttöä, sekä näiden johdannaiset.
        Eri huumausaineet on lueteltu yleissopimuksen liitteenä olevissa
        luetteloissa, joita myöhemmin on täydennetty käsittämään myös
        synteettiset valmisteet. Sopimuksen tarkoituksena on ollut
        rajoittaa huumausaineiden tuotanto, kauppa ja käyttö vain
        lääketieteellisiin ja tutkimustarkoituksiin. Useat edellä
        tarkoitettuja kasveja tuottavat maat ovat liittyneet sopimukseen
        näiden tuotteiden perinteistä käyttöä koskevin varaumin.

ja

           Kummankin yleissopimuksen liitteinä olevia luetteloita on
        jatkuvasti täydennetty. Täydennykset samoin kuin alun perinkin
        luetteloihin sisällytettyjä aineita koskevat päätökset ovat
        perustuneet kompromisseihin, joita eri valtioiden erisuuntaiset
        intressit ovat aiheuttaneet. Nykyisinkään läntisen maailman
        merkittävimmät keskushermostoon vaikuttavat nautintoaineet,
        kuten alkoholi, kahvi ja tupakka, eivät sisälly
        yleissopimuksiin, vaikka ne ominaisuuksiensa vuoksi kuuluisivat
        kontrolloitaviin aineisiin.

Uusimman muutoksen pohjana ollut hallituksen esitys ja lakivalikunnan mietintö eivät sisällä mitään viittauksia alkoholiin. Näyttää siltä, että ketään eivät oikeastaan kiinnosta varsinaiset ideologiset perustelut. Huumausaineiden täyskielto on osa valtakulttuuria eikä eduskunnassa kukaan aseta tätä kyseenalaiseksi.

--M. Porcius Cato 21. marraskuuta 2006 kello 06.44 (UTC)

Juu,

Yli 80% etanoli luokitellaan ns. väkiviinaksi, ja ilmeisesti sen hallussa pito ei ole mitenkään huumausainelainsäädäntöön liittyvää, vaikkakin laitonta. Tämä mainitaan Alkoholilaissa. Kommentin jätti 130.232.126.203 (keskustelu – muokkaukset).

Lähteet

Ulrika oli merkinnyt koko artikkelin lähteettömäksi. Minusta tämä on vähän liian ankaraa, sillä artikkelihan on pääasiassa lakitekstin referaatti. Ainoa omaperäinen sisältö on erilaisissa oikeuskäytäntöviittauksissa, joihin olen yrittäny laittaa sisältöä. Samalla jouduin korottamaan törkeään huumausainerikokseen johtaneita määriä, sillä artikkelissa mainittuja määriä ei löytynyt netin yleisesti saatavilla olevista oikeuskäytäntölähteistä. Olisi hyvä, jos joku löytäisi alkuperäselle luettelolle lähteen. --M. Porcius Cato 9. tammikuuta 2007 kello 08.24 (UTC)

Tervehdys, kohta Erittäin vaarallinen huumausaine sisälti väitteitä eräiden yhdisteiden vaikutuksesta, jolloin jos läheenä on lakitekstiä ja lain perusteluja jotka ovat nykytiedon mukaan virheellisiä, ei se ole lääketieteen edustajan näkökulmasta ole asiallista, vaan voisi olla yhtähyvin akuankasta. Jottei ikuisesti pyöritä lakiteksteistä poimituissa kehäpäätelmissä kun puhutaan lakiteksteistä vaan saadaan faktat oikein, korjasin esim. LSD:n psykologisen vaarallisuuden pois, koska tutkimusnäyttöä erityisestä vaarallisuudesta ei ole (Psychedelics not linked to mental health problems or suicidal behavior: a population study. Johansen PØ, Krebs TS. J Psychopharmacol. 2015). Koska ristiriitaisia perusteluja on esitetty, lienee perusteltua mainita siinä kohtaa että ko. luokittelu on, kuten jo aikaisemmin tekstissä mainittu, oikeuskäytöntöpohjainen, eikä "erityinen haitallisuus" perustu pelkästään tutkittuun näyttöön eikä ole linjassa asintuntijoiden näyttöön pohjautuvien arvioiden kanssa, ja asintuntijat ovat vedonneet rationaalisen ja yhtenäiseen tutkimustietoon perustuvan luokittelun puolesta. (European rating of drug harms. van Amsterdam J, Nutt D, Phillips L, van den Brink W. J Psychopharmacol. 2015) –Kommentin jätti 193.167.228.180 (keskustelu) 18. marraskuuta 2015 kello 15.16

Käyttörikoksesta ja hallussapidosta

Missä kohtaa sanotaan että, jos hallussapitää huumausainetta tarkoituksenaan levittää sitä alaikäiselle voidaan tuomita törkestä huumausainarikoksesta? Siinä kohtaa laissa puhutaan ainostaan levittämisestä alaikäisille eikä laisinkaan hallussapidosta. Merkitsen tiedon lähteettömäksi.Kommentin jätti 88.115.109.253 (keskustelu – muokkaukset)

Huumausaineen hallussapito on lähtökohtaisesti huumausainerikos. Jos käyttötarkoitus on kuitenkin selvästi pelkkä oma käyttö, on kyseessä käyttörikos. Törkeäksi huumausainerikoksen tekee mm. aineen levittäminen alaikäisille. Toisaalta pelkkä törkeän huumausainerikoksen yrityskin on rangaistava samalla tavoin kuin onnistunutkin huumausainerikos. Jos siis jollakulla on hallussaan huumausainetta, ja syyttäjä voi osoittaa (miten ihmeessä?), että aine oli menossa alaikäisille, kyse voi olla törkeän huumausainerikoksen yrityksestä. --M. Porcius Cato 6. elokuuta 2009 kello 18.10 (EEST)

Käyttörikokseen liittyvä harhaanjohtava väittämä

Viitettä 19 on käytetty perustelemaan väite: "Perusteltu epäilty huumausaineen käyttörikoksesta johtaa erittäin usein kotietsintään epäillyn kotiin."

Kuitenkin Hakkaraisen ja Kaukosen artikkelissa (HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄ HYVINVOINTIVALTIOSSA, Toimittaneet Olavi Kaukonen ja Pekka Hakkarainen, GAUDEAMUS • HELSINKI 2002) ei sanota mitään tuollaista. Tekstissä ei sanota yhtäkään sanaa käyttörikoksesta, puhumattakaan siitä, kuinka usein käyttörikoksesta seuraisi kotietsintä.

Poistan tuon väitteen perättömänä.

213.243.149.219 21. heinäkuuta 2010 kello 11.37 (EEST)

Lähde poimittu artikkelista

Poimin seuraavan linkin talteen artikkelista kun kumosin sen (diff): Ei tiedetä.Euphrosyne Gouzoulis-Mayfrank, Joerg Daumann (2009). Neurotoxicity of drugs of abuse - the case of methylenedioxy amphetamines (MDMA, ecstasy ), and amphetamines. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3181923/

Tässä muuten tulee se, että artikkelin sisältö on aika suoraan lain perusteluista. Kuitenkin vuoden 1992 kirjoitetuista perusteluista poimitut väitteet eivät välttämättä ole enää kuranttia kamaa vuoden 2013 tehdyn tutkimustiedon valossa joten varmaan ainakin kenen mukaan tyyppistä kielenhuoltoa olisi hyvä lisätä artikkeliin. --Zache (keskustelu) 9. elokuuta 2013 kello 04.48 (EEST)

Kursivointi

Paitsi että koko artikkeli on lapsellisen paasaava (poliitikkojen ja juristien kirjoittama lakiteksti sekoitetaan naiivisti lääketieteelliseen tutkimustietoon), se käyttää Wikipedian käytännöistä (mm. muut suomenkieliset rikoksia käsittelevät artikkelit) poikkeavaa tapaa kursivoida joitakin sanoja tai lauseita, vieläpä epäjohdonmukaisesti. Onko niiden tarkoitus merkitä lainopillisia termejä, lainauksia, tyylillisiä korostuksia vai satunnaisesti kaikkia?  –Kommentin jätti 128.214.214.62 (keskustelu) 5. helmikuuta 2017 kello 10.43

Yritin siistiä tolkuttomat kursivoinnit pois. Historiasta kun katsoo niin artikkeli on ollut suurin piirtein nykyisen näköinen jo kymmenen vuotta sitte, joten ei ihme jos tyyli ei ole ihan nykytasoa.--Custoo (keskustelu) 5. helmikuuta 2017 kello 13.17 (EET)